Te joilla on lapsia, miksi hankitte niitä ja oletteko valintaanne tyytyväisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä vanhemmiksi ne lapset kasvaa, sitä vahvemmaksi se rakkaus muuttuu. Itselläni on ainakin ollut niin. Nyt kun lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä, sydän meinaa ihan pakahtua välillä, kun kannan huolta heistä, mutta samalla siitä ylpeydestä miten upeita ihmisiä heistä on kasvanut. Mitään niin hienoa ei voi ihminen elämässään kokea, kuin rakkaus ja ylpeys omasta lapsesta. Totta kai myös huoli ja pelko, jos heillä on joskus vaikeaa. Ei sitä voi lapseton edes kuvitella.

Lapseton EI HALUA kokea mitä kirjoitit. Siksi on jättänyt hankkimatta lapsia.

Mistä alapeukut? Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät halua vanhemmiksi? Me ihmiset olemme erilaisia ja jokaiselle löytyy oma elämänpolkunsa. Sinulle, minulle ja kaikille muille.

Kyllä me ymmärretään. Ymmärrätkö sinä, että moni haluaa lapsia ja kokee ne elämänsä parhaaksi asiaksi? Hyvä, jos niin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nää joiden mielestä elämä on parempaa ilman lapsia ja silti positiiviset viestit tulee äideiltä ja negatiiviset niiltä. Kertoo paljon elämän laadusta.

Mitä se kertoo?

Että jokin ongelma on siinä, että jollain on lapsia, joita rakastaa. Mutta mikä? Eikö voi vain olla tyytyväinen omiin valintoihinsa?

Niinhän me olemmekin, minä ainakin. Kivahan se on että omaa lastaan rakastaa, niin rakastivat minunkin vanhempani minua.

Rehellisesti sanottuna jos olisin tiennyt mitä tämä on niin en olisi hankkinut lasta. Eipä tälle enää mitään voi ja rakas toki on mutta ilo otetaan irti joka hetki kun mahdollista ja edes yritetään nauttia niistä pienimmistäkin asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä vanhemmiksi ne lapset kasvaa, sitä vahvemmaksi se rakkaus muuttuu. Itselläni on ainakin ollut niin. Nyt kun lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä, sydän meinaa ihan pakahtua välillä, kun kannan huolta heistä, mutta samalla siitä ylpeydestä miten upeita ihmisiä heistä on kasvanut. Mitään niin hienoa ei voi ihminen elämässään kokea, kuin rakkaus ja ylpeys omasta lapsesta. Totta kai myös huoli ja pelko, jos heillä on joskus vaikeaa. Ei sitä voi lapseton edes kuvitella.

Lapseton EI HALUA kokea mitä kirjoitit. Siksi on jättänyt hankkimatta lapsia.

Mistä alapeukut? Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät halua vanhemmiksi? Me ihmiset olemme erilaisia ja jokaiselle löytyy oma elämänpolkunsa. Sinulle, minulle ja kaikille muille.

Totta kai ymmärrän. Minullehan nuo alapeukut tuli, kun kehtasin kirjoittaa, että vela ei halua noita asioita elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nää joiden mielestä elämä on parempaa ilman lapsia ja silti positiiviset viestit tulee äideiltä ja negatiiviset niiltä. Kertoo paljon elämän laadusta.

Mitä se kertoo?

Että jokin ongelma on siinä, että jollain on lapsia, joita rakastaa. Mutta mikä? Eikö voi vain olla tyytyväinen omiin valintoihinsa?

Niinhän me olemmekin, minä ainakin. Kivahan se on että omaa lastaan rakastaa, niin rakastivat minunkin vanhempani minua.

Sitten ei tarvitse lapsiketjuissa negailla eihän? Tai avata ollenkaan. Kun ei aihe kosketa. 

