Hyvät miehet eivät mene "kaupaksi"?

Vierailija kirjoitti:

"Isän rooli alkaa oleellisesti vasta 1,5 vuoden jälkeen, toki sitä sidettä voi ja kannattaa luoda sitä ennen."

Isän rooli nimenomaan isänä alkaa myöhemmin mutta sitä ennen hän voi olla ihan yhtä tärkeä kuin äiti niissä perusasioissa kuten lämmön, läheisyyden ja hoivan antajana.

Voi olla tärkeä, mutta lapsella on psykologisesti vain yksi pääasiallinen kiintymyksen kohde. Toki se voi olla isä eikä äiti, mutta se vaatii sen, että isä oikeasti hoitaa lasta enemmän kuin äiti ja on ihan oikeasti se ensisijainen hoitaja ja äitiä enemmän lapsen saatavilla (vaikkapa sairaalassa olevan äidin vauva isän kanssa kotona tai töihin ihan välittömästi palaava nainen (esim. USA) ja vauva isän kanssa kotona). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"SInänsähän he ovat oikeassa, että jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi omana itsenään ja on arvokas ihminen. Siinä on vaan se ongelma, että kenelläkään ei ole velvollisuutta osoittaa tällaista tunnetta kenellekään, joten ei ole ketään, jonka tulisi täyttää tämä sinänsä oikeutettu tarve. No, ehkä suurin velvollisuus on äidillä lapselleen, ja sittähän ne ongelmat syntyvät, kun äiti ei ole sitä aikanaan tehnyt."

 

Äiti sitä, äiti tätä. Isälläkö ei ole sitä velvollisuutta?

On tietenkin. Itse äitinä kuitenkin allekirjoitan, että äidin osoittama lämpö ja huolenpito on tärkein varhaislapsuudessa. Jälleen, se biologia jonka nykyfeministit haluavat kieltää, mutta minä en- meidän naisten edun vuoksi.

Isän tehtävä on vetää lapsi pois äidin helmoista. Tukea rohkeaa maailmanvalloitusta. Tää on jäänyt peräkammarinpojilla tekemättä. 

Voisit aloittaa sillä, että lopetat tuollaisten termien käyttämisen. Et taida kyetä siihen.

Kuka ketään miestä ees tarvii, muuta kun m u na a antamaan. Miehistä ei ole ku haittaa.

N41

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät mene kaupaksi, koska ajattelevat "oispa edes joku nainen", kun taas nainen haluaa olla spesiaali jollekin tietylle miehelle tyyliin "olisipa mulle erityinen mies".

Ja ei, en tarkoita erityisyydellä rahaa tai ulkonäköä. 

Nainen vaan ei halua nähdä mitään vaivaa asian eteen. Odottaa, että se "erityinen mies" tulee kotoa hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minäkin olen yrittänyt alkaa kaupassa juttusille muutaman kivannäköisen miehen kanssa. Siis nimenomaan niin, että jutusteltaisiin niitä näitä, että saisi käsityksen toisesta ihmisestä ja siitä, että voisiko pyytää treffeille. Valitettavasti omat yritykseni ovat kaatuneet miesten tuppisuuna olemiseen. En tietenkään silloin pyydä niitä treffeille. Ymmärrän vinkin. Tilannetajua on hyvä olla. "

 

Taas, vain omasta kokemuksestani. Olisin suorastaan järkyttynyt, jos joku nainen alkaisi niitä näitä juttelemaan esimerkiksi kaupassa. Koska sitä ei ole ikinä tapahtunut. Koskaan. Niin järkyttynyt, että mieleen tulisi kaikkea muuta paitsi tutustumisyritys.

Sama vika oli itselläni aikanaan. En ajatellut että kukaan voisi olla minusta oikeasti kiinnostunut joten en tajunnut lainkaan niitä naisten lähestymisyrityksiä joita kuitenkin vuosien varrella jonkin verra

Mielenkiintoista. Ehkä tuo on itselläkin vielä edessä, kun työ itsensä kanssa edistyy. 

