Jos pidät lapsellesi synttärit,kutsukaa luokan kaikki saman sukupuolen oppilaat -muu on kiusaamista

Kutsu vaan rikkaitten perheiden lapset niin saat hienoja lahjoja lapselle. Elä kutsu köyhiä lapsia saat vaan kuluja kun syövät enemmän kun lahjojen arvo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vain pelkästään paria lasta jätetä kutsumatta, jos muutoin kutsutaan koko iso lössi. Se tuntuu aivan hirveälle niistä ulkopuolelle jätetyistä. 

Jos synttärisankarin juhlat menevät pilalle parin ujon ja yksinäisen kutsumisesta, niin sitten on mennyt kasvatuksessa jokin pieleen.

Mistä sinä tiedät, mikä tuntuu kenestäkin aivan hirveälle?

Mitä, jos niiden parin kutsuminen tuntuu synttärisankarista aivan hirveälle?

Tai mitä, jos ne "arat  ja hiljaiset" ei oikeasti edes välitä juhlista, ja kutsuttuna menevät vaan koska äitinsä pakottaa ja inhoavat joka hetkeä. 

Syrjäänvetäytyvä lapsi ei mitenkään välttämättä edes tahdo olla joukossa mukana, vaan nimenomaam viihtyy itsekseen tai parin kaverin kanssa. Ja sitten joku päsmäriämmä kuvittelee tietävänsä, että se kärsii ja on ujo. 

Minä olisin lapsena inhonnut tuollaisia kaverisynttäreitä, onneksi niitä ei kasarilla harrastettu. Kerran minulla oli omat kaverisynttärit, huokasin helpotuksesta kun neljä kaveriani lopulta lähti ja sain olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ekaluokkalaisena kuinka pari luokkakaveria yritti painostaa minua olemaan kutsumatta erästä toista luokkakaveria, jota he kiusasivat. Pidin pääni, ja kutsuin kaikki luokan tytöt. Tyttöjen maailma on julma jo pienestä alkaen, joten kiinnittäkää vanhemmat huomiota siihen, ettei omat lapsenne ole mahdollistamassa syrjintää.

Nimenomaan tämä. Minä olin tällainen tyttö, joka järjestelmällisesti parin muun tytön toimesta jätettiin aina kaikesta ulkopuolelle. Manipuloivat toiset oppilaat myös jättämään minut ulkopuolelle. Se yksinäisyys ja hyljeksintä oli musertavaa. Mitään pahaa en heille ollut tehnyt. Olisin halunnut olla kaveri. 

Eli pahimmassa tapauksessa yksi jätetään ryhmän ulkopuolelle. Sille ei jää ketään.

Eikä se yksi ikinä, koskaan, milloinkaan ymmärrä, että ongelm

Yleisellä elämänkokemuksella voin kertoa sinulle, että jos ryhmästä jätetään aina pois yksi ja sama henkilö, ei hän ole kiusaaja vaan kiusattu. Tämä pätee erityisesti tyttötyyppisen kiusaamisen kohdalla.

-ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vain pelkästään paria lasta jätetä kutsumatta, jos muutoin kutsutaan koko iso lössi. Se tuntuu aivan hirveälle niistä ulkopuolelle jätetyistä. 

Jos synttärisankarin juhlat menevät pilalle parin ujon ja yksinäisen kutsumisesta, niin sitten on mennyt kasvatuksessa jokin pieleen.

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä taisin joskus jättää niitä hiljaisia kutsumatta, ja sitten heille tuli paha mieli. En vain tullut ajatelleeksi että heitä kiinnostaisi tulla, kun eivät ottaneet mitään kontaktia minuun valtaosan ajasta. 

Niin,vanhempien velvollisuus on opettaa lapsilleen ettei sosiaalisissa tilanteissa saa olla riippana muille, vaan täytyy tehdä osansa sen onnistumisesta.

Jos ei anna toiselle koskaan mitään vuorovaikutusmielessä, ei se toinen voi loputtomiin vetää itsekeskeistä ujostelijaa perässään.

Itse olen autisti, ja jos minä olen sen kyennyt oppimaan, ei voi olla liian vaikeaa kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vain pelkästään paria lasta jätetä kutsumatta, jos muutoin kutsutaan koko iso lössi. Se tuntuu aivan hirveälle niistä ulkopuolelle jätetyistä. 

Jos synttärisankarin juhlat menevät pilalle parin ujon ja yksinäisen kutsumisesta, niin sitten on mennyt kasvatuksessa jokin pieleen.

