Oletko töissä oma itsesi vai vedätkö roolia?
Kommentit (208)
Vedin roolia 8 vuotta. Rakastuin työkaveriini, joka oli töissä samassa toimistotilassa ja hän oli minun esimieheni. Olimme molemmat sinkkuja kun aloimme seurustelemaan. Pidimme suhteemme totaalisesti salassa. Menimme naimisiin ja me molemmat pidimme omat sukunimemme, eikä häihin kutsuttu ketään. Puolisoni muutti kirjoille vanhempiensa luokse vaikka hän asui tosiasiassa minun asunnossani. Menimme töihin aina hieman eri aikaan ja eri autoilla ja minun autoni oli aina autotallissa kotona ollessani. Meistä kumpikaan ei käyttänyt mitään sosiaalista mediaa. Puolisoni oli jopa korostetun ankara minulle muiden työntekijöiden kuulleessa. Puolisoni ei mitenkään suosinut minua töissä, vaan oli näkyvästi vaativampi minua kohtaan, kuin muita työntekijöitä kohtaan. Tämä oli tietysti teatteria. Emme koskaan käyneet yhdessä missään, esimerkiksi kaupassa tai muilla julkisilla paikoilla. Yhteisen lapsemme mennessä kouluun alkoi hirvittää, jos suhteemme alaisen ja esimiehen kanssa tulee ilmi esimerkiksi lapsen kavereiden kautta vanhemmille. Irtisanouduimme molemmat työpaikaltamme hieman eri aikaan ja muutimme toiseen kaupunkiin ja saimme uudet työpaikat. En tiedä, tietävätkö työkaverit vieläkään suhteestamme. Nyt me molemmat olemme 52- vuotiaita ja onnellisia isovanhempia.
On, pakko olla. Työni on olla neutraali asiantuntija joka tarjoaa vaihtoehtoja, joista asiakas valitsee. Asiakkaiden persoonat ovat laidasta laitaan ja minun tulee antaa tilaa heidän tunteilleen ja ajatuksilleen.
Joskus urani alussa työskentelin kotipaikkakunnallani. Kun ihmiset alkoivat sitten vapaa-ajallani kyselemään mielipidettäni asiantuntijana vaikka harrastuksen yhteydessä tai toisin päin- työasioiden yhteydessä mainitsemaan asiaan kuulumattomia yksityiselämän asioitaan, kokeilin sitten samaa heihin. Eli puhuin yksityisasioistani tai henkilökohtaisista mielipiteistäni vastavuoroisesti. Pääosin vastaanotto oli nuivaa ja palattiin takaisin heidän ongelmaansa.
Tästä opin laittamaan tiukat rajat työajalle+työminälle ja vapaa-ajalleni+vapaa-ajan minälle. En suostu missään nimessä olemaan asiantuntijaroolissa 24/7 ihmisille, jotka vain repisivät kaiken minkä irti saavat.
Joskus sanoin yhdelle pitkän ajan tutulle, etten jaksa koko ajan olla työroolissa vaan mielestäni ansaitsen myös kulkea kaduilla omissa aikatauluissani ja ajatuksissani. Tämä tokaisi siihen että kyllä se vanha mieskollega XX jaksoi aina jutella kaikkien kanssa. Tästä kommentista hän tuli vetäneeksi itsensä pois ihmisistä, jotka luokittelin niiksi joille saatoin avata oikeita ajatuksiani ja tunteitani.
En vedä roolia, mutta pidän tiettyä etäisyyttä enkä hölise omista asioistani. Töissäni olen pidättyväisempi kuin muuten.
Monet opettajakollegat välttävät paikallisessa Alkossa käyntiä. Ettei vaan ala juorut levitä, että sekin osti perjantaina pullon viiniä, joku alkoholisti... Voisin kuvitella, että esim. papeilla sama juttu. Olutta ei sovi noin vain juoda ja festareilla käydä. Pitää antaa itsestä siveellinen kuva ja näyttää hyvää esimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään roolin vetäminen, jos käyttäytyy eri lailla erilaisissa tilanteissa. Se on täysin luonnollista normaalille ihmiselle. Olen kavereiden kanssa erilainen kuin puolisoni kanssa. Olen töissä erilainen kuin kotona. Jokaisessa näistä tilanteista olen oma itseni, mutta erilaiset vaatimukset näkyy erilaisena käyttäytymisenä. Töissä olen puku päällä ja kotona yleensä alasti. Kotona katson paljon leffoja akan kanssa jne., mutta luonnollisesti töissä teen töitä. Joka tilanteessa tietysti olen mukava itseni.
Mukavuus jäänee muiden arvioitavaksi.
Riippuu mitä tuolla tarkoitetaan. Pyrin olemaan töissä aika neutraali. Siksi en puhu paljon / kerro juuri yksityiselämästäni töissä. Kotona koitan olla avoimempi.
Minusta ihan luonnollista vaihtelua että käyttäytyy vaikka kaupassa/kirkossa/töissä tms tilanteeseen sopivalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vedin roolia ja vedätin valehtelin kaikille excille.
M60
Olen mukavampi, sosiaalisesti taitavampi ja iloisempi töissä. Tai yritän esittää olevani. Kotona en jaksa, jos on huono päivä, niin sitten on.