Te joilla on lapsia, miksi hankitte niitä ja oletteko valintaanne tyytyväisiä?

Halusin ehdottomasti lapsia, lapsettomuus olisi ollut suuri suru. Jouduimme turvautumaan hoitoihin. Lapset ovat jo aikuisia. Elämäni paras asia on ollut rakastaa heitä ja seurata heidän kasvuaan. 

Ja mitä vanhemmiksi ne lapset kasvaa, sitä vahvemmaksi se rakkaus muuttuu. Itselläni on ainakin ollut niin. Nyt kun lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä, sydän meinaa ihan pakahtua välillä, kun kannan huolta heistä, mutta samalla siitä ylpeydestä miten upeita ihmisiä heistä on kasvanut. Mitään niin hienoa ei voi ihminen elämässään kokea, kuin rakkaus ja ylpeys omasta lapsesta. Totta kai myös huoli ja pelko, jos heillä on joskus vaikeaa. Ei sitä voi lapseton edes kuvitella.

Vauva on ihana. Siitä saa niin paljon läheisyyttä - ja rakkautta. Söpökin.

Se on elämän upein kokemus. Raskaus. Oma vauva sylissä.

Vierailija kirjoitti:

Oma onnellisuuteni lisääntyi lasten saannin myötä. Ihminen on sosiaalinen eläin. Ei ole tarkoitettu elämään yksin, silloin masentuu. Olisi aika erikoista, jos näin ei olisi. Ihminen on kuitenkin eläin, ja lisääntyminen on suurin fysiologista ja emotionaalista tyydytystä tuottava toiminta etenkin naisille. Lapset ovat toisekseen ihania.

Huhhuh mitä puppua. Kaikki naiset eivät halua lisääntyä eivätkä saa tyydytystä samoista asioista kuin toiset. Tuleeko se sinulle yllätyksenä?

Omasta mielestäni lapset ovat todella rasittavia. Ihaniksi en sanoisi.

Käyn harvakseltaan palstalla, mutta sanon tämän. Mun mielestä raskaana oleva nainen on kaunis. Mun vaimon raskausmaha ja raskausarvet on vaan parantaneet häntä.

Vauva ei osaa tekonauraa eli vauvan nauru on aina ihan puhtaasti ilosta johtuvaa. Siksi se on niin tarttuvaa ja siitä tulee hyvälle mielelle. Olen kuvannut kaikkien meidän lasten vauvanauruja videolle ja kuuntelin niitä tänään töissä. En edes muistanut miten ihana ääni se on.

Ehdottomasti elämäni parasta aikaa on ollut juuri äitiys. Se on niin palkitsevaa monin tavoin ja on vanhemmuus myös syventänyt parisuhdettamme. Saimme kolme ihanaa lasta. Nyt heistä kaksi on teinejä ja kolmas 10v, joten omaa aikaa on taas enemmän mutta välillä haikeana muistelen kun olivat pieniä. 

Meillä on teinejä ja kyllä. Vauvojen naurusta on nyt tultu tähän vaiheeseen ja tämäkin on ihanaa.

Kerrostalossamme asuu paljon perheitä ja äänimaisemassa kuuluu niin vauvat kuin ramppaavat teinitkin. Ja muut ikäkaudet siinä välissä. Hyvä vain, että on lapsia ja nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä vanhemmiksi ne lapset kasvaa, sitä vahvemmaksi se rakkaus muuttuu. Itselläni on ainakin ollut niin. Nyt kun lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä, sydän meinaa ihan pakahtua välillä, kun kannan huolta heistä, mutta samalla siitä ylpeydestä miten upeita ihmisiä heistä on kasvanut. Mitään niin hienoa ei voi ihminen elämässään kokea, kuin rakkaus ja ylpeys omasta lapsesta. Totta kai myös huoli ja pelko, jos heillä on joskus vaikeaa. Ei sitä voi lapseton edes kuvitella.

Kyllä voi kokea, hienompaakin. Tietäisitpä. Kiva, että sinulle lastesi kautta eläminen tuo onnen.

Tänä päivänä olen sitä mieltä, että nuorison ramppaaminen, lasten kiljuminen ja mopon pärinä - vauvojen naurusta ja jokelluksesta puhumattakaan - ovat kauneimpia ääniä maailmassa. Niissä kaikuu tulevaisuus

Minä halusin äidiksi jo ihan nuoresta. No, en tullut. En saanut koskaan lapsia. Mies olisi mutta lapsia ei. 

Joten älä oleta että kaikki lapsettomat ovat vapaaehtoisesti lapsettomia.

Lapsia saadaan, ei hankita.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimus: Vanhemman rakkaus lapseen on muita rakkauden muotoja voimakkaampi

https://yle.fi/a/74-20107036

No nyt on tämäkin itsestäänselvyys tutkittu. Vapaaehtoisesti lapsettomien kommentteja odotellessa.

Mitä kommentoitavaa tuossa nyt on? Kai sitä nyt tyhmempikin ymmärtää, että vanhemmat lapsiaan (yleensä) rakastavat, parempi olisikin. Mutta ei tuo lapseen hukattua aikaa ja rahaa korvaa mitenkään.

Lapseton

Vierailija kirjoitti:

Meillä on teinejä ja kyllä. Vauvojen naurusta on nyt tultu tähän vaiheeseen ja tämäkin on ihanaa.

Kerrostalossamme asuu paljon perheitä ja äänimaisemassa kuuluu niin vauvat kuin ramppaavat teinitkin. Ja muut ikäkaudet siinä välissä. Hyvä vain, että on lapsia ja nuoria.

Postaat tämän saman kommentin usean ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina unelmoinut äitiydestä. Tunne siitä, että minussa kasvaa uusi elämä, on kiehtonut minua. Hetki, jolloin tajusin olevani raskaana, oli taianomainen. Tunsin syvää onnea ja jännitystä sisälläni. Ajatus siitä, että minusta tulisi äiti, täytti minut kiitollisuudella. Katsellessani ultraäänikuvaa, näin pienen sydämen sykkivän. Kyynel vierähti poskelleni.

Aika pelottavaa, kun en ole koskaan tuntenut näin. Sen takia en skolla lasta tehdäkään. 

Vauvat on ihania 😁 katson joskus youtubesta vauvojen kikatusta: se on aiiiivan ihanaa !

Lapsissa parasta on aitous. Aikuiset usein teeskentelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vauva ei osaa tekonauraa eli vauvan nauru on aina ihan puhtaasti ilosta johtuvaa. Siksi se on niin tarttuvaa ja siitä tulee hyvälle mielelle. Olen kuvannut kaikkien meidän lasten vauvanauruja videolle ja kuuntelin niitä tänään töissä. En edes muistanut miten ihana ääni se on.

Sama spämmääjä on postannut tätä ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vauva on ihana. Siitä saa niin paljon läheisyyttä - ja rakkautta. Söpökin.

Se on elämän upein kokemus. Raskaus. Oma vauva sylissä.

En tiedä nauraako sun vauva jo, mutta maailmassa ei ole mitään yhtä hauskaa ääntä kuin vauvan nauru. Sellaista murhetta ei ole, mitä se ei poistaisi.

Joo vauvan ja hiukan isommankin lapsen nauru on musiikkia korville ja mielelle.

Ensimmäinen lapsi oli oikeastaan vähän vahinko, mutta en osaa oikein enää edes ajatella miten elämä olisi ilman tuota vahinkoa mennyt. Joskus jopa ajattelin, etten tule hankkimaan lapsia, mutta kun sen ensimmäisen sai, niin tuli niitä sitten hankittua ihan tarkoituksellisesti lisääkin.