Mitä tehdä kun tunteet laimenevat suhteessa
Eli, 1,5v suhde kyseessä, asuttu yhdessä vuosi, todella voimakas rakastuminen. Takana on 20v parisuhde lasteni isään joka lähti ystävyydestä, ja minun puoleltani suhteen eroottinen puoli oli aina aika hankalaa. Tämä uusi mies herätti minut seksuaalisesti, en tiennyt että tällaista voi olla. Mies on myös todella hyvä tyyppi muuten, arvot kunnossa (esim. lapset entisestä liitosta tärkeintä elämässä, kuten minullekin), luontoihminen ja ihan vaan älyttömän mukava. Aika erilainen elämä ollut kuin minulla, mutta se on vain kiinnostavaa.
Olen ajatellut että tämä on se aito "elämäni rakkaus", koska tunne lähtee niin syvältä ja on sekä psyykkistä että kehollista. Rakastuminen muuttui selvästi rakastamiseksi ehkä puolisen vuotta sitten.
Mutta... Se mahtava seksi loppui keväällä. Miehellä on haluttomuutta ja siitä seuraa muunlaisenkin läheisyyden puute. Muutakin oireilua on mikä sopisi täysin testotasojen alhaisuuteen, tulokset labroista eivät ole vielä tulleet.
Seksin ja läheisyyden puute on laimentanut omia "rakkaushormonejani". Olen alkanut arvioida kaikkia parisuhteen asioita kriittisesti ja kyseenalaistaa onko mies sittenkään minulle sopiva. On isojakin asioita jotka vaikuttavat elämään negatiivisesti. Yhteiselo kuitenkin sujuu ja meillä on mukavaa yhdessä. Ja usein mies tekee ihanan pikkujutun tai halaa/hymyilee/sanoo jotain sillä tietyllä tavalla mikä saa minut heti aivan veteläksi. Ihaninta on se miten hän 100% tukee elämääni lasteni kanssa.
Olen sekaisin. Vaikka se upea seksielämä ja läheisyys palaisi (muuten vaan tai testot saisi korjattua), niin mitä jos se menee tauolle myöhemmin uudestaan? Entä ne muut asiat joita kyseenalaistan? Mutta rakastan, joten en haluaisi jättää.
Olen pyöritellyt näitä asioita päässäni koko kesän ja alkusyksyn, eikä mieli enää jaksaisi kovin pitkää veivaamista ja haluja vastaan taistelemista 24/7...
Kokemuksia/ajatuksia?
Kommentit (51)
Aina vastaan näihin samoin eli ette vaan ole toisillenne oikeat. Ei se suhteen alku kerro mitään siitä, sillä siinä alussa molemmat pyrkii tuomaan esiin vain hyviä puoliaan tai jopa esittää muuta kuin on. Parin vuoden jälkeen se on karissut ja todelliset ihmiset paljastuneet. Jos kaksi ihmistä on toisilleen oikeat, ei se ns. alkuhuuma lopu koskaan. Tottakai se tasaantuu, mutta ei lopu.
Testot eivät miehillä radikaalisesti romahda tuolla tavalla hetkessä, ja muutenkin harvemmin,jos ei ole reipasta ylipainoa.
Voi olla ettei mies ole alunperinkään nauttinut seksistä vaan vetänyt sitä roolia aikansa. Tai hänellä on joku toinen nainen kiikarissa.
Teillä on vielä melko tuore suhde, jossa on ripeästi edetty yhdessäasumiseen. Eihän tuossa voi kuin laskea plussat ja miinukset pitäen silmällä sekin realiteetti, ettei täydellistä parisuhdetta ehkä edes ole vaan myönnytyksiä pitää tehdä.
Miten se mies vois haluta sua jos ette edes vietä aikaa yhdessä?
Niin. Se on sun asia mitä haluat elämältäsi tai tehdä. Ehkä tiedät jo vastauksen itse. Voi kysyä joitakin kysymyksiä. Onko läheisyyttä muuten tai riittääkö se. Onko kiire uuteen vai voiko odottaa, vai haluatko jatkaa matkaa. Vai menikö tunteet laimeaksi tosiaan jostain syystä ihan pysyvästi. Ottiko mies myrk.piikkejä että sai haitan tai onko se sitten ne hormonit, tai jokin muu. Epäilit että tämä asia voisi toistua eli ei ongelmat jatkuisivat. Onko miehellä ollut suorituspaineita tai työpaineita.
