Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvät miehet eivät mene "kaupaksi"?
25.09.2024 |
Epäuskoisena saa taas lukea miten moititaan miehiä, jotka eivät osaa kokata, huolehtia kodistaan tai taloudestaan, mutta samaan aikaan näissä ja elämässä muutenkin pärjäävä mies saa olla vuodesta toiseen yksin. Onko akateeminen ja kulttuuria harrastava mies naisille liian tylsä ja särmätön? Ei rahaongelmia, ei päihdeongelmia eikä draamaa. En osaa tarjota vauhtia ja vaarallisia tilanteita, voikohan siinä olla syy?
Kommentit (331)
Ehkä et vain ole kiinnostavaa seuraa. Voit olla paperilla ihan kunnollinen, mutta parinvalintaan vaikuttaa ulkonäön lisäksi keskinäinen kemia. Eihän se akateemisuus ja kulttuurin harrastus ole mitään meriittejä yksistään. Ne ovat vain plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et vain ole kiinnostavaa seuraa. Voit olla paperilla ihan kunnollinen, mutta parinvalintaan vaikuttaa ulkonäön lisäksi keskinäinen kemia. Eihän se akateemisuus ja kulttuurin harrastus ole mitään meriittejä yksistään. Ne ovat vain plussaa.
Eiväthän kaikki naisetkaan ole kiinnostavia tai edes kiinnostuneet kiinnostavista miehistä. Ap:n ongelma taitaa olla se, että hän haluaisi ADHD/epävakaan/muun ongelmatapauksen eikä ole heille riittävän stimuloivaa seuraa. Epäselväksi on jäänyt, muuttuisiko ap itse räväkämmäksi suhteessa, yrittäisikö "kesyttää" naisen vai olettaisiko eriparisuhteen toimivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on velipuoli, 37v, etsinyt aktiivisesti kumppania edelliset 6-7 vuotta. Tuplainsinööri ja toisella osa-alueella DI. Vuositulojen puolesta nimi löytynyt verokoneesta pitkän aikaa. Harrastaa kaikenlaista ja on todella kovassa fyysisessä kunnossa. Omistaa ison kämpän ja kesämökin. Ihan kohtuu komea tyyppi myös, selkeesti käyttää aikaa ulkonäköönsä. Käy tapahtumissa, sosiaaliset piirit ja taidot löytyy ja kaikki muukin tyypissä oikeesti hyvällä mallilla. Lukee jatkuvasti ja heittää mulle aina jotain äänikirjasuosituksia. Oon tavannu pari niitä naisia jota se on hetkellisesti tapaillut ja ne on ollu semmosia lussuja keskenkasvuisia kilipäitä, ei todellakaan parisuhdematskua. Muuta ei kuulemma löydy.
Toinen on kaveri. Tyyppi on ammatiltaan lentäjä. 35v. Pelaa lentistä kovalla tasolla. Pitkä ja hyvännäköinen tyyppi, jolla ei näyttäis olevan mitään ongelmia elämässä. Ollut sinkkun
Nimenomaan naiset lukevat tekstit ja miehet eivät. Minulle suoraan sanottukin että lukee tekstin vasta jos tulee mätsi. Minä en ikipäivänä tykkäisi profiilista jossa typerä tai epäsopiva teksti. Katson hyvin tarkkaan kaiken ennen kuin tykkään. En myöskään tykkää erityisen komeista, koska tiedän että mätsäävät minut vain jos laittavat kaikki oikealle ja poistavat sitten mätsin. Myös muut naiset ovat kertoneet toimivansa samalla tavalla. Tekstitön komea mies menee todennäköisesti vasemmalle, koska turha sellaista mätsätäkään, ja epäsopivan tekstin kirjoittanut komea menee vasemmalle siinä missä muutkin epäsopivat.
Jos naiselta saa tykkäyksen, se on suurella todennäköisyydellä ihan vakavissaan tykätty eikä huitaistu oikealle. Miesten tykkäyksillä voi pyyhkiä takamuksensa. Laittavat viestiä sitten jos oikeasti kiinnostaa. Turha heitä lähestyä koska ei heitä kiinnosta viestitellä tai poistavat koko mätsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos syy on siinä, että et vaikuta kiinnostuneelta siitä naisesta itsestään?
Harvempi kiinnostuu kenestäkään jonka käytös on pelkkää paskaa.
No silloin ei luulisi harmittavan ettei kelpaa tälle naiselle?
Mutta siihen paskaan kyllästyy ja alkaa pitää oletusarvoisena ennemmin tai myöhemmin.
