Milloin olet lopettanut ystävyys /kaveruussuhteen?

Koska ei ollut mitään juteltavaa. Pelkästään yksin puhelua kaikki niin kyllästyin. Kaveri halusi aina kuula kaikki minun juorut mutta ei itse antanut itsestään mitään. Eli ei kertonut omia juttujaan. Oli muutenkin vaikeaa keskustella mistään kun arvot niin erilaiset ja toinen oli aina tietävinään kaiken paremmin vaikka ei mitään kokemusta asiasta. En voi sietää pätemistä. 

Yleensä on loppuneet itsestään kun olen kysellyt kuulumisia.

Akka ei sanonut pahasti.Sanoi hyvästl.Mene sinä länteen minä läden itään.

Ystävä alkoholisoitui pahasti ja hänestä tuli agressiivinen.

Tyypin MT-ongelmat vaan pahenivat ajan myötä. Ei jaksanu enää seurata luisua.

Ystäväni oli pahasti syrjäytymässä, ja ilmeisesti sivuoireena tälle oli aggressiivisuus muita, tai ainakin minua, kohtaan. Kävi ilmi, että oli jo kauan kantanut kaunaa minua kohtaan milloin mistäkin ja ylipäätään alkoi muuttua ilkeäksi minua kohtaan. Ystävyyden päättyminen oli molemminpuolista, mutta loppuun asti olin hyväntahtoinen tätä kohtaan enkä osannut arvatakaan, mitä pinnan alla kupli ja miten paljon hän minua inhosikaan. Harmillista sillä koen meidän olleen hyviä ystäviä pitkään. En tiedä mitä kaverille kuuluu, mutta tuskin on noussut aiemmasta suostaan. 

Viimeisimmän siinä vaiheessa kun puhui yhtä minulle ja muuta toisille. Yritti vaikeuttaa elämääni näillä valheilla ja saikin monta ihmistä mukaansa tueksi. Ei jatkoon vaan antaa mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ystävyyttä, jos se on todellista, ei pitäisi lopettaa yksipuolisesti jättämällä toinen ihminen. Sellainen on kokemusteni mukaan todella haavoittavaa. Jos haluaa päättää ihmissuhteen, asia pitäisi puhua rehellisesti ja selkeästi ja tietenkin kasvokkain.

 

Olen samaa mieltä, mutta olen siitä huolimatta itsekin kerran lopettanut aidon ystävyyssuhteen lyhyisiin sanoihin, kun en vain enää kestänyt puheenaiheidemme jatkuvaa negatiivisuutta. Olin tuolloin hankalassa tilanteessa elämäni kanssa, enkä jaksanut kantaa meidän molempien taakkoja, vaan ajattelin että kummallekin tekisi hyvää olla omillaan ainakin jonkin aikaa. Nykyään kadun päätöstäni ja haluaisin saada ystävääni uudelleen yhteyden, mutta hän ei vastaa puhelimeen eikä ole somessakaan. En tiedä mitä hänelle kuuluu, ja olen sen vuoksi surullinen ja huolissani. 

Päätös lopettamisesta pitäisi harkita hyvin tarkkaan, koska on se mahdollisuus että alkaa sittenkin kaduttamaan eikä jätetty enää innostukaan välien uudelleenlämmittelystä. Itsekin kerran alkanut katumaan jo samalla sekunnilla kun päätin ihmissuhteen, mutta ylpeys esti enää perumasta sanojani.

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ollut mitään juteltavaa. Pelkästään yksin puhelua kaikki niin kyllästyin. Kaveri halusi aina kuula kaikki minun juorut mutta ei itse antanut itsestään mitään. Eli ei kertonut omia juttujaan. Oli muutenkin vaikeaa keskustella mistään kun arvot niin erilaiset ja toinen oli aina tietävinään kaiken paremmin vaikka ei mitään kokemusta asiasta. En voi sietää pätemistä. 

Kaikkia eivät edes kiinnosta juorut. Siinä mielessä on hassua, että pitäisi keksiä juoruja jauhettavaksi tai avautua omasta tavallista tavallisestammakin elämästä. Ainakaan minua eivät tuollaiset jutut kiinnosta. Yhdestä kotini ja ulkonäköni haukkujasta sain tehdä pitkää väsytystyötä, että pääsin eroon hänestä.

