Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykiatrian erikoislääkäri, psykiatrian vastuualuejohtaja: Mielenterveyden kriisi kumpuaa elintavoistamme
02.10.2024 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010730838.html
"Aikaisemmin luonnollisina pidettyjä tunnetiloja kuten elämän kriisivaiheita on alettu määritellä ja hoitaa lääketieteellisesti. Medikalisaatiota ovat lisänneet myös yhteiskunnalliset muutokset kuten lääketieteen kehittyminen, kaupallisuuden lisääntyminen, potilaiden roolin vahvistuminen ja sosiaalisen median vaikutus. Yhteiskunnan sosiaalinen ympäristö on muuttunut. Elämästä on tullut yksilökeskeistä, eikä sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä ole samassa määrin kuin aikaisemmin.
Sosiaalisen median käytön lisääntyminen ja työelämän vaativuus kuormittavat myös monien mieltä. Työelämän ulkopuolelle jääminen on myös riski mielenterveydelle.
Mielenterveyskriisin ratkaisut löytyvät lääketieteen ja terveydenhuollon ulkopuolelta. Älypuhelinten ja somen käytön vähentäminen olisi yksi keino. Elintavat kuten liikunta, terveellinen ruokavalio, päihteettömyys ja riittävä uni vähentävät mielenterveysongelmien riskiä. Työelämässä mielenterveyttä tuetaan puuttumalla ongelmiin varhain. Työttömyyden vähentäminen on keskeinen keino vähentää mielenterveysriskiä."
Vihdoinkin ihan psykiatrian rautainen ammattilainen sen sanoo. Mielenterveyskriisiä EI korjata lääkkeitä määräämällä ja terapiatakuilla.
Kommentit (108)
Ilmeisesti rouva Nordin tai joku hännystelijöistä on saapunut ketjuun. Masennus johtuu vain siitä kun uskoo olevansa masentunut. Kun uskoo ettei ole masentunut, se loppuu :D. Syöpä johtuu negatiivisista ajatuksista ja kun lopettaa negatiiviset ajatukset, syöpä paranee. Kuukautiskivut johtuvat naisvihasta itseä kohtaan ja lopppuvat, kun alkaa rakastamaan naista itsessään. Lisäavuksi rientävät enkeliterapiat ja etäenergiahoito, jossa negatiivinen energia poistetaan. Jep jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
53, artikkelissa todettiin mielestäni se että kaikki "normaaliin" elämään kuuluvat kriisit ja vaikeudet eivät ole masennusta. Missään kohtaa ei sanottu että masennusta sairautena ei ole olemassa.
Surureaktio on mainittu jo Käypähoidossa, sieltä voi lukea tarkemmin. En tarkenna koska en halua loukata ketään. Mutta se on mielestäni huuhaata kun opiskelijoille tehtaillaan ahdistuneisuusdiagnooseja tenttijännityksen tai niukan toimeentulon takia. Tai eri-isisissä suurperheissä kaikilla on monta diagnoosia, julkkis-adhd:stä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin väärä työ aiheuttaa ongelmia, säätila, kiusaaminen, liian tiukat säännöt ja aikataulut, ihmisiä ei kohdella aikuisina vaan pikkulapsina joita määräillään (riippuen missä), missä omat valinnat, myös kaikille ei sovi työelämä eri firmoissa, välimatkat, tasa-arvon puute, ihmisillä on myös fyysisiä sairauksia ja lääkityksiä. Miehiä voi painaa armeija. Ihmisiin vaikuttavat eri asiat ja ihmiset kokevat omasta näkökulmastaan asiat. Ei ole sama "kloonimuotti". Toki varmaan auttaa jos ei juo alkoholia, rajaa tv:n ja uutisia. Ihmisille luotu köyhyys ja puute ei tuo riittävää ravintoa / tarpeiden täyttymistä ihmisille ja luottamusta tulevaisuuteen, osalla katkeaa toivo. Vaan paniikin. Ja näitä voi miettiä vaikka mistä näkökulmasta, ei vain yhdestä samasta. Ihmisillä on erilainen näkemys mitä on oikea elämä ja minkälainen maiseman pitäisi olla.
