Lue keskustelun säännöt.
Menetin kaikki ystävät kun sain lapsen
27.09.2024 |
Lyhyestä virsi kaunis: sain lapsen, joka oli ensin koliikkivauva ja sen jälkeen todella huonosti ja vähän nukkuva yöheräilijä neljä vuotiaaksi asti, ja tämän takia en saanut itse nukkua juurikaan ekaan neljään vuoteen. (Mies päätti muuttaa toiselle paikkakunnalle töihin, ei viitsinyt osallistua yöheräilyjen ja liian vähän unen osalta, olemme asumiserossa). Olin itse niin hirvittävän väsynyt ekat neljä vuotta, että en jaksanut pitää yhteyttä yhteenkään ystävään, unohdin vastata heidän viesteihin (koska unohdin väsymyksen takia käytännössä kaiken), en jaksanut tavata niin uupuneena ketään.
No nyt kun lapsi on viisi hän nukkuu jo paremmin ja olen minäkin saanut nukuttua univelkoja vähän pois. Edelleen olen väsynyt mutta en niin pahasti etten pystyisi mihinkään. Mutta minulla ei ole enää yhtään ystävää jolle soittaa, jota tavata, jonka kanssa puhua. Kukin hylkäsi minut kun en lapsen saatuani jaksanut tavata enkä muistanut vastata. No, tavallaan ymmärrän, en heitä siitä syytä. Pakko avautua tänne kun ei ole enää ketään kenen kanssa puhua. Onko kenellekään käynyt näin? Miten selvisit?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä sua ottamasta yhteyttä. 4 vuotta ei ole pitkä aika.
Tosi vaikea on uskoa että kaikki ystävät voisi olla menetetty, joku ehkä on. Entäs mammakerhot sun muut? En tajua miksei lapsiperheet ryhmäydy ja tue toisiaan. Yleensä samat harrasteet & tilanteet liittää ihmisiä yhteen.
Olin unen puuttumisen takia niin sairas väsymyksestä, että en kyennyt käymään missään mammakerhoissa. Nyt lapsi on viisi, ei mammakerhot ole tämänikäisten äideille. Vaan vauvojen ja taaperoiden. Ja lapseni on päivät päiväkodissa, itse olen vihdoin taas töissä ja siksi päivät olemme kiinni, emme ehdi mihinkään aamulla ja keskellä päivää oleviin mammakerhoihin. Olen yrittänyt tutustua lapsen päiväkotiryhmän muihin äiteihin, mutta he ei halua kuin moikata, eivät innostu juttelemaan. Ehkä ovat kiireisiä? Ehkä eivät halua mitään ylimääräistä? Ehkä ovat
Aina voi löytää elämään UUSIA ystäviä. Tulet varmaan löytämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kävi niin päin, että sinä hylkäsit heidät. Lue viestisi uudestaan.
Ymmärrän mitä tarkoitat tällä. Hylkääminen on kuitenkin aika rajusti sanottu, ihan kuin tekoni olisi jotenkin tahallinen. Olin niin huonossa kunnossa että en vain kyennyt pitämään yhteyttä vaikka omisin halunnut. Ap
Sinä, sinä, sinä ja sinun itsekkyytesi ja oma napasi. Et ajattele muita ja siksi olet yksin nyt.
Sairastuin sen unen vähyyden takia. En ollut silloin itsekäs. Olin vain niin huonossa kunnossa (käytännössä sairas), että en kyennyt mihinkään. Kun lapsi täytti kolme ja minun olisi pitänyt palata töihin, niin lääkäri kirjoitti minut pitkälle sairauslomalle, koska en ollut työkykyinen sen järkyttävän väsymyksen, uupumuksen ym takia. Ei siinä mitään itsekkyyttä ole eikä oman navan ajattelua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, mä tunnistan tuon yksitavuisen virallisen vastailutyylin.
Olen samaa mieltä, se on selvä merkki just kuten päättelet.
Mutta mä uskon ja toivon että sä löydät kyllä ystäviä. Sulla on oikea asenne, ymmärrät paitsi itseäsi myös muita.
Eikö kukaan ystävistäsi ole tullut äidiksi?
