Jos pidät lapsellesi synttärit,kutsukaa luokan kaikki saman sukupuolen oppilaat -muu on kiusaamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotakin koulukiusaajia pitäisi kutsua vielä KOTIINSA omiin hauskoiksi tarkoitettuihin juhliinsa? Aikuisetko kutsuisivat omille tasavuosisynttäreilleen työpaikkakiusaajansa, ettei sille kiusaajalle tulisi sellainen syrjitty olo?

Ja tuo, että jos ei ole "suosittu" tai haluta seuraan koulussa tjsp ja siksi pitäisi kutsua, miten kuvittelette että siitä epäsuositusta siellä synttäreillä tulisi sen halutumpaa seuraa ja suositumpi? Vai ajattelitteko, että kouluikäiselle vanhemmat sanoo, että kyllä sinä veikkoinkeri nyt olet kaveri purjopetterin kanssa kun me käsketään? Miksi aikuiset saavat valita ystävänsä ja esim. puolisonsa, menee vaan naimisiinkin sen kanssa, joka ei muille kelpaa, ei sen kanssa jonka seura kiinnostaa, tuolla logiikalla. 

Mikä teillä palstalaisilla on, kun sinunkin mielestäsi hyvä tapa puuttua kiusaamiseen on jättää kiusaaja kutsumatta? Miten

Siis miksi sä jankkaat koko ajan tuosta? Onko oma lapsesi kiusaaja, joka on jätetty juhlien ulkopuolelle?

Kiusaajien kutsuminen lapsen kotiin voi jopa pahentaa kiusaamista, kun saavat lisää ns. aineistoa kiusatustaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on selvästi kaksi koulukuntaa. Ne, joiden mielestä koko "ryhmän ulkopuolelle jättäminen" -ilmiötä ei ole olemassakaan ja ne, joilla on omakohtaisia kokemuksia. Joko itsensä tai oman lapsen kautta.

Minulla on kolme lasta, kaksi tyttöä ja yksi poika. Tyttöjen synttäreille kutsutaan aina koko luokan tytöt. Pojan synttäreille kutsutaan luokan pojat. Alakouluikäisten yksittäinen kiusaamistapaus on hoidettu keskustelemalla vanhempien kanssa, ja vanhempansa hankkivat lapselle ajoissa psykiatrista apua. Kokemusta on siitäkin että kun kiusaajakin kutsuttiin, niin hän ei ollut sitten enää kiusaaja vaan hänkin on nykyään osa ryhmää. Toisaalta ymmärrän niitä vanhempia, joiden lasten luokalla on oikeita ongelmatapauksia, joita eivät halua kotiinsa. Meillä on rauhallinen omakotialue ja keskiluokkaisten perheitten tavallisia kilttejä lapsia. 

Omakotitaloalueilla ei koskaan asu ongelmatapauksia.

🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotakin koulukiusaajia pitäisi kutsua vielä KOTIINSA omiin hauskoiksi tarkoitettuihin juhliinsa? Aikuisetko kutsuisivat omille tasavuosisynttäreilleen työpaikkakiusaajansa, ettei sille kiusaajalle tulisi sellainen syrjitty olo?

Ja tuo, että jos ei ole "suosittu" tai haluta seuraan koulussa tjsp ja siksi pitäisi kutsua, miten kuvittelette että siitä epäsuositusta siellä synttäreillä tulisi sen halutumpaa seuraa ja suositumpi? Vai ajattelitteko, että kouluikäiselle vanhemmat sanoo, että kyllä sinä veikkoinkeri nyt olet kaveri purjopetterin kanssa kun me käsketään? Miksi aikuiset saavat valita ystävänsä ja esim. puolisonsa, menee vaan naimisiinkin sen kanssa, joka ei muille kelpaa, ei sen kanssa jonka seura kiinnostaa, tuolla logiikalla. 

