Minulla on omituinen ongelma liittyen naapuriini, toivottavasti saan asiallisia vastauksia

Parempi tuo kuitenkin kuin jos olisi miespuolinen stalkkeri. Tai hyvin häiritsevä naapuri, ketjupolttaja tms. 

Kierroksia nostaa ton lisäksi mulla (en o ap) se, että vanhukset saattaa olla tökerön uteliaita. Pamauttelevat tungettelevia kysymyksiään mun asioista. Lamaannun. Jälkikäteen kiehun et miksen saanu sanottua niin tai niin ja osoitettua et kysely on epäkohteliasta. Ahdistavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua hyvin, onpa ahdistava tilanne!

Itselläkin oli kokemusta tuppautuvasta naapurista, minkä vuoksi piti alkaa muuttaa kulkureittejä, aikatauluja yms. Lopulta onneksi muutin pois (muuttoon oli kyllä muitakin syitä).

Loputon välttely käy raskaaksi, vie asumisesta ilon. Kai pitäisi olla rohkeutta sanoa että anteeksi mutta en jaksa nyt seuraa /keskustella. Jos ei auta niin sitten tylymmin

Miksi nuo seurankipeät ektrovertit hölöttäjät määrittävät kaiken tässä maailmassa?

 

Sun kaltaiset pitäisi jättää yksin mätänemään. Tai siis sitähän te haluattekin, niin se pitäisi vaan toteuttaa silloinkin kun itse tarvitsisit jotain ihmiskontaktia. Sittenhän se maailma olisi sinulle just mukava. Ja erakkoluonteinen introvertti määrittäisi ihan itse oman maailmansa, me muut vaan vähän autettaisiin.

Kerro ihmeessä omin sanoin, että miksi sinun asiasi ovat mielestäsi niin mielenkiintoisia, että täytyy pakottaa muut niitä kuuntelemaan? 

Terapiaan mars, et pysty työhönkään noin sairaana.

Kuinka AP; n kaltainen henkilö on päätynyt asumaan rivitaloon? Se on vihoviimeisin paikka introventille. Kannattaa muuttaa  isoon kerrostaloyhtiöön. Minua ei naapurit haittaisi, mutta niitä näkee äärimmäisen harvoin, Olen asunut yli kymmenen vuotta ja en vieläkään tunne ulkonäöltä kuin muutaman. Pihalla kohdatessa nyökätään, siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Siis et pysty käymään edes paria kertaa viikossa postilaatikolla jonkun puolihöperön mummon takia? Paljonko sinä sieltä kämpästäsi yleensäkään poistut mihinkään?

Ei näiltä hikikomeroihmisiltä voi vaatia mitään omaa vastuuta, ei mitä sosiaalisiin tilanteisiin tai mihinkään muuhunkaan tulee

Sano vaikka että sulla on paha burnout etkä jaksa kenenkään seuraa. Sitten ne kuulokkeet päähän ja jatkossa korkeintaan moikkaat kättä heilauttamalla, et sano enää mitään.

Mulla on tuollainen naapuri (vanha ihminen, joka hyökkää jokaisen pihalla kimppuun)

Käytän esim. seuraavia taktiikoita:

-Jos olen esim. viemässä roskia, niin sanon että palaveri alkaa ihan näillä minuuteilla 

-jos olen lähdössä pihalta kävellen, niin väitän, että joku ajanvaraus on kohta ja pitää mennä 

-Autolla lähtiessä väitän myös, että on kiire tai olen menossa töihin (ei väliä paljonko kello on, kun sehän ei sille kuulu milloin töissä käyn)

-Jos oikein huono päivä ja pelkään, että sanon pahasti niin ei kun luuri korvalle ja selitän siihen sen aikaa kun olen näköetäisyydellä

Jos olen pihalla muuten vain, esim. korjaamassa pyörää niin siitä en kyllä osaa livistää, tuo kun ei lue kehonmerkkejä lainkaan vaan paasaisi vaikka yön yli vaikka ei vastaisi yhtään mitään. Yleensä hän selittää ja minä "kuuntelen". Välillä saatan vilkaista ja sanoa "jaa" "niin" tai jotain yhtä kiinnostunutta. Jotain turhanpäiväistä selittää ja samat asiat moneen kertaan niin eipä tuolla väliä kuunteletko vai ei.

En raaski pahasti sanoa kuitenkaan.

