Olisitteko pelastuneet Estonialta?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Olen Suomen etevin merenkävijä ja uimataidon maisteri jo 90-luvulla.

Kuten puolet itseään kehuvista mammeleista. 😁

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen se kuva, missä se mies istuu vajoavan Estonian pohjan päällä silmät kiiluen. Aikamoinen otos.

Katsoin saman. Toisessa kuvassa katsoo suoraan kameraan ja silmät on punaiset kun negatiivi on vähän kärsinyt. Toisessa kuvassa hän tai joku toinen on jo menossa "liukumäkeä" laivan sivua pitkin kohti pimeää merta.

Suurin osa porukasta keskittyisi kuvaamaan tapahtumia puhelimillaan tai live somettamaan asiasta ja tuskin pelastuisi

Olis ollu helppo lähtö. Ryssänkirkossa nukkunut alakannella,valmiiksi vesirajan alapuolella.

Olin tuolloin 25 ja elämäni kunnossa. Ehkä pelastuslautalle olisin selvinnyt mutta olisin varmaan paleltunut viime kädessä.

Nykyään ei mitään mahdollisuuksia. Varmasti luovuttaisin. Sanotaan että hukkuminen on lempeä tapa kuolla.

Vaati kyllä hetkeäkään empimättä toimintaa lähteä sitten ulos  ja hyvää kuntoa.Jokin perään katsominen jo kohtalokasta minuuttipelinä.

En usko. Laiva kallistui niin että  hyttien ovet olivat äkkiä katossa ,peliautomaatteja satoi niskaan,portaissa piti vetää itseään käsivoimin,kylmä tuuli puhalsi sisään,ihmiset rynnivät päälle..jos olisin jotenkin päässyt kannelle,olisi aalto huuhtonut minut mereen jossa olisi paleltunut hengiltä.

Vierailija kirjoitti:

Olis ollu helppo lähtö. Ryssänkirkossa nukkunut alakannella,valmiiksi vesirajan alapuolella.

En ole ikinä voinut olla laivalla, etteikö hytin ikkunasta näe merelle. En suostu menemään alakansille. Paniikki iskisi ilman onnettomuuttakin. 

Täysin mahdoton sanoa, niin paljon liikkuvia osasia ja sattuman kauppaa. Olin tuolloin 18 vuotias, suht hyvässä kunnossa ja hyvä uimari, mutta toisaalta laivalla aina täysin kaatokännissä kun se juopottelu oli silloin niin tärkeää. Eli varmaan olisi ollut heikohkot mahdollisuudet. Selvinpäin paremmat, mutta eihän tuollaista voi arvioida. Yksi horjahdus väärään suuntaan ja se olisi ollut siinä. Hypotermia olisi myös voinut lopettaa yritykset. Mahdoton sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Olen Suomen etevin merenkävijä ja uimataidon maisteri jo 90-luvulla.

Kuten puolet itseään kehuvista mammeleista. 😁

Kuvitelkaa nykyajan lihavat ihmiset sinne laivalle... yks täti tukkii koko portaikon. Huhhuhuhu. 

Tuskin, olen sitä tyyppiä, joka jähmettyy toimintakyvyttömäksi pelästyessään. Yritän kyllä aktiivisesti työstää asiaa. 

Siinä olis saattanut vaikka jo järkytyksestä mennä shokkiin ja lamaantua kun näkisi vaikka jonkun jäävän cokis-automaatin alle ja liiskaantuvan.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin, olen sitä tyyppiä, joka jähmettyy toimintakyvyttömäksi pelästyessään. Yritän kyllä aktiivisesti työstää asiaa. 

Pystytkö seuraamaan johtajaa? Hakeudu aina sellaisten läheisyyteen. Tiedän mitä tarkoitat kun olen itse samanlainen. Mutta jos joku käskee ja ohjaa niin pystyn toimimaan joten kuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sanoa, niin paljon sattumasta kiinni.

 

Entä tsunami? Olisitteko ymmärtäneet jos olisitte olleet vetäytyneellä rannalla että mikä vaara nyt on?

Olen usein niitä katastrofipätkiä katsellut ja todennut, että siellä olisin ollut uteliaana töllistelemässä meren vetäytymistä itsekin.

Niin minäkin luulen. En ollut ikinä kuullutkaan tuollaisesti ilmiöstä. Siksi oikeastaan kysyinkin, että olenko ainoa.

Minä muistan kuulleeni tästä joko koulussa tai jossain dokumentissa jo ennen tuota tsunamia. Olisin saanut muistaa asian tuossa tilanteessa ja sen ansiosta hakeutunut korkealle joko maastoon tai jykevään rakennukseen. Olisin tässä tapauksessa myös varoittanut ja ohjeistanut muita.

Estonian upotessa olin 8-vuotias eli ei toivoa. Jos olisin ollut siellä aikuisena, olisin luultavasti ollut yökukkujana vielä hereillä hytissä ja olisin myös tarkistanut poistumistiet etukäteen yms. eli mahdollisesti olisin lähtenyt ajoissa. Kylmässä meressä isoissa aalloissa uinti tuskin olisi sujunut kuin hetken eli ainoastaan jos pelastuslautta olisi ollut nenän edessä olisin ehkä pelastunut. Tuo turma on yksi hirveimmistä onnettomuuksista ikinä. Kauheat olosuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin, olen sitä tyyppiä, joka jähmettyy toimintakyvyttömäksi pelästyessään. Yritän kyllä aktiivisesti työstää asiaa. 

Pystytkö seuraamaan johtajaa? Hakeudu aina sellaisten läheisyyteen. Tiedän mitä tarkoitat kun olen itse samanlainen. Mutta jos joku käskee ja ohjaa niin pystyn toimimaan joten kuten.

Minä taas en jähmety enkä mene shokkiin, mutta olen huono tekemään päätöksiä ja tässä mikä tahansa viivyttely ja arpominen olisi voinut ollut kohtalokasta.

Olin silloin 25v ja hyväkuntoinen eli ehkä, jos olisin ollut oikealla puolella laivaa.  Oon aina ollut reaktiivinen ja ympäristöä tarkkaileva, vähän undulaatti kaivoksissa, eli luultavasti olisin juossut kun muut vielä ois ihmetelly. Jos oisin saanut paikan pelastuslautalta, niin oisin pystynyt sen pitämään. Vedessä en pärjää kuin kesäpäivänä.

Tuskin olisin selviytynyt mutta jos pääsin lautalle niin kaikkeni olisin tehnyt, käsiä hieronut yhteen, jopa rukoillut, yrittänyt jutella jne

Vierailija kirjoitti:

Olisin ollut humalassa baarissa tai yökerhossa, en missään nimessä hytissä nukkumassa. Uskoisin että olisin pelastunut.

olisin myös ollut yökerhossa, en tiedä olisinko selviytynyt

Vierailija kirjoitti:

Tuskin olisin selviytynyt mutta jos pääsin lautalle niin kaikkeni olisin tehnyt, käsiä hieronut yhteen, jopa rukoillut, yrittänyt jutella jne

Eikö lautalla kannata hakeutua yhteen, niin että ihmiset lämmittävät toisiaan? Tuli vain mieleen.

Luulen, että olisin ainakin yrittänyt, vaikka paniikki olisi hirveä siinä tilanteessa. Rukoilisin ja yrittäisin. Jos näyttäisi toivottomalta, rukoilisin, että Jumala ottaisi henkeni. Ja pelastaisi niin monta kuin mahdollista. tv. uskis