Miksi jotkut sanoo toiselle "huomaa ettet sä ole kokenut mitään vaikeuksia"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen huomaa ihan jo perusasenteesta miten elämä on kohdellut. On helppo olla onnellinen ja luottavainen, huoleton ja positiivinen jos elämä on kohdellut hyvin.

Sen sijaan jos elämässä on ollut voittopuolisesti musertavan isoja takaiskuja eikä juurikaan positiivisia tapahtumia, elämänasenne on muotoutunut täysin toisenlaiseksi, ei uskalla ottaa riskejä kun se epäonnistuu kuitenkin, ei luota mihinkään, on varautunut, epäluuloinen ja puolustuskannalla koko ajan, on masentunut, apaattinen, jne.

Sanoisin että aidosti optimistisimpia ja sinnikkäimpiä ovat ne, jotka ovat kokeneet vaikeuksia ja päässeet niistä yli. Heitä näkee vapaaehtoistöissä ja muutenkin muita auttamassa. 

Yleensä vaikeuksista ns. ylipääsemisessä on suuri rooli niillä elämän olosuhteilla. On paljon helpompaa yrittää vaikeuksien jälkeen päästä jälleen elämään, kun on muita ihmisiä ympärillä, apua ja tukea saatavilla, taloudellisesti vähintään ok tilanne ja muutenkin asiat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen sanoja on ihmien, joka kuvittelee omien ongelmiensa olevan niitä maailman suurimpia ja joka ei ymmärrä että kaikilla ihmisillä on ongelmia. Se vaikka että jollakulla on rahaa, ei tarkoita mitenkään helppoa elämää. 

Se, että dösä on viis minsaa myöhässä, ei ole edes ongelma. Se, että on vakavasti sairas, voi ollakin ongelma. Useimmat valittavat pikkujutuista.

Auttaako se sitä vakavasti sairasta jotenkin että joku toinen ei valita kun bussi on myöhässä?

Voihan tuon noinkin tulkita...

Naiset ainakin pääsee aika helpolla kun saa aina parisuhteen ja seksiä. Statuksesta ja varakkuudestakaan ei tarvi huolehtia kun sua ei arvioida sen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen sanoja on ihmien, joka kuvittelee omien ongelmiensa olevan niitä maailman suurimpia ja joka ei ymmärrä että kaikilla ihmisillä on ongelmia. Se vaikka että jollakulla on rahaa, ei tarkoita mitenkään helppoa elämää. 

Se, että dösä on viis minsaa myöhässä, ei ole edes ongelma. Se, että on vakavasti sairas, voi ollakin ongelma. Useimmat valittavat pikkujutuista.

Auttaako se sitä vakavasti sairasta jotenkin että joku toinen ei valita kun bussi on myöhässä?

Eikä se vakavasti sairastuminen tee kenestäkään pyhimystä. Ihan yhtä lailla niitäkin vetuttaa kun bussi suhahtaa nenän edestä. 

 

Oletteko tosiaan noin tietämättömiä?

En pidä sellaista ihmistä kovinkaan fiksuna joka sanoo toiselle noin. Kukaan ei voi todellisuudessa tietää kaikkea toisen ihmisen elämästä ja kokemuksista, eikä kokemusten vähättelyssä tai vertailussa ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Millaista empatiakyvyttömyyttä tai ilkeyttä?"

 

Hän ei ymmärtänyt kroonisten sairauksieni aiheuttamia rajoitteita ja vaikutuksia elämääni.

 

Miksi joku on alapeukuttanut tätä?

Ppp. Palstan päivystävä psyko.

Yleensä vaikeuksista ns. ylipääsemisessä on suuri rooli niillä elämän olosuhteilla. On paljon helpompaa yrittää vaikeuksien jälkeen päästä jälleen elämään, kun on muita ihmisiä ympärillä, apua ja tukea saatavilla, taloudellisesti vähintään ok tilanne ja muutenkin asiat kunnossa.

yleensä, kyllä. Ei aina. Miten liittyy aiempiin kommentteihin, sitä en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vaikeuksista ns. ylipääsemisessä on suuri rooli niillä elämän olosuhteilla. On paljon helpompaa yrittää vaikeuksien jälkeen päästä jälleen elämään, kun on muita ihmisiä ympärillä, apua ja tukea saatavilla, taloudellisesti vähintään ok tilanne ja muutenkin asiat kunnossa.

 

yleensä, kyllä. Ei aina. Miten liittyy aiempiin kommentteihin, sitä en tiedä. 

Liittyy täysin aiempiin kommentteihin sekä aiheeseen.

