Lue keskustelun säännöt.
Miksi hoikat kuvittelevat, että "ei tee mieli " on yhtä kuin itsehillintä?
23.09.2024 |
Lihavuuskeskusteluissa aina otetaan esiin itsehillintä keinona pysyä normaalipainossa. Käsi sydämellä, kuinka moni normaalipainoisista oikeasti käy kamppailua itsensä kanssa jättääkseen liiat ruoat ja herkut syömättä? Oikeastihan kyse on vain siitä, ettei ole mielitekoa syömiseen. Helppoa!
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lihava mutta minulla ei ole mitenkään voimakasta mielitekoa syömiseen enkä syö erityisen paljoa.
Ei se läski ilmasta tipahda selkään
Siis yritätkö väittää että koska olen lihava minulla TÄYTYY olla voimakas mieliteko syömiseen ja syön erityisen paljon, vai mitä sönkötät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko suvullani on painonhallintaongelmia. Minä olen hoikka, ollut aina, ja nyt aikuisena normaalipainoinen. Huomaan, että jos en kiinnitä huomiota ruokavaliooni ja ruokailutapoihini, paino alkaa pikku hiljaa nousta. Se on ne säännölliset pienet teot, kuten ylimääräinen leipä illalla, ylimääräinen santsiannos päivällisellä, reilumman kokoinen lounasannos..
Pysyn samassa painossa siten, että teen jatkuvasti valintoja siitä, kuinka paljon syön (normaalia ruokaa). Syön säännöllisesti karkkia, sipsiä, kakkua ja keksejä, mutta katson tarkkaan mitä syön normaalina arkena. Tämä on välillä turhauttavaa, mutta toisaalta toimii minulla, ja eipä tarvitse jo joilla ja laihduttaa esim kesälomakiloja tai joulukiloja.
Ulkopuolisellehan tämä ei näy, eli joku voi vetää helpon johtopäätöksen ulkonäöstäni, että olemalla hoikka olisi jotenkin todella helppoa minulle. Ei se ole.
Sen voi ap ihan opettemalla opetella ettei syö paskaa. Sitä kun aikansa harjoittaa niin ei enää edes tee mieli.
Terv. Herkkulakossa jo vuodesta 2012.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Itse olen hyvin hoikka, mutta ei se ole itseltäni vaatinut yhtään mitään. Suvussani kaikki, niin miehet kuin naisetkin, ovat luonnostaan hoikkia, eli geenit ovat isossa osassa tässä. Lisäksi en ole kulinaristi, enkä saa ruoasta mitään erityisiä mielihyvän tuntemuksia tms. Eli ei minulle ole millään tavalla ponnistus esim. valita salaattia hampurilaisen ja ranskalaisten sijaan tai jättää sipsit syömättä.
Chipseillä, hampurilaisilla ja muulla roskaruoalla ei ole mitään tekemistä kulinarismin kanssa
Mä olen ollut lihava aina. Vanhemmat, isovanhemmat, tädit ja sedät kaikki ovat olleet lihavia. Meillä ei koskaan kotona syöty kasviksia, vaan isä esim teki välipalaksi koulun jälkeen minulle kolme lihapiirakkaa ja paketillisen nakkeja. Yhdelle tyttölapselle. Vahti myös vieressä että söin kaiken.
Nyt olen 152cm ja 50kg, ja edelleen peilistä katsoo jäätävä norsu takaisin. Käyn kamppailua joka päivä. Tänään meinasin sortua, menin kauppaan asti mutta parinkin sitten paketillisen kirsikkatomaatteja ja napostelin ne.
Kun elämäntavat ovat olleet näin perseellään aina, mitä ne monilla lihavilla ovat olleet, niin siitä kierteestä irti pääseminen on älyttömän vaikeaa. Sitä ei tunne itseään edes ihmiseksi, ei ihmisarvoiseksi. On vain lihava. Miksi siis yrittäisi parempia elämäntapojakaan?
