Oletko töissä oma itsesi vai vedätkö roolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs koirille? Puhutko koirille samalla tavalla kuin ihmisille? 

 

No ei kyllä tarvitse esittää mitään roolia koiraani varten vaan ihan omana itsenäni voin olla ja sen takia varmaan koirani tykkää minusta niin paljon. 

 

:D  arvaa mitä. Mä en tykkää susta. Mitäs nyt ? 

Kuule ihan sama. Miksi sinun edes pitäisi tykätä minusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs koirille? Puhutko koirille samalla tavalla kuin ihmisille? 

 

No ei kyllä tarvitse esittää mitään roolia koiraani varten vaan ihan omana itsenäni voin olla ja sen takia varmaan koirani tykkää minusta niin paljon. 

 

:D  arvaa mitä. Mä en tykkää susta. Mitäs nyt ? 

Kuule ihan sama. Miksi sinun edes pitäisi tykätä minusta?

Koska mä oon sun koira. Vuh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs koirille? Puhutko koirille samalla tavalla kuin ihmisille? 

 

No ei kyllä tarvitse esittää mitään roolia koiraani varten vaan ihan omana itsenäni voin olla ja sen takia varmaan koirani tykkää minusta niin paljon. 

 

:D  arvaa mitä. Mä en tykkää susta. Mitäs nyt ? 

Kuule ihan sama. Miksi sinun edes pitäisi tykätä minusta?

 

Koska mä oon sun koira. Vuh.

Oletko seko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs koirille? Puhutko koirille samalla tavalla kuin ihmisille? 

 

No ei kyllä tarvitse esittää mitään roolia koiraani varten vaan ihan omana itsenäni voin olla ja sen takia varmaan koirani tykkää minusta niin paljon. 

 

:D  arvaa mitä. Mä en tykkää susta. Mitäs nyt ? 

Kuule ihan sama. Miksi sinun edes pitäisi tykätä minusta?

 

Koska mä oon sun koira. Vuh.

Oletko seko?

Saan identifioituu keneks haluun!!!

Esitän epäpätevämpää ja tyhmempää kuin olen. Viimeksi tänään ehdotin että voisin alkaa tehdä asiaa X osana työtäni. Esimies hämmentyi ja sanoi että mielenkiintoista, mutta harjoitellaan ensin yhdessä.

En kertonut että olen tehnyt tismalleen samaa asiaa yli kymmenen vuotta aiemmissa työpaikoissani, koska se on tärkeä osa ammattiamme mikä esimiehen pitäisi tietää. Nyökkäilin vain että kiva kiva päästä "harjoittelemaan."

Kyllä sitä jonkinlainen ammattirooli on päällä luonnossakin, kun tekee ammattiin kuuluvaa työtä vuorovaikutussuhteineen, mutta ei sitä pysty olemaan muu kuin itse on. Kaikki muu olisi falskia ja sitä ei pystyisi ylläpitämään.

Olen ehkä töissä hieman parempi versio itsestäni. En nosta jalkoja pöydälle, enkä kaiva nenääni.

Työvaatteista olen tarkempi kuin muuten arkena. 

Olen oma itseni mutta tiedostamatta sitä saattaa olla jonkinlainen "työminä" päällä. En jaksa kuitenkaan varta vasten esittää mitään. Sellainen huomataan kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Esitän epäpätevämpää ja tyhmempää kuin olen. Viimeksi tänään ehdotin että voisin alkaa tehdä asiaa X osana työtäni. Esimies hämmentyi ja sanoi että mielenkiintoista, mutta harjoitellaan ensin yhdessä.

En kertonut että olen tehnyt tismalleen samaa asiaa yli kymmenen vuotta aiemmissa työpaikoissani, koska se on tärkeä osa ammattiamme mikä esimiehen pitäisi tietää. Nyökkäilin vain että kiva kiva päästä "harjoittelemaan."

Minkä takia tuollaista valehtelet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän töissä tietty ammattilainen rooli on päällä. Kotona ja vapaalla teen eri asioita.

Niin minäkin teen eri asioita töissä ja vapaalla, kun töissä pitää tehdä töitä ja vapaalla ihan mitä huvittaa, mutta ihan sama ihminen olen kuitenkin. 

Samalla ihmisellä voi hyvinkin olla erilaisia rooleja elämässään. Eikä se rarkoita sitä että ihminen muuttuisi joksikin toiseksi vaihtaessaan roolia tai sitä että joutuisi esittämään.

Ei mun luonteessa ainakaan ole mitään erilaisia rooleja. En pelaa roolileikkejä. 

No onpas raskasta jos olet samanlainen työkavereillesi kuin taaperollesi.

Eikö se nyt ole ihan normaalia, että työpaikalla puhutaan työkavereille aikuisten kesken eikä samalla tavalla kuin kotona lapsille. Ei tuossa edes mitään roolia tarvitse esittää. 

