Jos pidät lapsellesi synttärit,kutsukaa luokan kaikki saman sukupuolen oppilaat -muu on kiusaamista

Vierailija kirjoitti:

Minä taisin aikoinaan kyllä kutsua, mutta jälkikäteen olen ajatellut että ehkä joillekin olisi tehnyt hyvää hetken miettiä, miksei heitä kutsuta. 

Minä muistan kun minulle järjestettiin "Hoplop-tyyliset" synttärit silloin kun koko Hoploppia ei ollut edes olemassa, ja äitini kutsui koko luokan tytöt, ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Kuinka ollakaan, jälkeenpäin kuulin kuinka tietyt tytöt naureskelivat ja haukkuivat keskenään, miten naurettavaa hienostelua ne synttärit oli, kaikki oli tylsää ja ruokakin pahaa. Naureskelijat kertoivat heidän äitiensäkin sanoneen, että kaikki luokan tytöt kutsuttiin vain ja ainoastaan näyttämisen halusta. :D

Ei voi voittaa, eh?

Synttäreille ja muihin juhliin kutsutaan ne, jotka ovat kavereita tai muuten sellaisia että haluaa heidät kutsua. Ne on vähän niin kuin sen juhlijan juhlat, u know. Pätee niin lapsiin kuin aikuisiin. Jos lapsi haluaa kutsua vain tietyt kaverit luokalta tai harrastuksesta, hän kutsuu ne jotka haluaa. Jos aikuinen haluaa kutsua tietyt työkaverit tai muut naapurit rivariyhtiöstä paitsi sen yhden pariskunnan, joka ei tervehdi ketään ja kirjoittelee heippalappuja turhista asioista niin aikuinen kutsuu ne muut. Asia ei ole ongelma muille kuin tervehtimättömille heippalaputtajille ja vastaaville. 

Tämä maininta siitä, että aremmat tytöt (ei kiusaajat) jätetään kutsumatta ja se aiheuttaa mielipahaa, sai minut muistamaan tosi ikävän kokemuksen alakouluvuosilta.

Minut siis kutsuttiin sellaisen tytön synttäreille, jota en kunnolla tuntenut. En olisi halunnut mennä (!!!), mutta äiti osti lahjan ja oli sitä mieltä, että kun kerran on kutsuttu, niin totta kai pitää mennä.

Ihan suoraan sanottuna, siellä oli kamalaa. Päivänsankari ei kiinnittänyt olemassaolooni minkäänlaista huomiota, muut tytöt kuiskuttelivat ja kikattivat selkäni takana. En muista että kukaan olisi puhunut minulle koko synttärien aikana mitään. Istuin yksin sohvan nurkassa limsaa juoden ja sipsejä mussuttaen (muita minun erikoisruokavaliooni sopivia tarjottavia ei ollut) ja odotin epätoivoisena, että minut tultaisiin hakemaan pois sieltä.

Ehkä nuoremmille lapsille on enemmän iloa siitä, että saa osallistua. Mutta tämä tapahtui noin 3. luokalla? Ja siihen mennessä oli kyllä jo niin vahvaa klikkiytymistä ilmassa, että oli täyttä tuskaa olla ulkopuolisena mukana porukassa, johon ei kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taisin aikoinaan kyllä kutsua, mutta jälkikäteen olen ajatellut että ehkä joillekin olisi tehnyt hyvää hetken miettiä, miksei heitä kutsuta. 

Minä muistan kun minulle järjestettiin "Hoplop-tyyliset" synttärit silloin kun koko Hoploppia ei ollut edes olemassa, ja äitini kutsui koko luokan tytöt, ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Kuinka ollakaan, jälkeenpäin kuulin kuinka tietyt tytöt naureskelivat ja haukkuivat keskenään, miten naurettavaa hienostelua ne synttärit oli, kaikki oli tylsää ja ruokakin pahaa. Naureskelijat kertoivat heidän äitiensäkin sanoneen, että kaikki luokan tytöt kutsuttiin vain ja ainoastaan näyttämisen halusta. :D

Ei voi voittaa, eh?