Mistä sinä tiedät, mikä tuntuu kenestäkin aivan hirveälle?

Mitä, jos niiden parin kutsuminen tuntuu synttärisankarista aivan hirveälle?

Tai mitä, jos ne "arat  ja hiljaiset" ei oikeasti edes välitä juhlista, ja kutsuttuna menevät vaan koska äitinsä pakottaa ja inhoavat joka hetkeä. 

Syrjäänvetäytyvä lapsi ei mitenkään välttämättä edes tahdo olla joukossa mukana, vaan nimenomaam viihtyy itsekseen tai parin kaverin kanssa. Ja sitten joku päsmäriämmä kuvittelee tietäväns

Mä olin ujo mutta todellakin nautin kaikista juhlista ja leikeistä vaikka en osannutkaan olla aktiivinen. Onneksi minutkin vedettiin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ekaluokkalaisena kuinka pari luokkakaveria yritti painostaa minua olemaan kutsumatta erästä toista luokkakaveria, jota he kiusasivat. Pidin pääni, ja kutsuin kaikki luokan tytöt. Tyttöjen maailma on julma jo pienestä alkaen, joten kiinnittäkää vanhemmat huomiota siihen, ettei omat lapsenne ole mahdollistamassa syrjintää.

Nimenomaan tämä. Minä olin tällainen tyttö, joka järjestelmällisesti parin muun tytön toimesta jätettiin aina kaikesta ulkopuolelle. Manipuloivat toiset oppilaat myös jättämään minut ulkopuolelle. Se yksinäisyys ja hyljeksintä oli musertavaa. Mitään pahaa en heille ollut tehnyt. Olisin halunnut olla kaveri. 

Eli pahimmassa tapauksessa yksi jätetään ryhmän ulkopuolelle. Sille ei jää ketään.

No ei ne yhdet synttärit olisi mitään pelastanut. Eikä toisen lapsen ole tarpeen pilata syntymäpäiväänsä siksi, että sinun vanhempasi laiminlöivät velvollisuutensa suojella lastaan ja kasvattaa siitä sellaisen, joka pärjää kaikkien kanssa.

Itsekin olin tuollainen hyljeksitty, mutta en todellakaan olisi halunnut tulla kutsutuksi mukaan säälistä. Se olisi ollut vielä pahempaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä nostetaan esille kiusaajat ja moniongelmaiset lapset. Oletteko yrittäneet muutenkin ratkaista sitä kiusaamisasiaa vai käytättekö kutsumatta jättämistä näpäytyksenä ja tekosyynä, eli jatkatte kiusaamista? 

Ei se ole kiusaamista, jos ei halua olla missään tekemisissä kiusaajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kutsu vaan rikkaitten perheiden lapset niin saat hienoja lahjoja lapselle. Elä kutsu köyhiä lapsia saat vaan kuluja kun syövät enemmän kun lahjojen arvo on.

Meillä ylemmän keskiluokan asuinalueella tapana on, että kaverisynttäreille ei tuoda lahjoja vaan pelkkä kortti. Ja hyvä niin sillä turhaa krääsää kertyy kaappeihin muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on selvästi kaksi koulukuntaa. Ne, joiden mielestä koko "ryhmän ulkopuolelle jättäminen" -ilmiötä ei ole olemassakaan ja ne, joilla on omakohtaisia kokemuksia. Joko itsensä tai oman lapsen kautta.

Olet väärässä. Minä olin ulkopuolelle jätetty, ja silti sitä mieltä, ettei ketään pidä kutsua säälistä. Eikä lapsia pidä syyllistää tuollaisella, että kyllä se mirkkukin on kutsuttava, ettei sen tule paha mieli. 

Kun toisen tunteita ei koskaan voi tietää. Eikä kukaan meistä ole vastuussa muiden tunteista, poislukien tapaukset joissa loukkaa tahallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vain pelkästään paria lasta jätetä kutsumatta, jos muutoin kutsutaan koko iso lössi. Se tuntuu aivan hirveälle niistä ulkopuolelle jätetyistä. 

Jos synttärisankarin juhlat menevät pilalle parin ujon ja yksinäisen kutsumisesta, niin sitten on mennyt kasvatuksessa jokin pieleen.

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä taisin joskus jättää niitä hiljaisia kutsumatta, ja sitten heille tuli paha mieli. En vain tullut ajatelleeksi että heitä kiinnostaisi tulla, kun eivät ottaneet mitään kontaktia minuun valtaosan ajasta. 

 

Niin,vanhempien velvollisuus on opettaa lapsilleen ettei sosiaalisissa tilanteissa saa olla riippana muille, vaan täytyy tehdä osansa sen onnistumisesta.