Rakkaus omaa lasta kohtaan ei ole kaikista pyyteettömintä rakkautta, vaikka niin on varmasti ihana kokea. Siinä on mukana itsekkyyttä, koska se lapsi on oma lapsi. Jo sen vuoksi äiti todennäköisesti asettaisi etusijalle oman lapsensa jos saisi valita, vaikka jonkun toisen lapsi tarvitsisi jotain asiaa silloin enemmän ja paremmin perustein. Pyyteettömämpää rakkautta on vaikka syvä rakkaus puolisoaan kohtaan, hän ei todennäköisesti ole verisukua itselle.

Lapsettomat naiset nyt heti tekemään lapsia tämä on käsky. 5 minuuttia aikaa

Kolme lasta sain. Jos olisin tiennyt mitä tämä on niin en olisi tehnyt yhtäkään. Olen burnoutissa lapsista ja työelämästä,läpeeni kyllästynyt.Odotan kun lapset muuttavat pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nää joiden mielestä elämä on parempaa ilman lapsia ja silti positiiviset viestit tulee äideiltä ja negatiiviset niiltä. Kertoo paljon elämän laadusta.

Mitä se kertoo?

Että jokin ongelma on siinä, että jollain on lapsia, joita rakastaa. Mutta mikä? Eikö voi vain olla tyytyväinen omiin valintoihinsa?

Niinhän me olemmekin, minä ainakin. Kivahan se on että omaa lastaan rakastaa, niin rakastivat minunkin vanhempani minua.

Sitten ei tarvitse lapsiketjuissa negailla eihän? Tai avata ollenkaan. Kun ei aihe kosketa. 

Voisivat lapselliset myös kirjoittaa omasta onnestaan ilman velojen elämän väheksymistä. Sitä on tässäkin ketjussa vaikka kuinka monessa viestissä.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus omaa lasta kohtaan ei ole kaikista pyyteettömintä rakkautta, vaikka niin on varmasti ihana kokea. Siinä on mukana itsekkyyttä, koska se lapsi on oma lapsi. Jo sen vuoksi äiti todennäköisesti asettaisi etusijalle oman lapsensa jos saisi valita, vaikka jonkun toisen lapsi tarvitsisi jotain asiaa silloin enemmän ja paremmin perustein. Pyyteettömämpää rakkautta on vaikka syvä rakkaus puolisoaan kohtaan, hän ei todennäköisesti ole verisukua itselle.

Öö. Olet ymmärtänyt pyyteettömän rakkauden jotenkin väärin.

Parasta mitä mun elämässä on, ovat mun lapset <3

Hankin koska halusin viettää perhe-elämää ja muutenkin saada elämää ympärilleni. Oli ollut aina itsestäänselvyys. Ja olen erittäin tyytyväinen. Lapset ja täysi-ikäisiä ja ero tuli joitakin vuosia sitten lasten isän kanssa. Mutta perhe-elämä oli ihan mahtavaa aikaa etenkin lasten kanssa. Vietettiin synttärit, vaput, pääsiäiset, käytiin risteilyt, kylpylät ja huvipuistot. Joka vuosi etelän reissuilla. Saatiin paljon lapsellisia ystäviä joiden kanssa vietettiin yhdessä uudet vuodet etc. Mökkeiltiin ja harrastettiin yhdessä. Jännitettiin lasten harrastuksia ja saatiin nauttia upeista, fiksuista ja sosiaalisista tyypeistä. Ja mitä vanhemmaksi kasvoivat sitä enemmän voitiin tehdä yhdessä aikuisten juttuja. Pelata lautapelejä, laulaa karaokea, matkustella, keskustella, tehdä ruokaa, lasketella etc. Ilo jota saa omien lasten kanssa olemisesta ja niiden elämän seuraamisesta on jotain mitä ei pysty ymmärtämään ellei sitä koe. Ja kun nyt on sukua on kaikki elämässä paljon merkityksellisempää eikä ole koskaan yksin. Joulut ja juhannukset menee ison suvun kanssa, jossa itse ja omat jälkeläiset ovat tärkeä osa. Tottakai elämään kuuluu myös huolet ja murheet, mutta ilman niitä ei osaisi välttämättä nauttia kaikesta hyvästä. Sitä on kuitenkin enemmän. Reilusti. 

