Olisitteko pelastuneet Estonialta?

Surettaa ajatella vanhuksia ja lapsiperheitä,heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia.  Kaverin  voi aina hylätä jos omasta hengestä kyse mutta lastaan ei. Ja mites kiipeilet yksi lapsi sylissä ja toinen kiinni paidanhelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Surettaa ajatella vanhuksia ja lapsiperheitä,heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia.  Kaverin  voi aina hylätä jos omasta hengestä kyse mutta lastaan ei. Ja mites kiipeilet yksi lapsi sylissä ja toinen kiinni paidanhelmassa.

Aivan kamalaa olisi oman puolison, vanhempien tai ystävienkin hylkääminen, mutta lapset on tosiaan vielä asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Olin 13 joten luultavasti olisin nukkunut perheeni kanssa halvimmassa pohjakerroksen hytissä,vanhempani olisivat odottaneet henkilökunnan ohjeita ja oltaisiin kuoltu sinne hyttiin. Tai ehkä äiti olisi lähtenyt tupakalle kannelle, tilanteen tajuttuaan päässyt pelastusveneeseen ja luottanut minun ja isän tulevan perästä.

Ei siellä.miyään pelastusveneitä saatu käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin, olen sitä tyyppiä, joka jähmettyy toimintakyvyttömäksi pelästyessään. Yritän kyllä aktiivisesti työstää asiaa. 

Pystytkö seuraamaan johtajaa? Hakeudu aina sellaisten läheisyyteen. Tiedän mitä tarkoitat kun olen itse samanlainen. Mutta jos joku käskee ja ohjaa niin pystyn toimimaan joten kuten.

Saatan lamaantua, jos joku alkaa komentelemaan tai jakamaan sääntöjä ja ohjeita. Pystyn noudattamaan sääntöjä ja ohjeita ihan 100%, jos kukaan ei ole vieressä käskyttämässä. Töiden pitää olla melko itsenäisiä. Mulla voi pettää kantti, jos joku kamalasti neuvoo vieressä. Tällainenkin voisi estää pelastumisen. t. Eri 

Onnettomuustilanteissahan kyse on yleensä selkeistä ja yksinkertaisista ohjeista/käskyistä, kuten: ota pelastusliivi, pue se päälle, siirry pelastusveneeseen jne. Miten tuollainen saisi sinut lamaantumaan?

En. En osaa uida, käsivoimat heikot. Tosin luin pelastuneesta miehestä, joka kertoi, ettei osannut uida, mutta pääsi hyvissä ajoin pelastuslauttaan siten, että se oli vielä laivan rungon päällä. Siitä se sitten liukui veteen ihmiset sisällään. 

Tuskin. Vain harva selvisi 

En olisi, olisin paleltunut heti vaikka olisin päässyt pelastuslautalle, en pärjää muutenkaan samalla vaatemäärällä kuin muut ihmiset. Tuohon aikaan olin 10v niin en senkään takia.

Miten ihmeessä ne ihmiset jotka pääsivät pelastuslautalle ja selvisivät onnettomuudesta hengissä, eivät paleltuneet jossain vaiheessa kuoliaaksi lautoilla?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ne ihmiset jotka pääsivät pelastuslautalle ja selvisivät onnettomuudesta hengissä, eivät paleltuneet jossain vaiheessa kuoliaaksi lautoilla?

 

Kyllä osa kuoli hypotermiaan lautoilla.

Olisin todennäököisesti ollut ympärikännissä ja kuollut edes ymmärtämättä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 13 joten luultavasti olisin nukkunut perheeni kanssa halvimmassa pohjakerroksen hytissä,vanhempani olisivat odottaneet henkilökunnan ohjeita ja oltaisiin kuoltu sinne hyttiin. Tai ehkä äiti olisi lähtenyt tupakalle kannelle, tilanteen tajuttuaan päässyt pelastusveneeseen ja luottanut minun ja isän tulevan perästä.