Jos ei anna toiselle koskaan mitään vuorovaikutusmielessä, ei se toinen voi loputtomiin

Ajattelen lähinnä, ettei vanhempien pidä automaattisesti ajatella, että se kutsumatta jättäminen on kiusaamista tai ilkeäksi tarkoitettua. Joidenkin ihmisten arkuus näyttää ulkopäin tylyydeltä tai siltä, ettei kiinnosta. Puhumalla nämä asiat sitten yleensä selviävät, eivät olettamalla tai uhriksi heittäytymällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, me kutsumme lapsen ystävät ja toivomat vieraat. Emme todella kutsu yhtäkään häirikköä, kiusaajaa tai muuten lapsesta ikävää tyyppiä hänen tärkeää päivää pilaamaan. Riittää, että koulussa täytyy hiljaa sietää kaikkia. 

Kun kutsut ne ei niin mukavat tyypit saat myös tosi nopeasti opettajalta sellaisen 'ymmärtävän lapsen' leiman - ja sen seurauksena hän helposti aina parittaa ainut ryhmätöihin juuri näiden lasten kanssa, joiden kanssa on 'hankalampi työskennellä' - näin siis kävi meillä. Eli sen lisäksi että 'rasite' aiheutti tiettyjä ongelmia juhlissa niin lapsi tuli useamman kerran naama nurinpäin ja jopa itkien kotiin kun hån AINA joutui sen rasitteen pariksi koulussa. Minun oli pakko puuttua asiaan ja olla yhteydessä opettajaan, että oman lapsen koulutyö kärsii tästä 'vakiparituksesta'...

En tiedä, onko tässä ehkä jollakin tavalla kyse sukupuolittuneesta kasvatuksesta. Mutta jos minun poikani olisi tullut kotiin koulusta itkien siksi, että hänelle on asetettu rasittava ihminen pariksi - siis huom! ei väkivaltainen vaan ainoastaan rasittava - olisin kyllä pikemminkin pyrkinyt tsemppaamaan lasta itseään kuin soittamaan opettajalle ja vaatimaan lapselle mieleistä paria.

Lapsemme on ollut mm. autistin tukilapsena, ja kaikki tämä on mielestäni kasvattanut häntä hienosti. Nykyään hän on yläkoulussa, käytös on kymppi ja hän on oppinut sekä huomioimaan ryhmän hiljaiset, että pitämään kiinni itsestään ja omista kavereistaan. Tuntuu, että pojille tämä taito tulee lopulta helpommin kuin tytöille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vain pelkästään paria lasta jätetä kutsumatta, jos muutoin kutsutaan koko iso lössi. Se tuntuu aivan hirveälle niistä ulkopuolelle jätetyistä. 

Jos synttärisankarin juhlat menevät pilalle parin ujon ja yksinäisen kutsumisesta, niin sitten on mennyt kasvatuksessa jokin pieleen.

Mistä sinä tiedät, mikä tuntuu kenestäkin aivan hirveälle?

Mitä, jos niiden parin kutsuminen tuntuu synttärisankarista aivan hirveälle?

Tai mitä, jos ne "arat  ja hiljaiset" ei oikeasti edes välitä juhlista, ja kutsuttuna menevät vaan koska äitinsä pakottaa ja inhoavat joka hetkeä. 

Syrjäänvetäytyvä lapsi ei mitenkään välttämättä edes tahdo olla joukossa mukana, vaan nimenomaam viihtyy itsekseen tai parin kaverin kanssa. Ja sitten joku päsmäriämmä kuvittelee tietäväns

Jos ei halua juhliin, on aina mahdollisuus kieltäytyä kutsusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap varmasti kutsuu kaikki työkaverinsa myös omiin juhliin, vaikkei halua. Minä sanon lapselle monta saa kutsua ja lapsi itse päättää ketkä kutsuu. Olkoot sitten yksi luokkakaveri,pari serkkua ja naapuri, ihan miten vaan lapsi haluaa. Ihan sama,jos minä en omiin juhliin halua vaikka kitisevää sisartani, niin en kutsu.

Minä olen aina ihmetellyt sitä, miksi on oikein 'reiluuden nimissä' vaatia lapselta jotain mistä aikuiset sujuvasti luistaa itse. 

Kenenkään ei ole pakko olla tekemisissä k"sipään kiusankappaleen kanssa, oli hän sitten 7v tai 47v.

