Olisitteko pelastuneet Estonialta?

En varmasti. Oltiin tuolloin Viikkarilla. Se myräkkä oli jo niin kauhea. Pimeys ja kaikki. 

En olisi pelastunut, koska olisin ollut silloin yöllä hytissä nukkumassa pienten lasteni kanssa. Laivan yökerhossa karaokea laulaneet nuoret miehet pelastuivat.

Lähtökohta olisi ollut hyvä, en ole ikinä pystynyt nukkumaan laivalla. Valvon aina koko yön, välillä makaan vuoteella, välillä kävelen ympriinsä. Mutta siihen etu loppuukin, olen melko heikko nainen, ulos päästyäni, tuskin olisin pystynyt vetämään itseäni merestä pelastuslautalle. 

Katsoin helikopterissa kuvattua videota, eräskin pelastunut mies nostettiin pelkissä tummissa lyhyissä alushousuissa. Eli hytistä on sännännyt pukeutumatta. On uskomatonta ettei ole kuollut hypotermiaan lautalla, kuten moni muu.

Lautanhan kuuluisi olla käytössä kuiva, katos päällä ja valot päällä ja ihmisillä sen hypotermia-asut yllä, mutta se ei tuossa aallokossa ole onnistunut monenkaan lautan kohdalla.

Niissä on ollut sisällä jopa puoli metriä vettä, rikkoutuneesta katosta tullut sitä sisään tai osa jopa väärinpäin ja ihmiset sen pohjan päällä tuulen ja aaltojen armoilla.

Todennäköisesti en. Taisin olla vähän nuorempi kuin nuorin selviytyjä.

Kaksi asiaa olisi ehkä auttanut. Olin yllättävän kovassa kunnossa kun juoksentelin, kiipeilin, hypin jne kaikki päivät huvikseni. Sitten minua ahdisti laivamatkustus ihan älyttömästi ja pahin pelkoni oli juuri tuo uppoavan laivan sisään jääminen. Nukuin tosi huonosti laivalla ja olin tosiaan valmiina juoksemaan kannelle joka kolahduksesta.

Tämänhetkinen minäni olisi ollut vielä humpalla uppomamisen aikaan, joten joku mahdollisuus olisi ollut. Jos olisin ollut nukkumassa, olisin juurikin jäänyt ihmettelemään ja pukemaan ja säätämään sinne hyttiin.

Vaikea arvioida olisinko selviytynyt vai en. Olin silloin 12-vuotias ja hyvässä fyysisessä kunnossa, pikkuapina. Mutta todennäköisesti köyhänä ihmisenä olisin ollut jossain alakannen hytissä, mikä heti laskee todennäköisyyksiä selvitä. Lisäksi olin aika neuroottinen ja helposti ahdistuva mikä myöskään ei nosta todennököisyyksiä. Olisin varmaan ollut siihen aikaan jo nukkumassakin. Laihana ihmisenä olisin varmaan viimeistään kuollut pelastuslautassa paleltumalla. Lisäksi tuurini on aina ollut satumaisen huono, etenkin lapsuudessani. 

Olin alle kolmikymppinen kestävyysurheilija, joten siinä mielessä minulla olisi ollut paremmat edellytykset kuin useimmilla muilla. Nykykunnossani en missään tapauksessa olisi selvinnyt.

Arvailujen varaan jää se, olisinko henkisesti pystynyt pelastautumaan. Sittemmin olen ollut muutamassa pahassa tilanteessa ja tyrmistyksekseni olen huomannut, että minulle "pako" tai "taistelu" eivät ole vaihtoehtoja, vaan minä lamaannun.

EN . Tiedän sen varmasti. Herkkänä  ihmisenä ja tuollaisessa   luonnon katastrofissa  olisin mennyt täysin shokkiin.

Sysi pimeää. Laiva kallistuu ja ryskää. Ihmiset kirkuvat. Välillä laivan valot syttyvät  ja taas sammuvat.

Myrsky pauhaa  kuin hullunmylly.  