Voisin kuvitella, että toisinkin päin tuo toimii. Jos on sellaiset ns. vaatimattomat synttärit vaatimattomassa kodissa, siitäkin saadaan aihetta samanlaiseen jälkirääpimiseen ja naureskeluun. Että ei siellä ollut kuin 50-tuumainen televisio, jennalla ja pikkusiskolla yhteinen huone ja kakkukin itsetehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taisin aikoinaan kyllä kutsua, mutta jälkikäteen olen ajatellut että ehkä joillekin olisi tehnyt hyvää hetken miettiä, miksei heitä kutsuta. 

Minä muistan kun minulle järjestettiin "Hoplop-tyyliset" synttärit silloin kun koko Hoploppia ei ollut edes olemassa, ja äitini kutsui koko luokan tytöt, ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Kuinka ollakaan, jälkeenpäin kuulin kuinka tietyt tytöt naureskelivat ja haukkuivat keskenään, miten naurettavaa hienostelua ne synttärit oli, kaikki oli tylsää ja ruokakin pahaa. Naureskelijat kertoivat heidän äitiensäkin sanoneen, että kaikki luokan tytöt kutsuttiin vain ja ainoastaan näyttämisen halusta. :D

Ei voi voittaa, eh?

Voisin kuvitella, että toisinkin päin tuo toimii. Jos on sellaiset ns. vaatimattomat synttärit vaatimattomassa kodissa

Totta kai, ja varmaan enemmänkin, etenkin nykyään kun nuo erikoissynttärit ovat yleistyneet. Tuon "hienostelusynttäreiden" haukkumisen voi sentään ohittaa kateutena, tai niin äitini ainakin sanoi. Minua se kyllä harmitti ja nolotti. :P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ekaluokkalaisena kuinka pari luokkakaveria yritti painostaa minua olemaan kutsumatta erästä toista luokkakaveria, jota he kiusasivat. Pidin pääni, ja kutsuin kaikki luokan tytöt. Tyttöjen maailma on julma jo pienestä alkaen, joten kiinnittäkää vanhemmat huomiota siihen, ettei omat lapsenne ole mahdollistamassa syrjintää.

Nimenomaan tämä. Minä olin tällainen tyttö, joka järjestelmällisesti parin muun tytön toimesta jätettiin aina kaikesta ulkopuolelle. Manipuloivat toiset oppilaat myös jättämään minut ulkopuolelle. Se yksinäisyys ja hyljeksintä oli musertavaa. Mitään pahaa en heille ollut tehnyt. Olisin halunnut olla kaveri. 

Eli pahimmassa tapauksessa yksi jätetään ryhmän ulkopuolelle. Sille ei jää ketään.

Eikä se yksi ikinä, koskaan, milloinkaan ymmärrä, että ongelmana oli hän itse, ei ne muut!

Vierailija kirjoitti:

Synttäreille kutsutaan ne kenen kanssa muutenkin vietetään vapaa-aika, ei yhtään ketään muuta. Kenellä edes on tiloja ja varaa järjestää synttärit 20 alakoululaiselle?

Jos luokassa on 22 oppilasta, on ihan mahdoton kaikkia kutsua. Lapset on kaikkien kanssa tekemisissä,  mutta kyllä ne kaveripiirit on yleensä pienemmät. Meille on kutsuttu 5-7. Ei mahtuisi edes enempää. Ne lapset, joiden kanssa leikkii välitunnilla, tai on samoissa harrastusryhmissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ekaluokkalaisena kuinka pari luokkakaveria yritti painostaa minua olemaan kutsumatta erästä toista luokkakaveria, jota he kiusasivat. Pidin pääni, ja kutsuin kaikki luokan tytöt. Tyttöjen maailma on julma jo pienestä alkaen, joten kiinnittäkää vanhemmat huomiota siihen, ettei omat lapsenne ole mahdollistamassa syrjintää.

Nimenomaan tämä. Minä olin tällainen tyttö, joka järjestelmällisesti parin muun tytön toimesta jätettiin aina kaikesta ulkopuolelle. Manipuloivat toiset oppilaat myös jättämään minut ulkopuolelle. Se yksinäisyys ja hyljeksintä oli musertavaa. Mitään pahaa en heille ollut tehnyt. Olisin halunnut olla kaveri. 

Eli pahimmassa tapauksessa yksi jätetään ryhmän ulkopuolelle. Sille ei jää ketään.