Jos syynä on muutenkin väljähtäneet tunteet, ei pelkkä seks. palaako takaisin tunteet vai kuivuiko homma kasaan ihan, retorisia kysymyksiä vain, ei tarvitse vastata näihin. Onko siis kipinää vai ei. Jos olisi joku roihu tai kipinää olisi helppo jatkaa. Ehkä on lelujakin jos jatkaa (soolo), eikä tunteet täysin kuolleet. En pidä elämässä kiirettä, mutta ymmärrän että joskus muilla on kiire saavuttaa asiat, päämäärät ja tunteita. Ja joskus asiat ovat jo seljenneet eli selviä. Ihminen tekee päätöksiä, ellei siis ole päättämätön. Kaikkien aikaa säästyy jos tietää ajoissa mitä haluaa tai ei halua.
Laastari. Olet aloittanut suhteen väärän ihmisen kanssa. Pelkkä seksuaalinen kemia ei riitä, muutakin yhteen sopivuutta vaaditaan.
Vierailija kirjoitti:
Testot eivät miehillä radikaalisesti romahda tuolla tavalla hetkessä, ja muutenkin harvemmin,jos ei ole reipasta ylipainoa.
Voi olla ettei mies ole alunperinkään nauttinut seksistä vaan vetänyt sitä roolia aikansa. Tai hänellä on joku toinen nainen kiikarissa.
Teillä on vielä melko tuore suhde, jossa on ripeästi edetty yhdessäasumiseen. Eihän tuossa voi kuin laskea plussat ja miinukset pitäen silmällä sekin realiteetti, ettei täydellistä parisuhdetta ehkä edes ole vaan myönnytyksiä pitää tehdä.
Sekin on mahdollista, ettei mies ole ap:hen ollut koskaan yhtä rakastunut kuin ap mieheen, eikä miehellä ole siten samaa seksuaalista kipinää tätä kohtaan. Ehkä miehellä on joku muu nainen menneisyydestään mielessä siinä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että keskikesällä ajattelin tätä ns järjellä ja päätin antavani tälle aikaa vuodenvaihteeseen asti, sitten eropäätös jos mikään ei muutu. Mutta siihen on vielä 3kk ja alkaa hermot mennä. Ap
Olisiko ihan reilua kertoa tuo sille miehellekin?
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän negatiivista suhtautumista monitasoiseen ongelmaan.
En todellakaan ole mitään vaihtajatyyppiä kun alkuhuuma loppuu, kaksi suhdetta aiemmin joista toinen sen 20v. Siksihän tässä kriiseilen, koska rakastan ja arvostan miestä. On vain kulunut jo niin pitkä aika ilman läheisyyttä.
Oikeastiko olette sitä mieltä että keski-iässä fyysinen läheisyys ei suhteessa ole yhtään oleellista?
Ap
Osasin odottaa jo tuota naiivia kysymystä.
Oleellisin asia parisuhteessa, seksissä, jne on iästä huolimatta taito keskustella.
Keski-ikä on oikea aika kysyä itseltä pari tiukkaa kysymystä.
Lapsena rikoimme surutta hiekkakakut, kun ne oli tehty. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä valelee hiekkakakun betoniin ja rukoilee, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Keski-iän suurin sudenkuoppa onkin huolella rakennettu elämä.
Olet haaveillut paljon, mutta tehnyt vähän konkreettisesti asioiden eteen?
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelke, että seksiä tai ero. Mies ei hiida velvollisuuksiaan.
Seksi ei ole mikään velvollisuus tai ihmisoikeus kenellekään. Jos toista osapuolta parisuhteessa ei haluta niin siihen on vain tyydyttävä ja tehtävä asiasta omat johtopäätökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän negatiivista suhtautumista monitasoiseen ongelmaan.
En todellakaan ole mitään vaihtajatyyppiä kun alkuhuuma loppuu, kaksi suhdetta aiemmin joista toinen sen 20v. Siksihän tässä kriiseilen, koska rakastan ja arvostan miestä. On vain kulunut jo niin pitkä aika ilman läheisyyttä.
Oikeastiko olette sitä mieltä että keski-iässä fyysinen läheisyys ei suhteessa ole yhtään oleellista?
Ap
Osasin odottaa jo tuota naiivia kysymystä.
Oleellisin asia parisuhteessa, seksissä, jne on iästä huolimatta taito keskustella.
Keski-ikä on oikea aika kysyä itseltä pari tiukkaa kysymystä.