Mikä teillä palstalaisilla on, kun sinunkin mielestäsi hyvä tapa puuttua k

 

Ei ole oma lapsi kiusaaja, ja jos olisi niin toivoisin että hänen vanhempansa ottaisivat meihin tai kouluun yhteyttä ja kertoisivat asiasta sen sijaan, että antavat lapsensa kärsiä siitä. Jos ainoa tapa jolla puutut kiusaamiseen on se, ettet kutsu kiusaajaa synttäreille, tuskin helpotat asiaa millään tapaa. Käsittämätöntä että aikuiset ihmiset ovat tietoisia lastensa kiusaajista eivätkä mitään muuta tee kuin jätä kutsumatta synttäreille. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei kutsunut minua syntymäpäiväjuhlilleen. Eipä ollut tosin hänkään minun juhlissani. En minä siitä nokkiini ottanut, kun ei juhliin määräänsä enempää mahdu, hänellä pieni talo ja koko lätkäjoukkue siellä kaikkien muiden kavereiden lisäksi. Kaikesta huolimatta olimme hyviä koulukavereita, vielä vuosikymmenten jälkeenkin morjestellaan jos nähdään ja vaihdetaan kuulumiset.

No ei ollut eikä ole "hyvä koulukaveri." Vaikka kutsui lätkäjoukkueen ja muita, mut ei sua.

Ei kohdattaessa kuulumisten kertominen ole kaveriutta, ja kuulumisia vaihdetaan nyt vaikka kenen tuttavan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ekaluokkalaisena kuinka pari luokkakaveria yritti painostaa minua olemaan kutsumatta erästä toista luokkakaveria, jota he kiusasivat. Pidin pääni, ja kutsuin kaikki luokan tytöt. Tyttöjen maailma on julma jo pienestä alkaen, joten kiinnittäkää vanhemmat huomiota siihen, ettei omat lapsenne ole mahdollistamassa syrjintää.

Mistä hitosta vanhemmat voisivat tietää lasten luokan sisäiset kahnaukset? Tiedättekö/tunnetteko todellakin kaikki lapsenne luokan oppilaat? Eikö teillä ole omaa elämää/töitä/muitakin lapsia?

Parhaassa tapauksessa välit lapseen olisi niin läheiset ja avoimet, että lapsi kertoisi itse omista kaverisuhteistaan.

Niin, kaverisuhteistaan, mutta miksi lapsi puhuisi niistä, joiden kanssa ei ikinä ole tekemisissä? Luokalla on yli kaksikymmentä lasta ja koulussa ei ainakaan teoriassa noudateta ryhmäjakoa, on eri tunneilla oppilaita 70 lapsen joukosta. Ei lapsi niitä kaikkia tunne mitenkään. 

Viimeksi lapsi oli kutsumassa synttäreilleen jonkun, jonka nimeä ei ollut mainittu koko vuonna, eikä se ollut viime synttäreilläkään erityisesti viihtynyt. Ehdotin, että kutsuisi sen sijaan toisen kaverin, jonka olen edes nähnyt meillä ja hän esiintyy puheissa. Kaikille random-juuleille ei viitsisi kustantaa huvitteluja, kun oltiin vaihteeksi talon ulkopuolella juhlimassa. Viisi, kuusi vierasta on ihan riittävästi.

Siis kiusaajaa pitäisi palkita kiusaamisesta kutsumalla tämä kiusatun lapsen synttäreille?

Entä jos lapsesi ei halua kutsua kiusaajaa synttäreilleen? Pakotatko lapsesi kutsumaan kiusaajan?

Mahtaa tulla kivat synttärit 😂

Tämäkin on jokin ihmeen 2000-luvun ilmiö. Omana peruskouluaikana ne, jotka pitivät synttäreitä, kutsuivat synttäreilleen tasan ne, jotka halusivat = ne, joiden kanssa oltiin kavereita koulun ulkopuolellakin. Ei se ollut kenellekään ongelma, että kaikki luokan tytöt eivät päässeet jaanan synttäreille, koska kaikki eivät vastaavasti päässeet tiinankaan synttäreille. Silti synttäreistä puhuttiin, että oliko jaanalla millainen kakku, no mitä teitte tiinan luona, ootko sä saanut kutsun leenan synttäreille mä oon, eikä kukaan mennyt kiukuttelemaan sen enempää opettajalle, vanhemmilleen, jaanalle, tiinalle kuin leenallekaan, että kun juuri minäminä en saanut kutsua sellaisen luokkakaverin synttäreille, jonka kanssa ei olla muuten "kavereita" kuin että ollaan samalla luokalla. 

