Miten sinä pääsit töihin ilman suhteita ja vuosien työkokemusta?

Laitoin hakemuksen, kävin haastattelussa, sain paikan. Hyvä CV auttaa asiassa.

Aloitin paskaduunista. Osoitin olevani kehityskelponen yksilö, tein ahkerasti töitä, niin siitä vähitellen olen siirtynyt parempiin tehtäviin. 

Luonteellani ja koulutuksellani. Olen näistä saanut kuulla joskus jälkikäteen. Olen työelämässä miellyttävä ja ystävällinen ja haluan kuulemma aina kaikille parasta ja tunteen, että viihtyvät. Myös koulutukseni on ollut suuressa osassa työnsaannissa.

Ikinä en ole ketään tuntenut työpaikoissa tai suhteilla päässyt vaan täysin omilla ansioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verkostoituminen yliopistossa ei merkitse sitä että olisin saanut ensimmäisen työni suhteilla. Oletko koskaan kuullut suosittelijoista?

Suosittelijat on suhteita. Eihän ne muuten osaisi suositella sinua.

Suhteilla tarkoitetaan yleensä sitä että jollakin sinulle tutulla ihmisellä on suora suhde siihen firmaan johon pääset töihin. Suosittelija on vain henkilö joka on valmis kehumaan sinua jos siitä firmasta soitetaan.

Huoh. Miten ihmiset saa pidettyä motivaatiota yllä tässä työnhaussa? Itse olen ihan masentunut ja mietin olenko todella niin surkea etten enää mihinkään kelpaa.. tuntuu että kymmenen vuoden työkokemus on vedetty vessan pöntöstä alas.. ei paljoa naurata. Vain ei valitettavasti juuri nyt sinua valittu jne. Todella raskasta. 

Mutta hei, työllistyminen on vaikeaa, ja sen ymmärtää vasta sitten kun sen kokee. Olen aiemminkin joutunut olemaan samassa tilanteessa ja kuvittelin että kun on kokemusta jo, ei olisi näin vaikeaa. .

Paskan marjat. Ihan yhtä vaikeaa ellei vaikeampaa. 

Nykyään työn saaminen, ja hakeminen jne on puhdasta raketti tiedettä ja aivan silkkaa puhdasta tuuria. Ei NS. Kokemus tms. 

Auttaa tosin paljon jos olet nuori ja kaunis ja laiha. 

En ole enää kunnolla noista mitään joten se siitä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen työpaikan olen löytänyt hakemalla tehtävää joka on ilmoitettu lehdessä/ yrityksen nettisivuilla tai työvoimahallinnon sivuilla. En ole kummallakaan asuinpaikkakunnallani syntynyt, käynyt kouluja eikä niillä ole minun sukulaisiani.

Poika 16v on saanut kesätyöt: hakemalla ilmoitettua tehtävää; soittamalla yritykseen; viemällä avoimen hakemuksen kauppaliikkeeseen.

Kaikki minun rekrytoimat henkilöt on myös tulleet hakemalla ilmoitettua paikkaa. Firman sisällä on työkiertoa toki ollut sopimalla. En taida tuntea ketään joka olisi mennyt töihin epävirallisia reittejä firman ulkopuolelta. 

Minä tiedän. Olen myös itse mennyt joihinkin työpaikkoihin  ilman hakemusta. Nämä ovat olleet sellaisia täsmärektyrointeja, jotka nimenomaan toimivat suhteiden avulla: työnantajalla on tietty, hyvin spesifi tarve ja on tiedossa, että minä olen sen tarpeen asiantuntija. Tällöin ei tuhlata aikaa eikä vaivaa mihinkään työpaikkailmoituksiin ja haastatteluprosesseihin, vaan palkataan suoraan minut - ainakin jos se sopii aikatauluihini. Nämä ovat lähes kaikki vuoden tai muutaman mittaisia määräaikaisia projekteja. Olen myös rekrytoinut samalla perusteella ihmisiä projekteihin ihan ilman mitään hakuja.

 

Jos tiedän, että joku toimii, miksi alkaisin säätää turhaan?

Valmistuin IT-alalle. Katsoin youtubesta tutoriaalivideoita ohjelmointiin liittyen ja rakensin pari ohjelmointiprojektia vapaa-ajallani. Tein nettisivut projekteille. Töitä hakiessa linkkasin tämän nettisivuni työhakemukseen. Pääsin jokaiseen haastatteluun.

Valitsin IT-alan opinnot jo 2013 (valmistuin 2019 amis+amk) koska jo silloin tiesin olevan sitä, että aukko CV:ssä tai muu kyvyttömyys ylläpitää ammattiaan työttömänä heikentää työnsaantimahdollisuuksia. Nyt mulla on mahdollista ylläpitää validia työosaamista yllä vaikka palkkatuloja ei olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Miten ihmiset saa pidettyä motivaatiota yllä tässä työnhaussa? Itse olen ihan masentunut ja mietin olenko todella niin surkea etten enää mihinkään kelpaa.. tuntuu että kymmenen vuoden työkokemus on vedetty vessan pöntöstä alas.. ei paljoa naurata. Vain ei valitettavasti juuri nyt sinua valittu jne. Todella raskasta. 

Mutta hei, työllistyminen on vaikeaa, ja sen ymmärtää vasta sitten kun sen kokee. Olen aiemminkin joutunut olemaan samassa tilanteessa ja kuvittelin että kun on kokemusta jo, ei olisi näin vaikeaa. .

Paskan marjat. Ihan yhtä vaikeaa ellei vaikeampaa. 

