Milloin olet lopettanut ystävyys /kaveruussuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisimpänä - ja toivon että olisin tajunnut ja tehnyt tämän jo aiemmin - on pelokkaiden ja negatiivisten ihmisten poistaminen. Jos reagoi pelokkaasti tai negatiivisesti kertomiini asioihin tai elämään ylipäätään, on ostanut pääsylipun ulos

Pitäisköhän sinun käydä lenkillä ja rauhoittua?

Hyvä esimerkki tällaisesta henkilöstä: projisoi omaa pahaa oloaan toiseen, valehtelee, yrittää provosoida. Puhdas energiavampyyri ja kiusaaja

Mitä sinulla on raitista ilmaa ja rauhoittumista vastaan?

Mielestäni ystävyyttä, jos se on todellista, ei pitäisi lopettaa yksipuolisesti jättämällä toinen ihminen. Sellainen on kokemusteni mukaan todella haavoittavaa. Jos haluaa päättää ihmissuhteen, asia pitäisi puhua rehellisesti ja selkeästi ja tietenkin kasvokkain.

Lopetin, kun tajusin että tapaamisilla oli aina vain kaksi mahdollista tarkoitusta:

1. Kehuskella omilla tekemisillä tai saavutuksilla tai hankinnoilla

2. Hyötyä jotenkin minusta

Vierailija kirjoitti:

Olettekote kaikki naisia? Korkeat on odotukset  ystävyyttä kohtaan. Miehet on helpompia.

Naisten ystävyyssuhteissa mennään yleensä miesten vastaavia syvemmälle ja jaetaan hyvin henkilökohtaisiakin asioita. Siksi on ihan viisasta pitää rimaa korkealla siinä, keitä hyväksyy ystävikseen. Keskenkasvuinen tai häiriintynyt ihminen ei pysty kunnioittamaan toisen erillisyyttä ja olettaa, että toinen on yksinomaan häntä varten. Tällainen "ystävä" myös käyttää helposti saamiaan tietoja toista vastaan kertomalla niitä eteenpäin ja iskemällä niihin herkimpiin kohtiin halutessaan loukata tai "opettaa". Mainittu "opettamisen" tarve on heille myös tyypillistä: he katsovat olevansa oikeutettuja sekaantumaan ystävän parisuhteeseen, ulkonäköön, työkuvioihin, harrastuksiin ja muihin henkilökohtaisiin asioihin. Ystävyyssuhteeseen ei koskaan kuulu rajattomuus, vaikka olisi kuinka läheinen ihminen kyseessä.

Se tuli houreeksi ja alkoi Persuporvariksi :( Huusi "HEIL" aina kun nähtiin.

Minulla on lyttäävä tuttava, jonka kanssa on aika ajoin pakollista olla tekemisissä. Tuttavuuden alussa hän oli hurmaava ja erehdyin pitämään häntä ystävänä. Tietyn ajan jälkeen hän muuttui; nyt kaikki, mitä teen/olen/hankin, on väärin eikä hän tai "me" (viittaa tällä perheeseen, jonka pakko olla päsmärin kanssa samaa mieltä) milloinkaan voisi niin tyhmästi toimia kuin minä. Hän esiintyy joka asian asiantuntijana, "tietää" kaikesta kaiken. Yhdistelee toisiinsa täysin liittymättömiä asioita päästäkseen viittaamaan törkeästi perheeseemme. Esimerkki: lapsellani olisi esim.keliakia. Päsmäri: "luin lehdestä, että lapsi, jolla on keliakia, joutui suljetulle osastolle". 

Olin vähän päälle 20-vuotias kun lopetin ystävyyssuhteen. Kaverista tuli äiti, ja hän putosi täydellisesti lapsikuplaan jossa muuta ei enää ollut olemassakaan pariin vuoteen. Ihan hullua settiä siis; jos yritin porukassa puhua hetken jollekin toiselle, tuli tämä mamma tökkimään kylkeen että hei, hei, hei, hei, kuuntele tämä. Kun kivahdin että mitä nyt, niin asia oli että Eero-Petteri oli aamulla niin söpö kun hän nojaili seinään ja lauloi tuiki tuiki tähtönen.