Eikä se yksi ikinä, koskaan, milloinkaan ymmärrä, että ongelm

No koulussa kersojen kesken syynä on jonkinlainen suosiosta kilpailu ja tarve olla itse niitä suosittuja tai edes hyväksyttyjä, mutta ei syrjittyjä. Siksi epäsuosittua pysyy epäsuosittuna, koska sellaisen kanssa kaveeraaminen voisi johtaa siihen, että olisi itsekin sitten epäsuosittu. Sikäli koulussa syrjityksi joutuminen ei välttämättä tarkoita, että syrjityssä olisi varsinaisesti mitään vikaa tai käyttäytyisi oudosti tmv.

Mutta jos toistuvasti, jatko-opiskelupaikoissa, työpaikoissa, uusilla paikkakunnilla, aikuisenakin, aina huomaa olevansa jotenkin epäsuosittu tai syrjitty, niin silloin voi olla että on jostakin syystä sosiaalisesti jotenkin erikoinen tai taitamaton, esim. töksäyttelee asioita tyyliin saa sanoa kun sehän on totta ja olen vaan rehellinen tai välttelee katsetta ja vaikuttaa siksi omituiselta jne. Mikä nyt tietenkään ei oikeuta kiusaamiseen, mutta siitä voi seurata se että ei ole sitä halutuinta ja kiinnostavinta seuraa. 

Synttärit on mainio paikka opettaa lapselle, että teoilla on seurauksensa. Voi kutsua kiusaajansa, joka tulee pilaamaan synttärit, mutta itsellä on hyvä mieli kutsumisesta: ei jätetty ketään sivuun, vaikka nukkekotini onkin nyt rikottu ja kylppärissä on äidin huulipunalla tuhrittu seinät. Tai voi olla kutsumatta, tuntea tästä pahaa mieltä ja silti nauttia synttäreistä, joissa kaikilla on hauskaa eikä tarvitse pelätä, että kodin roskis tai pyykkikori on käyty kuvaamassa ja levitetty kuvat nettiin.

Jälkikäteen lapsen kanssa keskustellaan siitä, oliko tehty kutsuvalinta oikeanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taisin aikoinaan kyllä kutsua, mutta jälkikäteen olen ajatellut että ehkä joillekin olisi tehnyt hyvää hetken miettiä, miksei heitä kutsuta. 

Minä muistan kun minulle järjestettiin "Hoplop-tyyliset" synttärit silloin kun koko Hoploppia ei ollut edes olemassa, ja äitini kutsui koko luokan tytöt, ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Kuinka ollakaan, jälkeenpäin kuulin kuinka tietyt tytöt naureskelivat ja haukkuivat keskenään, miten naurettavaa hienostelua ne synttärit oli, kaikki oli tylsää ja ruokakin pahaa. Naureskelijat kertoivat heidän äitiensäkin sanoneen, että kaikki luokan tytöt kutsuttiin vain ja ainoastaan näyttämisen halusta. :D

Ei voi voittaa, eh?

Mutta tässäkin olisi ollut ratkaisu, että jätetään USEAMPI ilkeä tyttö kutsumatta, koska kirjoitit monikossa "tietyt tytöt." 

Eli kutsukaa vaikka puolet ja jättäkää se ilkeämpi puolisko kutsumatta. 

Kaikessa tässä olisi ratkaisu, että ei olisi sellaista "kutsutaan 8/10 tytöstä". Vaan puolet ja puolet on just hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Synttärit on mainio paikka opettaa lapselle, että teoilla on seurauksensa. Voi kutsua kiusaajansa, joka tulee pilaamaan synttärit, mutta itsellä on hyvä mieli kutsumisesta: ei jätetty ketään sivuun, vaikka nukkekotini onkin nyt rikottu ja kylppärissä on äidin huulipunalla tuhrittu seinät. Tai voi olla kutsumatta, tuntea tästä pahaa mieltä ja silti nauttia synttäreistä, joissa kaikilla on hauskaa eikä tarvitse pelätä, että kodin roskis tai pyykkikori on käyty kuvaamassa ja levitetty kuvat nettiin.

Jälkikäteen lapsen kanssa keskustellaan siitä, oliko tehty kutsuvalinta oikeanlainen.

