Hyvät miehet eivät mene "kaupaksi"?

"Minäkin olen yrittänyt alkaa kaupassa juttusille muutaman kivannäköisen miehen kanssa. Siis nimenomaan niin, että jutusteltaisiin niitä näitä, että saisi käsityksen toisesta ihmisestä ja siitä, että voisiko pyytää treffeille. Valitettavasti omat yritykseni ovat kaatuneet miesten tuppisuuna olemiseen. En tietenkään silloin pyydä niitä treffeille. Ymmärrän vinkin. Tilannetajua on hyvä olla. "

Taas, vain omasta kokemuksestani. Olisin suorastaan järkyttynyt, jos joku nainen alkaisi niitä näitä juttelemaan esimerkiksi kaupassa. Koska sitä ei ole ikinä tapahtunut. Koskaan. Niin järkyttynyt, että mieleen tulisi kaikkea muuta paitsi tutustumisyritys.

Ap, se että kukaan ei halua sinua ei tarkoita, että nuo piirteet eivät olisi viehättäviä muissa miehissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"SInänsähän he ovat oikeassa, että jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi omana itsenään ja on arvokas ihminen. Siinä on vaan se ongelma, että kenelläkään ei ole velvollisuutta osoittaa tällaista tunnetta kenellekään, joten ei ole ketään, jonka tulisi täyttää tämä sinänsä oikeutettu tarve. No, ehkä suurin velvollisuus on äidillä lapselleen, ja sittähän ne ongelmat syntyvät, kun äiti ei ole sitä aikanaan tehnyt."

 

Äiti sitä, äiti tätä. Isälläkö ei ole sitä velvollisuutta?

On tietenkin. Itse äitinä kuitenkin allekirjoitan, että äidin osoittama lämpö ja huolenpito on tärkein varhaislapsuudessa. Jälleen, se biologia jonka nykyfeministit haluavat kieltää, mutta minä en- meidän naisten edun vuoksi.

Ok. Älkää

Ala-arvoinen reaktio mielestäni. Äiti on ehdottomasti lapsen tärkein tuki ja turva. Sitä ei voi liioitella. Mitenkään. Koen tuon vieläpä surullisena asiana, sillä (mikäli ihme sattuisi tapahtumaan ja saisin oman perheen joskus - mihin en enää usko) en ikinä pystyisi olemaan yhtä tärkeä lapselle. Vain siksi, että en ole nainen. Olisin parhaimmassakin tapauksessa hyvä kakkonen tuossa vertailussa. Kolmonen, itse asiassa, sillä lapsi/lapset tulisivat ensin.

Toisaalta, samoista syistä en ikinä suostuisi jonkun muun lasta kasvattamaan. Tai se vaatisi ihmeen. Sillä tällä lapsella on jo isä jossain ja se olisi vain ikuinen muistutus jostain, mitä minulla nimenomaan ei ole. Ikuinen muistutus siitä, mikä meitä erottaisi. En yksinkertaisesti pystyisi siihen.

Isä on ihan yhtä tärkeä lapselle kuin äiti, mutta eri asioissa. Isän rooli alkaa oleellisesti vasta 1,5 vuoden jälkeen, toki sitä sidettä voi ja kannattaa luoda sitä ennen. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan. Siinä ei tosiaan pitäisi olla mitään kadehdittavaa, että äiti voi vahingoittaa lastaan syvemmältä sillä hyviä asioita voi tuoda lapsen elämään molemmat tasapuolisesti. Moni lapsi sanoo olevansa isän tyttö tai poika ihailee suuresti isäänsä ja aikuisena moni lapsi soittaa nimen omaan isälleen eikä aina äidilleen. 

Ihan hyvä tunnistaa itsessään haluttomuus kasvattaa (vähän liian jyrkkä sana, itse sanoisin olemaan tärkeä aikuinen) toisen lasta. Suomi on pullollaan lapsia, joilta puuttuu isä elämästään ja ottaisivat miehen riemumielin elämäänsä ja suhteella on mahdollisuus kasvaa vaikka kuinka hyväksi. Etenkin poikien olisi tärkeää saada läheistä kontaktia myös miehiin. Miksei tyttöjenkin, mutta eri syistä. 

Kun olet jonkun toisen ihmisen kanssa, on se nainen, lapsi tai mikä tahansa, keskity tähän ihmiseen ja nykyisyyteen ja mahdolliseen yhteiseen tulevaisuuteen. Pilaat itse itseltäsi hyvät asiat, jos keskityt menneisiin, on ne omia tai toisen. Kukaan ihminen ei ole lopullisesti pilalla mistään (totta kai psykopaatit jne. ovat , mutta kyse ei ollut nyt tällaisesta erityisryhmästä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin se kulttuuri niin kyllä vain hän on liian tylsä ja särmätön. 

