Miten sinä pääsit töihin ilman suhteita ja vuosien työkokemusta?

Peruskoulun pohjalta työhaastatteluun ja sain töitä. Olen ollut työelämässä nyt 35 vuotta, en ole päivääkään ollut työttömänä. Työsuhteita ollut 4 kpl (lyhin 10 kk ja pisin 24 vuotta). Ja tuo pisin oli edellinen työpaikkani, ei nykyinen.

18 vuotias lapseni pääsi töihin suhteillani, mutta alku oli vain kokeilua ja ihan omilla tekemisillään on saanut pitää työnsä = alun jälkeen paljon lisää töitä opiskelun rinnalla.

Ihan hakemalla avoimiin paikkoihin.

Nykytyössä yritetään jotenkin korostaa suhteita. Silti kokemus ei usein kanna vaan nuoria saatetaan tuntemattomina palkata hakemuksella ja haastattelulla ohitseni. Kai päällisin puolin miellyttäminenkin on joillekin "suhde", jolla voi työllistyä.

Totta kai työkokemuksella ja hakemuksella hakeminen on hyvä asia, mutta välillä koen erikoisena jos nimenomaan valitaan kokematon muualta ohi.

Hain työpaikkaa vähän epäsuositulta sijainnilta, 80km päästä kaupungista. Tosin sitä ennen olin saanut sopivaa työkokemusta 1,5kk mittaiselta sijaisuuspätkältä, joka myös oli tunnin ajomatkan päässä, sieltä sain myös suosittelijan. Joskus siis kannattaa tarttua siihen järjettömältäkin tuntuvaan tilaisuuteen, se voi poikia jotain hyvää tulevaisuudessa. 

Ammattikorkean työharjoittelun kautta. Työharjoittelu sujui tosi hyvin ja minuun oltiin erittäin tyytyväisiä. Yrityksestä ei löytynyt minulle kovin pitkälle töitä mutta sain sieltä pari hyvää suosittelijaa, joiden avulla sain sitten seuraavat työpaikat.

Alku tähän kaikkeen oli siis tuo työharjoittelupaikka ja siellä pärjääminen. Paikan sain ihan ilmoituksen kautta hakuprosessilla, siinä oli peräti kaksi haastattelukierrosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tein vuosia huonosti palkattua paskaduunia ja pikku hiljaa etenin. Ensimmäinen työ oli tukityöllistämisduuni, palkka n. 1800 € kk. Sen jälkeen kaksi vuotta mutaman kuukauden pätkiä parin tonnin liksalla. Nykyään 6500 €/kk. 

No tuohan oli kaikkea muuta kuin mitä kysyttiin. Olit ensin tukityöllistämistyössä, et siis päässyt suoraan töihin. Ja jos etenet pikkuhiljaa samassa paikassa, kyse on suhteista ja pitkästä työhistoriasta.

En ole koskaan päässyt töihin ilman mainitsemiasi asioita. Koulutus ei riitä, hyvä cv ei riitä. Suhteilla olen aina päässyt, joku kaveri vinkkaa minusta kaverilleen jne.

Ilmaisen työharjoittelun kautta

Annoin rekrytoijalle.

Vasta kun työnantaja ei enää saanut työkokeilijoita tai palkkatukilaisia, jollainen olin ollut.

Jätin tuon työpaikan heti, kun se oli mahdollista, koska vähemmän yllättävästi työnantaja ei pitänyt siitä, että joutui maksamaan työntekijöilleen palkkaa, ja kohtelu oli sen mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verkostoituminen yliopistossa ei merkitse sitä että olisin saanut ensimmäisen työni suhteilla. Oletko koskaan kuullut suosittelijoista?

Suosittelijat on suhteita. Eihän ne muuten osaisi suositella sinua.

Vai niin. Mitäs kun yliopisto-opettajani suositteli minua, opiskelijaansa, rekrytoijalle?

Etsimällä kylmästi firman pomon yhteystiedot ja soittamalla tälle osoittaakseni kiinnostukseni haettavaa työpaikkaa kohtaan.

Pelkkien hakemusten lähettäminen ei ole poikinut töitä, mutta suoraan pomolle soittamalla oon aina päässyt haastatteluun ja saannut töitä.