No, aiemmilla sivuilla on annettu ohjeita, miten siitä paskasta saa itsensä pois ja parempaan seuraan.
Ei sitä parempaa seuraa välttämättä enää edes halua. Oletat, että terapia tai vaikka liikunta ratkaisee kaiken. Ehkä, mutta lopputulos voi silti olla sama.
"Se toimii vasta, kun nainen jo luottaa sinuun. Eli ensin yleisellä leppoisalla jutustelulla ja naisen juttujen kuuntelulla kiinnostus sille tasolle, että nainen hauaa ja uskaltaa lähteä kahville. Sitten vasta esitetään se kutsu. Tuntemattomien kutsuihin naiset sanovat ei. "
Edelleen teet sen virheen, että oletat kaikkien lähestyvän tuntemattomia. Tai ehdottelevan mitä tahansa kenelle tahansa vastaantulijalle. Mutta. Jos ei edes moikkaamaan kykene, kertoo se enemmän hänestä itsestään, kuin aloitteen tekijästä. Alan taipua uskomaan, mitä tuossa aiemminkin joku totesi. Naiset - ainakin sinkut - ovat rikki. Tavalla tai toisella. Pitkään ajattelin olevani itse syyllinen, mutta en enää. Keskiverto nainen ei osaa enää edes keskustella normaalisti miehen kanssa. Vaikka kuinka hitaasti ja rauhallisesti asian ottaisi. Teidät on peloteltu - hyvin todennäköisesti toisten naisten toimesta - olettamaan aina pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä iän ikuisissa ruikutuksissa, että ei löydy kumppania, on syynä se, että ei tunnisteta omaa tyyliä ja että millainen oikeasti on ja ei haeta sitä itsensä tyyppistä kumppania.
Minä ja minun kumppani ollaan samantyylisiä (ei tarkoita siis mitään vaatteita) ja -tyyppisiä ihmisiä. Ei olla maailman kauneimpia, mutta ei rumimpiakaan ja täydellisiä toisillemme, mutta ei muiden silmissä täydellisiä.
Useimmat vastaan tulevat vastakkaisen sukupuolen edustajat eivät uskalla edes moikata enää. Hankala tutustua kehenkään, jos heti juostaan karkuun (kuvaannollisesti) tai oletetaan pahinta.
"Isä on ihan yhtä tärkeä lapselle kuin äiti, mutta eri asioissa. Isän rooli alkaa oleellisesti vasta 1,5 vuoden jälkeen, toki sitä sidettä voi ja kannattaa luoda sitä ennen. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan. Siinä ei tosiaan pitäisi olla mitään kadehdittavaa, että äiti voi vahingoittaa lastaan syvemmältä sillä hyviä asioita voi tuoda lapsen elämään molemmat tasapuolisesti. Moni lapsi sanoo olevansa isän tyttö tai poika ihailee suuresti isäänsä ja aikuisena moni lapsi soittaa nimen omaan isälleen eikä aina äidilleen.
Ihan hyvä tunnistaa itsessään haluttomuus kasvattaa (vähän liian jyrkkä sana, itse sanoisin olemaan tärkeä aikuinen) toisen lasta. Suomi on pullollaan lapsia, joilta puuttuu isä elämästään ja ottaisivat miehen riemumielin elämäänsä ja suhteella on mahdollisuus kasvaa vaikka kuinka hyväksi. Etenkin poikien olisi tärkeää saada läheistä kontaktia myös miehiin. Miksei tyttöjenkin, mutta eri syistä.
Kun olet jonkun toisen ihmisen kanssa, on se nainen, lapsi tai mikä tahansa, keskity tähän ihmiseen ja nykyisyyteen ja mahdolliseen yhteiseen tulevaisuuteen. Pilaat itse itseltäsi hyvät asiat, jos keskityt menneisiin, on ne omia tai toisen. Kukaan ihminen ei ole lopullisesti pilalla mistään (totta kai psykopaatit jne. ovat , mutta kyse ei ollut nyt tällaisesta erityisryhmästä)."