No onneksi meillä täällä Suomessa on asiat hyvin. Jokaisella sitä haluavalla on lämmin koti ja ruokaa,mahdollisuus opiskella monta ammattia, kansalaisopistot ja muut pursuavan täynnä harrastusmahdollisuuksia, luonto vapaa kaikille, kirjastot täynnä kirjoja, yhdistykset tukemassa niin työttömiä, mt-kuntoutujia ja ihan joka ikistä. Täällä on rauhallsita ja turvallista.
Toista olisi asua ja elää Ukrainassa tai vaikka Israelissa, jossa koska tahansa päähän voi osua naapurin lähettämä raketti.
Yhteiskunnan sosiaalinen ympäristö on muuttunut. Elämästä on tullut yksilökeskeistä, eikä sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä ole samassa määrin kuin aikaisemmin.
Niin, ketkäs olikaan ne yhteisölliset ihmiset ja kenen vaikutus tässä negatiivisessa kehityksessä oikein näkyy. Sinä näkyy juuri vasemmistolaisen politiikan vaikutus. Se jonka ne kokee omassa elämässäänkin.
Diagnosoituja mielenterveyshäiriöitä on vasemmistolaisilla huomattavasti enemmän kuin oikeistolaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan sosiaalinen ympäristö on muuttunut. Elämästä on tullut yksilökeskeistä, eikä sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä ole samassa määrin kuin aikaisemmin.
Niin, ketkäs olikaan ne yhteisölliset ihmiset ja kenen vaikutus tässä negatiivisessa kehityksessä oikein näkyy. Sinä näkyy juuri vasemmistolaisen politiikan vaikutus. Se jonka ne kokee omassa elämässäänkin.
Diagnosoituja mielenterveyshäiriöitä on vasemmistolaisilla huomattavasti enemmän kuin oikeistolaisilla.
Yllättävän kauan siinä menikin että politiikasta riitaa haastavat löysivät ketjun. Tai no, ei siinä mielessä että tehän kömmitte vasta sängystä ylös aikaisintaan klo 10-11 välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrit ovat ihan oikeassa.
Lääkkeitäkin monet kyllä tarvitsee, ei psykoosi, vakava masennus tai vakava ahdistus parane ainoastaan ulkoilemalla ja syömällä hyvin, mutta monesti lääkkeillä kyllä tässä maailmanajassa tilkitään tavanomaisen elämän tai tavanomaisten elämän vastoinkäymisten aiheuttamia tilapäisiä tai lieviä henkisiä kiputiloja. Täytyisi ymmärtää, että hallittavissa oleva, tilapäinen henkinen kärsimys kuuluu elämään. Jos on surua, jos itkettää ja ahdistaa, ei tulisi ensimmäiseksi hakeutua lääkäriin hakemaan lääkereseptiä, vaan hyväksyä, että tämäkin puoli elämästä on luonnollista, nämäkin tuntemukset kuuluvat elämään, kunhan eivät invalidisoi tai jää pysyväksi.
Esimerkiksi läheisensä menetystä surevaa ihmistä auttaisi luultavasti tehokkaammin yhteisöllinen yhteydenpito ja läheisyys sekä ulkoilu, kuin ssri lääkkeiden aloittaminen. Lääkkeillä on kuitenkin hyötyjensä lisäksi myös haittavaikutuksensa. Lievästä ahdistuksesta tai stressistä kärsivää, mutta elämässä kiinni olevaa, voisi auttaa tehokkaammin koko elämäntavan uudelleen arviointi (uni, päihteiden käyttö, ihmissuhteet, sopivan työn etsiminen, omien arvojen tarkastelu), kuin jatkaminen kuten ennenkin, mutta mielialalääkkeiden voimalla. Surevahan oireilee usein yksinjäämistä, lievästi ahdistunut väärin valittua tai mitoitettua elämäntapaa.
Psyykelääkkeillä tilkitään seurauksia, ne eivät paranna itse syitä. Siksi lääkkeetön lähestymistapa saa ihmisen puuttumaan tehokkaammin syihin. Tosin syyt ovat sekä yksilöllisiä, että yhteiskunnallisia, joten aina syihin ei voi itse vaikuttaa riittävästi, ei ainakaan ilman radikaaleja elämänmuutoksia. Joskus syyt myös jäävät tunnistamattomiksi tai niihin ei voi vaikuttaa, joskus seuraukset (oireet) ovat niin voimakkaita, ettei niitä voi edes yrittää voittaa ilman lääkityksen tukea.
