Milloin olet lopettanut ystävyys /kaveruussuhteen?

Kun ystäväni ei ollut pitänyt mitään yhteyttä ainakaan vuoteen, eikä viimeiseen viestiini vastannut lainkaan. Poistin hänet siinä vaiheessa FB-kavereistani. Eikä ole kuulunut viiteentoista vuoteen mitään.

Oletko joskus sanonut jollekin, että en tykkää susta tms vastaavaa, vaikka se oli täysi 'valhe'! Kenelle? Oliko totuus jopa päinvastainen? Pelkäsitkö omia tunteitasi, joita et halunnut paljastaa toiselle, vai halusitko satuttaa tätä tai jotain muuta selitystä? 

 

Olen lopettanut, jos olen tajunnut että en pidä ystävästäni lainkaan.

Yhteydenpidon vähentämiseen voi olla hyvinkin monenlaisia syitä. Joskus yhteydenpito on jäänyt ihan vahingossa, kun elämässä on tapahtunut paljon. Joskus ei jaksa pitää yhteyttä, jos mieliala on kovin huono. Joskus ystävä on käyttäytynyt niin rasittavasti, että on pitänyt vähentää yhteydenpitoa, mutta tämä on harvoissa tapauksissa syynä.

Olin pettänyt parisuhteessa ja halusin varmistaa, ettei mitään vastaavaa enää tapahtuisi. Siksi lopetin kaikki kaveruudet eri sukupuolta olevien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olin pettänyt parisuhteessa ja halusin varmistaa, ettei mitään vastaavaa enää tapahtuisi. Siksi lopetin kaikki kaveruudet eri sukupuolta olevien kanssa.

Eli rankaisit muita omista teoistasi.

Ystävä vähätteli perheasiaa, joka on leimannut elämääni lapsuudesta lähtien. Olin kyllä aiemminkin rajannut asioita, joista hänelle kerron. Tämä kuitenkin oli viimeinen niitti tajutakseni, että hän on puhdasverinen putkiaivo ja aleksityymikko, joka ei ymmärrä mielen asioista eikä sosiaalisista suhteista, vaikka ne vääntäisi hänelle rautalangasta.

Lisäksi kyllästyin lopullisesti siihen, että hän puhuu, suorastaan huutaa, päälle.

Kun tajusin olevani roskakori, jolle voi soittaa mihin vuorokauden aikaan vaan ja oksentaa omaa pahaa oloaan ja jatkuvaa negatiivisuutta ilman oikeaa vastavuoroisuutta. Ja kun tajusin että näin on ollut jo vuosien ajan eli ei mitään satunnaisia vastoinkäymisiä. 

 

Kun en koe vastavuoroisuutta. Yhden ystävyyden katkaisin kyseisen naisen ihmissuhdesekoilujen takia, ei toisia niin kohdella.

Huomaan iän myötä olevani todella epäsosiaalinen. En jaksa tutustua ihmisiin, ei jaksa kiinnostaa puolituttujen kuulumiset, ei kiinnosta jakaa omaa elämäänsä kellekään. Minulla on muutama sydänystävä mutta kuljemme omia polkujamme ja näemme vain kertoja vuodessa. Lisäksi olen naimisissa parhaan kaverini kanssa. En luota ihmisiin lähtökohtaisesti enkä jaksa enää odottaa kenenkään osoittavan olevansa sen arvoinen. todella harva on edes omien sanojensa mittainen.

Itse olin nuorena saanut kaveriporukassa sen tiskirätin roolin. Olin ujo, epävarma, eikä minulla ollut ystäviä. Kun pääsin tähän rätin rooliin luulin, että nyt mulla on kavereita. Jossain vaiheessa pääsin vähän parempaan asemaan. Vuoden kuluivat, muutin ja löysin elämänilon ja opiskelun. Tapasimme yhden kanssa sattumalta ja hän ehdotti, että tavataan porukalla. Aluksi näyttikin siltä, että nyt olemme samalla tasolla. Kunnes tämä ns. pääjehu päätti, että minua voi alkaa kohtelemaan taas tiskirätin tavoin, mutta kun tämä ei minulle enää vain käynyt. Lähdin pois. Enkä palaa. 

