Onko aikoinaan aikaisin puhumaan oppinut lapsesi nyt älykäs?
Entä myöhään puhumaan oppinut (yli 2-vuotiaana) vähemmän älykäs/lahjakas?
Kommentit (25)
Aloin puhua 9kk ja kävellä samaan aikaan, reilu 1v aloin puhua kahden sanan lauseita, lukemaan opin 3-vuotiaana... no joo, mutta olen testiälykäs (Mensa) ja elämässä hyvin menestynyt, olen nyt 25v ja mulla on 30 hengen yritys ja maisterin tutkinto sekä kaksi lasta.
Kohtalaisen hyvin kyllä menestyvät koulussa, mutta eivät mitään poikkeuksellisen lahjakkaita ole, keskiarvot hieman ysin molemmin puolin. Aikaisin kaikki oppivat kyllä lukemaan, 3 - 5-vuotiaina.
ja olen aina menestynyt hyvin äidinkielessä, matematiikassa ja reaaliaineissa ja ollut semmoinen ärsyttävä kympin tyttö, en nyt osaa kehua että onko se älykkyyttä vai mitä lahjaa :). En ole kyllä koskaan edes ajatellut että onko noilla asioilla mitään tekemistä keskenään.
Sanoisin jopa, että lapsista se, joka oppi viimeisenä puhumaan, on älykkäin.
PS: Spede Pasanen oppi puhumaan vasta 3-vuotiaana.
puhumaan. Koulussa yli ysin keskiarvo ilman erityistä pänttäystä. Muuten en sitten elämässä ihan kovin loistavasti olekaan pärjännyt, eli aina nämä asiat eivät korreloi.
Mutta kävelyllä on älykkyyteen sen verran korrelaatiota että eikö vasta valmistunut tutkimus että älykkäät ihmiset oppivat myöhemmin kävelemään?
Mutta toisaalta.. on myös luokan häirikkö, levoton ja kuriton pikkuvilpertti. Mieluummin normaaliälyinen ja vähän helpompi lapsi seuraavaksi....
yh :) on se, joka on oppinut kaikkein aikaisimmin puhumaan, 8kk iässä oli jo tullut sanoja. SItten taas meidän lapsen serkku alkoi puhua vasta 2,5-vuotiaana, ja on luokkansa paras matematiikassa.
Meidän suvussa näyttää pätevän se, että mitä myöhemmin oppii kävelemään, sen parahiten menestyy elämässä. 1-v 8kk iässä kävelemään alkanut serkkuni on tällä hetkellä kansainvälisen suuryrityksen johtaja. Äitinsä joka alkoi kävellä 1-v 6kk iässä on myöskin kv-tasolla hyvin menestynyt.
ja ovat yleislahjakkaita, eivät ole missään huonoja,
todistukset ja koemenestys 9 ja 10 luokkaa, kiitettävää ja erinomaista.
Ei kai voine enempää toivoa. Lisäksi harrastavat ja ovat niissäkin huippuja.
Katsotaan sitten tätä asiaa 10-15 vuoden kuluttua uudestaan jolloin voidaan päätellä oliko lapsuusajan menestyksellä merkitystä aikuisuuteen.
Ei ole aspergerin syndroomaa, en ymmärrä kuka on tuollaista höpsötellyt että aikainen lukeminen tarkoittaa aspergeria. Minä opin siksi kun äiti sitkeästi opetti. Elämän varrella on tullut kyllä mulle vastaan useampiakin ihmisiä jotka oppineet 3-vuotiaana lukemaan. Oma lapsi on tosi kiinnostunut lukemisesta ja kirjaimista, tunnistaa sanoja ja kirjaimia ja osaa laskea montako kirjainta sanassa, ei ole vielä 2v täyttänyt. Arvelen että oppii lukemaan " pian" , 3 tai 4 v.
4
Näin sen täytyy ollakin - vanhempien tehtävä on kannustaa.
siitä sen verran, että siitähän on yleensä vanhempien muistot, että milloin on oppinut puhumaan. On myös erittäin tulkintakysymys. Kaverini mielestä hänen 8-kuukauden ikäinen vauvansa puhui, kun sanoi pa (joka kuulemma tarkoitti palloa) ja pä (tarkoitti kuulemma pää) No nyt 2-vuotiaana puhuu yksittäisiä sanoja, ei lauseita. Sanokaapa te milloin hän on mielestänne oppinut puhumaan.
Jos kahden sanan lauseita oppii puhumaan 1v. ja lukemaan jo 3v. , mun mielestä se viittaa korkeaan älykkyysosamäärään lähinnä verbaalisen lahjakkuuden osalta. Albert Einstein oppi puhumaan vasta joskus 4v. ja vanhemmat pitivät häntä hieman vajaaälyisenä. Paljastuikin myöhemmin, että hän on poikkeuksellisen lahjakas matemaattisessa päättelyssä, avaruudellisessa hahmottamisessa sekä luovassa ongelmanratkaisukyvyssä. Mitä olen lukenut Einsteinin elämänkertaa, ei hän erityisen hyvä koulussa ollut. Hän oli kuulema huono kielissä!!
Eiköhän kaikki vaan opi omaan tahtiinsa ja niillä asioilla ei ole mitään yhteyttä aikuisiän älykkyyden kanssa. Älykkyyskin on niin vaikea mitata...tarkoitetaanko sillä älykkyysosamäärää (mensa), opiskelutaitoa (koulu/työ) vai tunneälyä (elämässä pärjääminen) Sehän riippuu ihan perheesstä ja ihmisistä, että mitä noista älykkyyksistä sitten arvostaa!
