Olisitteko pelastuneet Estonialta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin, olen sitä tyyppiä, joka jähmettyy toimintakyvyttömäksi pelästyessään. Yritän kyllä aktiivisesti työstää asiaa. 

Pystytkö seuraamaan johtajaa? Hakeudu aina sellaisten läheisyyteen. Tiedän mitä tarkoitat kun olen itse samanlainen. Mutta jos joku käskee ja ohjaa niin pystyn toimimaan joten kuten.

Saatan lamaantua, jos joku alkaa komentelemaan tai jakamaan sääntöjä ja ohjeita. Pystyn noudattamaan sääntöjä ja ohjeita ihan 100%, jos kukaan ei ole vieressä käskyttämässä. Töiden pitää olla melko itsenäisiä. Mulla voi pettää kantti, jos joku kamalasti neuvoo vieressä. Tällainenkin voisi estää pelastumisen. t. Eri 

Olisin myrskyn takia ehkä valvonut, mutta ihan sattuman kauppaa olisiko edes hytistä päässyt ulos ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin myrskyn takia ehkä valvonut, mutta ihan sattuman kauppaa olisiko edes hytistä päässyt ulos ajoissa.

Olen kerran saanut laivalla tyrmäystipat ja sen jälkeen en ole ikinä mennyt laivalle. Voisi kai joskus mennä, mutta en varmasti joisi laivalla tippaakaan alkoholia. En omaa enkä tarjottua. 

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sanoa, niin paljon sattumasta kiinni.

 

Entä tsunami? Olisitteko ymmärtäneet jos olisitte olleet vetäytyneellä rannalla että mikä vaara nyt on?

Ainakin olisin lähtenyt pakenemaan välittömästi pois rannalta. En olisi jäänyt ihmettelemään ja odottamaan. Se on selvää että kun vesi lähtee pois se tulee kohta voimalla takaisin.

Estoniasta en olisi selvinnyt, mutta tsunamista ehkä ja syynä on siihen sama kuin joillakin muillakin - olin katsonut muutamaa kuukautta aiemmin dokumentin tsunamista, ja se oli erittäin mielenkiintoinen ja valaiseva. Olikohan bbc:n tekemä?

Siinä dokkarissa kerrottiin mm. Norjan rannikon edustalla aikoinaan tapahtuneesta merenalaisesta valtavasta maanvyörymästä ja sen aiheuttamasta tsunamista, jonka jälkiä voi vieläkin nähdä Norjan rannikolla ja joka oli yksi syy Englannin muuttumiseksi saareksi, kun yhteys mantereeseen katkesi.

Siinä dokkarissa kerrottiin myös selvästi, että jos meri yhtäkkiä vetäytyy, eikä kyseessä ole normaali vuorovesi-ilmiö, niin älä jää rannalle toljottamaan, vaan joko nouse korkealle, vakaalle alustalle tai siirry sisämaahan, sillä vetäytyvä meri tulee takaisin ja se saattaa tulla vauhdilla. Sekin selitettiin, että rannikon muoto vaikuttaa paljon siihen, kuinka tuhoisa tsunami on.

Yhdellä niissä videoissahan joita oli kuvattu, pieni ranskalaistyttö huusi perheelleen, että se on tsunami. Tyttö oli ilmeisesti nähnyt saman dokkarin kuin minä, ehkä koulussa, ja ollut hereillä.

vARMASTI. Huippukuntoinen avantouimari joka ei kännää. Krav magalla olisin karistanut lahkeeseen tarttujat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sanoa, niin paljon sattumasta kiinni.

 

Entä tsunami? Olisitteko ymmärtäneet jos olisitte olleet vetäytyneellä rannalla että mikä vaara nyt on?

 

 

Ainakin olisin lähtenyt pakenemaan välittömästi pois rannalta. En olisi jäänyt ihmettelemään ja odottamaan. Se on selvää että kun vesi lähtee pois se tulee kohta voimalla takaisin.

