Lue keskustelun säännöt.
Se joka väittää että iän myötä omasta ulkonäöstä murehtiminen vähenee
07.10.2024 |
Ei tiedä kyllä mistään mitään.
Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän ällöttää, kun sen peruskauhean ulkonäön lisäksi tulee vanhenemisen aiheuttamat kauheat muutokset.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää Lappiin vaeltamaan, unohtuu kaikki hölynpöly!
Tämä, eikä tarvitse vaeltaakaan vaan vain olla, nauttia luonnon kauneudesta ja rauhasta.
Eikä tarvitse niinkään kauas lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua miehenäkin korpeaa. Koskaan en ajatellut olevani komea mutta aikani olin. Nyt etukameran tulos on kamalaa katseltavaa. Ikäkriisiäkin on ja pitäs hieman laihtua ja parantaa elintapojaan. Kyllä se vaan tuntuu kun enää kukaan ei vilkuile.
Kyllä vilkuilee. Hymyile!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin murehdin vähemmän ulkonäköäni. Murehdin enemmän kipeää lonkkaani ja kävelykyvyn menetystä. Murheensa kullakin.
Lonkan voi korjata yleensä leikkauksella. Itselläkin tekonivel, mutta murehdin kyllä ulkonäön huononemista. Vaikeampi löytää puolisoakin kun ulkonäkö rapistuu.
Kiva kun kerroit. Leikkausjonon pituus lasketaan vuosissa. Tosin liike on lääke ja kipu hoituu lääkkeellä.
Kun ikääntyy, alkaa näyttää vanhalta. Se on ihan pakottava fakta. Mutta voi aina pyrkiä näyttämään ikäisekseen kohtuullisen näköiseltä. Ei ikääntyminen tapahtu yhdessä yössä ja sitä voi jossain määrin hallita kiinnittämällä huomiota vaatetukseen, hiuksiin, hampaisiin. Olen ottanut ikääntymisen haasteena, joka on pakko kohdata ja pyrin liikkumaan kipujen rajoissa joka ikinen päivä pienin tavoittein. Sen lisäksi laitan jotain mukavan näköistä päälle aamulla. Tänään vähän punaista. En vertaa itsenäin nuoriin naisiin, sillä se on myrkkyä mielialalle. Viiteryhmäni on 65-70-vuotiaat ja siinä porukassa näytän - noh, ainakin kohtuulliselta.
Älä katso peiliin, se auttaa. Kokemuksesta puhun, enkä ole peilaillut itseäni oikein koskaan sen jälkeen, kun noin 13 v aloin tiedostaa ulkonäköni. Toki vilkaisen, ettei ole likaa naamassa ja tukka sojota pystyssä, mutta en jää peilailemaan ja miettimään. Kokovartalopeiliä en ole koskaan omistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo loppusuoralla, mutta silti katselen ihmisiä, miten he ovat vanhentuneet. Naiset, jotka ovat meinanneet aina ovat jo vähän yli viisikymppisenä ryppyisiä. Minulla ei ole juuri ryppyjä, mutta posket ovat valuneet alaspäin, en ole juuri muuta käyttänyt kuin ripsaria ja joskus huulipunaa ja aurinkopuuteria. Viimeiset 30 vuotta en edes niitäkään. Uskon, että jatkuva eri aineilla käsittely aiheuttaa vaurioita ja kemilikaalikuormasta puhumattakaan. Kauheinta on vetää kulmat mustaksi ja huulipunaa, joka ryppyisissä naamassa leviää uureita pitkin.
Muistamme viimeiset kuvat Kirsti Paakkasesta ja kuinka meikit ovat vähän sinne päin, siis onko vanhan naisen tehtävä itsestään glouni.
Olen lähempänä 80 kuin 70, enkä "murehdi" ulkonäköäni, mutta huolehdin siitä. Joskus otan permanentin, kampaajalla käyn säännöllisesti, kulmakarvani on pigmentoitu, kynnet (myös varpaankynnet) on aina lakattu, näppylät peitetty peitekynällä, vaatteet (arkisin farkut ja T-paita) puhtaat ja tarpeen mukaan silitetty jne. Näillä toimenpiteillä kehtaan liikkua ihmisten joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi poikakulta! Et ollut koskaan jykeväleukainen lentäjäkirurgi. Nyt vanhemmiten lennät korkeintaan persiillesi, kun et pysy enää pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:ta ei ole liialla älyllä siunattu. Tuohan on täysin henkilökohtainen asia!
Ymmärrän kyllä, että ikääntyminen on kova paikka, jos ei mitään muuta osaa kuin olla kaunis. Kaikkihan me ainakin yhden tuollaisen tunnemme. Hän on se kylän/lähiön/työpaikan kiertopalkinto.
Mä olen ihan sinut vanhenemisen ja kuolemankin kanssa. Ikinä en ole identiteettiäni peilikuvani varaan rakentanut, vaikka olisin kuulemma voinut.
N 59
No mua ei ole koskaan kauniiksi kukaan kehunut nuorempanakaan enkä ole ollut missään kiertopalkintonakaan. Kyse ei mielestäni ole siitä, että identiteetti rakentuisi peilikuvan varaan.
Se on vaan fakta, että ihminen usein vanhetessaan rumentuu. Iho kuivuu, veltostuu ja rypistyy, tulee syyliä ja pigmenttiläikkiä ynnä muuta.