Vierailija kirjoitti:
"Mielenterveyskriisin ratkaisut löytyvät lääketieteen ja terveydenhuollon ulkopuolelta. Älypuhelinten ja somen käytön vähentäminen olisi yksi keino. Elintavat kuten liikunta, terveellinen ruokavalio, päihteettömyys ja riittävä uni vähentävät mielenterveysongelmien riskiä. Työelämässä mielenterveyttä tuetaan puuttumalla ongelmiin varhain. Työttömyyden vähentäminen on keskeinen keino vähentää mielenterveysriskiä."
Tässä kaikille aloituspaketti mielenterveyden edistämiseen, erityisesti palstasilakoille sopiva. Siis lopettakaa palstailu ja sometus, menkää ulos liikkumaan, lopettakaa se kannabis, nukkukaa yöllä ja hakekaa töitä!
Mikä on palstasilakka? Ja ovatko he siis ainoita jotka roikkuvat netissä, valvovat yöt, ovat työttömiä, eivät liiku ulkona ja polttavat kannabista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kyllä mainostetaan uusia hyviä lääkkeitä, kuten psykiatriassa toimitaan. Ikävä juttu kun ne pillerit ei auta fyysisiin sairauksiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota lievään masennukseen lääkkeitä. Vaikea masennus pitää olla, että harkitsisin lääkkeen ottamista.
Vierailija kirjoitti:
32, kiitos. Hyvin puit sanoiksi.
Minullakin traumatausta, ja usein törmään väitteisiin, että "kaikkihan on NYT ihan hyvin". Olenkin alkanut käyttämään tätä metaforaa: jos joku iskee terveeseen polveesi pesäpallomailalla useita kertoja lujaa ja joudut leikkaukseen, kuntoutukseen jne. niin onko se enää se sama polvi? Uskallatko liikkua sillä normaalisti? Mites nuo liikeradat, jäykkyys? Kenties rautaa sisällä? Niin. Minun mieleni ei ole kunnossa, eikä se palaudu koskaan ns. normaaliksi. Teen parhaani sen kanssa eläessäni, mutta välillä on huonoja kausia ja päiviä.
Mulla on kaltoinkohtelua ollut lapsuuden perheessä, mutta hakeutunut terapian piiriin jo varhain kuten veljenikin. Näin ollen meille ei ole tullut mitään "romahdusta" myöhemmällä iällä. Tosi kun lapseni menehtyi, niin kaikki hoidetutkin traumat aktivoituivat ja olin taas terapiassa. Olin silloin 60 v ja menetin työkykyni. Nyt voin jo ihan hyvin taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit ovat ihan oikeassa.
Lääkkeitäkin monet kyllä tarvitsee, ei psykoosi, vakava masennus tai vakava ahdistus parane ainoastaan ulkoilemalla ja syömällä hyvin, mutta monesti lääkkeillä kyllä tässä maailmanajassa tilkitään tavanomaisen elämän tai tavanomaisten elämän vastoinkäymisten aiheuttamia tilapäisiä tai lieviä henkisiä kiputiloja. Täytyisi ymmärtää, että hallittavissa oleva, tilapäinen henkinen kärsimys kuuluu elämään. Jos on surua, jos itkettää ja ahdistaa, ei tulisi ensimmäiseksi hakeutua lääkäriin hakemaan lääkereseptiä, vaan hyväksyä, että tämäkin puoli elämästä on luonnollista, nämäkin tuntemukset kuuluvat elämään, kunhan eivät invalidisoi tai jää pysyväksi.