Kävelet vaan ohi

Minun talossani on tuollainen mummo, joka kuvittelee että aina kun näkee jonkun, tämä on velvoitettu kaveeraamaan hänen kanssaan. Keksii ja levittelee sitten kaiken maailman juttuja - mm. lasiroskia viedessäni päätteli, että olen alkoholisti. Jutustelun ehkä vielä sietäisi, jos ei mummon pää olisi täynnä kunnianloukkaussyytepotentiaalia, joten parempi pysytellä suosiolla etäällä ja lähestyä sitten suoraan rikosilmoituksella jos tarve vaatii

Nykyään sanon hänelle "hei" ja jatkan matkaani, en pysähdy tai edes katso häntä vaikka papatus alkaa. Kerran jäi oven tukkeeksi, ihan vaan fyysisesti sitten ohitin hänet

Kenelläkään ei ole mitään seuranpitovelvollisuutta ketään kohtaan, eli reippaasti vaan ignoraat hänet samalla tavalla kuin ignoraisit vaikkapa feissarinkin

Vierailija kirjoitti:

Kuinka AP; n kaltainen henkilö on päätynyt asumaan rivitaloon? Se on vihoviimeisin paikka introventille. Kannattaa muuttaa  isoon kerrostaloyhtiöön. Minua ei naapurit haittaisi, mutta niitä näkee äärimmäisen harvoin, Olen asunut yli kymmenen vuotta ja en vieläkään tunne ulkonäöltä kuin muutaman. Pihalla kohdatessa nyökätään, siinä kaikki.

Asun rivitalossa ja saan olla enemmän rauhassa kuin kerrostalossa asuessani. Naapureita näen harvoin, kun takapihalla näkee vain seinänaapurin pihalle ja muuten ei tule vietettyä minulla eikä juuri muillakaan naapureilla yhteisellä pihalla aikaa. Ja piha ei ole avonainen, vaan sellainen sokkeloinen.

Vierailija kirjoitti:

Mummo on yksinäinen, ja sinä hölmö et tajua että hänelle varmaan olisit ainut kontakti ulkomaailmaan. Olet itsekäs.

juu, se onkin naapureiden homma alkaa terapeutiksi kyylämummoille..kyllä lähtökohtaisesti pitäisi saada olla myös taloyhtiön pihalla rauhassa, moikata toki saa, mutta olisihan se saamarin raskasta kun joka kerta ovesta ulos lähtiessä pitää varata aikaa random lätinään naapureiden kanssa. Asun kerrostalossa, mutta täälläkin ottanut eräs mut vähän kohteeksi, pihalla udellaan olenko juuri muuttanut, tullaan neuvomaan miten pahveja lajitellaan etc..tollasille iilimadoille pitäisi olla omat pälätyskerhot ja jättäisivät muut ihmiset rauhaan.

Rasittavaa, ja ymmärrän ongelmasi. Opettele sanomaan napakasti mutta ystävällisesti, pienen hymyn kera ehkä, että hei, nyt en ehdi jutella enempää. Tai mun täytyy nyt mennä. Et selittele, et jää kuuntelemaan, jos hän jää jankuttamaan, toteat uudelleen saman. Mitään syitä ei tarvitse keksiä. Pihahommista samaan tyyliin, että nyt keskityn tähän kitkemiseen, näkemisiin! Sitte vaan toistat näitä, niinkuin rikkinäinen gramofoni, ystävällisen napakasti. Ei se ole heti helppoa, mutta kyllä sen oppii, ja elämä helpottuu kummasti!

Laita päähän kuulokkeet, missä on selvästi erottuva mikrofoni.

Kun naapuri lähestyy, alat puhua jotain kuin olisit keskustelussa, ja supata naapurille, että on puhelu kesken. Ei se voi tietää, että milloin on puhelu kesken ja milloin ei. Riittää kun hoet "niin" aina välillä.

Vierailija kirjoitti:

Kierroksia nostaa ton lisäksi mulla (en o ap) se, että vanhukset saattaa olla tökerön uteliaita. Pamauttelevat tungettelevia kysymyksiään mun asioista. Lamaannun. Jälkikäteen kiehun et miksen saanu sanottua niin tai niin ja osoitettua et kysely on epäkohteliasta. Ahdistavaa!