Ja etenkin, kun se nainen ei kiinnosta persoonana. 

Voiko sitä vahvemmin alleviivata, jos menee iskemään kadulla vierasta ihmistä. 

Kokemusta miehistå, jotka ovat heti sitä mieltä että sovitaan todella hyvin yhteen, on yhteiset arvot ja loistava tulevaisuus. Kukkiakin tulee ja esitellään tutuille jopa tulevana vaimona, mutta sitten ei kuitenkaan siedetä kaksinkeskistä aikaa naisen kanssa ollenkaan. Nainen odottaa, että jos tässä nyt miehen kiireiltä päästäisiin tutustumaan, mutta kun miehen mielestä suhde on jo valmis. 

Eikö tuo kiirehtiminen herättänyt mitään epäilyksiä? Minä en ainakaan uskoisi sanaakaan tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

"Minäkin olen yrittänyt alkaa kaupassa juttusille muutaman kivannäköisen miehen kanssa. Siis nimenomaan niin, että jutusteltaisiin niitä näitä, että saisi käsityksen toisesta ihmisestä ja siitä, että voisiko pyytää treffeille. Valitettavasti omat yritykseni ovat kaatuneet miesten tuppisuuna olemiseen. En tietenkään silloin pyydä niitä treffeille. Ymmärrän vinkin. Tilannetajua on hyvä olla. "

 

Taas, vain omasta kokemuksestani. Olisin suorastaan järkyttynyt, jos joku nainen alkaisi niitä näitä juttelemaan esimerkiksi kaupassa. Koska sitä ei ole ikinä tapahtunut. Koskaan. Niin järkyttynyt, että mieleen tulisi kaikkea muuta paitsi tutustumisyritys.

Kannattaisi alkaa jutella. Olen jutellut kauppakeskuksessa, kadulla, mäkkärissä jne. Pointti on se, että en ole ollut etsimässä itselleni miestä, joten voin olla täysin rento. Ja joskus ne keskustelut on olleet niin miellyttäviä, että mielellään tutustuisi enemmänkin.

"Ap on ihan oikeessa. Jos tämmöset tyypit ei löydä kumppania, niin kyllä se vika on ihan jossain muualla kun niissä ukoissa. Nykypäivän naiset on rikki."

Kuvaat noissa miehissä lähinnä ulkoisia ominaisuuksia ja saavutuksia, et persoonia.

Itsekin tiedän yhden komean ja koulutetun miehen joka on ollut pääosin yksin. Jos tuntisin hänet pintapuolisesti niin ihmettelisin kovasti miksi. Mutta kun olen ollut enemmän hänen seurassaan niin ymmärrän miksi. Häneltä puutu joku sellainen sosiaalinen taju jonka takia tulee heittäneeksi kommentteja toisista joista yhtään herkempi saattaa loukkaantua. Miesporukoissa se ei niin haittaa koska siellä on totuttu kovempaankin läppään mutta naisten kanssa se ei toimi sitten yhtään.

Kyllä yksi jääneillä ulkoisesti hyvillä miehillä on käytännössä aina jotain ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Se voi olla myös hieman piilossa oleva asia kuten joku trauma tai seksuaalisuuden ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin se kulttuuri niin kyllä vain hän on liian tylsä ja särmätön. 

Ja etenkin, kun se nainen ei kiinnosta persoonana. 

Voiko sitä vahvemmin alleviivata, jos menee iskemään kadulla vierasta ihmistä. 

 

Miten muuten voi lähteä ottamaan persoonasta selvää kuin lähestymällä kiinnostavan näköistä ihmistä?

Ja miksi niin monelle naiselle on täysin mahdoton ajatus, että myös mies voisi tehdä juuri näin? Eli tutustua rauhassa kiinnostavaan ihmiseen. Selvittää, onko jotakin mahdollisuutta edes olemassa. Vai onko se vain omaa harhaa. Mutta ei, oletetaan saman tien, että mies on vaarallinen tai vain panoa vonkaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Me naiset ei tarvita teitä miehiä yhtään mihinkään.

Yritä muuttaa asennettasi suhteessa muihin ihmisiin. Joudut, ellet ole jo joutunut ongelmiin, jos asennoidut kaikkeen torjuvasti ja pelolla. Jos antaa ulospäin negatiivisuutta, saa samaa takaisin itselleen. Rohkaise itsesi, mene vaikka ulos muiden pariin.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin se kulttuuri niin kyllä vain hän on liian tylsä ja särmätön. 