Lapsena rikoimme surutta hiekkakakut, kun ne oli tehty. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä valelee hiekkakakun betoniin ja rukoilee, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Keski-iän suurin sudenkuoppa onkin huolella rakenn
En ole ap mutta pakko kysyä kun en ymmärrä vertaustasi. Miten se huolella rakennettu elämä on keski-iän suurin sudenkuoppa? Mitä tarkoitat?
Olen 45-v nainen ja kyllä seksi on mulle tärkeää parisuhteessa. Ongelmia uusissa suhdeyrityksissä on aiheuttanut enemmänkin seksin huono laatu kuin se, että seksiä ei olisi lainkaan. Totta kai olisin ihmeissäni, jos seksiä ei olisi ollut enää kuukausiin n. 1,5 vuotta kestäneessä suhteessa. Mutta jos olisin etsinyt yhteistä asumista ja arkista asioiden jakamista, en ehkä olisi niin seksipainotteinen. Itselläni ei ole ollut prioriteeteissani yhteenmuutto, enkä missään elämänvaiheessa olisi päätynyt sellaiseen puoli vuotta tapaamisesta. Monella saattaa ne alun voimakkaat tunteet latistua arjen myötä ja elämä saattaa alkaa tuntua samanlaiselta kuin siinä aiemmassa suhteessa. Mutta kovin vähän ap tuot esille, millaisia keskusteluja olette käyneet. Kyllä mä ottaisin puheeksi asiat jo viimeistään muutaman viikon jälkeen.
Omituisen negatiivisia vastauksia tullut. Ehkä haluttomiin naisiin kolahti se, että joku miettii eroa seksittömyyden takia.
Ap, ymmärrän sinua täysin. Olen itse hyvin samantyyppisessä tilanteessa sillä erolla, että suhde on jatkunut 10 v pidempään ja miehen haluttomuus on ollut totaalista jo 2 vuotta. Sitä ennen halusi kerran vuodessa ja edellisenä vuonna kaksi kertaa vuodessa jne.
Olen päättänyt erota, kun lapseni muuttaa pois kotoa. En usko, että tämä seksittömyys ja sitä kautta suhteen näivettyminen ja etääntyminen enää muuttuu. Olemme enää kohteliaita kämppiksiä. En tarvitse, enkä halua kämppistä, vaan elän mieluummin itsekseni. Parisuhde jossa ei ole seksiä ja kokemusta, että mies haluaa minua, on itselleni täysin turha.
N50+
Vierailija kirjoitti:
Miten se mies vois haluta sua jos ette edes vietä aikaa yhdessä?
Minä olen toinen kommentoija ja vastaan omalta osaltani, että mieheni, joka on seksuaalisesti haluton, ei halua viettää aikaakaan kanssani. Jo vuosia sitten hän lopetti pitämästä edes kesälomaa samaan aikaan, eikä ole suostunut lähtemään kanssani esim matkalle tms, joten olen joutunut matkustamaankin yksin.
N50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se mies vois haluta sua jos ette edes vietä aikaa yhdessä?
Minä olen toinen kommentoija ja vastaan omalta osaltani, että mieheni, joka on seksuaalisesti haluton, ei halua viettää aikaakaan kanssani. Jo vuosia sitten hän lopetti pitämästä edes kesälomaa samaan aikaan, eikä ole suostunut lähtemään kanssani esim matkalle tms, joten olen joutunut matkustamaankin yksin.
N50+
Mutta, kutsutko sinä tuota suhteeksi? "Mieheni" ei halua seksiä eikä edes olla kanssani..
Oletko sinä se hoitaja- mamma, joka huolehtii aikuis-vauvan läksyistä ja hampaidenpesusta?