- nainen, jota ei lähestytä "koskaan"

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin humanistisessa tiedekunnassa ja siellä oli kyllä kaltaisillasi miehillä erittäin helppoa hankkia tyttöystävä. Ihan kokonaan riippumatta ulkonäöstä. En tiedä minkälaisissa piireissä liikuskelet, kulmapubissa voi olla noin. 

Sama havainto itselläkin. 

Vierailija kirjoitti:

"Ap on ihan oikeessa. Jos tämmöset tyypit ei löydä kumppania, niin kyllä se vika on ihan jossain muualla kun niissä ukoissa. Nykypäivän naiset on rikki."

Kuvaat noissa miehissä lähinnä ulkoisia ominaisuuksia ja saavutuksia, et persoonia.

Itsekin tiedän yhden komean ja koulutetun miehen joka on ollut pääosin yksin. Jos tuntisin hänet pintapuolisesti niin ihmettelisin kovasti miksi. Mutta kun olen ollut enemmän hänen seurassaan niin ymmärrän miksi. Häneltä puutu joku sellainen sosiaalinen taju jonka takia tulee heittäneeksi kommentteja toisista joista yhtään herkempi saattaa loukkaantua. Miesporukoissa se ei niin haittaa koska siellä on totuttu kovempaankin läppään mutta naisten kanssa se ei toimi sitten yhtään.

Kyllä yksi jääneillä ulkoisesti hyvillä miehillä on käytännössä aina jotain ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Se voi olla myös hieman piilossa oleva asia kuten joku trauma tai seksuaalisuuden ongel

Tämä on niin totta! Itsellä kokemusta useammasta hyvännäköisestä miehestä, jotka sitten ihmisiä ihan ulalla itsensä ja just seksuaalisuutensa kanssa ja pariutuminen on mahdotonta.

"Voi olla tärkeä, mutta lapsella on psykologisesti vain yksi pääasiallinen kiintymyksen kohde. Toki se voi olla isä eikä äiti, mutta se vaatii sen, että isä oikeasti hoitaa lasta enemmän kuin äiti ja on ihan oikeasti se ensisijainen hoitaja ja äitiä enemmän lapsen saatavilla "

Nykyisen käsityksen mukaan ratkaisevaa on sen hoitajan reagointi lapsen tarpeisiin, ei pelkästää hoivaan käytetty aika.

Vanhempi joka reagoi positiivisesti ja lapsen tarpeet hyvin huomioiden saa lapsen kiintymään. Esim. äidin masennus tai vuorovaikutuksen ongelmat voivat vaikuttaa siihen että isä jolla ei ole tällaisia haasteita on lapselle läheisempi vaikka äiti hoitaisi lasta ajallisesti enemmän.

Lisäksi lapset ovat erilaisia ja jotkut ovat pitkäänkin enemmän kiinni toisessa vanhemmassa ja osa taas on heti alusta alkaen yhtä tyytyväinen kumman vanhemman hoidossa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät mene kaupaksi, koska ajattelevat "oispa edes joku nainen", kun taas nainen haluaa olla spesiaali jollekin tietylle miehelle tyyliin "olisipa mulle erityinen mies".

Ja ei, en tarkoita erityisyydellä rahaa tai ulkonäköä. 

Nainen vaan ei halua nähdä mitään vaivaa asian eteen. Odottaa, että se "erityinen mies" tulee kotoa hakemaan.

Höpöhöpö, naisia (toivottavasti ei enää) on kautta aikojen kasvatettu miellyttämään muita ja suurin saavutus on ollut oikein päästä naimisiin. Itsensä muokkaaminen ja tunne kelpaamattomuudesta istutetaan jo pieniin tyttöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sinkkuäiditkään mene "kaupaksi".

Aika harva innostuu toisten mukuloiden elättämisestä ja passaamisesta. Juttu toimii kun molemmat tuovat suhteeseen saman verran painolastia...

Sitten on näitä pskoja miehiä, jotka jättää naisen ja lapsen/lapset!

ÄLKÄÄ MIEHET TEHKÖ NIITÄ LAPSIA, JOS ETTE KYKENE NIISTÄ HUOLEHTIMAAN- LAITTAKAA NE PIUHAT POIKKI.