Tässä esimerkkejä:
Väite-aikaisin puhumaan oppinut on älykäs
*äitini on oppinut sanomaan sanoja ja puhumaan todella aikaisin. Hän on erittäin älykäs aikuisenakin, kuuluu mensaan. Hän on kuitenkin työtön ja osa-aikainen tarjoilija. Hän on ollut kotiäitinä lähes koko elämänsä..hänellä on 7 lasta.
*Siskoni poika on myöskin puhunut todella aikaisin. Hänellekkin sanoja ja puhetta opetettiin ahkerasti. Hän osasi lukeakkin todella aikaisin ja osaa nyt 5 vuotiaana ihan ihme nippeli tietoja. Mutta, hän taas ei oikein pärjää. Ei osaa leikkiä yksistensä, pukemisen opetteluun meni kovin pitkä aika ja muutenkin vaikuttaa vähän " hölmöltä" ihan normaaleissa elämän asioissa.
Väite-Aikaisin kävelemään oppinut on liikannallisesti lahjakas
*mieheni oppi kävelemään 9kk iässä ja hän on aina ollut liikunnallisesti lahjakas. On menestynyt PohjoisMaiden mestaruuskisoissakin mitaleille.
*Minä olen oppinut kävelemään 1v 4kk iässä. Olen myöskin ollut aina liikunnallisesti lahjakas ja liikunta on ammattinikin. Olen kilpaurheillut SM-tasolla.
Väite-Myöhään kävelemään oppinut on älykäs
*Jos vertaan itseäni ja miestäni niin kyllä se mies minua älykkäämpi on perus asioissa. Eli koulumenestykseltään ja varmasti myös älykkyysosamäärä testeissä. Mutta minä myöhään kävelemään oppinut olen mielestäni erittäin tunne älykäs. Olen päässyt elämässä tosi pitkälle, ilman hyvää koulumenestystä tai fiksua päätä! Eli olen hoitanut hommat oikein.
Näistäkin esimerkeistä jo näkee, että ei noissa väitteissä ole mitään järkeä. Eiköhän vauvana ja lapsena opitut taidot ole aikas pitkälle sen tulosta, että kuinka paljon vanhemmat oepttavat ja kävelyttävät. Sitten jos lasta ei kukaan niin tuupi, niin hän oppii hiljaa omaan tahtiinsa. Ja kaikki on varmasti omalla tavallaan älykkäitä, liikunnallisia ja sosiaalisesti lahjakkaita isona!
esikoisemme oppi puhumaan varhain, mutta en ole huomannut että olisi mitenkään harvinaisen älykäs. Ihan tavallinen. Mutta puhelias kyllä on. Puhe on tosin aika yksinkertaista, ei siis ole mitenkään erityisen kielellisestikään lahjakas, mutta lörpön lörpön kuuluu kaiken aikaa.
Kuopus oppi puhumaan vähän myöhemmin, mutta ei ole mitenkään erityisen puhelias, mutta taitava sanankäyttäjä. Eskarista ja neuvolasta on tullut palautetta, että onpa kielellisesti kehittynyt ja lahjakaskin.
Kummipoikani oppi puhumaan vasta yli kolme vuotiaana ja puhe oli varsin epäselvää. Nyt yläasteella koulumenestys on kuitenkin hyvä ja hän osaa mielestäni kertoa ajatuksistaan todella hyvin.
Mitkään suoritetut tutkinnot tms. eivät kerro älykkyydestä mitään.
Minä olen kanssa sitä mieltä että noi ensimmäiset sanat on vähän tulkinta kysymyksiä. Ystäväni myöskin väitti tyttönsä jo sanovan äiti. Aina kun nousee ylös seisomaan, eikä uskalla itse laskeutua alas, niin huutaa (äiti, äiti,äiti...) Tyttö on noin 9kk vanha. No sitten kun näimme ja tämä äidin huutelu tilanne tuli eteen, niin tyttö huusi lähestulkoon näin (aiaiaiaiaiaia...) eli kahta kirjainta putkeen. Hänen äitinsä oli tulkinnut sen äiti huudoksi :) Eikö ole somaa, että niin sitä kuvitellaan lapsen puhuvan aikaisin.
No minä olen taas ollut aina sitä mieltä, että ensimmäinen sana on vasta se, kun lapseni todella sanoo sanan ymmärrettävästi ja tarkoittaa sitä. Lapseni sanoikin 11kk vanhana jo pari sanaa. En kauheasti mainostanut sitä tutuille, koska haluan muiden itse tulkitsevan sanat sanoiksi. No 1-vuotis synttäreillä ystävät olivat sitten puulla päähän lyötyjä kun poika osoitti minua ja sanoi aivan selvästi Äiti. Sanoi myös Isi ja Lamppu, juuri niin kuin me aikuisetkin ne sanomme. Kaverit todellakin olivat hölmistyneitä, että " oh hoh...sehän puhuu ihan oikeasti" Taitaa niin usein äidit sanoa, että puhuu, muta ei sitten puhukkaan!
Minä olen
Aloin puhua 9kk ja kävellä samaan aikaan, reilu 1v aloin puhua kahden sanan lauseita, lukemaan opin 3-vuotiaana... no joo, mutta olen testiälykäs (Mensa) ja elämässä hyvin menestynyt, olen nyt 25v ja mulla on 30 hengen yritys ja maisterin tutkinto sekä kaksi lasta.
eikä yksikää heistä ole mitenkään poikkeuksellisen älykäs. Jos ei tyhmäkään. Kaksi on koulussa ja pärjäävät ihan ok.