Uupumuksen vastalääke on oppia pysähtymään erilaisten nautintojen äärelle. Monelle naiselle ongelmaksi voi muodostua, että jo ennen tai jälkeen nautinnon nainen kokee syyllisyyttä. Oli ihanan makuinen pulla, mutta nyt tuli turhia kaloreita. Oli rentouttava hieronta, mutta miksi laitoin näin paljon rahaa itseeni. Oman halun ja nautinnon tärkeys ohitetaan, koska on opittu aikojen saatossa, että se on itsekästä eikä kuulu naiselle. Oman seksuaalisuuden haltuunotto voi kuullostaa erikoiselta tavalta lähestyä itsetuntoa, mutta se on osa sitä. Niin kauan, kun nainen ei tiedä, ketä arkielämässä ja sängyssä miellyttää ja mistä syystä, on vaikea kuvitella, että riittämättömyyden tunne ei ole jatkuva seuralainen. Tulee ajatella että olen tämän kaiken hyvän arvoinen. Kaikkia aisteja käyttävä ihminen voi paremmin. Kun syö ruokia, joista pitää ja juo juomia jotka tuovat hyvän olon voi paremmin. Teemme valinnan ajatellen että olen niin arvokas, että minulle kuuluu kaikki se hyvä, mitä elämä voi antaa. Usein parisuhdeoppaissa puhutaan emotionaalisesta pankkitilistä. Tällä tarkoitetaan että pariskunnat keräävät positiivisilla vuorovaikutustavoilla pankkitilille talteen hyviä tunteita. Tällöin vaikeuksien ja riitojen kohdatessa pankkitilillä on katetta. Naisen nautintoa voi ajatella samalla logiikalla. Jos nautinto kuuluu jokapäiväiseen elämään ja sitä pyrkii keräämään pankkitilille talteen, ei tipu huonoina hetkinä ja päivinä niin syvälle suohon itsensä kanssa. Jollain lailla naiseen on istutettu hyvin syvälle ajatus, että kärsimisen ja itsensä venyttämisen kautta, ilman nautinnon hetkiä, olisi hyvä elää elämänsä.
Mä oon ehkä ihan hakoteillä, mutta mä en usko, että rakastat miestä. Sun ihastuminen häneen on tullut tiensä päähän. Vaadit kaiken, etkä voi enää tyytyä seksittömään elämään, kun vihdoin sitä hetkeksi sait. Nyt se on sulle suhteen liima. 20 vuotta pärjäsit ilman liimaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että huuma laantuu, minullakin se alkoi kypsyä rakkaudeksi. Ja että aito rakkaus on muutakin kuin seksi, olinhan sen 20v muuten oikein hyvässä suhteessa missä seksi ei toiminut. Mutta vaikka meillä menee hyvin muuten, on oikeasti isoja asioita joita se eroottinen lataus kompensoi pitkään. Esimerkiksi miehen raha-asioiden hoito ja se että meillä on aika erilliset elämät - itsenäinen pitää todellakin olla, mutta tällä hetkellä emme hirveästi tee mitään aktiivista yhdessä. Ei yhteisiä kavereita eikä tavata juuri koskaan toistemme perheitä (paitsi lapsiamme tietysti). Mies ei usein vaan jaksa mitään, miksi olenkin aika varma siitä testojen alhaisuudesta.
Mutta vaikka yhteiselo ja rakkaus on paljon muutakin kuin seksi, se on älyttömän tärkeää, parisuhteen liima. Ja nyt kun olen vihdoin löytänyt itseni seksuaalisesti, en todellakaan halua tuhlata sitä ja elää loppuelämääni epävarmana siitä milloin ja onko meillä rakastelua.
Kuulostat Australian Ensitreffit Alttarilla oliko Melissa, se keski-ikäinen seksihirmu.
Vierailija kirjoitti:
Uupumuksen vastalääke on oppia pysähtymään erilaisten nautintojen äärelle. Monelle naiselle ongelmaksi voi muodostua, että jo ennen tai jälkeen nautinnon nainen kokee syyllisyyttä. Oli ihanan makuinen pulla, mutta nyt tuli turhia kaloreita. Oli rentouttava hieronta, mutta miksi laitoin näin paljon rahaa itseeni. Oman halun ja nautinnon tärkeys ohitetaan, koska on opittu aikojen saatossa, että se on itsekästä eikä kuulu naiselle. Oman seksuaalisuuden haltuunotto voi kuullostaa erikoiselta tavalta lähestyä itsetuntoa, mutta se on osa sitä. Niin kauan, kun nainen ei tiedä, ketä arkielämässä ja sängyssä miellyttää ja mistä syystä, on vaikea kuvitella, että riittämättömyyden tunne ei ole jatkuva seuralainen. Tulee ajatella että olen tämän kaiken hyvän arvoinen. Kaikkia aisteja käyttävä ihminen voi paremmin. Kun syö ruokia, joista pitää ja juo juomia jotka tuovat hyvän olon voi paremmin. Teemme valinnan ajatellen että olen niin arvokas,
Hirveää feminististä scheissea. Kaikkea sitä kehitelläänkin tieteen ulkopuolella.
Minusta hän vaikuttaa lähes heikkolahjaiselta! On täysin pihalla ihmisen biologisesta kaaresta ja siitä, että tuollaiset libidopohjaiset tunteet ovat lähinnä lisääntymisikäisten suhteissa etusijalla. Eikö hän oikeasti osaa ollenkaan järkeistää tunne-elämäänsä, vai eikö vain halua?