Ei edelleenkään tässä ketjussa ole kyse siitä, että kiusaajat pitäisi kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taisin aikoinaan kyllä kutsua, mutta jälkikäteen olen ajatellut että ehkä joillekin olisi tehnyt hyvää hetken miettiä, miksei heitä kutsuta. 

Minä muistan kun minulle järjestettiin "Hoplop-tyyliset" synttärit silloin kun koko Hoploppia ei ollut edes olemassa, ja äitini kutsui koko luokan tytöt, ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Kuinka ollakaan, jälkeenpäin kuulin kuinka tietyt tytöt naureskelivat ja haukkuivat keskenään, miten naurettavaa hienostelua ne synttärit oli, kaikki oli tylsää ja ruokakin pahaa. Naureskelijat kertoivat heidän äitiensäkin sanoneen, että kaikki luokan tytöt kutsuttiin vain ja ainoastaan näyttämisen halusta. :D

Ei voi voittaa, eh?

Mutta tässäkin olisi ollut ratkaisu, että jätetään USEAMPI ilkeä tyttö kutsumatta, koska kirjoitit monikossa "tie

No itse asiassa luokalla oli niitä varsinaisesti "ilkeitä tyttöjä" kaksi, eikä kumpikaan ollut koulussa ainakaan minua kohtaan mikään kiusaaja. Molemmat olivat sellaisia kaikille ilkeilijöitä. Mutta useampi lähti kyllä tuohon haukkumiseen mukaan sitten. Kuinka se olisi pitänyt ennustaa?

Tästä ollaan selvästi montaa mieltä. Meillä oli juuri viime viikolla tapaus, jossa 4 -luokkalaisen tyttömme luokalta yhden luokan tytön synttäreille kutsuttiin 11 tytöstä 10. Yksi jätettiin kutsumatta. Kutsutta jäänyt tyttö ei ole kiusaaja, vaan todella arka ja ujo luonteeltaan. Omalle lapselleni tuli tästä niin paha mieli, että olisi halunnut jättää itsekin synttärit väliin, kun tiesi että niistä puhuvat kaikki maanantaina koulussa ja tämä yksi kutsutta jäänyt varmasti pahoittaa mielensä. Meni kuitenkin juhliin, koska kyseessä hyvä kaveri, mutta pyysi juhlien jälkeen kutsutta jääneen tytön kanssaan elokuviin. Lapsi purskahti itkuun ilosta. En voi mitään, mutta tällainen särkee sydämeni. Kiusaajien kutsumatta jättäminen on asia erikseen.

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. En voi ymmärtää niiden vanhempien sivistystasoa, jotka mahdollistavat tämän tyyppisen kiusaamisen.

Kolmen lapsen kokemuksella voin todeta, että kymmenen lapsen kutsuminen ja vain yhden - kahden kutsumatta jättäminen on puhdasta kiusaamista. Täysin turha selitellä mitään muuta. Kerrankin nuorin poika oli ainoa poika, jota ei kutsuttu yhden luokan pojan juhliin. Muutaman viikon kuluttua sama kyseinen poika tuli kuokkimaan poikani synttäreille, joihin oli kutsuttu vain lähimmät kaverit. Lienee selvää, että laitoin kyseisen kuokkavieraan vauhdilla ulos. Tämä lähti sitten kotiin naama vääränä.

Taas on aloittajalla kuppi nurin ihan päätttömän asian vuoksi. Miksi kutsuisin kaikki lapset, jos oma lapsi on kavereita ehkä viiden kanssa? Lisäksi synttäreille tulee muitakin kavereita muilta luokilta ja naapurustosta. Kyseessä on lapsen juhlat, ei mikään luokan tyttöjen iltapäiväkerho. Lisäksi, kenellä on tilaa monelle kymmenelle lapselle kotona? Ihan saa tehdä luovia ratkaisuja jo sen eteen, että saa noin kymmenen lasta mahtumaan kerralla asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synttäreille kutsutaan ne kenen kanssa muutenkin vietetään vapaa-aika, ei yhtään ketään muuta. Kenellä edes on tiloja ja varaa järjestää synttärit 20 alakoululaiselle?