Yhden meidän luokkalaisen perhettä kuoli tsunamissa ja koulussa opettaja vannotti meitä, että tämän oppilaan tilannetta pitää sitten kaikkien ymmärtää, eikä hänen kuullen saa puhua omista vanhemmista, uutisista jne., koska me muut emme voi ymmärtääkään miten vaikeaa hänellä on, koska me emme ole kokeneet mitään niin rankkaa ja meillä on ollut elämässä paljon helpompaa. Tiesin että silläkin hetkellä samalla luokalla oli yksi toinen jonka kotiolot oli tosi ankeat, ja mietin miltä hänestä tuntui.

Toisinaan siis syy, että joku sanoo jotain tuollaista on ihan ymmärtämättömyys, luulee itse toimivansa oikein mutta metsään menee.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vaikeuksista ns. ylipääsemisessä on suuri rooli niillä elämän olosuhteilla. On paljon helpompaa yrittää vaikeuksien jälkeen päästä jälleen elämään, kun on muita ihmisiä ympärillä, apua ja tukea saatavilla, taloudellisesti vähintään ok tilanne ja muutenkin asiat kunnossa.

 

yleensä, kyllä. Ei aina. Miten liittyy aiempiin kommentteihin, sitä en tiedä. 

No mietitäänpä vaikkapa kahta traumaattisen asian kokenutta ihmistä. Toisella on paljon läheisiä, tukea ja kannustusta ympärillään, vakituinen työpaikka, hyvä taloudellinen tilanne ja mahdollisuus päästä ammattiavun piiriin tarvittaessa. Toinen on yksin, ei läheisiä, työelämän ulkopuolella, ankea taloudellinen tilanne ja jo valmiiksi erilaisia haasteita jaksamisen kanssa.

Mitäpä luulet, kumpi todennäköisesti pääsee paremmin kiinni niin sanottuun normaaliin elämään?

Meillä tuli työpaikalla riita tuosta aiheesta. Kahvihuoneessa naiset lähinnä tuntuu kilpailevan kellä on surkein elämä.

Mä olen yhtä ja toista läpi käynyt. Ei salaisuuksia ole, voin puhua aiheista, jos puheeksi tulee.. mutta en mä pääsääntöisesti asioista puhu. Traumaa on ja käsittelen tavallani.

Sitten rouva, joka joutui käymään läpi rintasyövän, selvis voittajana. Toinen rouva joka joutui käymään läpi keskenmenon. Kolmannen äiti kuoli 86 vuotiaana.

Heillä nuo traumat kulkevat arjessa mukana vielä vuosien päästäkin. Aika moneen aiheeseen voi ammentaa kokemusta.. aasin sillat ovat toisinaan todella huteria.

Yksissä pikkujoulussa sitten yksi näistä rouvista "nosti kissan pöydälle" ja ykskaks alkoi huutelemaan miten helppoa elämää toisilla on ollut. En ollut keskiössä ensin, mutta nimeni mainitsi. Siitä sitten lähin työkaveri (ystäväkin) suuttu ja puhui suunsa puhtaaksi ja lörpötteli mun jutut todistaakseen, että muillakin on kurjaa elämää, eikä niillä tarvii piinata muita arjessa. Jesta!  Vähän hävetti ja kaikesta tuli hetkessä kiusallista.

Ne kekkerit oli sitten siinä. Töissä kyräilyn ja ilkeän ilmapiirin aikakausi alkoi.

Reilu vuoden otti, että päästiin kohteliaisiin väleihin. Työnantaja hankki ulkopuolista apua sovitteluihin.

Kärsimykset eivät ole kilpailu. Me ihmiset käsitellään asiat hyvinkin eri tavalla ja eri tahtiin.

Toiset tarvii ammattiapua toisen mielestä arkisiinkin pulmiin, eikä se ole väärin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä se vertailu tosin mitään edes auta. Ei toisen huolet lähde pois sillä että toinen yrittää vähätellä niitä. Minusta typerä uskomus on myös se että vastoinkäymisiä voisi olla vain yhdenlaisia kerrallaan, tai että niitä pitäisi jotenkin vertailla. Kun äitipuoleni ja pikkusisarukseni kuolivat onnettomuudessa niin jotkut ihmiset sanoivat minulle että minun ei pitäisi rasittaa isää millään omilla huolillani koska hänellä on nyt niin vaikeaa, että pienet ongelmat ei ole mitään hänen kokemuksiinsa verrattuna. Isä itse taas oli ihan päinvastaista mieltä, hän korosti sitä, että hänelle voi kyllä kertoa asioita ihan kuten aiemminkin, ja niin teinkin.

