Lue keskustelun säännöt.
Oletko töissä oma itsesi vai vedätkö roolia?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä tuolla tarkoitat? Esität mukavaa työkavereille, mutta olet ilkeä lapsellesi? "
En ole ilkeä töissä enkä kotona. Minulla ei ole lapsia, mutta vanhempana olisin lapseni huoltaja ja hoivaaja, töissä työkaverin kollega ja vertainen. Jos kohtelisin työkaveria huoltavasti ja hoivaavasti niin se olisi omituista ja asiatonta.
Ymmärrätkö nyt, mitä tässä tarkoitetaan roolilla?
Miksi sinä et vaan ole oma itsesi työkavereiden kanssa, kuten yleensä olet aikuisten kanssa? Ethän sinä siinä mitään roolia esitä sitten?
Minä olenkin hyvin pitkälti. On kuitenkin asioita jotka eivät kuulu työpaikalle, ja työrooliin kuuluu säädellä käytöstään niin ettei tuo niitä asioita töihin.
Eli mitä esimerkiksi? Mit
En esimerkiksi puhu henkilökohtaisista asioistani ja mielipiteistäni työpaikalla kuin harkiten. En tuo politiikkaa tai seksuaalisuutta keskusteluihin. Läheisille voi puhua avoimesti. Näytän tunteita kotona avoimemmin kuin töissä. Minusta nämä ovat työviihtyvyyden kannalta tärkeitä esimerkkejä itsesäätelyn osoituksesta ja toivon niitä muiltakin ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En esimerkiksi puhu henkilökohtaisista asioistani ja mielipiteistäni työpaikalla kuin harkiten. En tuo politiikkaa tai seksuaalisuutta keskusteluihin. Läheisille voi puhua avoimesti. Näytän tunteita kotona avoimemmin kuin töissä. Minusta nämä ovat työviihtyvyyden kannalta tärkeitä esimerkkejä itsesäätelyn osoituksesta ja toivon niitä muiltakin ihmisiltä."
Ei kai tuo ole mitään roolin esittämistä, jos ei kerro kaikille omista henkilökohtaisista asioista. Itse näytän tunteita enemmän töissä kuin kotona ja saatan suuttua töissä, jos on aihetta suuttua, mutta kotona ei ole mitään tilanteita mistä suuttua eli olen aina oma itseni töissä ja kotona.
Vierailija kirjoitti:
"En esimerkiksi puhu henkilökohtaisista asioistani ja mielipiteistäni työpaikalla kuin harkiten. En tuo politiikkaa tai seksuaalisuutta keskusteluihin. Läheisille voi puhua avoimesti. Näytän tunteita kotona avoimemmin kuin töissä. Minusta nämä ovat työviihtyvyyden kannalta tärkeitä esimerkkejä itsesäätelyn osoituksesta ja toivon niitä muiltakin ihmisiltä."
Ei kai tuo ole mitään roolin esittämistä, jos ei kerro kaikille omista henkilökohtaisista asioista. Itse näytän tunteita enemmän töissä kuin kotona ja saatan suuttua töissä, jos on aihetta suuttua, mutta kotona ei ole mitään tilanteita mistä suuttua eli olen aina oma itseni töissä ja kotona.
Minusta on ihan turha enää jankuttaa kun haluat väkisin olla omaa mieltä siitä mitä rooli mielestäsi on. Toivottavasti et ole noin rasittava jankuttaja työpaikalla etkä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän töissä tietty ammattilainen rooli on päällä. Kotona ja vapaalla teen eri asioita.
Niin minäkin teen eri asioita töissä ja vapaalla, kun töissä pitää tehdä töitä ja vapaalla ihan mitä huvittaa, mutta ihan sama ihminen olen kuitenkin.
Samalla ihmisellä voi hyvinkin olla erilaisia rooleja elämässään. Eikä se rarkoita sitä että ihminen muuttuisi joksikin toiseksi vaihtaessaan roolia tai sitä että joutuisi esittämään.
Ei mun luonteessa ainakaan ole mitään erilaisia rooleja. En pelaa roolileikkejä.
No onpas raskasta jos olet samanlainen työkavereillesi kuin taaperollesi.
Taidat vetää sitä roolia lapsellesi, mutta olet kuitenkin omat itsesi työkavereille? Lapselle esität auktoriteettiroolia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En esimerkiksi puhu henkilökohtaisista asioistani ja mielipiteistäni työpaikalla kuin harkiten. En tuo politiikkaa tai seksuaalisuutta keskusteluihin. Läheisille voi puhua avoimesti. Näytän tunteita kotona avoimemmin kuin töissä. Minusta nämä ovat työviihtyvyyden kannalta tärkeitä esimerkkejä itsesäätelyn osoituksesta ja toivon niitä muiltakin ihmisiltä."
Ei kai tuo ole mitään roolin esittämistä, jos ei kerro kaikille omista henkilökohtaisista asioista. Itse näytän tunteita enemmän töissä kuin kotona ja saatan suuttua töissä, jos on aihetta suuttua, mutta kotona ei ole mitään tilanteita mistä suuttua eli olen aina oma itseni töissä ja kotona.
Minusta on ihan turha enää jankuttaa kun haluat väkisin olla omaa mieltä siitä mitä rooli mielestäsi on. Toivottavasti et ole noin rasittava jankuttaja työpaikalla etkä kotona.