Jos luokassa on 22 oppilasta, on ihan mahdoton kaikkia kutsua. Lapset on kaikkien kanssa tekemisissä,  mutta kyllä ne kaveripiirit on yleensä pienemmät. Meille on kutsuttu 5-7. Ei mahtuisi edes enempää. Ne lapset, joiden kanssa leikkii välitunnilla, tai on samoissa harrastusryhmissä. 

Tämä on luonnollisesti ok. Se mikä on pelkkää idioottivanhempien mahdollistamaa kiusaamista on kutsua 20 - 21 oppilasta ja jättää 1 - 2 kutsumatta.

Vierailija kirjoitti:

Synttärit on mainio paikka opettaa lapselle, että teoilla on seurauksensa. Voi kutsua kiusaajansa, joka tulee pilaamaan synttärit, mutta itsellä on hyvä mieli kutsumisesta: ei jätetty ketään sivuun, vaikka nukkekotini onkin nyt rikottu ja kylppärissä on äidin huulipunalla tuhrittu seinät. Tai voi olla kutsumatta, tuntea tästä pahaa mieltä ja silti nauttia synttäreistä, joissa kaikilla on hauskaa eikä tarvitse pelätä, että kodin roskis tai pyykkikori on käyty kuvaamassa ja levitetty kuvat nettiin.

Jälkikäteen lapsen kanssa keskustellaan siitä, oliko tehty kutsuvalinta oikeanlainen.

Tai sitten pitää pienemmät juhlat, joihin on kutsuttu vain about puolet luokan tytöistä.

Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kiusaamista on ainoastaan yhden tai kahden jättäminen ulkopuolelle?

Mä olen varmaan vähemmistöä, mutta olen toiminut juuri ap:n toivomalla tavalla. Olen kutsunut kaikki samaa sukupuolta olevat lapset lasteni luokilta tai päiväkotiryhmistä, ja iloksemme kaikki tai lähes kaikki ovat myös tulleet. Kiusaamisesta en voi sanoa mitään, mutta ainakaan synttäreillä sellaista ei ole tapahtunut.

Kivaa on ollut, tosin rahaa on mennyt, sillä kotiimme ei tuollaista poikalaumaa voi kutsua. Mutta onhan se ollut rahan arvoista, kun tyyppi, jota en ole koskaan ennen nähnyt, huokaa että tämä oli vuoden kivoin päivä.

Meillä oli ala-asteella kolmea tyyliä kutsua kavereita synttäreille:

a) Kaikki luokan tytöt kutsuttiin. Mä kuuluin tähän porukkaan, koska äitini mielestä se oli reilua. Meitä oli 12-14. Eikä mulla nyt varsinaisesti mitään tätä tapaa vastaan ollut, olihan se kivaa kun oli pöhinää ja monenlaiset ulkoleikitkin onnistuivat. Ja parhaat ystäväni olivat omalta luokalta, joten ei sikälikään ongelmaa. 

b) Kaikki paitsi ne 2-3 vähän tyhmempänä ja epäsuositumpana pidettyä tyttöä omalta luokalta kutsuttiin. Tämän tyyllin kutsujia oli varmaan eniten, valitettavasti.

c) Kutsuttiin niitä, joiden kanssa oltiin eniten, ja joukossa saattoi olla eri-ikäisiä saman pihapiirin lapsia enemmän kuin samalta luokalta olevia.

Omien lasteni synttäreillä on yleistä, että se suunnilleen sama kaveriporukka kutsutaan aina. Joukossa on lapsia (enimmäkseen samaa sukupuolta) omalta luokalta ja rinnakkaisluokalta. On niitä, jotka eivät koskaan ole kutsuneet lapsiani ja jotka oletettavasti pitävät omalla kaveriporukallaan synttäreitä. Ei ole onneksi ainakaan toistaiseksi tullut sellaista ikävää yllätystä, että lapsi olisi jäänyt kutsumatta, vaikka olisi ilman muuta odottanut kutsua.

Se on käsittämätöntä, että juuri ne ihmiset, jotka antaa lapsensa valikoida vieraat ja syrjiä esim luokan yhtä lasta, ovat kuitenkin tuomassa omaansa sen kaikki kutsuneen lapsen synttäreille.

Yksikin äiti mainosti ovella, että meidän pojalla oli juuri toissapåivänä täällä (juhlapaikka) synttärit. Ei sitten kutsuttu meidän lasta, mutta juosten tultiin meidän synttäreille...