Kiitos tsempistä! Osa vanhoista ystävistäni on yhä lapsettomia, osa sai lapset parikymppisenä eli kauan sitten. Itse olin 34 kun sain lapseni eli kellään tutulla ei ollut silloin eikä sen jälkeen pieniä lapsia. Ap
Soita niille, joilla on itsellään lapsia. Ymmärtävät varmasti, että vauva-aika on rankkaa. Osa on voinut antaa sinulle tarkoituksella tilaa, koska tietävät, ettei pikkuvauvan kanssa ole aina helppoa.
Osa porukasta täällä tosi ilkeitä ja ymmärtämättömiä, ei varmasti itsellä ole kokemusta mistään vastaavasta.
Onko lapsesi esim. päiväkodissa, ehkä siellä voisi tutustua muihin vanhempiin? Lähitulevaisuudessa tulossa myös eskari ja sitten koulu, silloin viimeistään tapaa muita vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä juttu. Mikään ei nimittäin ole niin vaikeaa kuin löytää uusia ystäviä.
Itselläni on koliikkivauvakokemus, joten ymmärrän sinua täysin. Älä suomi itseäsi. Unideprivaatio on kidutusmenetelmä ja aivan hirveää. Mutta älä lannistu. Olet vahva nainen ja löydät varmasti uusia ystäviä. 5-vuotiaat pitävät jo harrastuksista. Lapsen harrastusten kautta voit löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on koliikkivauvakokemus, joten ymmärrän sinua täysin. Älä suomi itseäsi. Unideprivaatio on kidutusmenetelmä ja aivan hirveää. Mutta älä lannistu. Olet vahva nainen ja löydät varmasti uusia ystäviä. 5-vuotiaat pitävät jo harrastuksista. Lapsen harrastusten kautta voit löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä.
En usko että se saa uusia ystäviä.
Ystävät vaihtuu. Rakenna uusi ystäväpiiri lapsen harrastusten parista, naapuruston lapsiperheistä ja niin päin pois.
Menneet ovat menneitä. Mitä niissä vanhoissa roikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on koliikkivauvakokemus, joten ymmärrän sinua täysin. Älä suomi itseäsi. Unideprivaatio on kidutusmenetelmä ja aivan hirveää. Mutta älä lannistu. Olet vahva nainen ja löydät varmasti uusia ystäviä. 5-vuotiaat pitävät jo harrastuksista. Lapsen harrastusten kautta voit löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä.
En usko että se saa uusia ystäviä.
Sinulla ei ole ikinä ystäviä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ystävät vaihtuu. Rakenna uusi ystäväpiiri lapsen harrastusten parista, naapuruston lapsiperheistä ja niin päin pois.
Menneet ovat menneitä. Mitä niissä vanhoissa roikkumaan.
Heität tuon neuvon niin kuin se olisi helppoa ja mahdollista toteuttaa. Itse olen muuttanut uudelle paikkakunnalle ja todennut, että uusia ystäviä ei vain saa. Jostain lasten harrastuksista ei todellakaan. Eikä kyllä mistään viereisen kerrostalon asukeista sen enempää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävät vaihtuu. Rakenna uusi ystäväpiiri lapsen harrastusten parista, naapuruston lapsiperheistä ja niin päin pois.
Menneet ovat menneitä. Mitä niissä vanhoissa roikkumaan.
Tämä. Aika moni muukin pikkulasten äiti kaipaa kaveri- ja juttuseuraa. Et ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät vaihtuu. Rakenna uusi ystäväpiiri lapsen harrastusten parista, naapuruston lapsiperheistä ja niin päin pois.
Menneet ovat menneitä. Mitä niissä vanhoissa roikkumaan.
