Mitä tehdä kun tunteet laimenevat suhteessa

Oletkohan minun exän löytänyt? Ei ne hänen halut tule koskaan palaamaan

Ai niin, nelikymppisiä olemme molemmat. Ap

Lisään vielä, että keskikesällä ajattelin tätä ns järjellä ja päätin antavani tälle aikaa vuodenvaihteeseen asti, sitten eropäätös jos mikään ei muutu. Mutta siihen on vielä 3kk ja alkaa hermot mennä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että keskikesällä ajattelin tätä ns järjellä ja päätin antavani tälle aikaa vuodenvaihteeseen asti, sitten eropäätös jos mikään ei muutu. Mutta siihen on vielä 3kk ja alkaa hermot mennä. Ap

Minä sinnittelin juuri ja juuri sen puoli vuotta ja sitten ihan oikeasti jätin miehen, joka yritti vongata vielä paljon myöhemmin takaisin mutta taas sama juttu että kun ei sitten kuitenkaan halua niin miksi edes vonkuu.... t. 1 vastaaja

Asia selvä. En minäkään sinua oikeasti rakasta. Eroan ensi kuussa suunnitelmieni mukaan.

miehesi

Tuossa iässä ap kun sinä, ei pidä seksi olla noin tärkeää. Jos nyt jätät miehesi niin tuskinpa se auttaa. Kypsän iän parisuhde pitää perustua enemmän muihin asioihin kuin seksiin.

No hmm.. Mun mielestä ei oo mikään "yllätys", että hormonit tasoittuvat ja se alkuhuuma ei palaa. Suhde toiseen ihmiseen on arjessa monesti ihan vain läheistä hyvää ystävyyttä. Mikäli teillä on hauskaa yhdessä, viihdytte toistenne seurassa, pidä siitä kiinni.

Rakkaus ei lopulta ole huumaa eikä edes tunne - vaikka toki se on myös kaikkea näitä. Silti se on se syvempi jakamisen taso, jossa kumpikin osapuoli kantaa vastuun omasta onnellisuudestaan ja myös tarpeistaan.

Läheisyys voi mennä kausissa. Välillä on enemmän, välillä vähemmän. Se on ihan normaalia että joskus seksiä ei ole aikoihin ja joskus se liekki taas "on siinä." 

Näin ainakin omassa suhteessani. Tiedä sitten, uniikkeja yksilöitä kun olemme niin joka suhteessa erilaista. 

Ihmiset vain monesti kompastuvat odotuksiinsa siitä, mitä rakkaus on tai sen "pitäisi olla."

Oikeastaan on vain kaksi vaihtoehtoa, tyytyä suhteeseen tai jatkaa matkaa erisuuntiin.

Sano miehelke, että seksiä tai ero. Mies ei hiida velvollisuuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

No hmm.. Mun mielestä ei oo mikään "yllätys", että hormonit tasoittuvat ja se alkuhuuma ei palaa. Suhde toiseen ihmiseen on arjessa monesti ihan vain läheistä hyvää ystävyyttä. Mikäli teillä on hauskaa yhdessä, viihdytte toistenne seurassa, pidä siitä kiinni.

Rakkaus ei lopulta ole huumaa eikä edes tunne - vaikka toki se on myös kaikkea näitä. Silti se on se syvempi jakamisen taso, jossa kumpikin osapuoli kantaa vastuun omasta onnellisuudestaan ja myös tarpeistaan.

Läheisyys voi mennä kausissa. Välillä on enemmän, välillä vähemmän. Se on ihan normaalia että joskus seksiä ei ole aikoihin ja joskus se liekki taas "on siinä." 

Näin ainakin omassa suhteessani. Tiedä sitten, uniikkeja yksilöitä kun olemme niin joka suhteessa erilaista. 

Ihmiset vain monesti kompastuvat odotuksiinsa siitä, mitä rakkaus on tai sen "pitäisi olla."

Olipa fiksu kirjoitus.

Tiedän että huuma laantuu, minullakin se alkoi kypsyä rakkaudeksi. Ja että aito rakkaus on muutakin kuin seksi, olinhan sen 20v muuten oikein hyvässä suhteessa missä seksi ei toiminut. Mutta vaikka meillä menee hyvin muuten, on oikeasti isoja asioita joita se eroottinen lataus kompensoi pitkään. Esimerkiksi miehen raha-asioiden hoito ja se että meillä on aika erilliset elämät - itsenäinen pitää todellakin olla, mutta tällä hetkellä emme hirveästi tee mitään aktiivista yhdessä. Ei yhteisiä kavereita eikä tavata juuri koskaan toistemme perheitä (paitsi lapsiamme tietysti). Mies ei usein vaan jaksa mitään, miksi olenkin aika varma siitä testojen alhaisuudesta.

Mutta vaikka yhteiselo ja rakkaus on paljon muutakin kuin seksi, se on älyttömän tärkeää, parisuhteen liima. Ja nyt kun olen vihdoin löytänyt itseni seksuaalisesti, en todellakaan halua tuhlata sitä ja elää loppuelämääni epävarmana siitä milloin ja onko meillä rakastelua.

Puhumattakaan suudelmista, sylikkäin olemisesta, hieronnoista...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että huuma laantuu, minullakin se alkoi kypsyä rakkaudeksi. Ja että aito rakkaus on muutakin kuin seksi, olinhan sen 20v muuten oikein hyvässä suhteessa missä seksi ei toiminut. Mutta vaikka meillä menee hyvin muuten, on oikeasti isoja asioita joita se eroottinen lataus kompensoi pitkään. Esimerkiksi miehen raha-asioiden hoito ja se että meillä on aika erilliset elämät - itsenäinen pitää todellakin olla, mutta tällä hetkellä emme hirveästi tee mitään aktiivista yhdessä. Ei yhteisiä kavereita eikä tavata juuri koskaan toistemme perheitä (paitsi lapsiamme tietysti). Mies ei usein vaan jaksa mitään, miksi olenkin aika varma siitä testojen alhaisuudesta.