Mitä opetetaan lapselle jos hänet pakotetaan olemaan kunnioittamatta omia rajojaan. MIKSI lapsen pitää olla aikuista jalompi ja kutsua myös ne omat 'inhokkinsa' ?? Oli ne sitten kiusaajia tai muuten vaan tyyppejä joiden kanssa ei vaan tule juttuun???

Kunnioit

Kutsuja ei lähetetä siksi, että kutsuttava ilahtuisi, vaan siksi, että kutsuja tahtoo ne kutsua. 

Empatian nimissä on turha pilata juhlia, ja pilalle ne menevät, jos mukaan tulee pari, jotka eivät vaan osaa olla ryhmässä. Ryhmädynamiikka muuttuu. 

Eivät muut lapset ole velvollisia huolehtimaan jonkun luokkalaverin emotionaalisista tarpeista. Se, että on koulussa asiallinen, riittää.

Kukaan ei oikeasti tahdo, että muut uhrautuvat sen edestä ja kutsuvat säälistä. Sehän oikein alleviivaa, että sinä heikko raukka, ja lapsikin sen tajuaa kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, me kutsumme lapsen ystävät ja toivomat vieraat. Emme todella kutsu yhtäkään häirikköä, kiusaajaa tai muuten lapsesta ikävää tyyppiä hänen tärkeää päivää pilaamaan. Riittää, että koulussa täytyy hiljaa sietää kaikkia. 

Kun kutsut ne ei niin mukavat tyypit saat myös tosi nopeasti opettajalta sellaisen 'ymmärtävän lapsen' leiman - ja sen seurauksena hän helposti aina parittaa ainut ryhmätöihin juuri näiden lasten kanssa, joiden kanssa on 'hankalampi työskennellä' - näin siis kävi meillä. Eli sen lisäksi että 'rasite' aiheutti tiettyjä ongelmia juhlissa niin lapsi tuli useamman kerran naama nurinpäin ja jopa itkien kotiin kun hån AINA joutui sen rasitteen pariksi koulussa. Minun oli pakko puuttua asiaan ja olla yhteydessä opettajaan, että oman lapsen koulutyö kärsii tästä 'vakiparituksesta'...

 

Tässä on kyse myös temperamenttieroista. Ja temperamentti on synnynnäinen, sitä ei voi muuttaa. Minä olin sellainen lapsi, joka laitettiin usein tukemaan muita. Olin hyvä opastamaan muita esimerkiksi kielissä, joissa olin itse aika hyvä. Koen että tuo heikensi koulumenestystäni ja jaksamistani, sillä olisin halunnut olla useammin samantasoisten kanssa tai jopa itsekseni. Jatkuva parityöskentely esimerkiksi levottomamman luokkakaverin kanssa väsytti. 

Pahalta tuntuu jos yksi ei saa kutsua. Mutta jos kaksi ei saa, niin sitten ei tunnun niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ekaluokkalaisena kuinka pari luokkakaveria yritti painostaa minua olemaan kutsumatta erästä toista luokkakaveria, jota he kiusasivat. Pidin pääni, ja kutsuin kaikki luokan tytöt. Tyttöjen maailma on julma jo pienestä alkaen, joten kiinnittäkää vanhemmat huomiota siihen, ettei omat lapsenne ole mahdollistamassa syrjintää.

Nimenomaan tämä. Minä olin tällainen tyttö, joka järjestelmällisesti parin muun tytön toimesta jätettiin aina kaikesta ulkopuolelle. Manipuloivat toiset oppilaat myös jättämään minut ulkopuolelle. Se yksinäisyys ja hyljeksintä oli musertavaa. Mitään pahaa en heille ollut tehnyt. Olisin halunnut olla kaveri. 

Eli pahimmassa tapauksessa yksi jätetään ryhmän ulkopuolelle. Sille ei jää ketään.

 

No ei ne yhdet synttärit olisi mitään pelastan

Mä olen järjestänyt paljon synttäreitä - kolme lasta ja koko luokan samaa sukupuolta olevat lapset on kutsuttu - ja kyllä ne synttärit usein pelastavat paljon. Synttärit, leirikoulut, luokkaretket, kaikki tilanteet, missä lapset saavat olla yhdessä kouluympäristön ulkopuolella - hitsaavat ryhmää yhteen. Voi olla että seuraavana arkiaamuna juhlatunnelma pikkuriikkisen siirtyy sinne luokkaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synttärit on mainio paikka opettaa lapselle, että teoilla on seurauksensa. Voi kutsua kiusaajansa, joka tulee pilaamaan synttärit, mutta itsellä on hyvä mieli kutsumisesta: ei jätetty ketään sivuun, vaikka nukkekotini onkin nyt rikottu ja kylppärissä on äidin huulipunalla tuhrittu seinät. Tai voi olla kutsumatta, tuntea tästä pahaa mieltä ja silti nauttia synttäreistä, joissa kaikilla on hauskaa eikä tarvitse pelätä, että kodin roskis tai pyykkikori on käyty kuvaamassa ja levitetty kuvat nettiin.

