Milloin olette tajunneet että ette taida löytää parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30v tapahtui sellainen muutos että ei enää halunnut parisuhdetta naisen kanssa ja ei halua naisia seksuaalisesti vaikka olen harrastanut punttiennostoa ja juoksemista koko aikuisiän. Se halu vain jotenkin sammui ja kuihtui pois. Jäljelle jäi vain tarve laueta sillon tällöin ettei tule liian vihainen olo. Jos ei käytä alkoholia eli käy baareissa ja ei ole koskaan käyttänyt mitään tinderiä tai vastaavia ei naisia yksinkertaisesti tapaa. Metoo myös piti huolen siitä ettei naisia ole turvallista lähestyä missään muissa settingeissä. Näin ne asiat on eikä siinä mitään, sitä oppii sopeutumaan.

Hyvä puoli tässä on se ettei ole mitään velvoitteita kun ei ole perhettä. Voi käydä töissä silloin kun huvittaa. Jos naiset saa olla vapaita niin myös miehetkin saa olla vapaita eli kulkea omia teitä..

Homo

Oletko siis sitä mieltä, että jos edellinen omkin homo, niin hänellä ei ole oikeutta haaveilla ja toivoa löytää itselleen kumppania? - On minuakin homoteltu kun on tivattu, että mm. miksi minulla on tiettävästi naispuolsia kavereita ja jopa ystäviä muta tiettävästi en ole ollut vakavammassa (= muuttanut ja asunut saman katon alla) yhdenkään naiaen kanssa. Ja tulen yleisesti juttuun hyvin erilaisten ihmisten kansa mutta huolehdin itsestäni. Tai koska olen kiinnostunut tyyleistä tai koska omaan harrastuksia, jotka joidenkin meielstä eivät ole "aikuiten sinkkumiesten harrastuksia"

Tässä 30+ vuotiaana. Oon nyt 32-vuotias ja koko ajan töissä, niin ei deittailulle jää edes aikaa (tähän kyllä tulossa muutos).

Olen normaalipainoinen, tavallisen näköinen työssäkäyvä mies, suht pitkä, rauhallinen, en tupakoi, en käytä juuri ollenkaan alkoholia, liikunnallinen. Tajusin sen siinä vaiheessa, kun naiset jotka kelpuuttivat minut suhteisiin oli kaikki lihavia, ei kovin viehättäviä, erilaisia mt ongelmia, ehkä päihdeongelmia, luonnevikaisia. Koska ei ollut mahdollisuutta saada suhdetta ns"normaalin" ihmisen (naisen) kanssa päätin lopettaa naisen etsimisen kokonaan.

Päätös oli itseasiassa helpottava, voi nyt keskittyä muihin asioihin, ei menee turhaa aikaa tuohonkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen normaalipainoinen, tavallisen näköinen työssäkäyvä mies, suht pitkä, rauhallinen, en tupakoi, en käytä juuri ollenkaan alkoholia, liikunnallinen. Tajusin sen siinä vaiheessa, kun naiset jotka kelpuuttivat minut suhteisiin oli kaikki lihavia, ei kovin viehättäviä, erilaisia mt ongelmia, ehkä päihdeongelmia, luonnevikaisia. Koska ei ollut mahdollisuutta saada suhdetta ns"normaalin" ihmisen (naisen) kanssa päätin lopettaa naisen etsimisen kokonaan.

Päätös oli itseasiassa helpottava, voi nyt keskittyä muihin asioihin, ei menee turhaa aikaa tuohonkaan. 

Harmi että luovutit. Etsinnässä liikunnallinen ja sopivan rauhallinen tavismies. Ja ei, en ole ylipainoinen. N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen normaalipainoinen, tavallisen näköinen työssäkäyvä mies, suht pitkä, rauhallinen, en tupakoi, en käytä juuri ollenkaan alkoholia, liikunnallinen. Tajusin sen siinä vaiheessa, kun naiset jotka kelpuuttivat minut suhteisiin oli kaikki lihavia, ei kovin viehättäviä, erilaisia mt ongelmia, ehkä päihdeongelmia, luonnevikaisia. Koska ei ollut mahdollisuutta saada suhdetta ns"normaalin" ihmisen (naisen) kanssa päätin lopettaa naisen etsimisen kokonaan.

Päätös oli itseasiassa helpottava, voi nyt keskittyä muihin asioihin, ei menee turhaa aikaa tuohonkaan. 

