Milloin olet lopettanut ystävyys /kaveruussuhteen?

Aito ystävyys ei ole hyväksikäyttöä ja on vastavuoroinen. Asiat sanotaan suoraan, eikä dumpata toista.

Yhden siksi, että teki monesti oharit ja vielä aika törkeästi. Esim. ollaan sovittu lauantaiaamupäiväksi treffit ja laitan perjantaina viestiä, että monelta nähdään. Tämä vastaa lauantai-iltana, ettei ehdikään ja kertoo jonkun aika heppoisen syyn. Ei tuollaista pidemmän päälle jaksa. 

 

Toisen siksi, että huomasin, ettei ystävyys mitenkään syvene ja jutut aika pintapuolisia. Ei ehkä ollutkaan niin paljon yhteistä, mutta sitä ei alkuun heti tajunnut. Nuorempana ei tuollainen niinkään haitannut, mutta nyt kun on kokopäivätyö, pienet lapset ja vähemmän aikaa ystäville, tuollaiset tuttavuudet hiipuvat helposti. 

En ole varsinaisesti lopettanut ystävyyssuhdetta mutta useampi on hiipunut itsestään. Kun itse ehdottaa tapaamista ja toiselle ei sovi, sanoo että katsotaan joku muu kerta. Jään odottamaan että kaveri ottaisi yhteyttä kun hänelle sopii mutta lopulta hänestä ei enää kuulu mitään. Itsellä nousee kynnys enää kysyä kun ei halua kuulostaa epätoivoiselta roikkujalta. Ehkä olen vain niin tylsää seuraa? Vaikea sanoa. Tekee kyllä kolhun itsetuntoon ja vahvistaa entisestään fiilistä että parempi kun ei edes yritä saada enää uusia ystäviä. Onneksi on yksi vielä jäljellä!

Vierailija kirjoitti:

Toksinen positiivisuus elämänasenteena, mistään asiasta ei voi sanoa negatiivista sanaa tai ilmaista tunteita, kun tämä jo alkoi paasata asian positiivisista puolista ja keksiä hattaralla kuorrutettuja selityksiä jonkun oikeasti huonon asian puolesta. Todella raskas ihminen, ei pystynyt enää siis käymään aitoja ja realistisia keskusteluja. Viina myös maistuu kyseiselle tyypille liikaa, ja ei oikein osaa ajatella mitään oman kuplansa ulkopuolelta. 

Kyllä toksisen positiivinen hattara-kuplaihminen kuvaa juuri hyvin. Kaiken täytyy olla niin ihanaa, monesti realismi oli kaukana. Ja kuvitelmat siitä, miten hyvin hän tunsi minut, vaikka monesti paljasti puheillaan juuri sen, ettei tuntenut lainkaan. Oli innostunut monista omista asioistaan luullen että myös minä olen niistä yhtä intohimoisen kiinnostunut, vaikka vain kohteliaasti kuuntelin ( ja kyllä kerroinkin tämän, muttei sitä noteerattu). Minun asioillani ei ollut merkitystä. Jossain vaiheessa väsyin, oli kuin tuulimyllyjä vastaan olisin yrittänyt taistelua.

Olen lopettanut montakin ystävyys/kaverisuhdetta, koska toinen osapuoli ok yrittänyt tuoda ystävyyssuhteeseen parisuhteen elementtejä. On ollut mustasukkaisuutta, huomiohakuisuutta, tunkeilevuutta. Tällaiseen laitan heti lopun.

Silloin kun ihmiset ovat diagnosoineet minulle nepsy-diagnoosin tahtomattani, lupaa kysymättä ja jopa vastoin ennakkovaroitustani. 

Yhtä ystävyyttä olen lopettelemassa tai lopetankin  sen sellaiselle tuttava tasolle (enintään kuulumisten kyselyä silloin kun huvittaa) ystävän törkeän käytöksen vuoksi ja se käytös on pahentunut vuosi vuodelta. 

Ystävä kommentoi töksäytellen asioita (ei toistuvasti samoja asioita, mutta monia eri asioita): ihoni kuntoa (joka johtuu osin ihosairaudesta), häissäni ollutta meikkiäni. Ja sanomalla tympeästi joihinkin tavallisiin arjen asioihin.

Hän myöhästeli tapaamisista, ei ilmoittanut ettei tule silloin kun ei tullut paikalle, otti miehensä mukaan joihinkin tapaamisiin kysymättä muilta. Hän suuttui kun puolustin häntä, kun kertoi minulle miten häntä oli loukattu ja käänsi asian oudosti niin että olisin sanonut hänestä jotain negatiivista vaikka en sanonut. Suuttui muille tai aloitti vähintään hirveän shown kun hän itse lähti tapaamisista myöhässä. 

Hän ei myöskään aina vastannut jos hänen kanssaan keskusteltiin esim. mitä etikettivirheitä ollaan tehty ulkomailla, vaikka sanoi niitä tehneensä. Kerroin kerran hänelle miten en osaa valmistaa yhtä juomaa niin hänpä päätti kertoa siitä yhdelle kahvilan työntekijälle pilkallisesti hihitellen niin että kuulin sen. Hän myös hihitteli aikoinaan englannin kielen taidolleni.