Että oikein kulttuuria harrastat? No niin minäkin, mutten oleta, että kukaan minuun vain siksi rakastuu. Kuulostat vähän rasittavalta ja negatiiviselta henkilöltä, sellaiselta, joka ihmettelee ääneen aloituksen kaltaisia asioita, tyyliin "ostin sille kukkiakin, mutta ilmeisesti sellainen ei ole muodissa, kun en kelvannut". Mitäpä luulet, millainen kultakimpale tuollainen ihmettelijä olisi parisuhdearjessa?

Vierailija kirjoitti:

"Voi olla tärkeä, mutta lapsella on psykologisesti vain yksi pääasiallinen kiintymyksen kohde. Toki se voi olla isä eikä äiti, mutta se vaatii sen, että isä oikeasti hoitaa lasta enemmän kuin äiti ja on ihan oikeasti se ensisijainen hoitaja ja äitiä enemmän lapsen saatavilla "

Nykyisen käsityksen mukaan ratkaisevaa on sen hoitajan reagointi lapsen tarpeisiin, ei pelkästää hoivaan käytetty aika.

Vanhempi joka reagoi positiivisesti ja lapsen tarpeet hyvin huomioiden saa lapsen kiintymään. Esim. äidin masennus tai vuorovaikutuksen ongelmat voivat vaikuttaa siihen että isä jolla ei ole tällaisia haasteita on lapselle läheisempi vaikka äiti hoitaisi lasta ajallisesti enemmän.

Lisäksi lapset ovat erilaisia ja jotkut ovat pitkäänkin enemmän kiinni toisessa vanhemmassa ja osa taas on heti alusta alkaen yhtä tyytyväinen kumman vanhemman hoidossa tahansa.

Kyse on siitä, että vauvalla on YKSI henkilö, johon vauva kiinnittyy ja sitten turvallisesti irrottautuu hänestä taaperona. Mikäli kiintyminen ja irroittautuminen epäonnistuu, seuraa yleensä ongelmia. Eikä näitä henkilöitä voi olla yhdellä vauvalla kuin yksi, oli se sitten mies, nainen, muunsukupuolinen, apina, robotti tms. (tai sitten ei ole yhtäkään, mikä on ongelma sekin). Muut henkilöt ovat vauvalle tärkeitä, mutta tuo psyykkisen kehityksen kannalta välttämätön kiintyminen tapahtuu vain yhteen kohteeseen. Jos molemmat vanhemmat ovat yhtä paljon vauvan kanssa, vauva silti kiintyy tuolla merkittävällä tavalla vain yhteen. Tämä siksi, että vauva kokee olevansa sen kiintymyksen kanssa yhtä, sama universumi, kunnes taaperona irtautuu ja pystyy olemaan yksilö. 

Vierailija kirjoitti:

Oikean rakkauden löytäminen ei ole helppoa. Vaikka ihastuisit, millä todennäköisyydellä vastapuoli olisi kiinnostunut juuri sinusta yhtä paljon? Tämä pätee myös niihin ulkoisesti "laadukkaisiin". 

Jos suhde perustuu pinnallisiin asioihin tai siihen, täyttyykö joku vaatimuslista, ei se välttämättä kestä. 

Jos tunteilla ei ole merkitystä tai riittää kun on edes vähän kiinnostunut, silloin suhteen löytyminen on varmasti helpompaa. Eri asia, haluatko sitä. 

Silti, jostain pitäisi aloittaa. Eikä jostain kahvikutsusta tms loukkaantuminen tai oletus, että "on vaan persettä vailla" auta yhtään mitään.

Eiköhän tämä miesten koko naissukupuolen kattava naisviha ole yksi ilmentymä siitä, että nimenomaan äitisuhde on mennyt pieleen. Ja maailman jokainen nainen on äidin toisinto. Vihaahan on myös tuo passiivisaggressiivinen: olen kiltti ja kunnollinen, naiset haluavat vain vaaraa. Se viha vaan on peiteltyä eikä tiedostettua. 