Kauheaa kun joutuu silmätikuksi ja kytättäväksi. Ei kaikilla ole innostusta sisustaa kotoaan yhtään enempää kuin on pakko eikä mielenkiintoa minkäänlaisiin statusesineisiin. Aivan sama, että ovatko ne huonekaluja tai merkkilaukkuja. En ymmärrä, mitä iloa antaa sellaisen seurassa ja kotona roikkuminen, jonka ulkonäkö ja koti saavat suunnilleen verikyyneleet valumaan silmistä? Hulluin temppu oli ihan pokkana alkaa inventoimaan meidän liinavaatekaappiamme. Minun piti olla epäkohteliaan selkokielinen, ennen kuin kyseinen henkilö jätti minut rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ystävyyttä, jos se on todellista, ei pitäisi lopettaa yksipuolisesti jättämällä toinen ihminen. Sellainen on kokemusteni mukaan todella haavoittavaa. Jos haluaa päättää ihmissuhteen, asia pitäisi puhua rehellisesti ja selkeästi ja tietenkin kasvokkain.

Miksi? Jotta se toinen voi taivutella jatkamaan jopa haitallistakin ystävyyttä kanssaan? Jokainen saa elämässään tehdä niitä päätöksiä mitä haluaa.

Tuo siinä juuri on takana että taivutellaan. Itse olisin joissakin tapauksissa ehkä voinut jatkaa ihmissuhdetta, mutta se olisi edellyttänyt toiselta muutosta käytöksessä siinä määrin, etten ole nähnyt järkevänä alkaa sellaista vaatimaan. Jos ihminen ei itse tajua että käytöksessään on jotakin vikaa, on suhteen päättäminen selittelemättä parempi ratkaisu.

Vaikka yksip

Kyllä minut on jätetty niin että en tänä päivänäkään tiedä syytä. Olen yrittänyt katsoa peiliin, mutta arvailujen varaan on jäänyt. Olisi ehkä ollut kiva saada jotain vinkkiä jo ennen kuin näin kävi, ehkä olisin tajunnut . Toki osa on hiipunut ihan vaan välimatkojen tms syyn takia. En sitten tiedä olenko erityisen törppö, minusta vaan tuntuu että ihmiset eivät pääsääntöisesti ajattele kohtelevansa ystäviään huonosti vaikka näin  tosiasiassa välillä käy. 

Varmaan entiset "ystävät" ei edes ymmärrä että kun ovat vipanneet ensin pari kymppiä eivätkä ole maksaneet takaisin ja olen hyvää hyvyyttäni armottoman ruikuttamisen jälkeen lainannut vielä lisää eivätkä ole vuolaista lupauksistaan huolimatta maksaneet eivätkä selittäneet miksi. Luottamus meni. Joku on pyytänyt että tuotko Virosta viinaa, tupakkia, sätkäpapereita, jotain kannabistuotteita niin olen sanonut että joo ne maksaa sen velan ja koron ja sitten sen tavaran plus vaivanpalkan. Joillekin ystävyys on aika halpa. No näitä on vaan pari, muut ystäväni ja tutut ovat oikeita ystäviä, arvostetaan ja luotetaan toisiimme, se on kunnia- asia. Ystävät ovat arvokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Otti enemmän ku antoi.

Suihinko?

Henkilö oli möläyttelijä, joka ihan pokkana sanoi tosi rumasti useastakin ihmisestä, olivat paikalla tai ei. Saattoi esimerkiksi hiukan ärtyneenä yhtäkkiä teilata ystävänsä ja työkaverinsa koko työuran kertomalla meille muille, kuinka kaikki muut töissä tuntevat tämän henkilön ihmisenä joka tekee kaiken huonosti. Aihe ei liittynyt mitenkään mihinkään mistä puhuttiin. Yhtäkkiä vain teurasti ystävänsä.

Saattoi laukoa läsnäolevista rasistisia juttuja, tai ihan pokerilla kutsua läsnäolevaa ihmistä pedof**liksi kolmannelle ihmiselle.

Sitten katseli sillai kulmiensa alta että meneekö tää läpi. Eli tiesi sanoneensa ikävästi, mutta ei osoittanut katumusta.

