Miksi jotkut sanoo toiselle "huomaa ettet sä ole kokenut mitään vaikeuksia"?

Mä oon kasvanut hyvissä turvallisissa oloissa ja aina saanut aikuisiälläkin vanhemmilta tai jopa isovanhemmilta apua tarpeen vaatiessa. Sekä omalta puolisoltani tukea kaikkeen. Tämä on luonut minulle sellaisen tunteen jo nuoruudesta asti, että mitä tahansa tapahtuukin, niin siitä kyllä selvitään ja apua on saatavilla monesta osoitteesta jos en itse tai oman perheeni kesken pärjää. En yleensäkään kyllä valittele pahemmin eikä minua kovinkaan moni asia saa raiteiltaan, ja monesti jos joku avautuu jostain asiasta, saattaa se minusta tuntua pikkujutulta jonka ei nyt pahemmin pitäisi hetkauttaa. Voi olla,että minulla on myös jotain kroonista tunnekylmyyttä tms. tiettyihin asioihin.

Toivon, että voin tarjota omille lapsilleni samanlaisen lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kuin olen itse tähän asti elänyt ja saman turvallisuuden ja luottamuksen tunteen elämää kohtaan, kävi mitä kävi. Ainakin toistaiseksi ollaan hyvällä tiellä tämän suhteen.

Noin sanotaan siinä kohtaa, kun argumentit loppuu. Ja koitetaan saada sympatiaa vaikka ruokaa varastelevalle nistille. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kasvanut hyvissä turvallisissa oloissa ja aina saanut aikuisiälläkin vanhemmilta tai jopa isovanhemmilta apua tarpeen vaatiessa. Sekä omalta puolisoltani tukea kaikkeen. Tämä on luonut minulle sellaisen tunteen jo nuoruudesta asti, että mitä tahansa tapahtuukin, niin siitä kyllä selvitään ja apua on saatavilla monesta osoitteesta jos en itse tai oman perheeni kesken pärjää. En yleensäkään kyllä valittele pahemmin eikä minua kovinkaan moni asia saa raiteiltaan, ja monesti jos joku avautuu jostain asiasta, saattaa se minusta tuntua pikkujutulta jonka ei nyt pahemmin pitäisi hetkauttaa. Voi olla,että minulla on myös jotain kroonista tunnekylmyyttä tms. tiettyihin asioihin.

Toivon, että voin tarjota omille lapsilleni samanlaisen lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kuin olen itse tähän asti elänyt ja saman turvallisuuden ja luottamuksen tunteen elämää kohtaan, kävi mitä kävi. Ainakin toistaiseksi ollaan hyvällä tiellä tämän suhteen

Kaltaisesi sitten julmistelevat toisille että "koska tämä oli minulle mahdollista, se on myös muille mahdollista, olet vain laiska jne." ettekä muista että saitte muilta tukea, apua, ym. resursseja, joita toisille ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kasvanut hyvissä turvallisissa oloissa ja aina saanut aikuisiälläkin vanhemmilta tai jopa isovanhemmilta apua tarpeen vaatiessa. Sekä omalta puolisoltani tukea kaikkeen. Tämä on luonut minulle sellaisen tunteen jo nuoruudesta asti, että mitä tahansa tapahtuukin, niin siitä kyllä selvitään ja apua on saatavilla monesta osoitteesta jos en itse tai oman perheeni kesken pärjää. En yleensäkään kyllä valittele pahemmin eikä minua kovinkaan moni asia saa raiteiltaan, ja monesti jos joku avautuu jostain asiasta, saattaa se minusta tuntua pikkujutulta jonka ei nyt pahemmin pitäisi hetkauttaa. Voi olla,että minulla on myös jotain kroonista tunnekylmyyttä tms. tiettyihin asioihin.

Toivon, että voin tarjota omille lapsilleni samanlaisen lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kuin olen itse tähän asti elänyt ja saman turvallisuuden ja luottamuksen tunteen elämää kohtaan, kävi mitä kävi. Ainakin t

Kaltaisesi sitten julmistelevat toisille että "koska tämä oli minulle mahdollista, se on myös muille mahdollista, olet vain laiska jne." ettekä muista että saitte muilta tukea, apua, ym. resursseja, joita toisille ei ole.

No sullapa on hyvä asenne taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden meidän luokkalaisen perhettä kuoli tsunamissa ja koulussa opettaja vannotti meitä, että tämän oppilaan tilannetta pitää sitten kaikkien ymmärtää, eikä hänen kuullen saa puhua omista vanhemmista, uutisista jne., koska me muut emme voi ymmärtääkään miten vaikeaa hänellä on, koska me emme ole kokeneet mitään niin rankkaa ja meillä on ollut elämässä paljon helpompaa. Tiesin että silläkin hetkellä samalla luokalla oli yksi toinen jonka kotiolot oli tosi ankeat, ja mietin miltä hänestä tuntui.

Toisinaan siis syy, että joku sanoo jotain tuollaista on ihan ymmärtämättömyys, luulee itse toimivansa oikein mutta metsään menee.