Jääkylmää. Jääkylmää vettä.  Hyppääpäs  sinne pimeään , jääkylmään  myrskynsilmään alusvaatteisillasi 🤤.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ollut lähinnä tuurista kiinni. Laivahan kallistui niin nopeasti että jos ei ollut melkein valmiiksi jo kannelle pakenemassa niin ei paljon ollut enää itsestä kiinni selviäminen edes ulos laivasta.

Ei ihan pelkästä tuurista. Kyllä siinä voimaa ja fyysistä kuntoa tarvittiin. Olihan siellä ainakin se yksi pelastunut joka kapusi pohjakerroksesta ylös ja pelastui kun tajusi kallistuman ajoissa

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sanoa, niin paljon sattumasta kiinni.

 

Entä tsunami? Olisitteko ymmärtäneet jos olisitte olleet vetäytyneellä rannalla että mikä vaara nyt on?

Ymmärsin, lähdettiin rannalta kun nähtiin veden vetäytyneen ja merellä näkyi valkoinen viiva. Ei tosin ajateltu että vesi nousisi ihan niin rajusti ja niin korkealle.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ne ihmiset jotka pääsivät pelastuslautalle ja selvisivät onnettomuudesta hengissä, eivät paleltuneet jossain vaiheessa kuoliaaksi lautoilla?

 

Kyllähän siinä osa kuoli, osa ei, jostain syystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin ollut humalassa baarissa tai yökerhossa, en missään nimessä hytissä nukkumassa. Uskoisin että olisin pelastunut.

Juopontuurilla. Juopontuuri on jotain ihmeellistä. Mitä juopompi, sitä enemmän joillakin on tuota tuuria, jota normaali-ihmisillä ei olekaan. 

Titaniciltakin se juoppo kokki pelastui vaikka oli umpihumalassa koska humalatilan aiheuttaman rentoutumisen takia ei tuntenut kylmää ja jollain ihmeen kaupalla selvisi kylmästä vedestä ilman hypotermiaa ja pääsi uimalla pelastusveneeseen. 

Vahva, nopea ja kylmäpäinen piti olla, että selvisi. Monet jäi vaan hyttiin istumaan, ehkä shokissa tai odottamaan henkilökunnan ohjeita.

En. Olin lapsi ja vaikka olin nopea ja omasin hyvät käsivoimat kun poikatyttönä kiipeilin puissa,en olisi kyennyt uhmaamaan vanhempiani jotka todennäköisesti olisivat odottaneet henkilökunnan ohjeita.  Luultavasti vasta kun hyttiin olisi tullut vettä ,olisivat päättäneet että nyt on aika poistua eikä odotella mitään kuulutuksia ja myöhäistähän se silloin olisi ollut.

Toivottavasti euforinen shokki tuli pian, etteivät joutuneet kärvistelemään pitkään ennen kuolemaansa.

Vierailija kirjoitti:

En. Olin lapsi ja vaikka olin nopea ja omasin hyvät käsivoimat kun poikatyttönä kiipeilin puissa,en olisi kyennyt uhmaamaan vanhempiani jotka todennäköisesti olisivat odottaneet henkilökunnan ohjeita.  Luultavasti vasta kun hyttiin olisi tullut vettä ,olisivat päättäneet että nyt on aika poistua eikä odotella mitään kuulutuksia ja myöhäistähän se silloin olisi ollut.

Täähän se ois. 

Tuskinpa, vaikka olin 22-vuotias silloin. Miesten fyysinen ylivoima näkyy: useimmat pelastuneista olivat miehiä.

Olin 30v pienten lasten äiti tuolloin, kunto oli hyvä, mutta minulla olisi varmasti ollut 1v ja 3v mukana, sillä olin vielä kotona heidän kanssaan, niin takuulla oltaisiin haukuttu. 

En. 