Esimerkiksi läheisensä menetystä surevaa ihmistä auttaisi luultavasti tehokkaammin yhteisöllinen yhteydenpito ja läheisyys sekä ulkoilu, kuin ssri lääkkeiden aloittaminen. Lääkkeillä on kuitenkin hyötyjensä lisäk
Mikäli tämä oli se psykiatrin ydinajatus mielipidekirjoituksessa, osasit pukea sen paljon paremmin ja laajemmin sanoiksi ja tämän varmasti pystyy lähes kaikki sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset allekirjoittamaan. Vikaa on kyllä yhteiskunnassammekin, koska normaalille surulle esim. kuolemantapauksessa ei anneta tilaa, vaan pitää ensin hommata diagnoosi, jotta voi surra rauhassa. Työelämä on liian joustamatonta. Työkyky pitää olla joko 100% tai ei mitään, välimalleja ei tunnisteta tai haluta tunnustaa. Jos ei kykene 100%:n, pitää saada diagnoosi ellei halua potkuja. Samaten opinnoissa hiillostetaan koko ajan valmistumaan tavoiteajassa, vaikka olisi se diagnoosi ja sairaslomaa. Silti painostetaan ja annetaan ymmärtää, että tutkinnon saaminen menee mahdottomaksi ellei suoriudu samassa ajassa mitä kaikki muutkin. Kaikkien pitää jatkuvasti olla toimintakyvyltään samassa 100% putkessa, vaikka se on mahdottomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
32, kiitos. Hyvin puit sanoiksi.
Minullakin traumatausta, ja usein törmään väitteisiin, että "kaikkihan on NYT ihan hyvin". Olenkin alkanut käyttämään tätä metaforaa: jos joku iskee terveeseen polveesi pesäpallomailalla useita kertoja lujaa ja joudut leikkaukseen, kuntoutukseen jne. niin onko se enää se sama polvi? Uskallatko liikkua sillä normaalisti? Mites nuo liikeradat, jäykkyys? Kenties rautaa sisällä? Niin. Minun mieleni ei ole kunnossa, eikä se palaudu koskaan ns. normaaliksi. Teen parhaani sen kanssa eläessäni, mutta välillä on huonoja kausia ja päiviä.
Mulla on kaltoinkohtelua ollut lapsuuden perheessä, mutta hakeutunut terapian piiriin jo varhain kuten veljenikin. Näin ollen meille ei ole tullut mitään "romahdusta" myöhemmällä iällä. Tosi kun lapseni menehtyi, niin kaikki hoidetutkin traumat aktivoituivat ja olin taas terapiassa. Olin silloin
Juu olen minäkin ollut ensin nuorisopsykiatrian piirissä ja sen jälkeen lastensuojelun jälkihuollon tukitoimen kautta ensimmäisessä varsinaisessa terapiassa. Ja sen jälkeen Kelan terapiajaksoilla ja omakustanneterapiassa. Romahduksia tulee aika ajoittain, kun ei se terapiakaan kaikkeen kykene, vaikka onkin vaikuttanut paljon. Korjattavaa on vain niin paljon. Kun kaltoinkohtelu on riittävän rajua, se rikkoo ihan jokaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrikööri saa mennä itseensä, ne o ite lääkitsemässä migreeniäkin neurolepteillä. Ja sitten ihmettelevät suureen ääneen kun ei "psykoosi" lähde. On se jännä.
Tietyt neuroleptit on kyllä ihan päteviä pahoissa migreeneissä. Ei niitä huvikseen määrätä. Nykyään ei opiaatteja enää määrätä eikä bensoja, osa migreenipotilaista niitä toki haluaisi mieluiten.
🇺🇦🇮🇱
Jos ne nykylaulajat tekisivät niitä iskelmiään muustakin kuin teiniangsteja vatvovista ihmissuhdeongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Tuli ihan samanlainen olo kun luin tuon, VIHDOINKIN. Eipä muuten ihme että on psykiatreista pula koko maassa. Kuka tuohon rattaistoon haluaa reseptiautomaatiksi kun ongelmien SYILLE ei tässä yhteiskunnassa olla tekemässä mitään. Joo, sitä voi lenkkeillä, syödä terveellisesti, pysyä erossa päihteistä mutta jos esim. töitä ei ole tai työelämässä olevista puristetaan kaikki irti ja vaaditaan yhdeltä viiden ihmisen työpanos niin eipä se mielenterveys voi silloin kovin hyvällä tolalla olla
Kyllä tuossa on valtava merkitys sillä pystyykö itse astumaan ulos ns asetetuista odotuksista. Tajusin aika nuorena että en lähde kilpailemaan muiden kanssa statuksesta vaan elän matalalla profiililla pienillä tuloilla ja mahdollisimman vähän mistään stressaten. Iän myötä on mennyt vain elämä paremmaksi,en enää oireile päälläni ja nukun nykyään hyvin. Tottakai olen monesta asiasta sitten ulkonakin. Minulle tämä kuitenkin oli ehkä ainoa järjellinen ratkaisu. En edes tiedä mihin käyttäisin äkkiä saamani ison rahasumman. Olen mielikuvitukseton tuon suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan sosiaalinen ympäristö on muuttunut. Elämästä on tullut yksilökeskeistä, eikä sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä ole samassa määrin kuin aikaisemmin.