Ja etenkin, kun se nainen ei kiinnosta persoonana. 

Voiko sitä vahvemmin alleviivata, jos menee iskemään kadulla vierasta ihmistä. 

Kokemusta miehistå, jotka ovat heti sitä mieltä että sovitaan todella hyvin yhteen, on yhteiset arvot ja loistava tulevaisuus. Kukkiakin tulee ja esitellään tutuille jopa tulevana vaimona, mutta sitten ei kuitenkaan siedetä kaksinkeskistä aikaa naisen kanssa ollenkaan. Nainen odottaa, että jos tässä nyt miehen kiireiltä päästäisiin tutustumaan, mutta kun miehen mielestä suhde on jo valmis. 

Eikö tuo kiirehtiminen herättänyt mitään epäilyksiä? Mi

Juuri näin. Terve ihminen tunnistaa heti, että nyt on jotain mätää eikä tuossa ole mitään todellisuuspohjaa alla. Traumatisoituneella se taas iskee suoraan helpottamaan sitä syvintä haavaa ja dopamiiniaalto on ihan mieletön. Siitä pitää olla tietoinen ja ajatella, että ok. Nyt toi ihminen sai minussa aikaan tuollaisen tunteen. Luultavasti se johtuu siitä, että hän on samalla tavalla "viallinen", koska tasapainoisesta ihmisestä sitä tunnetta ei tule. Ja tuo dopamiinivyöry sekoitetaan rakkauteen. 

Eikä ketään voi rakastaa ehjäksi, joten kahden rakkauspommittajan liitto päättyy lyhyeen tai katastrofiin.

Kun alkaa nähdä nämä asiat, niitä on mahdoton olla näkemättä.

"Isän rooli alkaa oleellisesti vasta 1,5 vuoden jälkeen, toki sitä sidettä voi ja kannattaa luoda sitä ennen."

Isän rooli nimenomaan isänä alkaa myöhemmin mutta sitä ennen hän voi olla ihan yhtä tärkeä kuin äiti niissä perusasioissa kuten lämmön, läheisyyden ja hoivan antajana.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on velipuoli, 37v, etsinyt aktiivisesti kumppania edelliset 6-7 vuotta. Tuplainsinööri ja toisella osa-alueella DI. Vuositulojen puolesta nimi löytynyt verokoneesta pitkän aikaa. Harrastaa kaikenlaista ja on todella kovassa fyysisessä kunnossa. Omistaa ison kämpän ja kesämökin. Ihan kohtuu komea tyyppi myös, selkeesti käyttää aikaa ulkonäköönsä. Käy tapahtumissa, sosiaaliset piirit ja taidot löytyy ja kaikki muukin tyypissä oikeesti hyvällä mallilla. Lukee jatkuvasti ja heittää mulle aina jotain äänikirjasuosituksia. Oon tavannu pari niitä naisia jota se on hetkellisesti tapaillut ja ne on ollu semmosia lussuja keskenkasvuisia kilipäitä, ei todellakaan parisuhdematskua. Muuta ei kuulemma löydy.

Toinen on kaveri. Tyyppi on ammatiltaan lentäjä. 35v. Pelaa lentistä kovalla tasolla. Pitkä ja hyvännäköinen tyyppi, jolla ei näyttäis olevan mitään ongelmia elämässä. Ollut sinkkuna varmaan 10v.

Kolmas tyyppi, 38v. Oli tos

Miksi miehet kiinnostuvat kaskenkasvuisista kilipäistä ja kanoista? Olisko näiden naisten ulkonäöllä jotain osuutta asiaan? Tai miesten ja naisten luonteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin se kulttuuri niin kyllä vain hän on liian tylsä ja särmätön. 

Ja etenkin, kun se nainen ei kiinnosta persoonana. 

Voiko sitä vahvemmin alleviivata, jos menee iskemään kadulla vierasta ihmistä. 

 

Miten muuten voi lähteä ottamaan persoonasta selvää kuin lähestymällä kiinnostavan näköistä ihmistä?

Sen lisäksi pitää osata myös aistia viboja. Onko toinen avoin romanttisessa mielessä, vai onko hän vaan kaverillinen ja ystävällinen. Löytyykö molemminpuolista vetovoimaa. 