Suhteellisesti suurin osa selviytyneistä oli paitsi nuoria vahvoja miehiä, myös henkilökuntaa. En ole kumpaakaan. Henkilökunnalle laiva oli tuttu, oltiin varmaan työn puolesta hereillä ja jokin käsitys pelastautumisesta. Osasta henkilökunnan hyteistä kait pääsi ikkunan kautta suoraan kannellekin.

Se nukkumassa ollut suomalainen mies, joka pelastautui alimmilta kerroksilta, oli kokenut matkaaja ja oli tutustunut pelastautumisreittiin etukäteen tarkasti (kuulemma toimii aina matkoilla, hotelleissa niin). Hän lähti liikkeelle käytännössä sillä sekunnilla, kun kuuli poikkeavan äänen. Hän on kertonut, ettei tositilanteessa ollut aikaa tehdä minkäänlaista tilanteen laajempaa analyysia. Oli aina kaksi valintaa kerrallaan, joiden välistä piti tehdä sillä sekunnilla valinta. Lähdenkö vai en - lähden. Oikealle vai vasemmalle - vasemmalle jne. Ja piti osata valita kulloinkin oikein! Suunniteltiin siis aina seuraavan minuutin teot, ei yhtään pidemmällä aikajänteellä. Pitäisi siis olla tuttu pelastautumisreitti, päätöksentekokykyä äärimmäisen paineen alla, fyysistä kuntoa ja sitä tuuriakin - paljon tuuria. Itse olen sellainen jahkaaja, ettei mitään mahdollisuutta. Jos odotit liian kauan, kallistuma esti etenemisen, tavarat sinkosivat päälle, kaiteet irtosivat - siis aivan kaaosta.

Lauttoja ei saatu edes irti pahan kallistumaan takia. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Ja jos pääsit lautalle asti, niin sitä kuvattiin kuin olisi ollut kylmässä pesukoneessa. Hakeudupa siinä lämmittelemään jonkun kainaloon.

Vierailija kirjoitti:

En. 

Suhteellisesti suurin osa selviytyneistä oli paitsi nuoria vahvoja miehiä, myös henkilökuntaa. En ole kumpaakaan. Henkilökunnalle laiva oli tuttu, oltiin varmaan työn puolesta hereillä ja jokin käsitys pelastautumisesta. Osasta henkilökunnan hyteistä kait pääsi ikkunan kautta suoraan kannellekin.

Se nukkumassa ollut suomalainen mies, joka pelastautui alimmilta kerroksilta, oli kokenut matkaaja ja oli tutustunut pelastautumisreittiin etukäteen tarkasti (kuulemma toimii aina matkoilla, hotelleissa niin). Hän lähti liikkeelle käytännössä sillä sekunnilla, kun kuuli poikkeavan äänen. Hän on kertonut, ettei tositilanteessa ollut aikaa tehdä minkäänlaista tilanteen laajempaa analyysia. Oli aina kaksi valintaa kerrallaan, joiden välistä piti tehdä sillä sekunnilla valinta. Lähdenkö vai en - lähden. Oikealle vai vasemmalle - vasemmalle jne. Ja piti osata valita kulloinkin oikein! Suunniteltiin siis aina seuraavan minuutin teot,

Olisin todennäköisesti selvinnyt tuolloin parikymppisenä, kovakuntoinen olin ja verrattain hyvä uimarikin, en kaihtanut edes kylmää. Nykyään ikä verottaa mutta olen psyykkisesti valmistautuneempi ja aina laivalle mennessä ekana tsekkaan pelastustien. Lisäksi pidän vaatteet ja välttämättömät tavarat (esim.passi) aina tiptop-järjestyksessä hytissä/vieressä ja vaikka heräisin sikiunesta, tiedän tasan tarkkaan missä mikin asia tai vaate on. Pystyn ihan perusarjessakin olemaan tarvittaessa ulko-ovella pukeissa ja menossa kahdessa minuutissa siitä kun olen herännyt ja ehtinyt heittää vielä kahvitkin kitaan. Laitan illalla vedet termokseen ja juon pikakahvia. Mulla on aina myös BOB eli survival-reppu valmiina.