"Kyllä se on liian suora lähestyminen keskivertoihmiselle. Siinä tulee sellainen olo, että lähtisi jonkun hullun matkaan eikä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Pitäisi olla todella, todella erikoinen tapaus tyyliin joulupukki, että nainen uskaltaisi kahville ja sitten vielä naisen pitäisi haluta sinne kahville."

Kyllä minä olen kahville lähtenyt vieraan ihmisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

"Miksi näkisin vaivaa sellaisen ihmisen eteen, joka ei edes yritä tutustua minuun? Saattaa jopa suorastaan vältellä, vaikka on selkeästi osoittanut (ainakin jonkinlaista) kiinnostusta."

Eipä tuo kyllä kiinnostukselta vaikuta. Enemmän vain joltain peliltä.

Silloin kun joku nainen on ollut minusta kiinnostunut niin aina on myös kovasti halunnut tutustua.

Olen itse asiassa varma, että on ollut kiinnostuneita. Joko eivät uskaltaneet mitään asialle tehdä, tai aloittivat - kuten itsekin sanot - jonkun "pelin". Kaiken lisäksi eräs suuttui minulle, kun yritin selvittää, miksi hän "pelaa" (tai pelasi) minulla. Teki jopa virallisen valituksen, joten jäi selvittämättä, miksi teki niin kuin teki.

"En tiedä keihin naisiin viittaat mutta aika iso osa naisiksi olettamistani kirjoittajista kyllä antaa minusta täällä hyvin järkeviä ja maanläheisiä neuvoja"

"Jospa keskittyisit niihin moniin naisiin jotka ovat antaneet oikein hyviä ja omaan kokemukseen perustuvia neuvoja. Se että keskityt vain niihin asioihin jotka sinua ärsyttävät on varmaan juuri yksi syy siihen että ei onnistu. Harva jaksaa ihmistä joka keskittyy vain negatiiviseen eikä kuuntele hyviäkään neuvoja."

Ensimmäiseen: "iso osa" on varsin tulkinnanvarainen termi. Teet myös sen virheen, että oletat kaikkien ikävien kommenttien tulevan miehiltä ja positiivisten naisilta. Et tiedä, mikä kommentti on keneltäkin. Ei se estä olettamasta yhtään mitään.

Toiseen: olet oikeassa, huomioni keskittyy usein negatiiviseen, mutta ei siitä syystä, mistä luulet. Lähinnä koen jatkuvan syyttelyn kuvottavaksi. Koen sen lapselliseksi. Koen sen haitalliseksi. Itse pyrin sitä välttämään, mutta en katso vierestä, jos jotakuta syytetään perusteettomasti jostain. Jos tämä on mielestäsi ongelma, voit pitää sen omana tietonasi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on velipuoli, 37v, etsinyt aktiivisesti kumppania edelliset 6-7 vuotta. Tuplainsinööri ja toisella osa-alueella DI. Vuositulojen puolesta nimi löytynyt verokoneesta pitkän aikaa. Harrastaa kaikenlaista ja on todella kovassa fyysisessä kunnossa. Omistaa ison kämpän ja kesämökin. Ihan kohtuu komea tyyppi myös, selkeesti käyttää aikaa ulkonäköönsä. Käy tapahtumissa, sosiaaliset piirit ja taidot löytyy ja kaikki muukin tyypissä oikeesti hyvällä mallilla. Lukee jatkuvasti ja heittää mulle aina jotain äänikirjasuosituksia. Oon tavannu pari niitä naisia jota se on hetkellisesti tapaillut ja ne on ollu semmosia lussuja keskenkasvuisia kilipäitä, ei todellakaan parisuhdematskua. Muuta ei kuulemma löydy.

Toinen on kaveri. Tyyppi on ammatiltaan lentäjä. 35v. Pelaa lentistä kovalla tasolla. Pitkä ja hyvännäköinen tyyppi, jolla ei näyttäis olevan mitään ongelmia elämässä. Ollut sinkkuna varmaan 10v.