Ehkä, mutta kohtelias kieltäytyminen olisi toivottavaa, jos ei kiinnosta. Tämä(kin) on yllättävän vaikeaa. Ei sanota mitään. Aletaan vain pyörittelemään tai vihjailemaan jotain epämääräistä. Miksi oletatte että yhtään kukaan osaisi lukea ajatuksia?

"Ap on ihan oikeessa. Jos tämmöset tyypit ei löydä kumppania, niin kyllä se vika on ihan jossain muualla kun niissä ukoissa"

Kuitenkin samaan aikaan lukematon määrä ihan tavismiehiä pariutuu. Miten se mielestäsi on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

"Minäkin olen yrittänyt alkaa kaupassa juttusille muutaman kivannäköisen miehen kanssa. Siis nimenomaan niin, että jutusteltaisiin niitä näitä, että saisi käsityksen toisesta ihmisestä ja siitä, että voisiko pyytää treffeille. Valitettavasti omat yritykseni ovat kaatuneet miesten tuppisuuna olemiseen. En tietenkään silloin pyydä niitä treffeille. Ymmärrän vinkin. Tilannetajua on hyvä olla. "

 

Taas, vain omasta kokemuksestani. Olisin suorastaan järkyttynyt, jos joku nainen alkaisi niitä näitä juttelemaan esimerkiksi kaupassa. Koska sitä ei ole ikinä tapahtunut. Koskaan. Niin järkyttynyt, että mieleen tulisi kaikkea muuta paitsi tutustumisyritys.

Sama vika oli itselläni aikanaan. En ajatellut että kukaan voisi olla minusta oikeasti kiinnostunut joten en tajunnut lainkaan niitä naisten lähestymisyrityksiä joita kuitenkin vuosien varrella jonkin verran oli. Vasta kun aivan suunnattoman tuurin kautta tapasin naisen niin että siitä tuli jotain niiin vähitellen tajusin että on minua kyllä lähestytty aikaisemminkin. Sen tajuamiseen piti ensin kuitenkin uskoa itsensä haluttavaksi ja että joku voisi olla kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta jotain edistystä voisi tapahtua, pitäisi naisiltakin löytyä edes vähän ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Mutta tuo osuus on näemmä ulkoistettu miehille. "Miehen pitää". Nainen ei jaksa/kykene/osaa/viitsi...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Fiksu ihminen joko kyllästyy tuohn touhuun täysin, tai keksii parempaa ajanvietettä.

Se "Unelmien Prinssi" jää saamatta. Vain siksi, että "ei huvita" tai "miehen pitää..."

No, kyllä minusta aikuisen miehen pitää osata huolehtia kodistaan, ruokavaliostaan ja taloudestaan. Eikä se edes tee hänestä unelmien prinssiä, vaan ihan aikuisen vaan. 

Yllättävän monella naisella on ongelmia samoissa asioissa. Niitä vaan ei käytetä jatkuvasti hyväksi muiden nöyryyttämisessä.

Akateemisia ja kulttuuria harrastavia naisia on huomattavasti enemmän kuin vastaavia miehiä (tosin riippuu vähän mitä kulttuuria harrastaa), joten markkinoita ainkin luulis olevan.

Mitähän tässä nyt jää kertomatta?

Odotatko ap, että joku mukava nainen iskee sut? Missä ja miten näin pitäis tapahtua? 

Samaistumisen tunne on seurausta ymmärryksestä. Ymmärrys on seurausta kuuntelemisesta. Kuunteleminen on seurausta välittämisestä. Välittäminen on seurausta myötätunnosta. Myötätunto on seurausta samaistumisen tunteesta. Pidetyin henkilö ei ole kiinnostavin persoona, halutuin asiantuntija tai lahjakkain alallaan. Suosituin kampaaja ei myy hiustenleikkuuta tai kauneutta eikä johtava konekauppias koneita tai tehokkuutta. Mitä he antavat? Enemmän läsnäoloa, ymmärrystä ja luottamusta kuin kukaan muu. Kaikkien luokse palataan yhdestä ja ainoasta syystä: tunnesyystä. Miksi samaistumisen tunne on niin vastustamaton? Koska jokaisessa ihmisessä asuu syvä ja loputon kaipaus olla hyväksytty ja tulla ymmärretyksi. On surullista, että janoamme ymmärrystä niin paljon, mutta tahdomme ymmärtää toisiamme vain vähän. He, jotka eivät kykene löytämään myötätuntoa ja anteeksiantoa edes itseään kohtaan, menettävät ensin olemassaolonsa merkityksen, sitten järkensä ja lopulta halunsa elää. Pyrkikäämme ymmärtämään toisiamme tänään enemmän kuin eilen. Se on parasta, mitä voimme saada ja antaa.