Olen ollut tosi surullinen siitä, miten annoin itseäni nuorena kohdella. Ja siitä, että tämä "ystävyys" päätyi. "Menetin siinä samalla 5 muutakin "ystävää". Joo, tiedän, että eivät he mitään ystäviä olleetkaan. Mutta se, että kuvittelin asioiden muuttuneet särki oikeasti minusta osan. 

Nykyään en halua päästää elämääni enää ketään. Olen menettänyt mielenkiintoni ihmisiin. Surullista. 

Yhden pitkäaikaisen ystävän kanssa tiet erkani kun huomasin että ystävyys oli muuttumassa hänen osaltaan kilpailuksi, kummalla on paremmat vaatteet, parempi parisuhde, kauniimpi koti. Itse en osaa suhtautua tuollaiseen, en kilpaile läheisten kanssa. Varsinkin kun alkoi kommentoimaan vaikka ostamiani vaatteita, että ei tuo käy sulle yhtään. Muutettiin uuteen kotiin niin keksi vaan kaikenlaista huonoa, esim. liikaa pöytätasoa keittiössä, en varmasti jaksa pitää puhtaana yms. Voihan se olla etten jaksa ja ettei se vaatekaan ollut mulle parhaimman mallinen, mutta itse en koskaan sanoisi kaverille noin. Vähensin yhteydenpitoa, eikä hänkään ole yhteyttä ottanut. Ihan hyvä näin.

Ystävyyttä tai keveruutta rassaa myös lilpailu, kenellä itsellä tai kenen perheessä on pahimmat sairaudet. Mielestäni se ei ole mikään kilpailun aihe, vaan sitä myötätuntoa ja ymmärrystä ja oikeutta tuoda asiansa esiin ansaitsevat muutkin kuin kilpailun "voittaja".

Jokaiselle esimerkiksi silmät ja näkö ovat henkilökohtaisesti tärkeät. Ei ole niin, että jonkun silmäsairaus on niin paha, että muilla ei voisi myös olla vakavasta ongelmasta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Lopetan aina, jos suhde ei tarjoa minulle mitään hyödyllistä tai palkitsevaa. Kontribuoin yhteiskuntaan ennemminkin sitten yleisellä tasolla sellaisia asioita, joka palkitsee minua itsessään, kuin palvelen ihmistä, joka kuluttaa tai vahingoittaa minua

Eli jos vuorovaikutus on ottavaa eikä antavaa, on aika hyvä merkki että nyt kannattaa lopettaa

Miten lopetat(te) ystävyyssuhteen?

Jokunen vuosi sitten:

kun tapaamisista en saanut mitään,

tapaamisissa olin ahdistunut kuuntelija,

petyin joka tapaamisesta,

viestittelystä en saanut iloa

alun kepeys, huumori ja hauskuus kaikkosivat

ym.ym.

kaikki loppuvat siihen kun ei kukaan ota minuun päin yhteyttä, en jaksa olla se aktiivinen.

Rupesi paapomaan maamuja  ja suuttui kun mä en ollut samaa mieltä.

Alkoi vasemmistolaiseksi.

Arvosteli mua sekasyöjää. Itse sanoi olevansa kasvissyöjä joka syö kalaa, kanaa, munia jne .

Syyllisti mua kaikesta. Turkis on murha.

Haukkui aikuispissikseksi!

Oli kateellinen.

Ehdotti aikoinaan retriittiä kun mulla oli kauheat paineet ja tarve puhua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisimpänä - ja toivon että olisin tajunnut ja tehnyt tämän jo aiemmin - on pelokkaiden ja negatiivisten ihmisten poistaminen. Jos reagoi pelokkaasti tai negatiivisesti kertomiini asioihin tai elämään ylipäätään, on ostanut pääsylipun ulos

 

 

Reagoi pelokkaasti?