Kyseli ihmisten henkilökohtaisia asioita kovin avoimesti, mutta tarpeen tullen heitti ne jossain ärtymyksen puuskassaan julki kaikille ikävällä tavalla. Puistattaa ajatellakin.

Oli aina myöhässä kaikkialta, niin että jos hänen kanssaan meni jonnekin niin myöhästyi itsekin.

Kerran pyysi anteeksi, mutta siihenkin liittyi pitkä selitys siitä, miten tämä loukattu oli jotenkin erityisen herkistyneessä mielentilassa. Että itseasiassa törkeilystä loukkaantunut olikin vain herkkänahkainen.

Hänellä oli kuitenkin itsellään sellainen käsitys, että tämä ei ollut hänelle tyypillistä eli "minä en ole sellainen". Käytös oli hänelle hyvin tyypillistä, ja siihen tuli vain mitta täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni oli pahasti syrjäytymässä, ja ilmeisesti sivuoireena tälle oli aggressiivisuus muita, tai ainakin minua, kohtaan. Kävi ilmi, että oli jo kauan kantanut kaunaa minua kohtaan milloin mistäkin ja ylipäätään alkoi muuttua ilkeäksi minua kohtaan. Ystävyyden päättyminen oli molemminpuolista, mutta loppuun asti olin hyväntahtoinen tätä kohtaan enkä osannut arvatakaan, mitä pinnan alla kupli ja miten paljon hän minua inhosikaan. Harmillista sillä koen meidän olleen hyviä ystäviä pitkään. En tiedä mitä kaverille kuuluu, mutta tuskin on noussut aiemmasta suostaan. 

Minulla sama. Jopa vietin aikoinani aina näiden kiukunpurskausten jälkeen jonkin verran aikaa miettien, että mitä olin tehnyt väärin. Kunnes tajusin, että hänen silmissään en olisi edes voinut tehdä mitään oikein. Hän koki, että minulla oli "helppoa" ja hänellä vaikeaa.

Ja todella harmi, koska hän oli aikoinaan todella hauska, kekseliäs ja älykäs tyyppi. Varmaan on edelleenkin jotain näistä.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisimpänä - ja toivon että olisin tajunnut ja tehnyt tämän jo aiemmin - on pelokkaiden ja negatiivisten ihmisten poistaminen. Jos reagoi pelokkaasti tai negatiivisesti kertomiini asioihin tai elämään ylipäätään, on ostanut pääsylipun ulos

Reagoi pelokkaasti?

Mitä ihmettä sä niille ihmisille teet? 😮

kaveri loukkaantui, kun sanoin muuttavani vähän kauemmaksi. hän tiesi, että hain asuntoa samasta läänistä. kun sitten sopiva asunto löytyi, alkoi sättiminen ja minun haukkuminen muille. olisi kai pitänyt sopia hänen kanssaan asiasta. vähän yksinkertaisempana tyyppinä hän paljasti tämänkin minulle. vastaavaa hän harrastaa muidenkin kanssa, oli vain ajan kysymys, koska minä joutuisin hänen komenneltavakseen. hävitin yhteystiedoistani. 

Yksipuoleinen yhteydenpito. Kaipaan vastavuoroisuutta. Toinen on säätäjät. Sovitaan joku tapaaminen. Sitten siirretään/perutaan/ollaan myöhässå. Tämä sama henkilö tapaamisessa puhuu puhelimessa lapsille/miehelle/äidille. Voi v..u, ei vaan jaksa. 

Heti kun se alkoi moukaksi ja persuksi.

Lopetin kun huomasin "ystävän" käyttävän mua hyväkseen aineellisesti.

Tässä minun tapaukseni:

1. Jatkuva pahan puhuminen muista x 2 (eli kaksi tällaista tapausta)

2. Paheneva päihdeongelma, johon liittyi aggressiivisuus, kateellisuus ja katkeruus minua kohtaan sekä erilaista sekoilua, jota jouduin selvittämään. Tämäkin tapaus sisälsi jatkuvaa pahan puhumista muista.

Yhtään tapausta en ole katunut, moikkausväleissä ollaan numero ykkösten kanssa edelleen. Kaikki ystävyyden katkaisut olivat huolella harkittuja ja niistä on 10-15 vuotta aikaa jo.