Ahtaasti asuminen ja sosiaaliset suhteet
Olen työtön yh ja asumme lapsen kanssa kaksiossa. 13v on jo oma huone minä nukun olohuoneessa. Asunto on niin pieni että eteinen on täynnä ilmaiseksi saatuja kaappeja joissa tavaraa ja olkkariin ei mahdu esim sohvaa sänkyni lisäksi.
Tämä vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiimme en voi enkä halua kutsua ketään kylään kun ei ole tilaa istua missään jne. Sukulaisia rn ole nähnyt vuosiin eikä lapsi halua pyytää esim kavereita kylään.
Omilla tuttavilla on omat talot, töitä ei kukaan asu lähiössä vuokralla näin ahtaasti kuin me. Vaikka työllistyisin pitäisi tienata aika hyvin jotta hyvin jotta voisi kolmiosta haaveilla. Tiedän että meitä on vain 2 joten kaksion pitäisi riittää mutta tilannehan olisi eri jos kaksiossa asuu pariskunta. Ei silloin tarvitse sänkyä pitää olkkarissa.
Jotenkin tämä tilanne masentaa, tuntuu ettei itsellä ole mitään henkilökohtaista. Tiedän että vuodet menee nopeasti ja kohta lapsi on 18 ja muuttaa pois mutta tuntuu etten viihdy kodissamme.
Kommentit (2)
Mulla oli onneksi kokoaikatyö kun lapset oli teinejä. Pystyin pikkukaupungista hankkimaan ASO 4h+k rivariasunnon. Jokaisella oli oma makkari ja teinien makkarit oli alakerrassa vähän erikseen, joten heidän kaverit ei haitannut minua. Minä pystyin tekemään etätöitä rauhassa. Nyt lapset on aikuisia ja asun koiran kanssa kaksiossa 47 neliötä.
Ymmärrän hyvin ap, että kaksiossa on teinin kanssa tiukkaa. En osaa neuvoa, kun tuo on rahasta kiinni.
Miten te muut työttömät teinien yksinhuoltajat asutte? Itse olen 48 v ja asunut kerran kolmiossa elämäni aikana, ex miehen kanssa 4 v ennen avioeroa. Muuten yksiöissä ja kaksioissa aina.