Toki joillekin ikä tuo tyyliä ja karismaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo loppusuoralla, mutta silti katselen ihmisiä, miten he ovat vanhentuneet. Naiset, jotka ovat meinanneet aina ovat jo vähän yli viisikymppisenä ryppyisiä. Minulla ei ole juuri ryppyjä, mutta posket ovat valuneet alaspäin, en ole juuri muuta käyttänyt kuin ripsaria ja joskus huulipunaa ja aurinkopuuteria. Viimeiset 30 vuotta en edes niitäkään. Uskon, että jatkuva eri aineilla käsittely aiheuttaa vaurioita ja kemilikaalikuormasta puhumattakaan. Kauheinta on vetää kulmat mustaksi ja huulipunaa, joka ryppyisissä naamassa leviää uureita pitkin.
Muistamme viimeiset kuvat Kirsti Paakkasesta ja kuinka meikit ovat vähän sinne päin, siis onko vanhan naisen tehtävä itsestään glouni.
Teit tällä kirjoituksella juuri itsestäsi glounin
Kyllä mulla näin neljänkympin kynnyksellä on parempi olla itseni kanssa kuin parikymppisenä. Tietenkin ne pienet juonteenpoikaset vähän ahdistaa välillä, mutta kun on oppinut olemaan itselleen armollinen ja osaa olla välittämättä mitä muut ajattelee ja keskittyy omaan elämään, on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi hyvä aika luopua noin pinnallisesta ajattelusta. Luulisi, että "peruskauheana" olisit sen hoksannut tehdä jo paljon aiemmin ja laittaa energiasi johonkin kehittävämpään.
Laittautuneena saa parempaa kohtelua kaupassa. Myyjät arvioivat maksukyvyn vaatetuksen perusteella. Jos haluat parisuhteen, vastakkainen sukupuoli näkee ensimmäisenä ulkonäkösi. Sen jälkeen pääset esittelemään niitä luonteesi ihania puolia. Vaate ja ulkonäkö ovat aina viesti, haluat sitä tai et. Ei ole pinnallista huomioida tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo loppusuoralla, mutta silti katselen ihmisiä, miten he ovat vanhentuneet. Naiset, jotka ovat meinanneet aina ovat jo vähän yli viisikymppisenä ryppyisiä. Minulla ei ole juuri ryppyjä, mutta posket ovat valuneet alaspäin, en ole juuri muuta käyttänyt kuin ripsaria ja joskus huulipunaa ja aurinkopuuteria. Viimeiset 30 vuotta en edes niitäkään. Uskon, että jatkuva eri aineilla käsittely aiheuttaa vaurioita ja kemilikaalikuormasta puhumattakaan. Kauheinta on vetää kulmat mustaksi ja huulipunaa, joka ryppyisissä naamassa leviää uureita pitkin.
Muistamme viimeiset kuvat Kirsti Paakkasesta ja kuinka meikit ovat vähän sinne päin, siis onko vanhan naisen tehtävä itsestään glouni.
Teit tällä kirjoituksella juuri itsestäsi glounin
Ihailtavaa, jos on intoa laittautua vielä kahdeksankymppisenä. Olet kateellinen, koska itselläsi ei ole varaa. Opettele englantia jotta tiedät, miten pelle kirjoitetaan. Nyt myötähäpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se suurin huolenaihe on , ettei iske dementia tai synkkämielisyys vanhoilla päivillä. Että säilyisi vireänä. Ja jaksaisi pitää itsensä huoliteltuna. Vaatteet ja asusteet siistinä, samoin hiukset. Jalat hoidettuina. Ja iloisen ja aktiivisen mielen. Hartiat taakse ja punaa huuliin.
En murehdi yhtään ulkonäköäni, en ole koskaan murehtinut enkä märehtinyt.
Siihen on hyvin helppo lääke. Älä katso itseäsi liian tarkasti peilistä, eikä varsinkaan suurentavasta peilistä.
Eihän sinua muutkaan katso tarkasti ja läheltä, saati sitten suurennuslasilla.
Ole itsellesi armollinen.Älä tuhlaa kallisarvoista energiaasi ulkonäkösi murehtemiseen.Eihän se asiaa kuitenkaan edes auta.
Ilo kaunistaa ihmistä.Keskity siis iloitsemaan elämästäsi.
Jos elämän sisältö on oma ulkonäkö, niin huonosti on asiat!
Mulla on lapsesta saakka ollut isoja terveysongelmia. Nyt vaihdevuosissa ne tuntuvat ihan siunaukselta, sillä niiden jälkeen koetun elämän laatu ei ole vieläkään menossa alaspäin. Lasi on joko puolitäynnä, puolityhjä tai väärän kokoinen. Tsemppiä matkallesi, se voi olla ainoa.
Jos he ovat niitä vanhoja ihmisiä jotka väittää, että enhän mikään vanha ole, minähän olen vielä nuori. Tai jos ovat tulleet lapsiksi jälleen.
Niinhän sitä sanotaan, että kauneus on katoavaista, rumuus senkun lisääntyy. Ja myös, että ihminen on nuorena kaunis.
Ei vähene ei. Kaikki stressi, huonot yöunet, syömiset, juomiset, ilmojen kylmenemiset, ym. näkyy kyllä heti kasvoilla.