Miten sinä pääsit töihin ilman suhteita ja vuosien työkokemusta?

Ihan vain hakemalla töitä. Mutta veikkaanpa, ettei sullekaan raskaat ja matalasti palkatut työt kelpaa... 

Pyydettiin töihin. Vanh  opiskelijakaveri hommasi paikan mulle.

Opiskelemalla tutkinnon alalta, jolla oli työntekijäpulaa. Olen hakenut vain ekaa työpaikkaani, sen jälkeen mut on yleensä pyydetty töihin. 

Läpäisin kilpailun.

Vierailija kirjoitti:

Pyydettiin töihin. Vanh  opiskelijakaveri hommasi paikan mulle.

En ollut tähän opiskelijakaveriin missään yhteydessä opintojen jälkeen. Ei edes opintojen aikana liikuttu samoissa piireissä. Hän vaan jostain muisti minut. Menee varmaan suhteisiin silti kuitenkin. 

Hyväksyin pienen palkan ja työpaikan sijainnin hevon kuusessa, toisella puolella Suomea, että sain unelmien työni. Jätin perheen ja ystävät Etelä-Suomeen. Siitä se lähti. Olen myös tehnyt huonosti palkattuja ns. paskatöitä oman alan töiden välissä, ettei ole tarvinnut olla työttömänä. Mutta ihmeellistä kyllä kaikki kertynyt työkokemus hyödyttää yleensä seuraavassa tai jossain vaiheessa. Ainoastaan esimiehen ja johtajan töistä olen kieltäytynyt. Vastuu ei kiinnosta niin paljon, että sille uhraisin terveyteni. Katsonut vierestä, kun tutut saaneet töissä sydäreitä ja heistä on tullut katkeria eläkeläisiä, jotka naama pitkällä vähättelevät paskatöitäni ja kadehtivat hyvinvoivaa ulkomuotoani.

Työnantaja soitti että olisi töitä kunnon työmiehelle. Niin yksinkertaista se oli. M67

Menin alussa sellaisiin töihin kun mansikanpoimijaksi tai lapsenvahdiksi sukulaisille. Kauan olin opiskelun ohella puhelinmyyjänä.  Niistä sai jo jotain kokemusta. 

En todellakaan yrittänyt ensimmäisenä työpaikkana mihinkään esim oman (tulevan) alani töihin. 

Amk lähestyessä loppua kävin useammassa vuokratyövoimaa välittävässä firmassa. Yhden noista kautta sain paikan ja vuoden oltuani hommassa siirryin vuokrafirmasta yrityksen palkkalistoille. 

Lähinnä feikkaamalla vähän itsevarmempaa ja kokeneempaa kuin olenkaan.  Oikeesti mulla oli takana muutamassa ihan isossa firmassa tehtyä kesätyötä, jotka meni vähän miten meni, mutta näytti hyvältä papereissa. Tosin samalla rehellisesti sanoen, että en pelkää tarttua luuriin tai tulla kysymään jos joku asia askarruttaa. 

Siitä on jo aikaa. Nykyään töitä ei ole niin paljon tarjolla. Ei auta feikki, kun on oikeaa kokemusta tarjolla pilvin pimein.... Silloin sitä pitää olla. Ei riitä hyvä tahto. 

Minun töihin pääsyni oli osin kiinni hauskasta sattumasta. Olin ollut kovassa varsataudissa. Menin kuitenkin haastatteluun vaikka polvet vielä notkuivat. Kysyivät, josko jännitin. Kerroin vatsataudista, hymyilivät ymmärtävästi, luulivat että jännitän. Toki pystyin esittämään paperit homman hallinnasta. Lupasivat soittaa parin päivän päästä. Ei kuulunut mitään ja sitten viidentenä päivänä tuli soitto. Molemmat haastattelijat olivat sairastuneet kuulemma hurjaan vatsatautiin. Ja siinä potiessaan olivat muistaneet minut. 

Aluksi harjoittelijan palkalla suunnitteluhommiin. Koulutodistus oli ok

Suunnittelun kun opin(tätä suunnittelua ei opi kuin tekemällä) niin oon ollut samassa työssä nyt 20 vuotta

Jäin taloon oppisopimuskoulutuksen myötä.

No olemalla eka koulun kautta harjoittelijana ja tulevaisuudessa hyvällä tuurilla

Uskokaa tai älkää, työkkäri osoitti työpaikan.

Ei mitenkään olen 40+ suomalainen mies.

Olen minä saanut töitä ilman suhteutakin. Toki suhteillakin.

Ekan oikean työpaikan sain kun olin harjoittelussa opiskelun lopussa ja sitten samassa talossa ollut toinen firma, jonka kanssa tein harjoittelun aikanakin hommia, otti töihin.

Yhden paikan sain kun kysyin samassa urheiluseurassa toimineelta kaverilta töitä. En siis tuntenut ennestään kuin nimeltä ja sen, että silä on firma.

Yhden paikan sain kun kaveri sanoi, että erääseen firmaan tarvitaan työntekijä. Ei siis ollut edes kaverin työnantaja.

Pari paikkaa olen saanut ihan hakemalla työkkärin sivuilla ollutta paikkaa.

Yhden paikan sain kun kävin työkkärin ekassa haastattelussa ja työkkärin mies sanoi, että tuossa olisi koulutusta vastaava paikka, soita sinne. Soitin, kävin haastattelussa ja sain töitä.

Loput on sitten tullut enemmän tai vähemmän suhteilla, sousituksilla jne.

Nyt työnantajat on alkaneet vastaamaan hakemuksiin kun haen sellaista työtä mihin on kokemusta ja koulutus että ammattitaitoni ei riitä.

Jännästi palkkatukea annetaan vaan ulkkareille.

Vierailija kirjoitti:

Tuurilla. Älä luovuta, kyllä jotain ennen pitkää löytyy :) 

Ns. lakkikourassa. Kiersin aikoinani noin 100km alueen kotini ympäriltä ja ovesta sisään ja kysymään. Tämä nykyinen, lähetänpä CVn netin kautta on naurettavan tehoton. Mitäs luulette kun vertaamme et työnantajalla on 600 lukematonta CVtä pöydällään versus mies pöydän takana kysymässä, kummalle ovi aukeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuurilla. Älä luovuta, kyllä jotain ennen pitkää löytyy :) 

Ns. lakkikourassa. Kiersin aikoinani noin 100km alueen kotini ympäriltä ja ovesta sisään ja kysymään. Tämä nykyinen, lähetänpä CVn netin kautta on naurettavan tehoton. Mitäs luulette kun vertaamme et työnantajalla on 600 lukematonta CVtä pöydällään versus mies pöydän takana kysymässä, kummalle ovi aukeaa?

Nykyään et vaan tuolla tavalla mene niitä töitä kysymään.