Menetin kaikki ystävät kun sain lapsen

Lyhyestä virsi kaunis: sain lapsen, joka oli ensin koliikkivauva ja sen jälkeen todella huonosti ja vähän nukkuva yöheräilijä neljä vuotiaaksi asti, ja tämän takia en saanut itse nukkua juurikaan ekaan neljään vuoteen. (Mies päätti muuttaa toiselle paikkakunnalle töihin, ei viitsinyt osallistua yöheräilyjen ja liian vähän unen osalta, olemme asumiserossa). Olin itse niin hirvittävän väsynyt ekat neljä vuotta, että en jaksanut pitää yhteyttä yhteenkään ystävään, unohdin vastata heidän viesteihin (koska unohdin väsymyksen takia käytännössä kaiken), en jaksanut tavata niin uupuneena ketään.

 

No nyt kun lapsi on viisi hän nukkuu jo paremmin ja olen minäkin saanut nukuttua univelkoja vähän pois. Edelleen olen väsynyt mutta en niin pahasti etten pystyisi mihinkään. Mutta minulla ei ole enää yhtään ystävää jolle soittaa, jota tavata, jonka kanssa puhua. Kukin hylkäsi minut kun en lapsen saatuani jaksanut tavata enkä muistanut vastata. No, tavallaan ymmärrän, en heitä siitä syytä. Pakko avautua tänne kun ei ole enää ketään kenen kanssa puhua. Onko kenellekään käynyt näin? Miten selvisit?