Enkä liioittele yhtään, tuo on suora lainaus joka on jäänyt mieleen viimeisenä tikkinä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ystävyyttä, jos se on todellista, ei pitäisi lopettaa yksipuolisesti jättämällä toinen ihminen. Sellainen on kokemusteni mukaan todella haavoittavaa. Jos haluaa päättää ihmissuhteen, asia pitäisi puhua rehellisesti ja selkeästi ja tietenkin kasvokkain.

Harvemmin kai mikään ihmissuhde täysin ilman syytä päättyy. Silloin kun todellinen syy on olemassa, mielestäni on täysin ok lopettaa suhde yksipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olin vähän päälle 20-vuotias kun lopetin ystävyyssuhteen. Kaverista tuli äiti, ja hän putosi täydellisesti lapsikuplaan jossa muuta ei enää ollut olemassakaan pariin vuoteen. Ihan hullua settiä siis; jos yritin porukassa puhua hetken jollekin toiselle, tuli tämä mamma tökkimään kylkeen että hei, hei, hei, hei, kuuntele tämä. Kun kivahdin että mitä nyt, niin asia oli että Eero-Petteri oli aamulla niin söpö kun hän nojaili seinään ja lauloi tuiki tuiki tähtönen.

Enkä liioittele yhtään, tuo on suora lainaus joka on jäänyt mieleen viimeisenä tikkinä.

😂

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ystävyyttä, jos se on todellista, ei pitäisi lopettaa yksipuolisesti jättämällä toinen ihminen. Sellainen on kokemusteni mukaan todella haavoittavaa. Jos haluaa päättää ihmissuhteen, asia pitäisi puhua rehellisesti ja selkeästi ja tietenkin kasvokkain.

Miksi? Jotta se toinen voi taivutella jatkamaan jopa haitallistakin ystävyyttä kanssaan? Jokainen saa elämässään tehdä niitä päätöksiä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin vähän päälle 20-vuotias kun lopetin ystävyyssuhteen. Kaverista tuli äiti, ja hän putosi täydellisesti lapsikuplaan jossa muuta ei enää ollut olemassakaan pariin vuoteen. Ihan hullua settiä siis; jos yritin porukassa puhua hetken jollekin toiselle, tuli tämä mamma tökkimään kylkeen että hei, hei, hei, hei, kuuntele tämä. Kun kivahdin että mitä nyt, niin asia oli että Eero-Petteri oli aamulla niin söpö kun hän nojaili seinään ja lauloi tuiki tuiki tähtönen.

Enkä liioittele yhtään, tuo on suora lainaus joka on jäänyt mieleen viimeisenä tikkinä.

Ei tullut sulle ystävänä mieleen, että Eero-Petteri saattoi olla ystävällesi oikeasti tosi iso juttu ja tärkeä? Ehkä omasta mielestään jopa tärkeämpi kuin joku sillä hetkellä keskustelemasi asia? Jos oma kaverini käyttäytyisi noin, naurahtaisin ja toteaisin, että juu, tietenkin Eero-Petterin laulut on niin söpöjä ja jatkaisin sitten toista juttua, jos se oli kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vähän päälle 20-vuotias kun lopetin ystävyyssuhteen. Kaverista tuli äiti, ja hän putosi täydellisesti lapsikuplaan jossa muuta ei enää ollut olemassakaan pariin vuoteen. Ihan hullua settiä siis; jos yritin porukassa puhua hetken jollekin toiselle, tuli tämä mamma tökkimään kylkeen että hei, hei, hei, hei, kuuntele tämä. Kun kivahdin että mitä nyt, niin asia oli että Eero-Petteri oli aamulla niin söpö kun hän nojaili seinään ja lauloi tuiki tuiki tähtönen.

Enkä liioittele yhtään, tuo on suora lainaus joka on jäänyt mieleen viimeisenä tikkinä.

