Psykiatrian erikoislääkäri, psykiatrian vastuualuejohtaja: Mielenterveyden kriisi kumpuaa elintavoistamme
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010730838.html
"Aikaisemmin luonnollisina pidettyjä tunnetiloja kuten elämän kriisivaiheita on alettu määritellä ja hoitaa lääketieteellisesti. Medikalisaatiota ovat lisänneet myös yhteiskunnalliset muutokset kuten lääketieteen kehittyminen, kaupallisuuden lisääntyminen, potilaiden roolin vahvistuminen ja sosiaalisen median vaikutus. Yhteiskunnan sosiaalinen ympäristö on muuttunut. Elämästä on tullut yksilökeskeistä, eikä sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä ole samassa määrin kuin aikaisemmin.
Sosiaalisen median käytön lisääntyminen ja työelämän vaativuus kuormittavat myös monien mieltä. Työelämän ulkopuolelle jääminen on myös riski mielenterveydelle.
Mielenterveyskriisin ratkaisut löytyvät lääketieteen ja terveydenhuollon ulkopuolelta. Älypuhelinten ja somen käytön vähentäminen olisi yksi keino. Elintavat kuten liikunta, terveellinen ruokavalio, päihteettömyys ja riittävä uni vähentävät mielenterveysongelmien riskiä. Työelämässä mielenterveyttä tuetaan puuttumalla ongelmiin varhain. Työttömyyden vähentäminen on keskeinen keino vähentää mielenterveysriskiä."
Vihdoinkin ihan psykiatrian rautainen ammattilainen sen sanoo. Mielenterveyskriisiä EI korjata lääkkeitä määräämällä ja terapiatakuilla.
Kommentit (108)
Kukkuliiton puppupomo: keksimämme tarinat ovat ihan teidän oma vika. Maksakaa meille nyt siitä, että haukumme teitä ja leikimme parempia ihmisiä
Suomalaiset: OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO OKEI KUKKULIITON PUPPUPOMO NUOLEN PEPPUSI OTANKO SAMALLA SUIHIN
Psykiatrit eivät itse edes läpäise strategian ja taktiikan muutosta mittaavaa korttitestiä jolla voi hyvällä luottovälillä erotella skitsofreniaa sairastavat muista häiriöisistä. 💭
Vierailija kirjoitti:
"Elintavat kuten liikunta, terveellinen ruokavalio, päihteettömyys ja riittävä uni vähentävät mielenterveysongelmien riskiä. "
Olen aina ihmetellyt tätä. Mitä jos vaan ei saa itseään nukkumaan? Kaikki perustuu jaksamiseen, jaksaminen perustuu nukkumiseen. Ja nukkumisongelmia vähätellään ja alilääkitään.
Eihän nuo oikeasti mielenterveyttä paranna vaan fyysistä terveyttä. Kumma ettei vieläkään osata mielenterveyttä parantaa. Voin antaa vinkin. Vanhemmat sekoittaa lapsen aivot, on paljon vahingollisia tekoja ja sanoja jotka sairastuttaa lapsen mielen. Ne pitää OIKAISTA. Niitä voi aikuisenakin vielä oikaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
32, kiitos. Hyvin puit sanoiksi.
Minullakin traumatausta, ja usein törmään väitteisiin, että "kaikkihan on NYT ihan hyvin". Olenkin alkanut käyttämään tätä metaforaa: jos joku iskee terveeseen polveesi pesäpallomailalla useita kertoja lujaa ja joudut leikkaukseen, kuntoutukseen jne. niin onko se enää se sama polvi? Uskallatko liikkua sillä normaalisti? Mites nuo liikeradat, jäykkyys? Kenties rautaa sisällä? Niin. Minun mieleni ei ole kunnossa, eikä se palaudu koskaan ns. normaaliksi. Teen parhaani sen kanssa eläessäni, mutta välillä on huonoja kausia ja päiviä.
Kyllä kaikilla on huonoja päiviä ja kausia. Olen itsekin traumataustainen, mutta hyväksynyt menneisyyteni. Arkeni olisi kahta pahempaa, jos jäisin menneisyyteen. Minulle sattui tämä, jollekin muulle muuta vielä kauheampaa.
Juu, minäkin olen hyväksynyt omani. Mutta en ole valinnut sitä, että esim. kausittain mieli pyörittää taustalla menneitä juttuja (liittyy osittain myös pakkoajatushäiriööni) tai että herään kaksi viikkoa putkeen painajaisiin, joissa toistuu kamala tapahtuma x lapsuudesta.
Joku sanoi, että lyhytterapia on ihan ok Kelan kustantamana. Sitä minä hain nyt viimeksi, eikä lähete mennyt edes käsittelyyn, kun ylilääkäri torppasi sen. Oma lääkärini kyllä puolsi terapiaa ja koki sen järkevänä, kun vointikin oli sillä hetkellä vakaa. Mutta kun ei niin ei.
Lukekaas Aira Samulinin kirjoista se jossa kertoo avioliitostaan Helgen kanssa. Niin syntyy mielenterveysongelmat.
Hyvin suurella todennäköisyydellä sillä keski-ikäisellä on vielä alaikäisiä lapsia kotona, joiden elämään ja fyysiseen sekä henkiseen terveyteen vaikuttaa vanhempien hyvinvointi, joten keski-ikäisten terapia ei missään nimessä ole hukkaan heitettyä rahaa. Oireilevien nuorien taustalla on hyvin monesti oireilevia aikuisia, joten kaikista tehokkainta olisi hoitaa koko perheyksikköä Keriputaan hoitomallin tavoin. Ja jos karkeasti pitää valita, nii nuoret ja nuoret aikuiset eivät juurikaan hyödy vielä siinä elämänvaiheessa terapiasta, koska syy-seuraussuhteita ei ymmärretä, tunnekokemuksia ei ymmärretä eikä omaa toimintaa osaa tarkastella realistisesti. Asiat vaan tuntuu jaskalta eikä syitä kyetä sen tarkemmin miettimään. Suurimmalla osalla terapian hyöty tulee vasta reilusti aikuisiällä kun teini-iän uhriutuminen ja näköalatomuus on jo hieman väistynyt.