Minä koen kyllä jo ihan pyyteetöntä rakkautta omaa puolisoani kohtaan. En siis tarvitse lasta kokeakseni ehdotonta rakkautta.

Musta tuntui raskaana ollessa siltä, etten malta odottaa et pääsen tutustumaan lapseen kun hän syntyy. Raskaus aikana suojeluvietti vauvaa kohtaan oli suuri ja oli jo vahva kiintymys, mutta sanoisin et rakkaus synty samaa aikaan kun vauva ja kasvoi matkan varrella kun opin tutustumaan häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nää joiden mielestä elämä on parempaa ilman lapsia ja silti positiiviset viestit tulee äideiltä ja negatiiviset niiltä. Kertoo paljon elämän laadusta.

Mitä se kertoo?

Että jokin ongelma on siinä, että jollain on lapsia, joita rakastaa. Mutta mikä? Eikö voi vain olla tyytyväinen omiin valintoihinsa?

Niinhän me olemmekin, minä ainakin. Kivahan se on että omaa lastaan rakastaa, niin rakastivat minunkin vanhempani minua.

Sitten ei tarvitse lapsiketjuissa negailla eihän? Tai avata ollenkaan. Kun ei aihe kosketa. 

Voisivat lapselliset myös kirjoittaa omasta onnestaan ilman ve

Se on se yksi spämmääjä. Muut puhuneet omista lapsistaan. 

Tunnen kateuden piston joka kerta kun näen naisen, joka on raskaana. Kaikille ei suoda sitä onnea. Rakastan miestäni ja haluan meille yhteisen lapsen joka vain voi tehdä liitostamme syvemmän. Lapsen joka on osaksi meitä molempia. Onnen.

Raskausvatsa on naisella kaunis ja seksikäs

Vierailija kirjoitti:

Hankin koska halusin viettää perhe-elämää ja muutenkin saada elämää ympärilleni. Oli ollut aina itsestäänselvyys. Ja olen erittäin tyytyväinen. Lapset ja täysi-ikäisiä ja ero tuli joitakin vuosia sitten lasten isän kanssa. Mutta perhe-elämä oli ihan mahtavaa aikaa etenkin lasten kanssa. Vietettiin synttärit, vaput, pääsiäiset, käytiin risteilyt, kylpylät ja huvipuistot. Joka vuosi etelän reissuilla. Saatiin paljon lapsellisia ystäviä joiden kanssa vietettiin yhdessä uudet vuodet etc. Mökkeiltiin ja harrastettiin yhdessä. Jännitettiin lasten harrastuksia ja saatiin nauttia upeista, fiksuista ja sosiaalisista tyypeistä. Ja mitä vanhemmaksi kasvoivat sitä enemmän voitiin tehdä yhdessä aikuisten juttuja. Pelata lautapelejä, laulaa karaokea, matkustella, keskustella, tehdä ruokaa, lasketella etc. Ilo jota saa omien lasten kanssa olemisesta ja niiden elämän seuraamisesta on jotain mitä ei pysty ymmärtämään ellei sitä koe. Ja kun nyt on sukua

Tää on ihan ymmärrettävää jos on menevä ihminen ja nauttii tuollaisesta, mutta sitten suututaan jos sellainen ihminen joka on nuoresta asti ollut rauhallinen omissa oloissaan viihtyvä taiteilijasielu, pieni tukiverkko ja pari läheistä ihmistä, ei halua lapsia. Lapsen tekeminenhän tarkoittaa väkisinkin, että joudut osallistumaan vain enemmän ja enemmän kaikenlaisiin sosiaalisiin juttuihin ja noista jos ei ole koskaan paljon nauttinut käy aika raskaaksi sitten oma elämä. 

Oman lapsensa ei halua kuolevan, siksi en ole häntä siihen pakottanut <3

Ihanaa lukea kerrankin joku positiivinen aloitus ja vieläpä lapsiaiheinen! Tottahan se on, että nauravat vauvat on jotain niin sydäntälämmittävää. Nauravat vauvat-videot taitaakin olla aika suosittua sisältöä YouTubessa.