Milloin olette tajunneet että ette taida löytää parisuhdetta?
Mulla on erosta aikaa kohta 2,5v. Aluksi ajattelin että löydän helposti uuden puolison, olenhan kiva, nätti ja sporttinen. Miehiä olikin jonoksi asti.
Mutta sitten sen oikean suhteen löytäminen ja rakentaminen ei olekaan onnistunut. Nyt olen alkanut totutella ajatukseen että taidan sitten olla yksin loppuelämäni.
Milloin te teitte saman johtopäätöksen ja mikä sai tajuamaan asian?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Noniin. Naisilla on miehiä jonoksi asti, joten sinkkuus on valinta. Meillä miehillä asiat on toisin.
Jos kukaan normaalihko nainen ei ole koskaan edes vilkaissutkaan kohti eikä ole antanut vihreää valoa, niin aika heikkoa on pariutuminen. Ei ole auttanut punttisalit, korkeakoulututkinnot tai suhtkoht hyvät vuositulot.(yli keskiarvon).
Olen surullinen puolestasi. Mutta ei noita jonoja ole kaikilla naisilla, vain niillä kauniimmilla ja suosituimmilla. Itse olen ujo introvertti ja viimeksi suudellut miestä 12 vuotta sitten. Ei ole mitään jonoja. Ei muhun kiinnitä ulkonakaan kukaan mies huomiota ellei sitten ole kaupan kassa tai bussikuski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin. Naisilla on miehiä jonoksi asti, joten sinkkuus on valinta. Meillä miehillä asiat on toisin.
Jos kukaan normaalihko nainen ei ole koskaan edes vilkaissutkaan kohti eikä ole antanut vihreää valoa, niin aika heikkoa on pariutuminen. Ei ole auttanut punttisalit, korkeakoulututkinnot tai suhtkoht hyvät vuositulot.(yli keskiarvon).
Olen surullinen puolestasi. Mutta ei noita jonoja ole kaikilla naisilla, vain niillä kauniimmilla ja suosituimmilla. Itse olen ujo introvertti ja viimeksi suudellut miestä 12 vuotta sitten. Ei ole mitään jonoja. Ei muhun kiinnitä ulkonakaan kukaan mies huomiota ellei sitten ole kaupan kassa tai bussikuski.
Monille miehille riittää, että nainen on hoikka eikä ole päihde/mt taustaa.
Vierailija kirjoitti:
Tänä aamuna viimeksi. M28
Eikö sulla siellä Japanissa enää riitä vientiä?
30v tapahtui sellainen muutos että ei enää halunnut parisuhdetta naisen kanssa ja ei halua naisia seksuaalisesti vaikka olen harrastanut punttiennostoa ja juoksemista koko aikuisiän. Se halu vain jotenkin sammui ja kuihtui pois. Jäljelle jäi vain tarve laueta sillon tällöin ettei tule liian vihainen olo. Jos ei käytä alkoholia eli käy baareissa ja ei ole koskaan käyttänyt mitään tinderiä tai vastaavia ei naisia yksinkertaisesti tapaa. Metoo myös piti huolen siitä ettei naisia ole turvallista lähestyä missään muissa settingeissä. Näin ne asiat on eikä siinä mitään, sitä oppii sopeutumaan.
Hyvä puoli tässä on se ettei ole mitään velvoitteita kun ei ole perhettä. Voi käydä töissä silloin kun huvittaa. Jos naiset saa olla vapaita niin myös miehetkin saa olla vapaita eli kulkea omia teitä..
Mä en taida edes haluta suhdetta. Siis enää. Sekin on koettu Jonkun seksisuhteen voisin ottaa, toisaalta en semmoistakaan halua, koska siinä on kiintymisen vaara. Kertapanot on parhaita, kun ne katoaa kun tuhka tuuleen. Ihanaa elää omaa elämää omilla aikatauluilla.