Nykyään työn saaminen, ja hakeminen jne on puhdasta raketti tiedettä ja aivan silkkaa puhdasta tuuria. Ei NS. Kokemus tms. 

Auttaa tosin paljon jos olet nuori ja kaunis ja laiha. 

En ole enää kunnolla noista mitään joten se siitä..

Hyvin sanottu. Miehellä eniten auttaa laatikkoleuka ja 190cm pituus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verkostoituminen yliopistossa ei merkitse sitä että olisin saanut ensimmäisen työni suhteilla. Oletko koskaan kuullut suosittelijoista?

Suosittelijat on suhteita. Eihän ne muuten osaisi suositella sinua.

Suhteilla tarkoitetaan yleensä sitä että jollakin sinulle tutulla ihmisellä on suora suhde siihen firmaan johon pääset töihin. Suosittelija on vain henkilö joka on valmis kehumaan sinua jos siitä firmasta soitetaan.

 

Eikä tarkoiteta. Suhteilla tarkoitetaan sitä, että sinä tunnet jonkun joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun ja luottamus kurottaa näitä ketjuja pitkin kunnes se yltää sinusta työnantajaasi. 

 

Oma alani on aika pieni niche, jossa kaikki tuntevat kaikki Euroopan laajuisesti. - mitä osast, mihin pystyt, millainen olet työkaverina. Niinpä suhteet ovat kaikessa rekrytoinnissa mukana - hyvässä ja pahassa.

Menin alunperin äitiyslomatuuraajaksi. Haalin itselleni kaikenlaiset p*skimmat työtehtävät, joita kukaan muu ei mielellään hoitanut ja lopulta vastasin niistä. Sen jälkeen olin tullut niin korvaamattomaksi, että äitiyslomalaisen palattua mut päätettiin palkata ihan vakkariksi.

Opiskelin alalle, missä on töitä. Tein paljon töitä opintojen ohella riipumatta siitä oliko kyseessä itselle epämieluisa duuni. Opiskelin lisää.

Kun oma ala alkoi tuntua pakkopullalta, vaihdoin työpaikkaa toiselle alalle asiantuntijatehtäviin, johon oma koulutukseni soveltui, vaikka eri alaa onkin. 

Kovaa työtä ja järkeviä valintoja. Jos olisin seurannut unelmiani, ei asiat varmaan olisi näin hyvin elämässä. Nyt on hyvä vakiduuni ollut yli viisi vuotta, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin, on mukiin menevä palkka vaikka ei mikään huima olekaan.

N. 33 v.

15 vuotta ns. paskaduuneja, eikä niistä yhdestäkään ole ollut mitään apua työllistymiseen omalle alalle johon opiskelin.

Ja niin siis pikaruokaravintolaan pääsin ilman suhteita, yhteensä olen ollut 7 eri työnantajalla ja kaikkiin paitsi kahteen on ollut joku aiempi kontakti.

Hain paikkaa ja en saanut. Selvitin valitun henkilön työpaikan ja soitin sinne töitä kysellen. Kiittelivät kiinnostuksesta. Kohta sen hakemani työn saanut lähti pois ja hänen paikka meni hakuun. Hain ja sain. Oli jo vähän valmiiksi jalka oven välissä...

Olin 18-vuotiaana koulun kautta työharjoittelussa muistaakseni 2 vai 3 kk ja ilmeisesti hoidin työni hyvin koska siitä suoraan tarjottiin kesätöitä ja sitten sainkin jo vakkarisopimuksen. Edelleen 17 vuotta myöhemmin samassa ja ainoassa työpaikassa mitä mulla on koskaan ollut. Olen kyllä todella onnekas! Ei oo koskaan tarvinut hakea töitä/olla työttömänä ja pidän todella paljon työstäni.

Laitoin haluamaani yritykseen sähköpostin ja kerroin mitä voisin tehdä heille, löysin siis piilotyöpaikan. Olin vasta opiskelija.

"Eikä tarkoiteta. Suhteilla tarkoitetaan sitä, että sinä tunnet jonkun joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun ja luottamus kurottaa näitä ketjuja pitkin kunnes se yltää sinusta työnantajaasi. "

Tuossahan siis rakentuu juuri se tuttujen ihmisten ketju siihen palkkaavaan yritykseen saakka. Joka on siis ihan eri asia kuin suosittelija jolla ei tarvitse olla mitään kautta mitään yhteyttä siihen palkkaavaan firmaan.

Hyvällä valmennuksella ja hyvällä cv llä sekä työhakemuksella. Sekä aiheeseen perehtymällä lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Näytöillä ja osaamisella. Asenteella ja ennenkaikkea halulla tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä valmennuksella ja hyvällä cv llä sekä työhakemuksella. Sekä aiheeseen perehtymällä lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Näytöillä ja osaamisella. Asenteella ja ennenkaikkea halulla tehdä töitä.

En ollut paras vaan olin sopiva.

Olen saanut parikin työpaikkaa johon on ollut reippaasti yli sata hakijaa ilman mitään suhteita. En kyllä itsekään ymmärrä että miten koska en omasta mielestäni ole mitenkään erityinen. 

Vierailija kirjoitti:

Hain paikkaa ja en saanut. Selvitin valitun henkilön työpaikan ja soitin sinne töitä kysellen. Kiittelivät kiinnostuksesta. Kohta sen hakemani työn saanut lähti pois ja hänen paikka meni hakuun. Hain ja sain. Oli jo vähän valmiiksi jalka oven välissä...

Nerokasta!