Harmi että luovutit. Etsinnässä liikunnallinen ja sopivan rauhallinen tavismies. Ja ei, en ole ylipainoinen. N32

No tuollaisia "tavis miehiä" löytyy jonkosi asti. Mutta osa tietysti karsiutuu jiukosta jo siksi, että ovat kaljuuntuneita tai koska eivät ole riittävän piktiä kun täytyyhän "tavis miehessä" kuitenkin ola jotain erityistäkin, ettei erottusi siksi, että on jo nuorena kaljuuntunut tai koska on muita taviskia selkeästi lyhyempi... Mutta joo. ilmaisu "tavallinen" kuvaa hyvin huonsti sitä millianen, joku lopulta on tai on olematta. 

Vierailija kirjoitti:

Miesten ja naisten vastentahtoinen ikisinkkuus on luonteeltaan jotenkin niin erilaista. Aloittajan viestistä pystyy sen kokolailla päättelemään.

No siinähän ei oikeasti ole pienintäkään järkeä, että kukaan tyytyy keneenkään ihan vain siksi että olisi joku vaan eikä olisi enää (iki)sinkku. Sen toisen ihmisen kanssa pitää olla oikeasti hyvä olla eli ajatusmaailman sekä arvojen ja elämäntapojen pitää natsata riittävällä tavalla.

Miehissä taitaa olla enemmän heitä jotka viis veisaa tuollaisista asioista ja tietyllä tapaa kumppaniksi kuvitellaan sopivan kuka vaan ja eniten sille pistetään painoarvoa, että naisen ulkoinen olemus on mieluisa. Tuntuu todella kummalta, koska jokainen varmaan tietää miten hankalaa on olla sellaisen työkaverinkin kanssa samassa taukohuoneessa jonka kanssa ei ajatukset osu yksiin ja tämän tavat ärsyttää vaan päivä päivältä enemmän vaikka se ei edes tee mitään "väärää" vaan ainoastaan eri tavalla kuten itse ja lopputulos on sama. Silti tosi moni mies tuntuu kuvittelevan että on ihan ok muuttaa vaikka yhteen tällaisen vastaavalla tavalla ärsyttävän naisen kanssa eikä se laske omaa elämänlaatua kunhan vaan siltä saa piIIua. Ilmeisesti kuvitelmana on, että parisuhde (ja yhdessä asuminen) on pelkkää panemista eikä siihen omaan halukkuuteen tule minkäänlaista hiipumista vaikka toisen koko persoona ärsyttää jo niin, ettei enää edes tee mieli olla kotona samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen normaalipainoinen, tavallisen näköinen työssäkäyvä mies, suht pitkä, rauhallinen, en tupakoi, en käytä juuri ollenkaan alkoholia, liikunnallinen. Tajusin sen siinä vaiheessa, kun naiset jotka kelpuuttivat minut suhteisiin oli kaikki lihavia, ei kovin viehättäviä, erilaisia mt ongelmia, ehkä päihdeongelmia, luonnevikaisia. Koska ei ollut mahdollisuutta saada suhdetta ns"normaalin" ihmisen (naisen) kanssa päätin lopettaa naisen etsimisen kokonaan.

Päätös oli itseasiassa helpottava, voi nyt keskittyä muihin asioihin, ei menee turhaa aikaa tuohonkaan. 

Harmi että luovutit. Etsinnässä liikunnallinen ja sopivan rauhallinen tavismies. Ja ei, en ole ylipainoinen. N32

Toivottavasti löydät jonkun, itse en jaksa sitä hommaa, liian raskasta ja kuluttavaa. En ole tarpeeksi komea, että naiset lähestyisivät joten eiköhän tämä ole tässä.

16-vuotiaana. M65

Suomessa on niin kuivahtanut treffailukulttuuri, ei mitään vipinää arjessa edes nuoremmilla. 

Olen jo eläkkeellä ja kun matkustan maailmalla, saan vieläkin positiivista huomiota miehiltä. Suomessa ei ole sellaista keveää, elämää rikastuttavaa flirttailukulttuuria ollenkaan.  Ei ihme, että täällä niin paljon yksinäisiä.   Missä nuoremmat ihmiset tapaavat toisiaan muualla kuin jossain tinderissä.  Nämä metoot ym. vielä kurjistavat tilannetta entisestään, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen normaalipainoinen, tavallisen näköinen työssäkäyvä mies, suht pitkä, rauhallinen, en tupakoi, en käytä juuri ollenkaan alkoholia, liikunnallinen. Tajusin sen siinä vaiheessa, kun naiset jotka kelpuuttivat minut suhteisiin oli kaikki lihavia, ei kovin viehättäviä, erilaisia mt ongelmia, ehkä päihdeongelmia, luonnevikaisia. Koska ei ollut mahdollisuutta saada suhdetta ns"normaalin" ihmisen (naisen) kanssa päätin lopettaa naisen etsimisen kokonaan.