Nykyään pitää kaiken aikaa olla miettimässä, ettei kai nyt vaan joku jaana pahoita mieltään jos haluaa olla kaveri tiinan kanssa ja normaali ihmisten välinen kemia tai mikä onkaan jonka vuoksi joidenkin kanssa nyt vain tullaan paremmin toimeen kuin toisten, halutaan kieltää jonkinlaisena epäreiluutena. Ja vanhemmat varsinkin näitä pohtivat. Siitä huolimatta esim. koulukiusaamista ja ongelmakäyttäytymistä vaikuttaa olevan paljon enemmän kuin silloin kun kaikille oli itsestään selvää, että toisten kanssa tullaan paremmin toimeen kuin toisten ja se on ihan ok.

Taannoinen esimies työpaikalla muuten sanoi joskus hyvin liittyen työpaikan ihmissuhteisiin; kaikkien kanssa pitää tulla työyhteisössä toimeen, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri tai ystävä. Voinee soveltaa myös kouluun ja lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ekaluokkalaisena kuinka pari luokkakaveria yritti painostaa minua olemaan kutsumatta erästä toista luokkakaveria, jota he kiusasivat. Pidin pääni, ja kutsuin kaikki luokan tytöt. Tyttöjen maailma on julma jo pienestä alkaen, joten kiinnittäkää vanhemmat huomiota siihen, ettei omat lapsenne ole mahdollistamassa syrjintää.

Mistä hitosta vanhemmat voisivat tietää lasten luokan sisäiset kahnaukset? Tiedättekö/tunnetteko todellakin kaikki lapsenne luokan oppilaat? Eikö teillä ole omaa elämää/töitä/muitakin lapsia?

Parhaassa tapauksessa välit lapseen olisi niin läheiset ja avoimet, että lapsi kertoisi itse omista kaverisuhteistaan.

Niin, kaverisuhteistaan, mutta miksi lapsi puhuisi niistä, joiden kanssa ei ikinä ole tekemisi

Huoh. Ei tässä ketjussa ole edes kyse 5-6 kutsutusta lapsesta, jos ulkopuolelle jää 10-20 lasta. 

Vaan että jätetään 1-2 arempaa kutsumatta kun kaikki muut kutsutaan.

Tuolle yhdelle: Kutsu se lapsesi kiusaaja OMILLE synttäreillesi kun sen niin kovasti kotiisi haluat.

Anna lapsesi mennä vaikka kaverinsa luo siksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ekaluokkalaisena kuinka pari luokkakaveria yritti painostaa minua olemaan kutsumatta erästä toista luokkakaveria, jota he kiusasivat. Pidin pääni, ja kutsuin kaikki luokan tytöt. Tyttöjen maailma on julma jo pienestä alkaen, joten kiinnittäkää vanhemmat huomiota siihen, ettei omat lapsenne ole mahdollistamassa syrjintää.

Mistä hitosta vanhemmat voisivat tietää lasten luokan sisäiset kahnaukset? Tiedättekö/tunnetteko todellakin kaikki lapsenne luokan oppilaat? Eikö teillä ole omaa elämää/töitä/muitakin lapsia?

Parhaassa tapauksessa välit lapseen olisi niin läheiset ja avoimet, että lapsi kertoisi itse omista kaverisuhteistaan.

Niin, kaverisuhteistaan, mutta miksi lapsi puhuisi niistä, joiden kanssa ei ikinä ole tekemisi

En enää yhtään ihmettele, miksi nykynuoria ahdistaa ja heiltä puuttuu sosiaalisia taitoja. 

Ahdistaa? Kaikki ratkeaa kutsumalla koko luokka lapsen synttäreille. Tai mieluummin koko koulu, niin lapsi saa enemmän kavereita.