Minulle tarpeeksi kova motivaatio oli se, että haluan kovasti vauvan ja lihavana tuskin sellaista voisin saada. Mutta helvettiä tämä on, joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän melkein kaikki ihmiset koe ainakin silloin tällöin halua syödä enemmän kuin olisi järkevää. Aika suuri osa vain kykenee myös vastustamaan näitä mielihalujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivänsä voi myös organisoida. Kun haluaa antaa itselleen jonkin pikku herkun palkkioksi, niin valitsee yhden. Eikä joka päivä. Mutta ei varsinkaan niin, että vetää samana päivänä irtokarkkipussin, suklaalevyn, pari kaljaa, jäätelön, hampurilaisaterian, grillimakkaran, gintonicin ja pullon punaviiniä.
Sehän siinä just on, että sinä pystyt valitsemaan yhden. Joku toinen syö pakonomaisetsi kaikki herkut, mitkä eteen tulee. Jos olet siitä syystä mielestäsi parempi ihminen niin so be it.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut lihava aina. Vanhemmat, isovanhemmat, tädit ja sedät kaikki ovat olleet lihavia. Meillä ei koskaan kotona syöty kasviksia, vaan isä esim teki välipalaksi koulun jälkeen minulle kolme lihapiirakkaa ja paketillisen nakkeja. Yhdelle tyttölapselle. Vahti myös vieressä että söin kaiken.
Nyt olen 152cm ja 50kg, ja edelleen peilistä katsoo jäätävä norsu takaisin. Käyn kamppailua joka päivä. Tänään meinasin sortua, menin kauppaan asti mutta parinkin sitten paketillisen kirsikkatomaatteja ja napostelin ne.
Kun elämäntavat ovat olleet näin perseellään aina, mitä ne monilla lihavilla ovat olleet, niin siitä kierteestä irti pääseminen on älyttömän vaikeaa. Sitä ei tunne itseään edes ihmiseksi, ei ihmisarvoiseksi. On vain lihava. Miksi siis yrittäisi parempia elämäntapojakaan?
Minulle tarpeeksi kova motivaatio oli se, että haluan kovasti vauvan ja lihavana tuskin sellaista voisin saada. Mutt
Tsemppiä sinulle! Tuollainen vanhemman käytös pitäisi olla rikoslaissa rangaistavaa pahoinpitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla ei sitten ole itsehillintää, ja aina kun tekee mieli niin kaikki syötävä käy?
Sanoiko ap. noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pah, suurimmalla osalla ihmisistä on himo makeaan ja suolaiseen. Itse olen hoikka ja kun käyn kaupassa jätän karkit, sipsit ja jätskit ostamatta. Hyvältä ne minunkin suussa maistuisi, mutta ihan itsekurilla tässä mennään.
Mun kokemus on kyllä, että ei ole. Joskus teininä ja parikymppisenä koin tuollaista herkkuhimoa. Nykyään en lähes koskaan. Ei edes kun on kova nälkä. En tiedä vaikuttaisiko siihen jotkut suolistobakteeritkin tms.
Herkkuhimo vähenee, kun jättää näitä syömättä. Ekat pari viikkoa elimistö huutaa sokeria ja rasvaa. Mutta eiköhän stressi, hormonit ja jotkut puutostilat lisää herkkuhimoa, joten se selittää vaihtelut elämän aikana. Minä olen aina ollut hyvinkin makean peräään. Jos mieliteot päättäisi söisin pelkkää makeaa ja jättäisin ruuat välistä. Järki taas sanoo, ettei näin voi elää ja siksi en edes osta kaappeihin karkkia. Muistelen kyllä, että asiaa on tutkittu ja himo makeaan tulee jo kohdussa ja äidinmaitokin on makeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kaikessa on vähän itsehillintää meillä päivittäin mukana, miksei siis syömisessäkin.
Enhän minäkään lyö ihmisiä kauppajonossa vaikka välillä tekisi mieli, en osta kaikkea, mitä haluan, en aja ylinopeutta vaikka mieli tekisi. Ei ihmisen ole tarve jatkuvasti täyttää omia mielihalujaan.