Ei siellä.miyään pelastusveneitä saatu käyttöön.

Ainakin joku pelastuneista kertoi yrittäneensä saada pelastusvenettä peräti jonkun henkilökuntaan kuuluneen kanssa irroitettua, mutta eivät siinä onnistuneet. Toki ymmärrettävää, ettei niitä normiristeilyillä saa huvikseen tai vahingossa mereen tiputettua, mutta luulisi silti, että ne tositilanteessa saataisiin tarvittaessa käyttöön.

En varmasti olisi selvinnyt. Olin tuolloin 7-vuotias. Ja vaikka olisin ollut aikuinen, tuskin olisin selvinnyt sillä minulla on liikuntavamma.

Aikaikkuna, jossa asiaan olisi pitänyt reagoida ja poistua kannelle oli muistaakseni max. jotain 10-13 min. Jos oli hereillä ja tajusi heti ensimmäisestä kallistuksesta, että nyt on mentävä, oli kohtalainen mahdollisuus päästä ulos. Mutta jos jäi miettimään tai odottamaan, että kallistus oikenee, oli peli selvä.

Ulkona meressä selviytyminen vaati sitkeyttä ja kekseliäisyyttä.

Vaikea sanoa omista mahdollisuuksista, ehkä uteliaana olisin lähtenyt ulos tutkimaan kallistusta ja voinut selvitäkin. Jos olisin ollut tyttöystävän kanssa, joka oli pienestäkin vastoinkäymisestä helposti lamaantuva ja perässävedettäväksi muuttuva, en olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ne ihmiset jotka pääsivät pelastuslautalle ja selvisivät onnettomuudesta hengissä, eivät paleltuneet jossain vaiheessa kuoliaaksi lautoilla?

 

Kyllä osa kuoli hypotermiaan lau

----

Niin oli. Tarkoitan heitä jotka eivät paleltuneet kuoliaaksi. Miten se on mahdollista?

Etsin tähän siis lääketieteellistä selitystä, koska en pysty tajuamaan. Eräs vahva mies laihtui sinä yönä 6 kg. Se oli pelastumiskertomuksissa.

En olisi. Minä lamaannun hätätilanteessa. Olen pienikokoinen eli jäisin muiden alle tungoksessa. Olen huono uimaan enkä vaatteet päällä, kylmässä varmastikaan pystyisi siihen. Tuohon aikaan olisin ollut nukkumassa ja hytin otan aina sieltä ylempää. Että ehkä olisin ehtinyt hetken elätellä toivoa, mutta siinäpä se.

Aika moni hytistä pelastunut on alusvaatteisillaan sännännyt hytistään. Olisi saattanut jäädä tekemättä. Panikointi olisi tuossa ollut paikallaan. 

Olisin koska pelastauduin Estonialta kun se upposi.

En usko. Olen ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta varmaan olisin niin paniikissa, etten pystyisi toimimaan järkevästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ne ihmiset jotka pääsivät pelastuslautalle ja selvisivät onnettomuudesta hengissä, eivät paleltuneet jossain vaiheessa kuoliaaksi lautoilla?

 

Kyllä osa kuoli hypotermiaan lau

 

----

Niin oli. Tarkoitan heitä jotka eivät paleltuneet kuoliaaksi. Miten se on mahdollista?

Etsin tähän siis lääketieteellistä selitystä, koska en pysty tajuamaan. Eräs vahva mies laihtui sinä yönä 6 kg. Se oli pelastumiskertomuksissa.

 

Eikö se voi olla vain tuuria? Olivat kylmissään, mutta eivät ehtineet paleltua niin pahasti, että olisivat kuolleet. Pääsihän sieltä hengissä se 12-vuotias poikakin. 

Kävin äitini kanssa nuorempana usein ruotsin risteilyllä ja välillä heräsin siellä uniin, missä laiva upposi. Onneksi ne oli vaan unia. En kyllä olisi pystynyt äitiäni jättämään yksin laivaan jos olisi alkanut upota.