Sitten ei enää ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotakin koulukiusaajia pitäisi kutsua vielä KOTIINSA omiin hauskoiksi tarkoitettuihin juhliinsa? Aikuisetko kutsuisivat omille tasavuosisynttäreilleen työpaikkakiusaajansa, ettei sille kiusaajalle tulisi sellainen syrjitty olo?

Ja tuo, että jos ei ole "suosittu" tai haluta seuraan koulussa tjsp ja siksi pitäisi kutsua, miten kuvittelette että siitä epäsuositusta siellä synttäreillä tulisi sen halutumpaa seuraa ja suositumpi? Vai ajattelitteko, että kouluikäiselle vanhemmat sanoo, että kyllä sinä veikkoinkeri nyt olet kaveri purjopetterin kanssa kun me käsketään? Miksi aikuiset saavat valita ystävänsä ja esim. puolisonsa, menee vaan naimisiinkin sen kanssa, joka ei muille kelpaa, ei sen kanssa jonka seura kiinnostaa, tuolla logiikalla. 

Mikä teillä palstalaisilla on, kun sinunkin mielestäsi hyvä tapa puuttua kiusaamiseen on jättää kiusaaja kutsumatta? Miten

Jos se kiusaaja ei ole minun lapseni, niin miten ajattelit että kiusaamiseen puututaan? Kutsumalla kiusaaja kiusatun synttäreille? Koska pitää ajatella kiusaajaa, eikä kiusattua ja hänen synttäreitään, hänen juhlaansa? Kiusaamiselle toki kannattaa tehdä jotakin, kiusaajan vanhempien ja kasvattamalla. 

Ei kutsuttu koska luokalta kutsuttiin vain muutama ja harrastusporukoista se loput muutama. 

Vierailija kirjoitti:

Kutsutaan tasan ne jotka lapsi itse juhliinsa haluaa. Ei välttämättä ketään koululuokalta, vaan pelkkää harrastus porukkaa ja naapureita.

Mielestäni tämä on kaikkein fiksuinta. Jos koulussa on tuollainen ilmapiiri että näitä asioita kytätään, en kutsuisi koulusta ketään. 

Muistan kun jo itse ala-asteella jaoin kutsut vaivihkaa, ettei ne keitä oltu kutsuttu pahoittaneet mieltään. Typerää olisi ollut jakaa kaikkien naaman edessä. Ja kutsumatta jäi juurikin ne kiusaajat.

Vierailija kirjoitti:

Ap varmasti kutsuu kaikki työkaverinsa myös omiin juhliin, vaikkei halua. Minä sanon lapselle monta saa kutsua ja lapsi itse päättää ketkä kutsuu. Olkoot sitten yksi luokkakaveri,pari serkkua ja naapuri, ihan miten vaan lapsi haluaa. Ihan sama,jos minä en omiin juhliin halua vaikka kitisevää sisartani, niin en kutsu.

Tää on joku 70-luvun kommunistikäytäntö että pakko kutsua koko lapsikolhoosi ja kaikkein häiriintyineinkin psykopaattilapsi tarvitsee vain vähän hellyyttä parantuakseen. Jostain SKDL:n sosiaalityöntekijöiden opintomateriaalista poimittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotakin koulukiusaajia pitäisi kutsua vielä KOTIINSA omiin hauskoiksi tarkoitettuihin juhliinsa? Aikuisetko kutsuisivat omille tasavuosisynttäreilleen työpaikkakiusaajansa, ettei sille kiusaajalle tulisi sellainen syrjitty olo?

Ja tuo, että jos ei ole "suosittu" tai haluta seuraan koulussa tjsp ja siksi pitäisi kutsua, miten kuvittelette että siitä epäsuositusta siellä synttäreillä tulisi sen halutumpaa seuraa ja suositumpi? Vai ajattelitteko, että kouluikäiselle vanhemmat sanoo, että kyllä sinä veikkoinkeri nyt olet kaveri purjopetterin kanssa kun me käsketään? Miksi aikuiset saavat valita ystävänsä ja esim. puolisonsa, menee vaan naimisiinkin sen kanssa, joka ei muille kelpaa, ei sen kanssa jonka seura kiinnostaa, tuolla logiikalla. 