Päätös oli itseasiassa helpottava, voi nyt keskittyä muihin asioihin, ei menee turhaa aikaa tuohonkaan. 

Harmi että luovutit. Etsinnässä liikunnallinen ja sopivan rauhallinen tavismies. Ja ei, en ole ylipainoinen. N32

Toivottavasti löydät jonkun, itse en jaksa sitä hommaa, liian raskasta ja kuluttavaa. En ole tarpeeksi komea, että naiset lähe

Höpö höpö. Kauneus/komeus on katsojan silmässä. Itse ainakin ihastun siihen millainen "energia" ihmisessä on, miten kohtelee muita jne. Sitten siitä ihastuksen kohteen ulkonäöstä alkaa ihan huomaamatta tykätä enemmän ja enemmän kunnes peli on menetetty :D

N32

Joskus sen jälkeen, kun täytin 40 vuotta alkoi asia lopullisesti valjeta minulle. Siihen asti onnistuin jotenkin harhaisesti pitämään toivoa yllä. Nyt olen 45-vuotias ikisinkkunainen ja nykyään masentunut juurikin tämän asian vuoksi. Nuorena olin aika hyvässäkin tikissä, en tosin mikään erityisen kaunis silloinkaan, mutta nykyään on ulkonäkö ja terveyskin jo siinä jamassa, että tuo extra-haasteita pariutumiselle. En tiedä mistä saan voimia jatkaa elää loppuelämä yksin. Mihinkään deitti-appeihin minusta ei ole, en kestä ajatusta, että ulkonäön perusteella svaippaillaan menemään. Pääsis vaan jotenkin vähin äänin pois tältä pallolta ilman, että se aiheuttaisi läheisille murhetta. 

Tajusin 7 vuotta sitten etten halua parisuhdetta joten en ole edes yrittänyt saada parisuhdetta koska ei ole tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus sen jälkeen, kun täytin 40 vuotta alkoi asia lopullisesti valjeta minulle. Siihen asti onnistuin jotenkin harhaisesti pitämään toivoa yllä. Nyt olen 45-vuotias ikisinkkunainen ja nykyään masentunut juurikin tämän asian vuoksi. Nuorena olin aika hyvässäkin tikissä, en tosin mikään erityisen kaunis silloinkaan, mutta nykyään on ulkonäkö ja terveyskin jo siinä jamassa, että tuo extra-haasteita pariutumiselle. En tiedä mistä saan voimia jatkaa elää loppuelämä yksin. Mihinkään deitti-appeihin minusta ei ole, en kestä ajatusta, että ulkonäön perusteella svaippaillaan menemään. Pääsis vaan jotenkin vähin äänin pois tältä pallolta ilman, että se aiheuttaisi läheisille murhetta. 

Camoon nyt beibi! Laitat ittes kondikseen! Lenkkiä, salia, uintia tms. liikuntaa, terveellistä ruokaa ja välillä irrottelua sopivassa suhteessa. Hyvä olo näkyy ulospäin! Jos ei tolla tuu haaviin miehiä, ni viihdyt todennäköisesti kropassasi paremmin anyway! N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten ja naisten vastentahtoinen ikisinkkuus on luonteeltaan jotenkin niin erilaista. Aloittajan viestistä pystyy sen kokolailla päättelemään.

 

 

 

No siinähän ei oikeasti ole pienintäkään järkeä, että kukaan tyytyy keneenkään ihan vain siksi että olisi joku vaan eikä olisi enää (iki)sinkku. Sen toisen ihmisen kanssa pitää olla oikeasti hyvä olla eli ajatusmaailman sekä arvojen ja elämäntapojen pitää natsata riittävällä tavalla.

Miehissä taitaa olla enemmän heitä jotka viis veisaa tuollaisista asioista ja tietyllä tapaa kumppaniksi kuvitellaan sopivan kuka vaan ja eniten sille pistetään painoarvoa, että naisen ulkoinen olemus on mieluisa. Tuntuu todella kummalta, koska jokainen varmaan tietää miten hankalaa on olla sellaisen työkaverinkin kanssa samassa taukohuoneessa jonka kanssa ei ajatukset osu yksiin ja tä

Täällä palstalla on kyllä omituisen paljon sellaisia, miehiksi ainakin esittäytyviä henkilöitä, jotka väittävät, että ainoastaan naisen ulkonäöllä on väliä ja ilmeisesti ainoa virka naiselle on olla seksikumppani.