Jälkikäteen lapsen kanssa keskustellaan siitä, oliko tehty kutsuvalinta oikeanlainen.

Ei edelleenkään tässä ketjussa ole kyse siitä, että kiusaajat pitäisi kutsua.

Miksi oletat, että joukossa "kaikki" ei ole kiusaajia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap varmasti kutsuu kaikki työkaverinsa myös omiin juhliin, vaikkei halua. Minä sanon lapselle monta saa kutsua ja lapsi itse päättää ketkä kutsuu. Olkoot sitten yksi luokkakaveri,pari serkkua ja naapuri, ihan miten vaan lapsi haluaa. Ihan sama,jos minä en omiin juhliin halua vaikka kitisevää sisartani, niin en kutsu.

Minä olen aina ihmetellyt sitä, miksi on oikein 'reiluuden nimissä' vaatia lapselta jotain mistä aikuiset sujuvasti luistaa itse. 

Kenenkään ei ole pakko olla tekemisissä k"sipään kiusankappaleen kanssa, oli hän sitten 7v tai 47v.

Mitä opetetaan lapselle jos hänet pakotetaan olemaan kunnioittamatta omia rajojaan. MIKSI lapsen pitää olla aikuista jalompi ja kutsua myös ne omat 'inhokkinsa' ?? Oli ne sitten kiusaajia tai muuten vaan tyyppejä joid

Jos sä tai lapsesi päätätte, että juhlat menevät pilalle parin ujon kutsumisesta, niin silloin on teillä asenneongelma. 

Osaatko tehdä emäntänä/isäntänä juhlissa jokaisen vieraan olon mukavaksi? Mä osaan, ja lapselleni olen saman opettanut. 

Parempi on, että kutsutaan.

Saahan kutsuttu kieltäytyä kutsusta.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin on jokin ihmeen 2000-luvun ilmiö. Omana peruskouluaikana ne, jotka pitivät synttäreitä, kutsuivat synttäreilleen tasan ne, jotka halusivat = ne, joiden kanssa oltiin kavereita koulun ulkopuolellakin. Ei se ollut kenellekään ongelma, että kaikki luokan tytöt eivät päässeet jaanan synttäreille, koska kaikki eivät vastaavasti päässeet tiinankaan synttäreille. Silti synttäreistä puhuttiin, että oliko jaanalla millainen kakku, no mitä teitte tiinan luona, ootko sä saanut kutsun leenan synttäreille mä oon, eikä kukaan mennyt kiukuttelemaan sen enempää opettajalle, vanhemmilleen, jaanalle, tiinalle kuin leenallekaan, että kun juuri minäminä en saanut kutsua sellaisen luokkakaverin synttäreille, jonka kanssa ei olla muuten "kavereita" kuin että ollaan samalla luokalla. 

Nykyään pitää kaiken aikaa olla miettimässä, ettei kai nyt vaan joku jaana pahoita mieltään jos haluaa olla kaveri tiinan kanssa ja normaali ihmisten välinen

Minä näin tuonsuuntaisen sitaatin yhdeltä kirkkoisältä: rakasta kaikkia lähimmäisiäsi, mutta ystävysty vain niiden kanssa, joiden kanssa on yhteiset arvot.

Raamatussa muuten sanotaan monessakin kohtaa, että ihmisen tulee vältellä niiden seuraa, joilla ei ole sama arvomaailma. Lähimmäisenrakkaus ei tarkoita, että pitää olla kaikkien kaveri, tai mennä muiden takia takaperin solmuun. 

C.s. Lewis, harras kristitty, sanoo toistuvasti kristinuskoa käsittelevissä kirjoissaan, että toisia varten elävät ihmiset tuntee ahdistuneesta ilmeestä niiden toisten naamalla.

Epämieluisien ihmisten kutsuminen on juuri tuollaista väärää toisten huomioimista, jolla ehkä marttyyrisyndroomainen saa itselleen hyvän mielen, mutta velvollisuudesta kutsutun se lähinnä asettaa uhrin asemaan. Olet niin surkimus, ettet pärjää, ellen minä sinua hyysää. 

Älkää opettako tuollaista lapsillenne.