Mitä ihmettä sä niille ihmisille teet? 😮

Joskus on siinä ja siinä, soittaako kadulla vastaantuleva poliisit. Tätä nykypäivää tämä.

Sivusta

Ovat kertoneet pitävänsä juhlat, kuitenkaan eivät kutsuneet minua. Tai sitten muuten, kuten fb:n kautta pitäneet huolen, että saan tietää, että juhlat on tulossa taikka pidetty ilman minua. Tällä ilmeisesti halutaan tehdä selväksi, etten kuulu niiden parempien ystävien joukkoon, tai ettei kanssani haluta lähentyä enempää. 

Tai sitten viimetingan kutsu tulee ja juhlissa tehdään selväksi, että minut kutsuttiin ihan vain siksi, kun joku muu perui. 

Tai kutsutaan mukaan johonkin pääsylipulliseen juttuun ja kerrotaan, että ihan vaan siksi, kun taas joku ensisijaisesti haluttu ei päässytkään. Ja yritetään myydä, eli dumpata lippu minulle.

Tai annetaan lahja, josta ilahdun, mutta sitten tehdään selväksi, että ihan vain siksi, kun sai sen itse, mutta oli liian pieni tms. Eli halutaan vesittää iloni ja tehdä selväksi, ettei ihan vain minua varten ja minua ilahduttaakseen lahjaa hankkinut.

En voi käsittää tällaisia ihmisiä, miksi pitää tuolla lailla loukata ihmisiä, kai se on se ilkeys. Itselläni ei ole tarvetta "osoittaa" kenellekään yhtään mitään, itse olisin vain hiljaa juhlistani, jonne en jotain kaveria aio kutsua, ainakin tämän kyseisen tyypin seurassa. Tai jos kutsuisinkin jonkun viimetingassa peruneen tilalle, en sitä hänelle kertoisi, koska käytöstavat. Kyllä sen ajatuksensa, ettei joku henkilö ole minulle niin hyvä ja tärkeä ystävä voi pitää ihan vaan omana tietonaan. Mutta kai toisista on kivaa kiusata ja ja harkitusti loukata näin.

No, mutta tällaisten jälkeen olen joko kokonaan katkaissut välit, lopettanut yhteydenpidon tai paremmin tutustumaan pyrkimisen ja itse tapaamisten ehdottelun, koska kyllä tuollaisella mielestäni halutaan osoittaa, etten ole tärkeä tai  kanssani haluta ystävystyä. Asetan tyypit siihen arvoon, jonka ovat antaneet minulle. Ei ystävä-materiaaliksi!

Vierailija kirjoitti:

Ovat kertoneet pitävänsä juhlat, kuitenkaan eivät kutsuneet minua. Tai sitten muuten, kuten fb:n kautta pitäneet huolen, että saan tietää, että juhlat on tulossa taikka pidetty ilman minua. Tällä ilmeisesti halutaan tehdä selväksi, etten kuulu niiden parempien ystävien joukkoon, tai ettei kanssani haluta lähentyä enempää. 

Tai sitten viimetingan kutsu tulee ja juhlissa tehdään selväksi, että minut kutsuttiin ihan vain siksi, kun joku muu perui. 

Tai kutsutaan mukaan johonkin pääsylipulliseen juttuun ja kerrotaan, että ihan vaan siksi, kun taas joku ensisijaisesti haluttu ei päässytkään. Ja yritetään myydä, eli dumpata lippu minulle.

Tai annetaan lahja, josta ilahdun, mutta sitten tehdään selväksi, että ihan vain siksi, kun sai sen itse, mutta oli liian pieni tms. Eli halutaan vesittää iloni ja tehdä selväksi, ettei ihan vain minua varten ja minua ilahduttaakseen lahjaa hankkinut.

En voi käsitt

Karua käytöstä, olen kokenut samaa. Käytännössä kiusataan todella korkkiruuvimaisen kierosti. 

Silloin kun minulle tehtiin hyvin selväksi että olen aina se varakaveri tai kakkosvaihtoehto, joka kutsutaan paikalle kun joku peruu. Ja silloin kun yhteydenpito on yksipuolista.

up