Heität tuon neuvon niin kuin se olisi helppoa ja mahdollista toteuttaa. Itse olen muuttanut uudelle paikkakunnalle ja todennut, että uusia ystäviä ei vain saa. Jostain lasten harrastuksista ei todellakaan. Eikä kyllä mistään viereisen kerrostalon asukeista sen enempää. Ap
Tämä ei ollut kyllä minun kirjoittamani kommentti. Sinänsä on kyllä vähän samaa kokemusta, että uusia ystäviä on vaikea aikuisena saada, vaikka olenkin asunut aina tässä samassa kaupungissa.
t. Oikea ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänkaari on pitkä ja siihen kuuluu erilaisia vaiheita. Saat varmasti uusia ystäviä, jotka sopivat elämän vaiheeseesi, kunhan olet itse aktiivinen sosiaalisen elämäsi suhteen. Tärkeät ystävät palaavat aina elämään, kunhan on sopiva vaihe sille, muut jäävät pois. Toisinkin päin voi käydä, itse jäin vaille ystäviäni, kun muut avioituivat ja saivat lapsia noin kolmekymppisinä. Osa on palannut kun kiireiset perhevuodet helpottuivat. Itseään kannattaa kunnioittaa, ei kannata olla riippuvainen ihmisistä, jotka eivät kasva henkisesti ystävinä elämäntilanteesi muuttuessa.
Ihan ymmärrettävää. Ei tuo todellakaan vaikuta siltä, että ystäväsi tahallaan hylkäsivät sinut Ystävyyssuhteet vaativat vastavuoroisuutta ja jos yhteyttä ei pidetä, ne lopulta tyrehtyvät.
Minä olen saanut uusia frendejä juuripa juuri lapsen harrastusten kautta ja naapurustosta. Vaikka muutettiin toisaalle, niin kyllä he tulivat käymään siellä uudessakin paikassa.
Omaa aktiivisuutta se kyllä vaatii.
Oliko sinulla ystäväporukka? Jos oli, niin voisiko sellainen lähentää uudestaan, että teet Whatsapp ryhmän, johon laitat näitä toisiaan tuntevia saman porukan tyyppejä ja kirjoitat pidemmän viestin, jossa avaat tilannetta kuten tässä aloituksessakin. Selvität, että ymmärrät kyllä jos he kokevat tulleensa hylätyiksi jne., eli yhtään syyllistämättä (et siis kyllä vaikuta syyllistävältä tässäkään ketjussa, en tarkoita sillä teroittaa tätä) purat tilanteesi avoimesti ja heität pallon heille.. tai vaikka ehdota jotain yhteistä tapaamista.
Tai miksei tätä voisi yksilötasollakin kokeilla. Mietin vaan, että jos vaikka porukassa on joku, joka on mielissään kun et enää ole mukana, niin tällainen yhteisviesti voisi olla hyväkin.
Toivon joka tapauksessa hyvää sinulle, toivottavasti saisit ystävät takaisin tai uusia elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla ystäväporukka? Jos oli, niin voisiko sellainen lähentää uudestaan, että teet Whatsapp ryhmän, johon laitat näitä toisiaan tuntevia saman porukan tyyppejä ja kirjoitat pidemmän viestin, jossa avaat tilannetta kuten tässä aloituksessakin. Selvität, että ymmärrät kyllä jos he kokevat tulleensa hylätyiksi jne., eli yhtään syyllistämättä (et siis kyllä vaikuta syyllistävältä tässäkään ketjussa, en tarkoita sillä teroittaa tätä) purat tilanteesi avoimesti ja heität pallon heille.. tai vaikka ehdota jotain yhteistä tapaamista.
Tai miksei tätä voisi yksilötasollakin kokeilla. Mietin vaan, että jos vaikka porukassa on joku, joka on mielissään kun et enää ole mukana, niin tällainen yhteisviesti voisi olla hyväkin.
Toivon joka tapauksessa hyvää sinulle, toivottavasti saisit ystävät takaisin tai uusia elämääsi.
Johan se on jo niille viestitelly ja soitellu. Eikä ole vastattu. Selvä merkki se on ettei kiinnosta.
Mene käymään ovelle ja vaadi vastauksia miksi eivät enää vastaa.
Jossain määrin ymmärrän ap:ta, mutta myös hänen (entisiä) ystäviään: minäkin olen kokenut juuri tuota, että perheen perustaneet ja varsinkin lapsia saaneet ystävät lopettivat yhteydenpidon minuun, lapsettomaan sinkkuun. Ja kyllä se tosiaan koski, varsinkin kun sitä piti kokea muutamaan kertaan. Kamppailin silloin myös itsetunto-ongelmien kanssa ja pohdin, olenko epäonnistunut ihmisenä. Mutta nyt en sure enää joutavia enkä niitä menneitä ystävyyssuhteita.