"Minä en ole jäänyt harmittelemaan niitä salaa kiinnostuneita (muuta kuin siinä tapauksessa, kun ovat myöhemmin paljastaneet tunteensa ja pilanneet kaveruuden). Ajattelen, että koska itse olen luonteeltani tosi suora ja assertiivinen, en sovi kumppaniksi sellaiselle, jonka on vaikeaa ilmaista noitakin tunteita. Eli yleensä samankaltaiset ihmiset löytävät kyllä toisensa, siinä mielessä se käyttäytyminen paljastaa ihan riittävästi. -eri"

Pilanneet kaveruuden? Sinä sen olet pilannut omalla sokeudellasi ja sillä, kun et kyennyt kaveriasi enää näkemään millään muulla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisista naisita itse kiinnostut? 

"En osaa tarjota vauhtia ja vaarallisia tilanteita, voikohan siinä olla syy?" KYLLÄ! Jos nimittäin ihastut sellaisiin, jotka kaipaavat elämäänsä vauhtia ja vaarallisia tilanteita (mitä ikinä se sulle tarkoittaakaan). Useinhan kiltit, vähän nössöt, ihastuvat niihin menevämpiin. Ihan sukupuolesta riippumatta näin. Menevät ekstrovertit osaavat puhua ja tuoda iloa ympärilleen. Ehkä sinäkin haluaisit sellaisen naisen? Mutta kaikki seurustelvat jo jonkun itsekin menevämmän kanssa? 

Onko moni akateeminen ja kulttuuria harrastava nainen sulle liian särmätön?

Noin se menee. Tosin kyllähän niitä sekaparejakin on puolin ja toisin. Oleellista on se, miksi ap viehättyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita janoavista naisista, koska on niitä ulospäinsuuntaituneita kivoja naisi

Kaipaako epävakaat mutta nössöt epävakaata ja vaikeaa? Draamaa elämäänsä? Ylipäänsä ap:n käsitys parisuhteista vaikuttaa vähän siltä, että nähdään ne draamasuhteet, ei muita

Epävakaiden naisten pojat, ne, joista ei tule narsisteja tai jostain kumman syystä onnistuvat pysymään tervepäisinä, mikä ei ole mitenkään helppo rasti, tulevat läheisriippuvaisiksi ylikilteiksi kynnysmatoiksi. He katsovat sivusta, kun "jännämiehet" pyörittävät näitä epävakaita ja narsistisia naisia ja joskus "onnistuvat" itsekin saamaan sellaisen. Juuri tyyliin elättäjäksi, kun nainen on säätänyt ja ehkä säätää edelleen kaikkien muidenkin miesten kanssa. 

Mies yrittää ja yrittää rakastaa naista ehjäksi ja tarjota turvaa, mutta ei onnistu ja ottaa vaan vastaan isosti henkistä/fyysistä väkivaltaa. 

Taustalla tuossa on alitajuinen trauman luoma kuvio siitä, että tämä äidinkorvike nainen alkaisi rakastaa häntä = äiti vihdoin kykenisi rakastamaan häntä, Mutta koska kuvio on sairas, hän tarvitsee siihen naisen, joka ei oikeasti pysty rakastamaan. 

Terpian kautta sitten voi oppia näkemään tuon kuvion ja alkaa kiinnostua tavallisista naisista ja osata itse olla muutakin kuin toista palveleva kynnysmatto ja osoittaa omiakin (terveitä) tarpeita. 

Kiltit, kelpaamattomat miehet, kuunnelkaa tämä ajatuksella. Siellä on myös kommentteina kymmenien kaltaistenne kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän itseäni "hyvänä miehenä" ja ei ole valittamista ollut "kaupan käynnissä".

En kyllä yhtään ymmärrä ketjun jankutusta, jokin muu kyllä mättää, kuin pelkästään "hyvä mies".

Ikää jo 57 ja "kauppa kävisi" mutta olen naimisissa ja ei siten ole "myytävää"

Itse asiassa noi termit ovat ihan perseestä!

Oikeasti hyvät miehet todellakin "käyvät kaupaksi". Ne ei-hyvät miehet eivät suostu myöntämään, että ihan syystä ovat sinkkuja. Syyttävät naisia siitä että eivät kelpaa. 

Onneksi jokainen sinkkunainen nykyään on ehdollistettu automaattisesti torjumaan kaikki lähestymisyritykset. Ettei vahingossakaan pääse mitään käymään.