Isän pitäisikin olla ihan yhtä tärkeä. Olen samaa mieltä. Tuossa on vaan se ongelma, että äidin ja lapsen välillä on jo syntymästä asti niin voimakas side, että mitään vastaavaa ei välttämättä ole edes mahdollista saavuttaa myöhemmin. Siinä mielessä mies/isä on automaattisesti alakynnessä. Valitettavasti kulttuuri myös suosii tätä mallia. Mies yleensä käy töissä, kun nainen huolehtii lapsista. Ei tuo isällekään kovin hyvä tilanne ole. Jää väkisinkin omat lapset aika etäisiksi. Ehkä tuo muuttuu. Ainakin vaikuttaisi siltä. Liian myöhäistä tosin omalta kohdalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Isä on ihan yhtä tärkeä lapselle kuin äiti, mutta eri asioissa. Isän rooli alkaa oleellisesti vasta 1,5 vuoden jälkeen, toki sitä sidettä voi ja kannattaa luoda sitä ennen. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan. Siinä ei tosiaan pitäisi olla mitään kadehdittavaa, että äiti voi vahingoittaa lastaan syvemmältä sillä hyviä asioita voi tuoda lapsen elämään molemmat tasapuolisesti. Moni lapsi sanoo olevansa isän tyttö tai poika ihailee suuresti isäänsä ja aikuisena moni lapsi soittaa nimen omaan isälleen eikä aina äidilleen.
Ihan hyvä tunnistaa itsessään haluttomuus kasvattaa (vähän liian jyrkkä sana, itse sanoisin olemaan tärkeä aikuinen) toisen lasta. Suomi on pullollaan lapsia, joilta puuttuu isä elämästään ja ottaisivat miehen riemumielin elämäänsä ja suhteella on mahdollisuus kasvaa vaikka kuinka hyväksi. Etenkin poikien olisi tärkeää saada läheistä kontaktia myös miehiin. Miksei tyttöjenkin, mutta eri syistä.&
Isän pitäisikin olla ihan yhtä tärkeä. Olen samaa mieltä. Tuossa on vaan se ongelma, että äidin ja lapsen välillä on jo syntymästä asti niin voimakas side, että mitään vastaavaa ei välttämättä ole edes mahdollista saavuttaa myöhemmin. Siinä mielessä mies/isä on automaattisesti alakynnessä. Valitettavasti kulttuuri myös suosii tätä mallia. Mies yleensä käy töissä, kun nainen huolehtii lapsista. Ei tuo isällekään kovin hyvä tilanne ole. Jää väkisinkin omat lapset aika etäisiksi. Ehkä tuo muuttuu. Ainakin vaikuttaisi siltä. Liian myöhäistä tosin omalta kohdalta.
Miksi sen pitäisi olla vastaava? Äiti on nainen, isä on mies. Kaikki on keskenään erilaista eikä samanlaista. Lapsi voi taas osoittaa ihan toisenlaista ihailua ja luottamusta isää kohtaan kuin äitiä kohtaan.
Jotenkin "asennevammaiselta" kuulostaa. Onko tämä sitä samaa kuin se, että naisen pitää olla neitsyt? Koska et voi ikinä vetää vertoja "ensirakkaudelle" tai sille, että nainen on synnyttänyt toisen miehen lapsen? Yleensä ihmiset elävät elämäänsä eteen päin ja todellakin voi olla tärkeä myöhemminkin tai on ollut ihan paska se oikea isä tai ensirakkaus.
Kyllä ne naisetkin käyvät töissä ja paljon näkee isiä viemässä lapsia harrastuksiin jne. Ei sen takia etäiseksi jää, että käy normaalissa 40 h/vko työssä. Läheisyyden voi kyllä luoda siinä lomassa ihan hyvin ja niin tekee todella moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät mene kaupaksi, koska ajattelevat "oispa edes joku nainen", kun taas nainen haluaa olla spesiaali jollekin tietylle miehelle tyyliin "olisipa mulle erityinen mies".
Ja ei, en tarkoita erityisyydellä rahaa tai ulkonäköä.
Nainen vaan ei halua nähdä mitään vaivaa asian eteen. Odottaa, että se "erityinen mies" tulee kotoa hakemaan.
Höpöhöpö, naisia (toivottavasti ei enää) on kautta aikojen kasvatettu miellyttämään muita ja suurin saavutus on ollut oikein päästä naimisiin. Itsensä muokkaaminen ja tunne kelpaamattomuudesta istutetaan jo pieniin tyttöihin.
Mikäli et ole huomannut, nykyään on suosittua "voimaannuttaa" tyttöjä ja naisia olemaan itsenäisempiä. Monet vaan vievät sen liian pitkälle ja muuttuvat itsekkäiksi ja omahyväisiksi. Kokevat olevansa oikeutettuja kaikkeen, ilman mitään vastuuta edes omista sanoistaan tai teoistaan.