Et olekaan kokenut koskaan mitään kummempia vastoinkäymisiä niin kun lapsena vanhempien eroa ja aikuisena omaa avioeroa. Sellaiset valittaa pikkujutuista jotka ei ole kokenut oikeita vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen huomaa ihan jo perusasenteesta miten elämä on kohdellut. On helppo olla onnellinen ja luottavainen, huoleton ja positiivinen jos elämä on kohdellut hyvin.

Sen sijaan jos elämässä on ollut voittopuolisesti musertavan isoja takaiskuja eikä juurikaan positiivisia tapahtumia, elämänasenne on muotoutunut täysin toisenlaiseksi, ei uskalla ottaa riskejä kun se epäonnistuu kuitenkin, ei luota mihinkään, on varautunut, epäluuloinen ja puolustuskannalla koko ajan, on masentunut, apaattinen, jne.

Sanoisin että aidosti optimistisimpia ja sinnikkäimpiä ovat ne, jotka ovat kokeneet vaikeuksia ja päässeet niistä yli. Heitä näkee vapaaehtoistöissä ja muutenkin muita auttamassa. 

Vain, jos on sen verran voimavaroja / tuuria / resursseja / mitälie ollut jäljellä että on onnistunut voittamaan ongelmat ja kokenut riittävästi elämässä myös positiivista.

Ikävä kyllä negatiivisilla kokemuksilla on kertaluokkia suurempi vaikutus ihmisen arkielämään kuin jollain vähäisillä positiivisilla asioilla, negatiiviset asiat useimmiten ovat jokapäivä toistuvia kun taas joku pieni positiivinen asia voi olla luokkaa kerran vuodessa tai kahdessa. Se on äärimmäisen kuluttavaa ja raskasta, kyllä se väistämättä nujertaa ihmisen väsytystaktiikalla. Suomessa vielä henkinen ilmapiiri on muutenkin synkkä ja ankea, ja nyt oikeistovallan aikana erittäin myrkyllinen jopa. Vai muka maailman onnellisin maa, irvokkaampaa väitettä ei ole olemassakaan!

Niillä menee hyvin kenellä menee hyvin...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

Näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

Sen oppii huomaamaan todella helposti. Oikeaa elämää nähneet ovat paljon rennompia eivätkä niuhota pikkuasioista. Pumpulissa kasvaneen näkee heti.

Ne narisee pikkuasioista jatkuvasti. Mitättömistä jutuista joilla ei ole mitään merkitystä. Kaveri oli kuulemma arjen sankari kun uusi auto oli huollossa ja joutui käyttämään julkisia yhden päivän. Ei normaali ihminen koe tuollaista vastoinkäymiseksi. 

----------

Tämä voi olla ihan läpäksi tarkoitettu. Tuskin kukaan saa traumaa yhden päivän julkisilla kulkemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tietää. Tuollainen lausutaan silloin, kun selkeästi huomaa jonkun pumpulissa kasvaneen.

Näin on.

Mistä sellaisen pumpulissa kasvamisen huomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Millaista empatiakyvyttömyyttä tai ilkeyttä?"

 

Hän ei ymmärtänyt kroonisten sairauksieni aiheuttamia rajoitteita ja vaikutuksia elämääni.

Väitän että monella on yksinkertaisesti myötätuntouupumusta. Niin monella on nykyään kroonisia sairauksia, koska väestö ikääntyy, ettei jaksa olla tunteella mukana jokaisessa sairaudessa. Olen äitini omaishoitaja reilu kolmikymppisenä, ja monesti huomaan uupuvani siitä kun ympärillä olevat puhuvat jatkuvasti sairauksistaan ja terveydestään. 

Tämä,  voin myöntää, että kärsin tästä myötätuntouupumuksesta.

Olisi ollut mukavaa kasvaa pumpulissa, tai edes turvallisessa kodissa riippumatta siitä ketä siihen kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Yhden meidän luokkalaisen perhettä kuoli tsunamissa ja koulussa opettaja vannotti meitä, että tämän oppilaan tilannetta pitää sitten kaikkien ymmärtää, eikä hänen kuullen saa puhua omista vanhemmista, uutisista jne., koska me muut emme voi ymmärtääkään miten vaikeaa hänellä on, koska me emme ole kokeneet mitään niin rankkaa ja meillä on ollut elämässä paljon helpompaa. Tiesin että silläkin hetkellä samalla luokalla oli yksi toinen jonka kotiolot oli tosi ankeat, ja mietin miltä hänestä tuntui.

Toisinaan siis syy, että joku sanoo jotain tuollaista on ihan ymmärtämättömyys, luulee itse toimivansa oikein mutta metsään menee.

Olipa kasvattaja törkeä. Melkoista hyssyttelyä. Eikä se kenenkään tuskaa pois vie.

Toisilla on yhä oikeus puhua ja elää perusarkeaan, vaikka jonkun vanhempi olisikin kuollut.