Oikeassa elemässä en ole kuullut kenenkään miehen pitävän moista esitelmää. Kyllä varmaan sellaisiakin miehiä on, mutta ei siinä suhteessa kuin täällä palstalla voisi kuvitella.

Trollausta siis, suurelta osin. Tarkoitus on vain kirjoituksillaan aiheuttaa pahaa mieltä ja ärsyttää niin paljon kuin mahdollista. 

Monesti myös joku naisena esiintyvä kirjoittaa jotain niin koomisen vihamielistä miehiä kohtaan, että on hyvin vaikeaa uskoa sitä kenenkään todelliseksi mielipiteeksi.

Tajusin sen 13 vuotiaana kun koulun discossa sain pakit  epäsuositulta tytöltä josta puhuttiin selän takana pahaa. Olen nyt 49 v enkä ole parisuhdetta saanut naisen kanssa.

T: kiltti mies

No mä olen nyt hyväksynyt, etten luultavasti löydä "hyvää" parisuhdetta. Ihastun vain ns statusmiehiin ja he - jos ovat vapaita - niin toki tässä iässä (noin 50) ovat jollain tavoin tunne-elämältään tai persoonaltaan häiriintyneitä. Kaikilla rikkinäinen parisuhdehistoria joten red flagit liehuu saloissaan kyllä jo treffailuvaiheessa. 



Olen nyt kuitenkin valinnut tapailla jo noin vuoden sellaista tunnekylmää miestä, jonka kanssa on kuitenkin silloin kun noin kerran viikossa  tai kahdessa tavataan - kivaa ja aivan loistavaa seksiä. Suhde on kaukana täydellisestä - toivoisin toki ns aitoa lämpöä, asioiden jakamista jne. Mutta tyydyn nyt tähän, koska en ole pystynyt ihastumaan sitten sellaisiin ei niin vetovoimaisiin miehiin, joilla ehkä tunne-elämä kunnossa. 



Näillä mennään nyt niin kauan kuin seksi kiinnostaa. Sitten ehkä vain itsekseen. 

Tajusin erottuani n. 15 vuotta sitten sairaalloisen mustasukkaisesta akasta, etten enää koskaan parisuhteeseen halua. Vapaudestani en luovu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin. Naisilla on miehiä jonoksi asti, joten sinkkuus on valinta. Meillä miehillä asiat on toisin.

Jos kukaan normaalihko nainen ei ole koskaan edes vilkaissutkaan kohti eikä ole antanut vihreää valoa, niin aika heikkoa on pariutuminen. Ei ole auttanut punttisalit, korkeakoulututkinnot tai suhtkoht hyvät vuositulot.(yli keskiarvon).

Olen surullinen puolestasi. Mutta ei noita jonoja ole kaikilla naisilla, vain niillä kauniimmilla ja suosituimmilla. Itse olen ujo introvertti ja viimeksi suudellut miestä 12 vuotta sitten. Ei ole mitään jonoja. Ei muhun kiinnitä ulkonakaan kukaan mies huomiota ellei sitten ole kaupan kassa tai bussikuski.

Sama tilanne. Olen vähän masentunutkin sen takia. Jos jossain tilanteessa kohtaa miehiä, he eivät edes näe minua. Kaltaisiani naisia on varmasti paljon. Ei tässä tosiaan voi enää toivoa mitään muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Olen uraohjus. Parisuhdehommelit hoidetaan teksitiviesteinä. Kauppa-asioissa turvaudumme wolt kuskeihin. Yhteinen aikamme on etäpalavereina nyyhkyttelyä ja emäntä hoitaa taloudenpidon ja arkiaskareet ovat hänen kontollaan. Itse paiskin duunia päivät pitkät: aamuisin päivätyöt ja iltaisin iltatyöt. Naisella on mahdollisuus ottaa salarakastajia näin olemme sopineet. Kotona käyn vain kääntymässä harvakseltaan ja olemme molemmat sinut asian tiimoilta. Joku voi pitää outona tällaista järjestelyä mutta meille se sopii täydellisesti. Parisuhde voi hyvin ja olemme molemmat tyytyväisiä tilanteeseen. Monasti saa lukea kuinka pariskunnat nysväävät alituisesesti samoissa nurkissa kellonympäri jolloin parisuhde alkaa rakoilla kun tilanne aiheutta ahdistusta kummassakin osapuolessa.

Tämä parisuhteen kuvaus aiheutti minussa voimakasta ahdistusta.

Olen nelikymppinen ja suhteet ovat olleet huonoja. Se aiheuttaa masennusta. En ole enää edes hyvännäköinen. Tärkein asia minulle olisi rakkaus ja hyvä suhde mutta kun ei onnistu.