Olipa kasvattaja törkeä. Melkoista hyssyttelyä. Eikä se kenenkään tuskaa pois vie.

Toisilla on yhä oikeus puhua ja elää perusarkeaan, vaikka jonkun vanhempi olisikin kuollut.

Eikä ongelma ole vaan se muiden lasten kokemusten vähättely, vaan myös se, että yleensä lapsille mahdollisimman normaali arki on parasta, mutta tuo ek kyllä ole mitenkään normaalia jos kokemusta oikein alleviivataan kaikessa ja jopa koulukavereita on yritetty vetää siihen mukaan.

Varmasti samoja tyyppejä jotka huutavat muille että menkää töihin. He vain ajattelevat minkälaista olisi olla heidän tilanteessa, mutta eivät ajattele minkälaista olisi olla samassa kehossa ja mielessä.

Näin on sanottu mullekin. Voikun sanoja olisi tietänyt mitä kaikkea olen kokenutkaan. Mutta pidän mielelläni omana tietonani. Ei kaikkien tarvitse niitä tietääkään. Luulkoon mitä luulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se vertailu tosin mitään edes auta. Ei toisen huolet lähde pois sillä että toinen yrittää vähätellä niitä. Minusta typerä uskomus on myös se että vastoinkäymisiä voisi olla vain yhdenlaisia kerrallaan, tai että niitä pitäisi jotenkin vertailla. Kun äitipuoleni ja pikkusisarukseni kuolivat onnettomuudessa niin jotkut ihmiset sanoivat minulle että minun ei pitäisi rasittaa isää millään omilla huolillani koska hänellä on nyt niin vaikeaa, että pienet ongelmat ei ole mitään hänen kokemuksiinsa verrattuna. Isä itse taas oli ihan päinvastaista mieltä, hän korosti sitä, että hänelle voi kyllä kertoa asioita ihan kuten aiemminkin, ja niin teinkin.

Et olekaan kokenut koskaan mitään kummempia vastoinkäymisiä niin kun lapsena vanhempien eroa ja aikuisena omaa avioeroa. Sellaiset valittaa pikkujutuista jotka ei ole kokenut oikeita vastoinkäymisiä.

Mikä sitten on se oikea vastoinkäyminen jos ei vanhemman ja sisaruksen menettäminen?

Yleensä tuo kommentti seuraa siitä, kun en jaksa esittää olevani kiinnostunut saati myötätuntoinen jonkun valittaessa (pikku)asioista yrittämättä tehdä asioille mitään.

Valittamista siedän jotenkin, mutta saamattomuutta en siedä. Mikään ei muutu, jos ei mitään tee, ja mille ei voi mitään käsitellään ja mennään eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo kommentti seuraa siitä, kun en jaksa esittää olevani kiinnostunut saati myötätuntoinen jonkun valittaessa (pikku)asioista yrittämättä tehdä asioille mitään.

Valittamista siedän jotenkin, mutta saamattomuutta en siedä. Mikään ei muutu, jos ei mitään tee, ja mille ei voi mitään käsitellään ja mennään eteenpäin. 

Mitä jos se ihminen on kokenut niin paljon pahaa, ettei vaan ole energiaa yrittää muuttaa niitä pieniä asioitakaan? Joku voi masentua monesta eteen tulleesta vastoinkäymisestä, katsos. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kasvanut hyvissä turvallisissa oloissa ja aina saanut aikuisiälläkin vanhemmilta tai jopa isovanhemmilta apua tarpeen vaatiessa. Sekä omalta puolisoltani tukea kaikkeen. Tämä on luonut minulle sellaisen tunteen jo nuoruudesta asti, että mitä tahansa tapahtuukin, niin siitä kyllä selvitään ja apua on saatavilla monesta osoitteesta jos en itse tai oman perheeni kesken pärjää. En yleensäkään kyllä valittele pahemmin eikä minua kovinkaan moni asia saa raiteiltaan, ja monesti jos joku avautuu jostain asiasta, saattaa se minusta tuntua pikkujutulta jonka ei nyt pahemmin pitäisi hetkauttaa. Voi olla,että minulla on myös jotain kroonista tunnekylmyyttä tms. tiettyihin asioihin.

Toivon, että voin tarjota omille lapsilleni samanlaisen lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kuin olen itse tähän asti elänyt ja saman turvallisuuden ja luottamuksen tunteen elämää kohtaan, kävi mitä kävi. Ainakin toistaiseksi ollaan hyvällä tiellä tämän suhteen

Tämä on myös totta, että lapsena ja nuorena koettu hyvä lapsuus ja vahva perusturvallisuus auttaa. On helpompi ajatella ja uskoa elämän kantavan ja luottaa siihen, että kaikesta selvitään ja että apua on tarvittaessa saatavilla, kun on itse kokenut elämän ja maailman olevan sellainen.