Naista myös uskotaan ristiriitatilanteessa helpommin. Toisin sanoen, jos nainen väittää kokevansa jonkin asiattomaksi tai ahdistavaksi, siihen reagoidaan eri tavalla. Suojelevasti. Oletusarvona on se, että mies on toiminut väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon edeltävän tyypin juttuihin: en (enää ikinä) ryhdy suhteeseen, missä mies kilpailee kanssani tai on kateellinen minulle. Meidän tulee olla samaa tiimiä, toistemme puolella, sparraamasssa toisiamme eteen päin, kannustamassa lapsen ja toisen vanhemman välistä rakkautta jne.
More is more ja kateus vaan supistaa entisestään. Tuokin ihminen kateuden vuoksi rajaa elämästään paljon ulos sellaista, hyvää mitä voisi saada toisella asenteella. Mutta ei kelpaa, kun se ei ole "täydellistä" ja täydellisenkin pilaisi se, että lapsi rakastaa äitiään ("enemmän").
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä se on liian suora lähestyminen keskivertoihmiselle. Siinä tulee sellainen olo, että lähtisi jonkun hullun matkaan eikä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Pitäisi olla todella, todella erikoinen tapaus tyyliin joulupukki, että nainen uskaltaisi kahville ja sitten vielä naisen pitäisi haluta sinne kahville."
Kyllä minä olen kahville lähtenyt vieraan ihmisen kanssa.
Tämähän se. Yhdelle tuo on täysin normaalia, mutta toiselle suurin piirtein ahdistelua. Kaikki järki hommasta kadonnut. Kaikesta vedetään ihan omasta hatusta reaktiot. Ja koska someryhmässä "joku sanoi jotain jostain joskus", on se reaktio yhtä järjetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivistän itseäni ja siinä sivussa näitä jännänaisia haluavia kelpaamattomia miehiä. Videon lopusta löytyy selitys siihen, miksi asiat ovat kuten ovat. Ja ilman terapiaa ja parantumista tosiaan ei ole mahdollista saavuttaa rakkautta. Sekopäänaisen kanssa se ei ole mahdollista, koska sekopäänainen ei osaa rakastaa. Silti se on ainoa kohde, jonka rakkauden kelpuutatte rakkaudeksi. Tavallisen naisen rakkaus "ei tunnu" rakkaudelta eikä pysty täyttämään sitä äidin jättämää vajetta.
Ap muista, että naiset kaipaavat sinulta ensi sijassa elämyksiä. Eivät he sinun meriiteistäsi ole kiinnostuneita, eivätkä sinun varallisuudestasi, tuskin edes ulkonäöstäsi. He odottavat sinulta elämyksiä.
Kutsu nainen johon olet ihastunut kanssasi kaupunkiseikkailuun ja tarjoa hänelle herkullinen illallinen. Silloin näet, kuinka hyvin pystytte toimimaan yhdessä, onko teillä sama maku ja kaupan päälle teillä on tilaisuus henkevään keskusteluun. Jos kaikki natsaa, siinä on hyvän parisuhteen rakennuspuita enemmän kuin tarpeeksi.
Varhaisaamun hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisilla atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.
Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.
Tässä saat samaan pakettiin jännittävän seikkailun, saumatonta yhteistyötä vaativan urakan ja romanttisen herkkuhetken. Se saa naisen kuin naisen hullaantumaan 💕💕💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä miesten koko naissukupuolen kattava naisviha ole yksi ilmentymä siitä, että nimenomaan äitisuhde on mennyt pieleen. Ja maailman jokainen nainen on äidin toisinto. Vihaahan on myös tuo passiivisaggressiivinen: olen kiltti ja kunnollinen, naiset haluavat vain vaaraa. Se viha vaan on peiteltyä eikä tiedostettua.
Tuohon kiinnitin itsekin huomioni aloituksessa. Aloittaja on negatiivinen ja riidanhaluinen, joten miksi kukaan haluaisi olla hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Ap muista, että naiset kaipaavat sinulta ensi sijassa elämyksiä. Eivät he sinun meriiteistäsi ole kiinnostuneita, eivätkä sinun varallisuudestasi, tuskin edes ulkonäöstäsi. He odottavat sinulta elämyksiä.
Kutsu nainen johon olet ihastunut kanssasi kaupunkiseikkailuun ja tarjoa hänelle herkullinen illallinen. Silloin näet, kuinka hyvin pystytte toimimaan yhdessä, onko teillä sama maku ja kaupan päälle teillä on tilaisuus henkevään keskusteluun. Jos kaikki natsaa, siinä on hyvän parisuhteen rakennuspuita enemmän kuin tarpeeksi.
Varhaisaamun hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisilla atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.
Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:
Kuumenna
Mitä muuta sinulla on täiden ja frettien lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät mene kaupaksi, koska ajattelevat "oispa edes joku nainen", kun taas nainen haluaa olla spesiaali jollekin tietylle miehelle tyyliin "olisipa mulle erityinen mies".
Minä en mene "kaupaksi", koska minulle ei riitä "edes joku nainen". Haluan minulle erityisen naisen ja haluan olla itsekin haluttu. Ottajiakin olisi ollut, muttei minulle mieleistä.
Sepä se tässä on ongelmana. Nykyaika on niin individualistinen, että on vaikeampi sovitella palikat yhteen. Aiemmin oli rima alempana ja ihmisillä vähemmän virikkeitä.
No, yksinkin on ihan ok.
- nainen
Nykyään kaikesta on tehty tarpeettoman vaikeaa. Ihmiset kulkevat naama luurissa kiinni, ilman mitään käsitystä, mitä ympärillä tapahtuu. Jos edes yrittää jotain kontaktia saada, on reaktio jotain pelonsekaista paniikkia, kun sosiaaliset taidot ovat lapsen tasolla. Ei osata oikeassa maailmassa edes tervehtiä ketään.
Tulisipa se ydinsota pian. Ainakin kännyköistä ja netistä pääsisi eroon nopeasti....ja kaikista muistakin ongelmista siinä samalla...
Yhtä vaikeeta mun on ollut löytää itselleni sopivaa seuraa naisena. Ei tahallani ole nirso tai jotenki väheksy ja torju vihamielisenä miehiä. Jos vaikka töissä tai harrrastuksessa miehen lähestyy (näitä välillä käy) en vaan voi muuta kun pikkuhiljaa vetäytyä takavasemmalle ja antaa keskustelun hiipua.
Mielellään kelpuuttaisin enemmän kumppaniehdokkaita edes ensimmäiseen vaiheeseen (juttelu tai kahvit) mutta kun ei se kiinnostus herää kuin ihan todella harvoin. Nyt olen suhteessa taas (sieltä harrastuksesta löydetyn miehen kanssa) mutta eron jälkeen olin 7v yksin, ei vaan tullut ketään vastaan jonka kanssa synkkaisi. Naisilla tämä varmaan luontaisesti jonkun verran valikoivampaa ja tosiaan, nykyaikana ei ole pakko olla miestä tai kukaan pidä vanhanapiikana.
Tunnistan tän ilmiön mut pitää muistaa et yhtä hankalalta se saattaa naisista tuntua vaikka tarjontaa olisikin kohtuullisesti kun itse on kans aktiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on velipuoli, 37v, etsinyt aktiivisesti kumppania edelliset 6-7 vuotta. Tuplainsinööri ja toisella osa-alueella DI. Vuositulojen puolesta nimi löytynyt verokoneesta pitkän aikaa. Harrastaa kaikenlaista ja on todella kovassa fyysisessä kunnossa. Omistaa ison kämpän ja kesämökin. Ihan kohtuu komea tyyppi myös, selkeesti käyttää aikaa ulkonäköönsä. Käy tapahtumissa, sosiaaliset piirit ja taidot löytyy ja kaikki muukin tyypissä oikeesti hyvällä mallilla. Lukee jatkuvasti ja heittää mulle aina jotain äänikirjasuosituksia. Oon tavannu pari niitä naisia jota se on hetkellisesti tapaillut ja ne on ollu semmosia lussuja keskenkasvuisia kilipäitä, ei todellakaan parisuhdematskua. Muuta ei kuulemma löydy.
Toinen on kaveri. Tyyppi on ammatiltaan lentäjä. 35v. Pelaa lentistä kovalla tasolla. Pitkä ja hyvännäköinen tyyppi, jolla ei näyttäis olevan mitään ongelmia elämässä. Ollut sinkkuna varmaan 10v.
Kolmas tyyppi, 38v. Oli tos
Jaa, minusta taas kuulostaa siltä että nämä miehet etsivät hyvännäköisiä, ulkonäköönsä keskittyviä ja nuoria (itseään reilusti nuorempia) naisia, ja sitten järkyttyvät kun nämä ovatkin.... keskenkasvuisia ja ulkonäköön keskittyviä. Kelpaisiko näille oman ikäinen tai jopa vähän vanhempi, uraorientoitunut harmaavarpus akateeminen nainen?
Alue: Aihe vapaa
Sepä se tässä on ongelmana. Nykyaika on niin individualistinen, että on vaikeampi sovitella palikat yhteen. Aiemmin oli rima alempana ja ihmisillä vähemmän virikkeitä.
No, yksinkin on ihan ok.
- nainen