Kun kerran tiedostat ongelmasi niin jatkossa sitten pidät rajasi (harjoittelet etukäteen mitä ja miten tökeröihin uteluihin voi vastata.) Kaikki tuon joutuvat elämässä oppimaan.

Käy yöllä postilaatikolla. Vai kyttääkö se naapuri sua 24/7?

Vierailija kirjoitti:

Mummo on yksinäinen, ja sinä hölmö et tajua että hänelle varmaan olisit ainut kontakti ulkomaailmaan. Olet itsekäs.

Ei hän ole itsekäs. Hänellä ei ole mitään velvollisuutta huolehtia muorin sosiaalisista tarpeista. Hänellä on oikeus omaan elämään ja siiihen kuuluu oman yksityiselämän pyhyys.

Mummon sopii mennä johonkin kerhoon tai heittäytyä juttusille muiden yksinäisten kanssa. Ei muuta kuin ottaa kontaktia ihan siellä arkielämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas ajattelisin tuon niin, että mummeli tarjoaa sulle mahdollisuuden siedättäytyä sosiaalisiin tilanteisiin turvallisella tavalla. Voit jutella muutaman sanan silloin tällöin ja välillä poistua tilanteesta vetoamalla kiireeseen tms. Ihmisiltä ei voi kukaan välttyä täysin ja totaalinen erakoituminen vain pahentaa tilannetta. 

tollasten hölöttäjien kanssa ei vaihdeta muutamaa sanaa..ne käy kiinni kun sika limppuun ja sitten seisot siellä pihalla..aivan aivan juu juu mun täytyy nyt mennä..me introvertit ollaan monesti kohtuu sosiaalisissa töissä, se syö ihan riittävästi energiaa. Loput energiasta käytämme mieluiten itsellemme mieluisaan seuraan, ei huomionkipeään naapuriin joka länkyttäisi vaikka lyhtypylväälle. Enemmän terapiaa se naapuri tarvii kun ap.

Naapurissa asuvan pariskunnan noin parikymppiset lapset ovat samaa maata kuin ap. Kaikki muut taloyhtiössä tuntevat toisensa, mutta nämä lapset eivät edes katso päin eivätkä moikkaa, kun tulevat vastaan. Heidän nimiäänkään ei tiedä, eikä lukumäärää - joku saattaa asua jo muualla. En tuntisi, jos tulisivat kyselemään yleisavainta, jos ovat omansa jättäneet kotiin (meillä ei ole huoltoyhtiötä), jolloin tietenkään avainta ei pitäisi edes antaa. Eivät vietä koskaan aikaa pihalla, jolloin voisi törmätä johonkuhun. 

Toki yksityisyyteen on kaikilla oikeus, mutta ihan käytännön syiden takia olisi hyvä tietää, keitä talossa asuu.

Asuessani rivarissa minä vain tervehdin uteliaita naapureita ja jatkoin hommiani sen enempää kiinnittämättä huomiota heihin. Eivät montaa kertaa tulleet jutustelemaan, kun ei minusta saanut irti sen kummempaa. Hyvät ja kohteliaat välit pitää säilyttää.

Kesäisin otin aurinkoa takapihalla bikineissä ja yksi ukkomies aina hiipi tirkistelemään. Annoin hänen katsella ja mieli teki kysyä, pidätkö siitä, mitä näet :D Luin jotain kirjaa ja joskus tervehdin uteliasta tirkistelijää, joka häipyi liukkaasti paikalta.

Postit otin mukaani tullessani töistä, ei siinä muita silloin näkynyt.

Vaikka olen puhelias jne, en välttämättä aina halua jutella, kun on muutakin tekemistä. Ohjeeni sinulle ap on, että sulje ulkomaailma ulkopuolelle ja hoida vaan omia juttujasi. Tervehdi naapuria ja jatka hommia. Antaa mummon katsella, ei hän varmasti pahaa tarkoita. Ehkä edelliset asuntosi asukkaat kutsuivat häntä kahville ja muutenkin kiireettömästi jutustelivat niitä näitä. Elä omaa elämääsi ja rohkaistu pikkuhiljaa postin hakuun yms. kyllä se siitä suttaantuu.

Entä jos onkin niin päin, että naapuri on vaan huolissaan ap:sta. Eli haluaa varmistaa, onko kaikki hyvin, kun piha on siivoton, postilaatikko pursuaa eikä roskiakaan vie.