Tietenkin minulla on elämässäni erilaisia rooleja. Olen esimerkiksi äiti, puoliso, ystävä, tytär, työtoveri jne. En minä missään tilanteessa esitä olevani eri ihminen, mutta toisinaan täytyy jättää se oma persoona hieman taka-alalle ja toimia sekä käyttäytyä roolin ja tilanteen vaatimalla tavalla. Esimerkiksi töissä täytyy pitää hillittyä sekä asiallista ammattiroolia potilastilanteissa ja sitten taas työkavereiden seurassa voi olla rennommin ja rempseämmin. 

Olen töissä säntillinen, ahkera ja aikaansaava. Kukaan tuskin uskoisi miten boheemi ja vähän laiska olen kotona kaiken suorittavan työn suhteen.

Töissä joudun olemaan sosiaalinen, eikä se siellä rasita, olen sitä mielelläni, mutta kotona jaksan vain perheen ja välttelen muita sosiaalisia tilanteita.

Töissä joudun olemaan myös puhelias, kotona olen aika hiljainen.

Töissä olen tekijä, kotona olen enemmän tietoon ja asioiden tutkimiseen uppoutuva "hajamielinen professori".

Että kyllä minulla on työn vaatima rooli töissä ja toisenlainen kotona. Molemmat ovat aitoa minua. Jos työni olisi hiljaista ja rauhallista ja itsenäistä, olisin varmaan vapaa-ajalla aktiivisempi. Temperamenttilleni ei vain ole ominaista aamusta iltaan aktiivisuus. 

Olen aina oma itseni. En esitä kenellekään tai missään mitään epäaitoa.

Kaikki näyttelee töissä ja vetävät rooleja. Jos joku yrittää olla oma itsensä, on outo! Näin se vaan on.

Ammattiroolia vedän. Se on minusta ihan luonnollista ja normaalia, ei mitenkään negatiivinen asia. Se tekee asioiden hoitamisen paljon helpommaksi ja miellyttävämmäksi niin mulle kuin asiakkaillenikin.  Mä kun toimin konsulttina, niin mun täytyy lisäksi koko ajan myydä itseäni ja työnantajaani, joten täytyy antaa hyvä kuva, en voi esim. sanoa mitä sylki suuhun tuo tai mitä mieli tekisi kun on huonolla päällä. Ja se on ihan ok niin.

ja kyllä mä tykkään että muutkin vetää ammattiroolia. Esim. kun menen lääkäriin, ei mua kiinnosta siellä kohdata hänen aitoa persoonaansa klo 9 maanantaiaamuna, vaan haluan hoidon vaivaani. Asiat sujuu helpoiten, kun sillä lääkärillä on päällä hänen senhetkisestä mielialastaan riippumaton asiallinen ammattirooli, samoin mulla asiallisen potilaan rooli.

En roolia vedä, mutta en silti paljasta itsestäni kaikkea.

Tietäjät tietää, mutta kaikille en paljasta millainen suvakkivassari oikeasti olen oikeistolaisten ja persujen ympäröimänä.

Eli tietynlaista pientä porvariston hillittyä charmia töissä täytyy pitää yllä.

Käytännässä riittää ettei kommentoi tiettyihin asioihin tai ota esille.

Mutta ei siihen mielestäni roolia tarvita.

Työrooli on ihan normaali olemassa oleva, tutkittukin, ilmiö. Työrooli on hyvä asia, se suojaa työn tekijän henkilökohtaisinta minuutta kuormitukselta, asioilta jotka joutuu ottamaan vastaan mutta joihin ei voi itse vaikuttaa. Ihminen ei voi jatkuvasti ottaa vastaan omana raakana ja paljaana itsenään työasioita, ne saa ja kuuluu ottaa vastaan työroolin kautta.

Jokainen asiakaspalvelija joka on saanut pitää työnsä tietää että työssä ei voi olla oma itsensä. Asiakaspalvelija toimii asiakkaan ehdoilla, hyvin pitkälle. 

Ajattele tarjoilijaa. Se on hyvin kapea se tarjoilijan rooli. Eli työrooli. Työasu, korrekti aina kohtelias käytös, tietty etäisyys, palveluasenne, tapa puhua ja liikkua. Sitä on työrooli. Johon jokainen tuo mukaan ripauksen "omaa persoonaansa." Mutta työrooli on silti ihan jokaisella.

Täällä selvästi tulkitaan työrooli nyt eri tavoin. 

Minulla kuuluu työhön asiakaspalvelua, mutta ei minun tarvitse esittää mitään. Olen tietty kohtelias ja avulias jne. mutta en mä koe sitä roolina. Ne ketkä minuun töissä tutustuu, tutustuu kyllä ihan oikeaan minuun.

Olen myös nähnyt kun ihminen on töissä roolissa. Yksi ystävä muuttuu ihan eri ihmiseksi, kun on töissä. Ääni ja eleet muuttuu, ja jutut on tosi kiusallista kuunneltavaa kun huomaa sen roolin. Sen nähtyäni tajusin, ettei minulla ole työroolia. 

Siinä mielessä roolissa, että työssä yritän tsempata tekemään työni hyvin. Ilmeisen hyvin se tuntuu onnistuvan, ja minua pidetään jonkin sortin nerona.

Todellisuudessa olen masentunut ja enemmänkin vihaan työtäni.