Kolmas tyyppi, 38v. Oli tossa vuoden parisuhteessa, sitä ennen varmaan yli 10v sinkkuna. Se nainen oli semmonen kana että ei mikään ihme että se juttu päättyi nopeesti. Tällä jätkällä on oma firma, omistaa kämpän ja omakotitalon. Hyvännäköinen supliikki kaveri. Kai sillä sutinaa on, mut ei oo niistä naisista kumppaniks.

 

Ap on ihan oikeessa. Jos tämmöset tyypit ei löydä kumppania, niin kyllä se vika on ihan jossain muualla kun niissä ukoissa. Nykypäivän naiset on rikki.

Ei treffisovelluksissa ole enää oikeastaan ammatilla mitään merkitystä. Samaten savuttomuuden ja alkoholittomuuden merkitykset ovat lentäneet ikkunasta. Ihmiset (naiset) katsovat varmaan keskimäärän naamaa sekuntin tai pari ja joko hylkäävät naaman perusteella suoraan tai sitten matsaavat ja todennäköisyyksien valossa hylkäävät keskustelun myöhemmin. Ei tekstiä edes vilkaista suurimmalta osalta. Joku viitsivä voisi tehdä vaikka Tinderiin profiilin ja laittaa sellaisen suht komean naaman ja sitten tekstiä päihteiden käytöstä ja sitten perustavisnaaman jossa ammatti lääkäri. Mitäpä veikkaatte kummalla olisi huomattavasti enemmän osumia?

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät mene kaupaksi, koska ajattelevat "oispa edes joku nainen", kun taas nainen haluaa olla spesiaali jollekin tietylle miehelle tyyliin "olisipa mulle erityinen mies". 

Minä en mene "kaupaksi", koska minulle ei riitä "edes joku nainen". Haluan minulle erityisen naisen ja haluan olla itsekin haluttu. Ottajiakin olisi ollut, muttei minulle mieleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on velipuoli, 37v, etsinyt aktiivisesti kumppania edelliset 6-7 vuotta. Tuplainsinööri ja toisella osa-alueella DI. Vuositulojen puolesta nimi löytynyt verokoneesta pitkän aikaa. Harrastaa kaikenlaista ja on todella kovassa fyysisessä kunnossa. Omistaa ison kämpän ja kesämökin. Ihan kohtuu komea tyyppi myös, selkeesti käyttää aikaa ulkonäköönsä. Käy tapahtumissa, sosiaaliset piirit ja taidot löytyy ja kaikki muukin tyypissä oikeesti hyvällä mallilla. Lukee jatkuvasti ja heittää mulle aina jotain äänikirjasuosituksia. Oon tavannu pari niitä naisia jota se on hetkellisesti tapaillut ja ne on ollu semmosia lussuja keskenkasvuisia kilipäitä, ei todellakaan parisuhdematskua. Muuta ei kuulemma löydy.

Toinen on kaveri. Tyyppi on ammatiltaan lentäjä. 35v. Pelaa lentistä kovalla tasolla. Pitkä ja hyvännäköinen tyyppi, jolla ei näyttäis olevan mitään ongelmia elämässä. Ollut sinkkun

Ei treffisovelluksissa ole enää oikeastaan ammatilla mitään merkitystä. Samaten savuttomuuden ja alkoholittomuuden merkitykset ovat lentäneet ikkunasta. Ihmiset (naiset) katsovat varmaan keskimäärän naamaa sekuntin tai pari ja joko hylkäävät naaman perusteella suoraan tai sitten matsaavat ja todennäköisyyksien valossa hylkäävät keskustelun myöhemmin. Ei tekstiä edes vilkaista suurimmalta osalta. Joku viitsivä voisi tehdä vaikka Tinderiin profiilin ja laittaa sellaisen suht komean naaman ja sitten tekstiä päihteiden käytöstä ja sitten perustavisnaaman jossa ammatti lääkäri. Mitäpä veikkaatte kummalla olisi huomattavasti enemmän osumia?

Minä valitsisin lääkärin. Ei tarvitse edes miettiä kahta kertaa. Mutta toisaalta, minä ja lääkäri emme olisi panosovelluksessa etsimässä parisuhdetta. Lääkäri olisi Tinderissä vain samasta syystä kuin muutkin.