Mutta vaikka yhteiselo ja rakkaus on paljon muutakin kuin seksi, se on älyttömän tärkeää, parisuhteen liima. Ja nyt kun olen vihdoin löytänyt itseni seksuaalisesti, en todellakaan halua tuhlata sitä ja elää loppuelämääni epävarmana siitä milloin ja onko meillä rakastelua.

Sitten vaan eroat. Varaudu vaan siihen, että kun löydät uuden miehen hän jaksaa n puoli vuotta tai vuoden ja sitten seksi hiipuu taas. Mutta kyllähän maailmassa miehiä riittää ja aina voi vaihtaa uuteen.

7 oli todella hyvä kirjoitus. Huomauttaisin, että on eri asia että on vaihtelevia kausia kuin se että eroottisuus ja romanttisuus puuttuu kokonaan. Tässä on nyt mennyt kuukausia ilman muuta kuin iltahali. (Emme edes nuku yhdessä koska mies tarvitsee todella tietynlaiset olosuhteet nukkuakseen.)

Jos kyse ei ole testoista, olen aika varma että mies onkin alkuhuuman jälkeen sellaista tyyppiä ettei fyysinen läheisyys ole niin tärkeää suhteessa. Pitää sitten kysyä suoraan että miten tämä meni aiemmissa suhteissa. Miehen kanssa pystyy kyllä puhumaan avoimesti asioista.

Ap

Biologia on tässä kohtaan epäreilu. Miesten vaihdevuosissa(alkaa aiemmin kuin naisten) se seksuaalisuus alkaa hiipuu ja naiset vasta voimaantuvat niiden kynnyksellä. 

Mitä mies on sanonut kun olette tästä keskustelleet?

Yllättävän negatiivista suhtautumista monitasoiseen ongelmaan.

En todellakaan ole mitään vaihtajatyyppiä kun alkuhuuma loppuu, kaksi suhdetta aiemmin joista toinen sen 20v. Siksihän tässä kriiseilen, koska rakastan ja arvostan miestä. On vain kulunut jo niin pitkä aika ilman läheisyyttä.

Oikeastiko olette sitä mieltä että keski-iässä fyysinen läheisyys ei suhteessa ole yhtään oleellista?

Ap

Voi hyvän tähden 🙄 Jos yhtään osaisit libidoltasi ajatella, niin tietäisit, että omatkin halusi hiipuvat aivan näillä näppäimillä - tuo kun on vain hormoneja, ja seksi lisääntymisen väline, ei mitään sen kummempaa. Mitä sinä sitten aiot tehdä? Luopua kaikista paristuhteista, koska seksi ei kiinnosta ja se on ilmeisesti sinulle suhteen prioriteetti? 

Ap vaikuttaa kyllä aikuiseksi ihmiseksi todella kypsymättömältä. 

Ookoo, jos se seksi on nyt se juttu niin sun täytyy varmaan sitten nostaa vaan kytkintä, koska se alun seksihuuma tuskin palaa sellaisenaan enää. Aikuisten suhde perustuu paljolti muullekin kuin seksille. 

Jos suhteessa on jotain muuta pielessä, nosta kissa pöydälle ja puhu. Sen jälkeen voit punnita asioita lähteäkö vai jäädä. 

Mitä mies itse ajattelee tilanteestaan? Kärsiikö hän itse haluttomuudestaan? Onko se haluttomuutta vai kyvyttömyyttä? Olen itse kipuillut saman asian kanssa ja joutunut aika paljonkin miettimään omia ajatusmallejani näissä asioissa. Miksi mulle se miehen haluaminen on niin tärkeää. Itse voin kyllä hoitaa itsekin omat seksuaaliset tarpeeni, ei mun tarvitse ulkoistaa sitä miehelle jos hän ei siihen kykene. Mulle jotenkin isompi ongelma oli se että olisin halunnut että mun mieskin haluaa mua, ihan kuten mä haluan häntä. Että tuntisin olevani haluttu myös seksuaalisesti. Tajusin että se heijastuu mun omista epävarmuuksista (ikääntymisen tuomat vaikutukset kroppaan esim) ja että on väärin käyttää miehen erektiota mun itsevarmuuden kannattelijana. 

Meillä miehen haluttomuus kumpuaa miehen stressistä ja terveysongelmista. Yritin aikani helpottaa hänen elämäänsä ja lieventää sitä stressiään kaikin keinoin mitä keksin. Mutta mikään mikä tein ei auta, ei siitä seurannut mitään muuta kuin se että minä tunsin itseni täysin riittämättömäksi ja aloin jo vähän katkeroituakin. Sitten tajusin että miehen täytyy itse löytää ne asiat jotka häntä auttaa ja että minun täytyy myös panostaa omaan hyvinvointiini. Keskityin niin täysin miehen hyvinvointiin että olin unohtanut itseni. 

Ehkä isoin oivallus itselleni oli kuitenkin se että tämä on loppuelämän mittainen matka. Mitä muutamasta viikosta, kuukaudesta tai vuodestakaan, kun kyseessä on aidosti elämäni rakkaus. 

Traumat aiheuttavat etääntymistä. Millainen on ollut entisestään parisuhteesi? Joskus torjutuksi tulemisen kokemuksen traumat aktivoituvat suhteessa että jo valmiiksi pidetään etäisyyttä jotta ei jouduta pettymään.