Kun tsunami tapahtui, ei ainakaan minulla ollut tarkempaa tietoa tsunameista. Jos olisin ollut paikalla, olisin kuvannut sitä rantaviivaa. Olisin tehnyt jotain typerää videota siitä, miten vesi vetäytyy. 

Mä olisin varmaan oksentanut vaan kokoajan. Ja siis kuollut.

En. Olisin ollut ihan hiton kännissä yökerhossa ja   turhamaisena olisin jättänyt silmälasit hyttiin joten en olisi nähnyt juuri mitään. Jos olisin kannelle jotenkin tieni löytänyt,olisin paleltunut sinne  bilemekossa ja sukkahousuissa. 

Tai sitten olisin ollut panemassa jonkun miehen kanssa  ikkunattomassa halpishytissä ja oltaisiin kiroiltu kun  kallistuma heitttäisi sängystä lattialle. Siihen olisi sitten kuoltu sylikkäin ja sisäkkäin. How romantic. 

Tuohon aikaan olin 4-vuotias, eli en olisi selvinnyt.

Jos taas mietin nykypäivän vinkkelistä, niin tuskin siltikään. Olisin kyllä todennäköisesti valvonut, joko hytissä tai baarissa, sillä aikamoinen yökyöpeli olen. Tunnistan kuitenkin itsestäni sen, että en oikein suostu uskomaan, että nyt on oikeasti jotain pahaa tapahtumassa. Niinpä en olisi varmaan osannut reagoida asioihin tarpeeksi nopeasti ja sitten kun viimein olisin pystynyt hyväksymään tapahtuman, niin olisi ollut auttamatta liian myöhäistä.

Miksei ne vaan uinu rantaan, niin minä olisin tehnyt.

Joo helppo homma olen avantouimari,,uisin rantaan ja se on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ne vaan uinu rantaan, niin minä olisin tehnyt.

Kännikala ei pitkään ui.

Kuikka voi sukeltaa useita minuutteja, ihminen ei, etenkään nautittuaan alkoholia

Jumala upotti humalaiset huorintekijät. Kuten pappikin sanoi.

Titanicista pelastettiin naiset ja lapset. Estoniasta pelastui lähinnä nuoria miehiä. Niin on kehitys kehittynyt. 

Ruhojen promillet salataan mutta korkeita olivat. Selvinneet lähellä nollaa.

En usko.

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei ne vaan uinu rantaan, niin minä olisin tehnyt.

Kännikala ei pitkään ui.

Kuikka voi sukeltaa useita minuutteja, ihminen ei, etenkään nautittuaan alkoholia

Eiku päinvastoin. Ihminen voi olla veden alla vaikka vuorokausia, nautittuaan alkoholia.

En. Tuossa piti  ensinnäkin reagoida nopeasti ja juosta ulos hytistä unohtaen vaiston joka käskee ottamaan tavarat ja pukemaan päälle,töniä ihmisiä tieltä,väistellä  irtotavaraa ja hyppiä kuilujen yli. Ja sitten kannella  olisi edessä uusi haaste.liukas kansi ja  hyytävä kylmyys.

Minä itse olisin varmaan alkanut vaihtaa yöpukua päivävaatteisiin,etsinyt silmälaseja ja käsilaukkua kallistuneessa hytissä ajatellen että pahalta näyttää mutta kai ne kohta kuuluttaa jotain..sinne hyttin nurkkaan olisi kalmoni jäänyt, Levikset jalassa käsilaukkua puristaen.

Mielenkiintoinen kysymys. Olin silloin 22 vuotias ja kovakuntoinen sekä hyvä uimari. Olin kokenut laivamatkustaja ja tuo oli hyvin tuttu laiva Viking  linen ajoilta. Olisin todennäköisesti ollut tuohon aikaan yläkannella yökerhossa joten minulla olisi ollut mahdollisuuksia päästä pelastuslauttaan. Mutta: olisin todennäköisesti kuollut hypotermiaan, koska painoindeksini oli tuolloin 18.