Niin, ketkäs olikaan ne yhteisölliset ihmiset ja kenen vaikutus tässä negatiivisessa kehityksessä oikein näkyy. Sinä näkyy juuri vasemmistolaisen politiikan vaikutus. Se jonka ne kokee omassa elämässäänkin.
Diagnosoituja mielenterveyshäiriöitä on vasemmistolaisilla huomattavasti enemmän kuin oikeistolaisilla.
Yllättävän kauan siinä menikin että politiikasta riitaa haastavat löysivät ketjun. Tai no, ei siinä mielessä että tehän kömmitte vasta sängystä ylös aikaisintaan klo 10-11 välillä.
On tuossa myönteisyydessä ja kielteisyydessä selvä ero puoluekannoissa. Vasemmistohan halveksi kaikenlaista innostuspuhetta valheellisena eksytyksenä.
En halua kuulua noin kyyniseen seurakuntaan vaikken vauras olekaan enkä sellaista edes tavoittele. Tyytyväisyyttä voi löytää mitä oudoimmista elämänolosuhteista. Tuossa onkin inhomillisen luovuuden salaisuus.
Vierailija kirjoitti:
32, kiitos. Hyvin puit sanoiksi.
Minullakin traumatausta, ja usein törmään väitteisiin, että "kaikkihan on NYT ihan hyvin". Olenkin alkanut käyttämään tätä metaforaa: jos joku iskee terveeseen polveesi pesäpallomailalla useita kertoja lujaa ja joudut leikkaukseen, kuntoutukseen jne. niin onko se enää se sama polvi? Uskallatko liikkua sillä normaalisti? Mites nuo liikeradat, jäykkyys? Kenties rautaa sisällä? Niin. Minun mieleni ei ole kunnossa, eikä se palaudu koskaan ns. normaaliksi. Teen parhaani sen kanssa eläessäni, mutta välillä on huonoja kausia ja päiviä.
Kyllä kaikilla on huonoja päiviä ja kausia. Olen itsekin traumataustainen, mutta hyväksynyt menneisyyteni. Arkeni olisi kahta pahempaa, jos jäisin menneisyyteen. Minulle sattui tämä, jollekin muulle muuta vielä kauheampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan sosiaalinen ympäristö on muuttunut. Elämästä on tullut yksilökeskeistä, eikä sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä ole samassa määrin kuin aikaisemmin.
Niin, ketkäs olikaan ne yhteisölliset ihmiset ja kenen vaikutus tässä negatiivisessa kehityksessä oikein näkyy. Sinä näkyy juuri vasemmistolaisen politiikan vaikutus. Se jonka ne kokee omassa elämässäänkin.
Diagnosoituja mielenterveyshäiriöitä on vasemmistolaisilla huomattavasti enemmän kuin oikeistolaisilla.
Yllättävän kauan siinä menikin että politiikasta riitaa haastavat löysivät ketjun. Tai no, ei siinä mielessä että tehän kömmitte vasta sängystä ylös aikaisintaan klo 10-11 välillä.
&n
Ja lisää riidanhaastamista, olet varmaan nyt todella ylpeä itsestäsi. Suurin osa ihmisistä haluaisi keskustella asiallisesti eikä vääntää kaikesta väkisin jotain oikeisto vs. vasemmisto -riitaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei ota tuossa asemassa riskiä, joku rivipsykiatri kyllä ottaisi ja canceloitaisiin välittömästi muiden rivipsykiatrien toimesta.