Asun maassa, jossa onneksi pääsee vakitöihin, jos pääsee läpi pääsykokeista. Minä pänttäsin ja pääsin, ja nyt minulla on vakivirka, josta ei voi potkia pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein vuosia huonosti palkattua paskaduunia ja pikku hiljaa etenin. Ensimmäinen työ oli tukityöllistämisduuni, palkka n. 1800 € kk. Sen jälkeen kaksi vuotta mutaman kuukauden pätkiä parin tonnin liksalla. Nykyään 6500 €/kk. 

No tuohan oli kaikkea muuta kuin mitä kysyttiin. Olit ensin tukityöllistämistyössä, et siis päässyt suoraan töihin. Ja jos etenet pikkuhiljaa samassa paikassa, kyse on suhteista ja pitkästä työhistoriasta.

Eikä ollut, et vain tajunnut pointtia. Sain työn koska olin ensin saanut kokemusta työllistämispaikasta. Suoraan en olisi töitä saanut. En ole samassa paikassa ollut vaan nyt on neljäs firma tuon ensimmäisen jälkeen. Pointti oli että aloita ihan paskimmasta ja etene vähitellen paikka paikalta parempaan. Olen lisäksi firman sisällä edennyt ihan vain hakemalla ja saamalla uuden työn, katsos kun jotkut työskentelevät suurissa pörssifirmoissa eikä Pärnäsen pajalla missä kaikki tuntevat toisensa. 

Kiinnostaisi tietää minkä näköisiä ihmisiä nämä on ja minkälaisia haastattelu kysymyksiä nämä päässeet ihmiset on saaneet ja miten vakuuttavat omalla puheellaan työnantajat jne. Multa kysytään aina ihan ihmeellisiä kysymyksiä haastatteluissa.. ja kun olen ollut muiden haastatteluissa NS. Apuna aikoinaan heille ne on ollut paljon kiltempiä ja helpompia kysymyksiä jne. En tajua. Ja ihan oman alan töitä ja oman työkokemuksen mukaisia paikkoja hakenut. Ja olisi kiva nähdä se hakemus ja CV jolla nykyään edes pääsee haastatteluun ja saa paikan.. . 

Kerrankin eräs työnantaja kyseli häistä ja ties mistä kun huomasi sormuksen mulla kun olin nuori nainen.. no ei tullut sitä paikkaa arvatenkaan.. ja kun asuin NS. Lähiössä siitäkin vtuili ja luuli luottotiedottomaksi, tajusin sen vasta haastattelun jälkeen... Kyllä vtutti. No parempi ettei tuollaiseen Lafkaan joutunut, jossa vain kultalusikka suussa syntyneitä on.. onhan tämä tavallisen ihmisen taivallus joskus liian raskasta ja epäreilua.. 

kun tehdään ihan ihme oletuksia ja kierrellään ja kaarellaan puheilla ihan oudosti ja nuorempana ainakaan näitä piiloviestejä tajua ja ei jännityksessä nyt aina heti vieläkään.. sen takia yritän aina haastatteluun mennä sillä asenteella etten edes halua töitä, niin voin ehkä melkein sen saada kun jännitys ei pilaa. Tämäkin asia olisi rekrytoinnin hyvä ottaa huomioon. Oikeasti pätevä ihminen voi olla jännityksen takia huono haastatteluissa ja sitten palkkaavat jonkun itseään täynnä olevan esiintyjä  Jani Petterin ja rekry alkaa kohta taas alusta . .

En vaan voi käsittää näitä..

Perustin yrityksen 27v sitten.

Tuurilla löysin ensimmäisen koulutukseen sopivan työpaikan.

Aikaisemmin tehtävään valittu oli löytänyt parempaa tekemistä ja soittivat sitten minulle ja kysyivät haluanko tulla varanaisen varamieheksi.

Tämän jälkeen ei ole ollut enää vaikeuksia löytää töitä.

Ekan kesätyön sain vanhempani työpaikalta -85, mutta sen jälkeen olen saanut kaikki paikat ihan hakemalla ja menemällä työhaastatteluun, jos on kutsuttu. Myös kaupungista, josta en tuntenut ketään.

Aloitin pohjalta ja etenin pikkuhiljaa, kun tuli kokemusta ja suosittelijoita.

6 kk palkattomana harjoittelijalla, sain sen jälkeen vakipaikan ja nyt palkka 4800e/kk. Tuurilla oli todella iso merkitys, ikävä kyllä