Mulla saattaa mennä viikko tai pari, että tekee mieli jotain tiettyä, mutta ei se tarkoita, että täyttäisin sen heti.
Ei kyllä koskaan ole tehnyt mieli lyödä ketään kauppajonossa, joten sen hillitseminen ei ole vaikeaa. Sen sijaan saatan syödä kokonaisen suklaalveyn yhdeltä istumalta, pystymättä sitä hillitsemään. Siihen liittyy varmaan eri mekanismi kuin moneen muuhun mielihaluun, joten vertauksesi ei ihan toimi.
Melkoinen ruokavalio kyllä teillä ollut. Olen aikuinen mies, eikä tulisi mieleenkään syödä enempää kuin yksi lihapiirakka kerralla, eikä niitäkään kovin usein, koska ne ovat niin rasvaisia ja ravitsemuksellisesti köyhiä.
Tuo sama ilmiö, missä erheellisesti kuvitellaan kaiken hyvän seuranneen omasta tahdonlujuudesta näkyy vahvana myös alkoholi-, tupakka-, huume- ja köyhyyskeskusteluissa. Jonkinlaista kapeakatseisuutta ja empatian puutetta se ilmentää.
Vierailija kirjoitti:
Vastasit jo itse ongelmaasi, eli sinun ongelmasi ei ole syöminen vaan ongelma on henkisellä puolella. Hankkikaa apua pakonomaiseen ruuan himoamiseen, koska se ei ole tervettä ja aiheuttaa ongelmia. Useimmiten ongelmasyöjien taustalla on tunnesyöminen, eli ruoka tuo niin valtavaa lohtua ja mielihyvää, että sitä ei voi vastustaa. Siihenkin kannattaa etsiä apua henkisestä puolesta aloittamalla.
Oletko kuullut kylläisyyshormoneista? Monesti lihavuus johtuu siitä, että ihmisellä on ihan oikea, fyysinen nälkä, mikä saa syömään energiamäärällisesti liikaa. Itsekurista on helppo puhua jos kuuluu ihmistyyppiin, joka unohtaa vahingossa syödä ja joka suhtautuu ruokaan ensisijaisesti polttoaineena.
Voin kertoa, että oman 20 kg ylipainon taustalla ei ole tunnesyömistä eikä epäterveellistä ruokavaliota. Syön viisi kertaa päivässä lautasmallin mukaan, mutta aivan liikaa.
Olen lukuisia kertoja yrittänyt laihduttaa fiksusti kalorivajeella, mutta joka kerta laihdutus kaatuu niin hirveään nälkään, joka saa lopulta himoitsemaan rasvaisia ja sokerisia herkkuja, jotka eivät normaalisti kuulu arjen ruokavaliooni. Harkitsen laihdutuslääkettä, mutta vierastan ajatusta siitä, että niitä pitäisi sitten syödä koko loppuelämä. Toisaalta en varmaan pysy terveenä jos tätä menoa jatkan.
Sokeri ja sokerituotteen on siinä jänniä,että kun ne karsii pois ruokavaliosta niitä ei pian tee mieli. Jos on pahasti koukussa voi mennä viikko. Kannattaa sinnitellä, herkut maistuukin paremmin kun syö vaan muutaman kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Sokeri ja sokerituotteen on siinä jänniä,että kun ne karsii pois ruokavaliosta niitä ei pian tee mieli. Jos on pahasti koukussa voi mennä viikko. Kannattaa sinnitellä, herkut maistuukin paremmin kun syö vaan muutaman kerran vuodessa.
Paitsi että silloin ne maistuu hirveiltä. Esim. niin sokerisilta, että ei teekään mieli syödä.
Mulla se menee niin, että ajatus siitä, että se ei ole terveellistä/on lihottavaa vähentää mielihalua asiaa kohtaan. Muuten kyllä haluaisin syödä herkkuja :(