Ei tullut sulle ystävänä mieleen, että Eero-Petteri saattoi olla ystävällesi oikeasti tosi iso juttu ja tärkeä? Ehkä omasta mielestään jopa tärkeämpi kuin joku sillä hetkellä keskustelemasi asia? Jos oma kaverini käyttäytyisi noin, naurahtaisin ja toteaisin, että juu, tietenkin Eero-Petterin laulut on

Juu, varmasti oli tärkeä ja hyvä niin. Mutta siitä huolimatta Eero-Petterin aamuiset laulutreenit eivät ole muille niin tärkeät, että toisten juttu täytyy keskeyttää. Vaikka se muiden juttu ei juuri itseä kiinnostaisikaan. Toisin sanoen peruskäytöstavat voi pitää vaikka omaa lasta rakastaakin, ja kysyä vaikka välillä mitä sille kaverille kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin, kun tajusin että tapaamisilla oli aina vain kaksi mahdollista tarkoitusta:

1. Kehuskella omilla tekemisillä tai saavutuksilla tai hankinnoilla

2. Hyötyä jotenkin minusta

Tämä. Minun kohdallani se hyöty oli se, että olin hänen itsekehulleen ja suollolleen vastaanottaja silloin kun parempaa ei löytynyt. Minulle sanoi ihan suoraan, että asioitani ei kannata kuunnella, koska minulla on niin pieni ja tapahtumaton elämä (sairastan). Kaikki tuo scheisse upposi tajuntaani vasta myöhemmin; oli kai alitajuisesti vaikea hyväksyä, että joku _kehtaa_ kohdella noin surkeasti. 

- Kysyi, mitä minulle kuului. Kun kerroin, ei kommentoinut sanallakaan ja asiaa seurasi vaan syvä hiljaisuus. Minulla oli vaikeaa ja olisin kaivannut tukea. Sitten siirtyi kertomaan omista mieskuvioistaan. Tämä toistui monesti .

Jos soitin, ei välillä reagoinut mitenkään esim 2 viikkoon. Kun minä en reagoinut, kun kyllästyin hänen toimintatapaan, tuli heti kyselyä, onko kaikki ok.

- ihminen, joka piti ok:na lopettaa keskustelu kuin seinään ja palata puolen vuoden-vuoden päästä asiaan muina miehinä. Tämä toistui useaan kertaan.

Kun mulla oli vaikea tilanne ja mietin tyyliin itsaria (en kirjoittanut sitä viestiin), ei reagoinut mitenkään tai vastannut varmaan vuoteen. Sitten palasi muina miehinä linjalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vähän päälle 20-vuotias kun lopetin ystävyyssuhteen. Kaverista tuli äiti, ja hän putosi täydellisesti lapsikuplaan jossa muuta ei enää ollut olemassakaan pariin vuoteen. Ihan hullua settiä siis; jos yritin porukassa puhua hetken jollekin toiselle, tuli tämä mamma tökkimään kylkeen että hei, hei, hei, hei, kuuntele tämä. Kun kivahdin että mitä nyt, niin asia oli että Eero-Petteri oli aamulla niin söpö kun hän nojaili seinään ja lauloi tuiki tuiki tähtönen.

Enkä liioittele yhtään, tuo on suora lainaus joka on jäänyt mieleen viimeisenä tikkinä.

Ei tullut sulle ystävänä mieleen, että Eero-Petteri saattoi olla ystävällesi oikeasti tosi iso juttu ja tärkeä? Ehkä omasta mielestään jopa tärkeämpi kuin joku sillä hetkellä keskustelemasi asia? Jos oma kaverini käyttäytyisi noin, naurahtaisin ja toteaisin, että juu, tietenkin Eero-Petterin laulut on

Fiksu aikuinen älyää hillitä itseään sen aikaa, että toiset saavat keskustelunsa käytyä. Fiksu aikuinen älyää myös sen, että vaikka Eero-Petteri on hänelle maailman keskipiste, ei hänen lapsensa ole sitä muille. Veikkaan, että tämä keskeytys ei ollut ainoa laatuaan vaan sama oli toistunut useasti eri yhteyksissä. Osoittaa tilannetajuttomuutta ja todella huonoja sosiaalisia taitoja mennä häiritsemään keskustelua omien asioidensa tuputtamisella, oli kyse mistä asiasta tahansa. Jo lapsille opetetaan se, että toisten juttuja ei mennä keskeyttämään omilla höpinöillä. Jos sitä ei ole aikuisikään mennessä oppinut, ei ole muiden tehtävä ymmärtää ja paapoa huonokäytöksistä ihmistä.

- Olin aina se, joka soitti tai järjesti tapaamisen. Lähti kyllä mielellään mukaan, mutta pitkän päälle asia alkoi tympimään.