Nainen
Olen uraohjus. Parisuhdehommelit hoidetaan teksitiviesteinä. Kauppa-asioissa turvaudumme wolt kuskeihin. Yhteinen aikamme on etäpalavereina nyyhkyttelyä ja emäntä hoitaa taloudenpidon ja arkiaskareet ovat hänen kontollaan. Itse paiskin duunia päivät pitkät: aamuisin päivätyöt ja iltaisin iltatyöt. Naisella on mahdollisuus ottaa salarakastajia näin olemme sopineet. Kotona käyn vain kääntymässä harvakseltaan ja olemme molemmat sinut asian tiimoilta. Joku voi pitää outona tällaista järjestelyä mutta meille se sopii täydellisesti. Parisuhde voi hyvin ja olemme molemmat tyytyväisiä tilanteeseen. Monasti saa lukea kuinka pariskunnat nysväävät alituisesesti samoissa nurkissa kellonympäri jolloin parisuhde alkaa rakoilla kun tilanne aiheutta ahdistusta kummassakin osapuolessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin. Naisilla on miehiä jonoksi asti, joten sinkkuus on valinta. Meillä miehillä asiat on toisin.
Jos kukaan normaalihko nainen ei ole koskaan edes vilkaissutkaan kohti eikä ole antanut vihreää valoa, niin aika heikkoa on pariutuminen. Ei ole auttanut punttisalit, korkeakoulututkinnot tai suhtkoht hyvät vuositulot.(yli keskiarvon).
Olen surullinen puolestasi. Mutta ei noita jonoja ole kaikilla naisilla, vain niillä kauniimmilla ja suosituimmilla. Itse olen ujo introvertti ja viimeksi suudellut miestä 12 vuotta sitten. Ei ole mitään jonoja. Ei muhun kiinnitä ulkonakaan kukaan mies huomiota ellei sitten ole kaupan kassa tai bussikuski.
Monille miehille riittää, että nainen on hoikka eikä ole päihde/mt taustaa.
Niinhän he sanovat! Olen itse normaalipainoinen, ollut aina, mutta ei miehet kiinnitä huomiota. Eikä päihde tai mt-ongelmiaaan. Ei pelkkä sopiva paino riitä miehille. Olen kai harmaavarpunen sitten.
Vierailija kirjoitti:
Olen 38-vuotias enkä ole ikinä edes seurustellut, koska viihdyn sinkkuna paremmin kuin hyvin.
Oletko nainen? Sitähän minäkin.
Olen noin 40 vuotias. En ole eläessäni ollut kertaakaan pidemmässä parisuhtessa. Pidän mahdollisena, että saattasiin vielä joskus löyttä ja kohdata Hänet, jonka kanssa yhdessä voisimme muodostaa parisuhteen.
Mutta tiedostan, että voin elää loppuelämänikin sinkkua. - Jo se, että olen kertonut avoimesti "kokemattomuudestani" eli vastannut rehellisesti kysymyskeen ex-kumppanien määrästä, että jossain vaiheessa koin saaneeni riittävän paljon sen johdosta ennakkoluuloja osakseni, että harkitsin valhetelevani ja kuanistelevani parisuhdehistoriani toiseksi. Kunnes oivalsin, että kenelle minä tuolloin oikeastaan yrittäsin päteä tai kenelle oikeastaan tuolloin valhetelisin?
Voi olla, että hetkellisesti vosiin tuolla hetkellä päästä asiasta eteenpäin nopeammin mutta olisiko se sen arvoista. Ja vielä laajemmin millainen ihmien haluaa perustaa elämänsä valheelle? Minä en halua.
En vaikka myönnän, että "kokemattomuuteni" on minulle vähän arka asia. Ja totta on sekin, että jos kohtaisin yhtä "kokemattoman" itseni kaltaisen naisen joka kertoisi olevansa yhtä "kokematon" kuin minä niin varmasti minäkin olsin häntä kohtaan hieman ennakkoluuloinen.