Olen itsekin kokenut hyvän ja turvallisen lapsuuden ja minulla on ollut läheisiä mukana elämässä, mistä olikin apua silloin kun tapahtui kaikenlaisia vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo kommentti seuraa siitä, kun en jaksa esittää olevani kiinnostunut saati myötätuntoinen jonkun valittaessa (pikku)asioista yrittämättä tehdä asioille mitään.

Valittamista siedän jotenkin, mutta saamattomuutta en siedä. Mikään ei muutu, jos ei mitään tee, ja mille ei voi mitään käsitellään ja mennään eteenpäin. 

Sinun mielestäsi pikkuasia ei välttämättä ole toiselle samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo kommentti seuraa siitä, kun en jaksa esittää olevani kiinnostunut saati myötätuntoinen jonkun valittaessa (pikku)asioista yrittämättä tehdä asioille mitään.

Valittamista siedän jotenkin, mutta saamattomuutta en siedä. Mikään ei muutu, jos ei mitään tee, ja mille ei voi mitään käsitellään ja mennään eteenpäin. 

Mitä jos se ihminen on kokenut niin paljon pahaa, ettei vaan ole energiaa yrittää muuttaa niitä pieniä asioitakaan? Joku voi masentua monesta eteen tulleesta vastoinkäymisestä, katsos. 

 

Sitten, jos ei ole vielä sitä läheisten ym. tukea ja apua vastoinkäymisissä, niin vie ihmisen aika tehottomaksi yksin selviytyen. Kukaan ei voi koskaan tietää millaista taakkaa kukin kantaa. 

Itse en kerro omista vastoinkäymisistä, ehkä juurikin vain niistä "pienistä arkisista" valitan, mutta pahemmat pidän itselläni.

Kyllä nämä asiat on enemmän luonteessa kuin mistään muusta. Tiedän empaattisia ihmisiä ja epäempaattisia, eikä näissä mitään suoraa korrelaatiota lapsuuden kokemuksiin ole.

Esim. eräs todella hyvän lapsuuden ja aina apua saanut ihminen antaisi vaikka sydämen rinnastaan jos jollekulle siitä tulisi parempi olo, ei ole mennyt mitenkään "pilalle" tai porskuta ylpeänä. Joku taas on negatiivinen ja haluaa kaikissa nähdä jotain huonoa.

Ei se tämän ihmeellisempää ole.

Yleensä nämä ovat näitä jotka ovat itse olleet monen asian suhteen hyvin etuoikeutetussa asemassa ja eläneet ihan tavallisen hyvän lapsuuden ja nuoruuden ja sitten kokeneet jonkun yksittäisen vastoinkäymisen, esimerkiksi vanhemman kuoleman, ja sitten kuvittelevat sen perusteella olevansa niin kokeneita, tietävänsä kaiken ja kokeneensa enemmän kuin kukaan toinen.

Sen takia sanoo, kun jollekin on maailmanloppu kun pikkuvarpaan kynnen kärkeen tulee lohkeama. Se on tosiaan rankinta mitä ikinä voi olla ja kuvitella ja kaikki suhteellisuudentaju oikeista vaikeuksista ja ongelmista puuttuu kokonaan. Ja näitä pumpulissa kasvaneita riittää, muutenkin kaikessa erittäin egosentrisiä yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia sanoo, kun jollekin on maailmanloppu kun pikkuvarpaan kynnen kärkeen tulee lohkeama. Se on tosiaan rankinta mitä ikinä voi olla ja kuvitella ja kaikki suhteellisuudentaju oikeista vaikeuksista ja ongelmista puuttuu kokonaan. Ja näitä pumpulissa kasvaneita riittää, muutenkin kaikessa erittäin egosentrisiä yksilöitä.

Tai sitten sinulle ei haluta kertoa kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia sanoo, kun jollekin on maailmanloppu kun pikkuvarpaan kynnen kärkeen tulee lohkeama. Se on tosiaan rankinta mitä ikinä voi olla ja kuvitella ja kaikki suhteellisuudentaju oikeista vaikeuksista ja ongelmista puuttuu kokonaan. Ja näitä pumpulissa kasvaneita riittää, muutenkin kaikessa erittäin egosentrisiä yksilöitä.

Tai sitten sinulle ei haluta kertoa kaikkea.

Valittaja kyllä valittaa kaikille, jotka sattuvat olemaan kuuloetäisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia sanoo, kun jollekin on maailmanloppu kun pikkuvarpaan kynnen kärkeen tulee lohkeama. Se on tosiaan rankinta mitä ikinä voi olla ja kuvitella ja kaikki suhteellisuudentaju oikeista vaikeuksista ja ongelmista puuttuu kokonaan. Ja näitä pumpulissa kasvaneita riittää, muutenkin kaikessa erittäin egosentrisiä yksilöitä.

Tai sitten sinulle ei haluta kertoa kaikkea.

Valittaja kyllä valittaa kaikille, jotka sattuvat olemaan kuuloetäisyydellä.

Niin, valittaa siitä yhdestä asiasta. Et voi tietää hänen muita ongelmiaan.

Onpa typerä oletus, että ihminen valittaisi vain rankimmasta kokemuksestaan.