Kyllä jankutan pomoille, että hommat saataisiin hoitumaan paremmin, mutta työkavereiden kanssa en juurikaan ole tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä koen olevani jopa enemmän oma itseni kuin vapaa-ajalla muiden ihmisten seurassa.
Kaikilla on useampi rooli jos tarkemmin mietitään. Töissä käyttäydytään tietyllä tavalla ja kotona toisella, sukujuhlissa käyttäydytään eri tavalla kuin kaveriporukan juhlissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekin ottaa koville myöntää että ei ole aina oma itsensä, niinkuin asia on ilmaistu. Ei sellaista ihmistä olekaan jolla ei olisi ikinä tilanteeseen suhteuteuttuja rooleja. Se on ihan normaalia eikä siinä ole häpeämistä. Se tekee kaikkien elämästä miellyttävämpää ja sujuvampaa eli on ikäänkuin sosiaalista tilannetajua.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on useampi rooli jos tarkemmin mietitään. Töissä käyttäydytään tietyllä tavalla ja kotona toisella, sukujuhlissa käyttäydytään eri tavalla kuin kaveriporukan juhlissa jne.
Ihan samalla tavalla käyttäydyn joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi huolestuttavaa jos vanhempi ei ole lapselleen auktoriteetti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on useampi rooli jos tarkemmin mietitään. Töissä käyttäydytään tietyllä tavalla ja kotona toisella, sukujuhlissa käyttäydytään eri tavalla kuin kaveriporukan juhlissa jne.
Ihan samalla tavalla käyttäydyn joka paikassa.
En jaksa uskoa tuohon. Käyttäydyt samalla tavalla vanhusten kanssa kuin pienten lasten tai parikymppisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi huolestuttavaa jos vanhempi ei ole lapselleen auktoriteetti
Ja tämä ei varmaan tarkoita sitä, että esittää jotain roolia työpaikalla, jos on lapselleen aktoriteetti. Ennemmin on se rooli sitä lasta kohtaan kuin työpaikkaa kohtaan.
Ekstroverttien ei tarvitse koskaan vetää roolia kun ovat suunnitelleet nämä sosiaaliset normit, joihin taas introvertit tarvitsee roolisuorituksia selvitäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän töissä tietty ammattilainen rooli on päällä. Kotona ja vapaalla teen eri asioita.
Esitätkö töissä jotain mukavaa ihmistä ja kotona olet sitten joku pirttihirmu, joka huutaa ja räyhää perheelleen?
Mistä päätelty että mulla on perhe?
No se oli vaan esimerkki. Olet joku mielipuoli, joka joten kuten yrittää selvitä työpäivästä normaalina. Kotona sitten hulluus tulee esiin.
Ei olisi tullut itselläni mieleenkään. Taidat puhua kokemuksen äänellä.
Mä haluaisin investoida palkkaani oman osaamiseni kehittämiseen, jotta ei jäisi epävarmuustekijöitä eikä tarvisi olla kieli keskellä suuta. Olisi kokoaika parempi ja osaavampi.
Vierailija kirjoitti:
Töissä koen olevani jopa enemmän oma itseni kuin vapaa-ajalla muiden ihmisten seurassa.
Tämä. Joskus sitä on roolien kanssa enemmän itsensä kuin täysin avoimena ja haavoittuvana muiden edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä koen olevani jopa enemmän oma itseni kuin vapaa-ajalla muiden ihmisten seurassa.
Tämä. Joskus sitä on roolien kanssa enemmän itsensä kuin täysin avoimena ja haavoittuvana muiden edessä.
Eipä ole ihan tervettä tuokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on useampi rooli jos tarkemmin mietitään. Töissä käyttäydytään tietyllä tavalla ja kotona toisella, sukujuhlissa käyttäydytään eri tavalla kuin kaveriporukan juhlissa jne.
Ihan samalla tavalla käyttäydyn joka paikassa.
En jaksa uskoa tuohon. Käyttäydyt samalla tavalla vanhusten kanssa kuin pienten lasten tai parikymppisten.
Kyllä. Miksi minun pitäisi lasten takia käyttäytyä jotenkin eri tavalla, kun ei ole omia lapsia? Ei minun tarvise mitään roolia esittää lapsille saatikka vanhuksille tai parikymppisille. Ei ole tarvetta alkaa kasvattaa kenenkään toisen lapsia ja laittaa joku vanhemmuusrooli päälle. Sen olen huomannut, että lapset tykkäävät minusta tosi paljon, kun voin olla ihan oma itseni heidän kanssaan eikä tarvitse esittää vanhempaa. Voin hassutella ihan omana itsenäni. Miksi vanhusten tai parikymmpisten kanssa pitäisi käyttätyä jotenkin eri tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä koen olevani jopa enemmän oma itseni kuin vapaa-ajalla muiden ihmisten seurassa.
Tämä. Joskus sitä on roolien kanssa enemmän itsensä kuin täysin avoimena ja haavoittuvana muiden edessä.
Eipä ole ihan tervettä tuokaan.
Niin mikä?
Eli mitä esimerkiksi? Miten käyttäydyt eri tavalla töissä toisten aikuisten kanssa kuin käyttäydyt vapaa-ajalla. Mulla ei ainakaan ole mitään eroa. Olen ihan oma itseni töissä sekä kotona.