Historiaani en voi muuttaa mutta voi yrittää tehdä tästä päivästä ja hetkestä paremman, Parsuhde on mahdollisuus, eikä onneksi velvollisuus. Mutta olisi se silti enemmän kuin mukavaa vielä joskus kohdata ja löytää Hänet, jonka kanssa monin kertaitaa ilon ja onenn ja ilon hetket ja vastaavasti musertaa ja särkeä ne ei niin kivat ja mukavat hetket. mitä molempia varmasti mahtuu itse kinkin elämään olimme sitten sinkkuja tai parisuhteessa.
Nuorena pitäisi etsiä kun sitten varttuneena työt jo vie niin mennessään ettei enään jaksa lähteä humputtelemaan.
Vierailija kirjoitti:
tajusin kun lopetin viinan juonnin, aloitin uudestaan viinan juonnin niin tule kuin taas itsekseen naisia.
Se on tuo renttuilu jotenkin magneetti naisille. Itse olen huomannut sen jo siinä, että jos jätän parran ajamatta, niin naiset kiinnostuu ihan eri tavalla kuin sileäposkiseen.
Vierailija kirjoitti:
Noniin. Naisilla on miehiä jonoksi asti, joten sinkkuus on valinta. Meillä miehillä asiat on toisin.
Jos kukaan normaalihko nainen ei ole koskaan edes vilkaissutkaan kohti eikä ole antanut vihreää valoa, niin aika heikkoa on pariutuminen. Ei ole auttanut punttisalit, korkeakoulututkinnot tai suhtkoht hyvät vuositulot.(yli keskiarvon).
Ajattele positiivisesti. sulla ei ainakaan rahat mene elatusmaksuihin, toisin kuin eräillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin. Naisilla on miehiä jonoksi asti, joten sinkkuus on valinta. Meillä miehillä asiat on toisin.
Jos kukaan normaalihko nainen ei ole koskaan edes vilkaissutkaan kohti eikä ole antanut vihreää valoa, niin aika heikkoa on pariutuminen. Ei ole auttanut punttisalit, korkeakoulututkinnot tai suhtkoht hyvät vuositulot.(yli keskiarvon).
Olen surullinen puolestasi. Mutta ei noita jonoja ole kaikilla naisilla, vain niillä kauniimmilla ja suosituimmilla. Itse olen ujo introvertti ja viimeksi suudellut miestä 12 vuotta sitten. Ei ole mitään jonoja. Ei muhun kiinnitä ulkonakaan kukaan mies huomiota ellei sitten ole kaupan kassa tai bussikuski.
Oletko kokeillu treffipalveluita? Ihan varmaan tulee jonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin. Naisilla on miehiä jonoksi asti, joten sinkkuus on valinta. Meillä miehillä asiat on toisin.
Jos kukaan normaalihko nainen ei ole koskaan edes vilkaissutkaan kohti eikä ole antanut vihreää valoa, niin aika heikkoa on pariutuminen. Ei ole auttanut punttisalit, korkeakoulututkinnot tai suhtkoht hyvät vuositulot.(yli keskiarvon).
Olen surullinen puolestasi. Mutta ei noita jonoja ole kaikilla naisilla, vain niillä kauniimmilla ja suosituimmilla. Itse olen ujo introvertti ja viimeksi suudellut miestä 12 vuotta sitten. Ei ole mitään jonoja. Ei muhun kiinnitä ulkonakaan kukaan mies huomiota ellei sitten ole kaupan kassa tai bussikuski.
Monille miehille riittää, että nainen on hoikka eikä ole päihde/mt taustaa.