Vierailija kirjoitti:

Olin vähän päälle 20-vuotias kun lopetin ystävyyssuhteen. Kaverista tuli äiti, ja hän putosi täydellisesti lapsikuplaan jossa muuta ei enää ollut olemassakaan pariin vuoteen. Ihan hullua settiä siis; jos yritin porukassa puhua hetken jollekin toiselle, tuli tämä mamma tökkimään kylkeen että hei, hei, hei, hei, kuuntele tämä. Kun kivahdin että mitä nyt, niin asia oli että Eero-Petteri oli aamulla niin söpö kun hän nojaili seinään ja lauloi tuiki tuiki tähtönen.

Enkä liioittele yhtään, tuo on suora lainaus joka on jäänyt mieleen viimeisenä tikkinä.

Mulla samanlaisia kokemuksia kun kaverista tuli mummo päälle nelikymppisenä. Juu ihan kivoja varmaan ne (minulle täysin tuntemattoman) lapsen hassut ilmeet ja kakkavaipat, mutta hänkin saattoi aina keskeyttää kun muisti yhtäkkiä että hänellähän on ihan kuvakin siitä kun se Terttu-Pertti vääntää torttua, kato nyt!!!

- Kaveri flirttaili miehelle, jonka kanssa tapailin. Syytti minua mustasukkaiseksi. Muutama kuukausi myöhemmin oli harrastanut seksiä yhteisen ystävämme poikaystävän kanssa

- Kaverit kiusaisi luokkalaistamme, ja kun käskin heitä lopettamaan, siirtyi huono käytös minuun. Ulkopuolelle jättämistä, äksyilyä, selän takana puhumista jne. Tämä siis ammattikorkeakoulussa, ei ala-asteella :D

Siinäpä ne taisivat olla. Loput ystävyyssuhteet on vaan hiipuneet ajan kanssa, tai toinen osapuoli on lopettanut ne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ystävyyttä, jos se on todellista, ei pitäisi lopettaa yksipuolisesti jättämällä toinen ihminen. Sellainen on kokemusteni mukaan todella haavoittavaa. Jos haluaa päättää ihmissuhteen, asia pitäisi puhua rehellisesti ja selkeästi ja tietenkin kasvokkain.

Miksi? Jotta se toinen voi taivutella jatkamaan jopa haitallistakin ystävyyttä kanssaan? Jokainen saa elämässään tehdä niitä päätöksiä mitä haluaa.

Tuo siinä juuri on takana että taivutellaan. Itse olisin joissakin tapauksissa ehkä voinut jatkaa ihmissuhdetta, mutta se olisi edellyttänyt toiselta muutosta käytöksessä siinä määrin, etten ole nähnyt järkevänä alkaa sellaista vaatimaan. Jos ihminen ei itse tajua että käytöksessään on jotakin vikaa, on suhteen päättäminen selittelemättä parempi ratkaisu.

Vaikka yksipuolisesti jätetty näkisi, että ihmissuhde (oli se sitten kaveruus, ystävyys tai vaikka parisuhde) on ollut hyvä, olisi hyvä ymmärtää että toinen osapuoli ei ole kokenut asiaa samalla tavalla. Ei kukaan lopeta hyvää ihmissuhdetta yksipuolisesti. Jos noin tapahtuu, jätetyllä olisi oivallinen paikka vilkaista peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ystävyyttä, jos se on todellista, ei pitäisi lopettaa yksipuolisesti jättämällä toinen ihminen. Sellainen on kokemusteni mukaan todella haavoittavaa. Jos haluaa päättää ihmissuhteen, asia pitäisi puhua rehellisesti ja selkeästi ja tietenkin kasvokkain.

Olen samaa mieltä, mutta olen siitä huolimatta itsekin kerran lopettanut aidon ystävyyssuhteen lyhyisiin sanoihin, kun en vain enää kestänyt puheenaiheidemme jatkuvaa negatiivisuutta. Olin tuolloin hankalassa tilanteessa elämäni kanssa, enkä jaksanut kantaa meidän molempien taakkoja, vaan ajattelin että kummallekin tekisi hyvää olla omillaan ainakin jonkin aikaa. Nykyään kadun päätöstäni ja haluaisin saada ystävääni uudelleen yhteyden, mutta hän ei vastaa puhelimeen eikä ole somessakaan. En tiedä mitä hänelle kuuluu, ja olen sen vuoksi surullinen ja huolissani.