Lisäksi hän saattoi kysyä mielipidettä muilta johonkin arkiseen asiaan, mutta suuttui siitä toisinaan. Ja hänen viesteistään tai puheistaan ei aina ymmärrä, mitä hän niillä tarkoittaa eli oliko hän suuttunut jostakin vai ei. 

Viimeisin ja päätökseen johtanut syy on valehtelemisen aloittaminen.

En ole koskaan lopettanut. Mutta toisinpäin käynyt elämän aikana useasti. En ymmärrä miksi. Olen varmaan sitten tylsä tyyppi muiden mielestä tms? Nykyään välttelen ihmisiä ja ystävyyttä. Vm-62 

Vierailija kirjoitti:

Valehtelu.

         jep tekosyitä ja valehtelua

Kun ihminen on niin itsekeskeinen, että puhuu koko ajan vain itsestään ja kehuu koko ajan minulle, kuinka hyvin hänellä asiat ovat.

Koskaan ei kysy, miten sinulla menee tai mitä sinulle kuuluu...?

Kuunteleehan sitä tovin aikaa, mutta jossain mättää vastapuolella.

Narsisti tai jotain siihen suuntaan...ei ole kaverina oikein puoleensavetävä.

Olipa mies tai nainen, ikä mitä tahansa...ei kiinnosta...piste.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on niin itsekeskeinen, että puhuu koko ajan vain itsestään ja kehuu koko ajan minulle, kuinka hyvin hänellä asiat ovat.

Koskaan ei kysy, miten sinulla menee tai mitä sinulle kuuluu...?

Kuunteleehan sitä tovin aikaa, mutta jossain mättää vastapuolella.

Narsisti tai jotain siihen suuntaan...ei ole kaverina oikein puoleensavetävä.

Olipa mies tai nainen, ikä mitä tahansa...ei kiinnosta...piste.

Hyvä syy katkaista ystävyys. Sitten sellaiset "ystävät" ei edes kuuntele loppuun, jos kysyvät toiselta kuulumisia, vaan jaarittelu omista asioista vain jatkuu ja jatkuu.

Oon liian katkera siitä että mulla on ollut vaikea ja traumaattinen elämä niin en halua enää olla tekemisissä 

Yleensähän suhteet ovat hiipuneet. Kerran pistin kerrasta poikki. Oli raiskannut ja hekumoi sillä.

Jouluun viides

1. Olen aina se, joka ottaa yhteyttä

2. Ei koskaan ehdi näkemään

3. Ei tsemppaa vaikeuksissa

4. On kateellinen menestyksestä

5. Ei kerro mitään itsestään, vaikka itse kerron

6. Noudattaa orjallisia aikatauluja mm.ei voi puhua puhelimessa, koska on teehetki tms hassua

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun ihmiset ovat diagnosoineet minulle nepsy-diagnoosin tahtomattani, lupaa kysymättä ja jopa vastoin ennakkovaroitustani. 

TÄMÄ

Vierailija kirjoitti:

Yhden siksi, että teki monesti oharit ja vielä aika törkeästi. Esim. ollaan sovittu lauantaiaamupäiväksi treffit ja laitan perjantaina viestiä, että monelta nähdään. Tämä vastaa lauantai-iltana, ettei ehdikään ja kertoo jonkun aika heppoisen syyn. Ei tuollaista pidemmän päälle jaksa. 

 

Toisen siksi, että huomasin, ettei ystävyys mitenkään syvene ja jutut aika pintapuolisia. Ei ehkä ollutkaan niin paljon yhteistä, mutta sitä ei alkuun heti tajunnut. Nuorempana ei tuollainen niinkään haitannut, mutta nyt kun on kokopäivätyö, pienet lapset ja vähemmän aikaa ystäville, tuollaiset tuttavuudet hiipuvat helposti. 

Siitä tietää jossain vaiheessa ettei ystävyys ole syventynyt kun toisen seurassa ei voi olla rennosti eikä oma itsensä. 

Jatkuvaa negatiivista asennetta kaikkeen en jaksa. Kun itse yrittää löytää asioista sen positiivisen puolen, niin toinen lyttää sen täysin. Siinä tilanteessa, kun toinen vain syö energiaa, ei ole mielestäni mitään syytä jatkaa kaveruutta.

Piti lähteä yhdessä matkalle, ja oltiin sovittu että nähdään ja suunnitellaan retket lauantaina. Saman viikon torstaina luin facebookista, että hän oli tilannut jo pääsylippuja sinne sun tänne ja bussiliput mm. lentokentältä hotellille -- itselleen. Peruutin oman matkani. Hän joutui menemään yksin. Tämä oli se viimeinen pisara minulle. Oltiin tosiaan sovittu, että tehdään toi yhdessä, että mietitään mitä nähtävää siellä on ja minne mennään.

Aiemmin oli muutakin inhottavaa. Aiheutti useammankin kerran käytöksellään epämiellyttäviä tilanteita. Ei kaikenmoisia sontiaisia tosiaan kannattaisi ystävänä pitää.