Ei todellakaan riitä. Pitää olla myös "perusnätti" eli oikeastaan varsin kaunis ja sopusuhtainen piirteiltään. Itselläni kun on melkoisen ruma naama, niin eipä ole hoikkuus eikä päihde- tai mt-taustan puuttuminen saanut miehiä yhtään kiinnostumaan. Kirjaimellisesti olen jäänyt yksin, koska kukaan ei ole huolinut. (Kertapanoksi kyllä kelpaisin joillekin juopuneille, mutta kun mua ei kiinnosta sellainen irtoseksi ollenkaan)
Olen koko ikäni aina vaan ajautunut parisuhteisiin. Koskaan ei ole käynyt niin, että molemmat olisivat yli kaiken rakastaneet alussa. Ihan kauheaa, ja suuri pettymys. Jos nykyinen parisuhde päättyy, niin tuskin kelpaan enää kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin. Naisilla on miehiä jonoksi asti, joten sinkkuus on valinta. Meillä miehillä asiat on toisin.
Jos kukaan normaalihko nainen ei ole koskaan edes vilkaissutkaan kohti eikä ole antanut vihreää valoa, niin aika heikkoa on pariutuminen. Ei ole auttanut punttisalit, korkeakoulututkinnot tai suhtkoht hyvät vuositulot.(yli keskiarvon).
Olen surullinen puolestasi. Mutta ei noita jonoja ole kaikilla naisilla, vain niillä kauniimmilla ja suosituimmilla. Itse olen ujo introvertti ja viimeksi suudellut miestä 12 vuotta sitten. Ei ole mitään jonoja. Ei muhun kiinnitä ulkonakaan kukaan mies huomiota ellei sitten ole kaupan kassa tai bussikuski.
Monille miehille riittää, että nainen on hoikka eikä ole päihde/mt taustaa.
Oletko varma, että kukaan ei olisi huolinut? Huolitko sinä sit kaikki? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin. Naisilla on miehiä jonoksi asti, joten sinkkuus on valinta. Meillä miehillä asiat on toisin.
Jos kukaan normaalihko nainen ei ole koskaan edes vilkaissutkaan kohti eikä ole antanut vihreää valoa, niin aika heikkoa on pariutuminen. Ei ole auttanut punttisalit, korkeakoulututkinnot tai suhtkoht hyvät vuositulot.(yli keskiarvon).
Olen surullinen puolestasi. Mutta ei noita jonoja ole kaikilla naisilla, vain niillä kauniimmilla ja suosituimmilla. Itse olen ujo introvertti ja viimeksi suudellut miestä 12 vuotta sitten. Ei ole mitään jonoja. Ei muhun kiinnitä ulkonakaan kukaan mies huomiota ellei sitten ole kaupan kassa tai bussikuski.
Monille miehille riittää, että nainen on hoikka eikä ole päihde/mt taustaa.
Ne hoikat just niin ronkeleita, ettei kukaan kelpaa. Päihde/mt -ihmiset löytävät kyllä seuraa omista piireistään.
Vierailija kirjoitti:
Olen uraohjus. Parisuhdehommelit hoidetaan teksitiviesteinä. Kauppa-asioissa turvaudumme wolt kuskeihin. Yhteinen aikamme on etäpalavereina nyyhkyttelyä ja emäntä hoitaa taloudenpidon ja arkiaskareet ovat hänen kontollaan. Itse paiskin duunia päivät pitkät: aamuisin päivätyöt ja iltaisin iltatyöt. Naisella on mahdollisuus ottaa salarakastajia näin olemme sopineet. Kotona käyn vain kääntymässä harvakseltaan ja olemme molemmat sinut asian tiimoilta. Joku voi pitää outona tällaista järjestelyä mutta meille se sopii täydellisesti. Parisuhde voi hyvin ja olemme molemmat tyytyväisiä tilanteeseen. Monasti saa lukea kuinka pariskunnat nysväävät alituisesesti samoissa nurkissa kellonympäri jolloin parisuhde alkaa rakoilla kun tilanne aiheutta ahdistusta kummassakin osapuolessa.
Kyllä tuo nainen heti lähtee, kun löytää jotain parempaa. Mutta tuskin edes huomaat sitä. Et tarvitse häntä mihinkään.
Ja minkä takii sitten luulit, että elämä ei oo kilpailuu