Mikä teillä palstalaisilla on, kun sinunkin mielestäsi hyvä tapa puuttua k

 

Oletko nyt aivan tosissasi? Etkö tosiaan koe, että on mitenkään sinun tehtäväsi informoida koulua ja toisen lapsen vanhempia siitä kiusaamisesta? 

Kyllä sitä nyt varmaan pitäisi keski-ikäisenä ajatella olleensa ihan kauhean koulukiusattu ja epäsuosittu kun ei aikanaan saanut kutsua jokaisille synttäreille, joita luokkakavereilla oli. Muutaman kaverin synttäreillä käytiin vuorotelleen ja oltiin muutenkin kavereita, harrastettiin samoja asioita ja käytiin toistemme luona kun ei siihen aikaan alakouluikäiset missään kaupungilla notkuneet iltamyöhään. Ei koskaan kukaan ihmetellyt, miksei meitä koskaan haluta NN:n synttäreille, koska me ei oltu NN:n kavereita niin miksi se olisi meidät synttäreilleen kutsunut. Eikä sitä todellakaan pidetty kiusaamisena. Kiusaaminen oli sitten jotakin ihan muuta kuin se, että kaikilla oli omat kaverit, jotka oli valikoituneet esim. harrastusten tai muuten samankaltaisuuden mukaan. Useimmiten saman lajin harrastajat kaveerasi keskenään, hiljaiset keskenään, rämäpäät keskenään jne.

On kyllä oikeasti rankkaa nykyään kuin kaikesta pitää pahoittaa mielensä ja kaikki pitää tulkita joksikin itseen kohdistuvaksi loukkaukseksi. Se on jonkinlainen itsekkyyden muoto sekin, minäkeskeisyys ja kaiken ajatteleminen sen kautta, että minun/minun lähipiirini pitää olla kaiken ja kaikkien keskipiste. Normaalille ihmiselle on normaalia, että kaikki eivät pidä minua kauniina, mukavana, halua seuraani, mutta jotkut haluaa, joten keskitytään niihin eikä vaadita kaikilta samaa, koska kaikki eivät koskaan tule pitämään kaikista.

#98: Säkin nyt kuvaat tilanteen jossa ei ole ap:n kuvaamaa ongelmaa.

Kuvaat että teillä oli kaveriporukka X ja kaveriporukka Y. Eli vaikka 50 % ja 50 % luokan tytöistä.

Tietysti heidän ei tarvitse kutsua toisen porukan tyyppejä, eikä se ole kiusaamista.

Mutta on se h-lvetin syrjivää, jos koko muun luokan tytöt on menossa synttäreille, esim.10 tyttöä, ja 1-2 tyttöä ei kutsuta.

En minäkään ihan ymmärrä ajatusta, että jos ei ole ns. suosittu, se tarkoittaa että on kiusattu. 

Olen varmaan ollut tietämättäni työpaikkakiusattu kun taannoisessa työpaikassa oli työkaveri, joka ei tullut ns. toimeen kuin muutaman työkaverin kanssa ja nämä muutamat sai sitten kutsuja hänen tasasynttäreilleen ja kesämökilleen. Koska emme tulleet työasioita enempää toimeen, en tietenkään olisi mennyt vaikka hän olisi kutsunut ja olisin ihmetellyt miksi kutsuu, joten en kokenut olevani kiusattu. Jos olisin mennyt, en olisi viihtynyt vaan olisin kokenut juhlat itselleni ajan - ja rahanhukkana, koska emmehän olleet varsinaisesti kavereita.

Samalla tavalla on vaikea kuvitella, että se koulussa ns. ei-suosittu lapsi viihtyisi luokkakaverin synttäreillä jos eivät viihdy toistensa seurassa muutenkaan ja miksi se haluaisi sellaisille synttäreille. Saati jos lapsi olisi kiusattu ja pakotettaisiin kutsumaan synttäreille kiusaajansa. Ei ihmissuhdedynamiikka siinä mihinkään muutu. Taitaa olla enemmän vanhempien kehittelemä ongelma.