Sairaalloinen mustasukkaisuus. Mitkä olivat ensimmäiset merkit, milloin älysit juosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs lutkitte?

Miettikää, että ehkä tämäkin tyyppi vaikuttaa livenä normaalilta...

Tuskinpa

Varmaan yksi ensimmäisistä merkeistä oli se kun opiskelukaveri (poika) moikkasi kaupassa ja ex alkoi hirveän tenttaamisen ja jankkaamisen: "Kuka se oli, kuka se oli, annatko sille?!"

Eka poikakaveri oli kyseessä niin valitettavasti tajusin juosta vasta paljon myöhemmin kun kaheli esitti mm. tappouhkauksen mielestään "uhkaavaa" miestä kohtaan ja selvisi paljon muutakin kamalaa.

Onko kuinka monilla kestänyt pitkäänkin, ennen kuin ensimmäiset merkit ovat paljastuneet? Tapailen miestä, josta on vähän kumma fiilis, mutta varsinaista mustasukkaisuutta ei ole vielä ainakaan ollut.

Eksäni väitti että hän ei ole yhtään mustasukkaista tyyppiä. Minulla ei ollut oikeastaan yhtään miespuolista ystävää mutta joidenkin eksäni ystävien kanssa tulin tosi hyvin toimeen mutta en ollut kiinnostunut heistä.

Eksäni sai jostain päähänsä että olen pettänyt häntä yhden hänen ystävänsä kanssa. En ollut koskaan kahdestaan sen tyypin kanssa ja eksäni tiesi sen kyllä, mutta olin muka jotenkin onnistunut pettämään eksääni eksän ollessa paikalla. Muutimme sitten eri paikkakunnalle mutta jopa vuosia myöhemmin hänelle tuli yhtäkkiä mieleen se mies, ja kerran perhetyöntekijälle hän huuteli että "Muistan kyllä kun petit minua sen äijän kanssa" Siis täh??? 

Ja yllätus yllätys hän itse oli se pettäjä, jäi kiinni puoli vuotta kestäneestä salasuhteesta. Oli kuulemma kosto siitä kun petin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs lutkitte?

Miettikää, että ehkä tämäkin tyyppi vaikuttaa livenä normaalilta...

Ja näitä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs lutkitte?

Miettikää, että ehkä tämäkin tyyppi vaikuttaa livenä normaalilta...

Niinpä. Pelottaa jo ajatuskin siitä että joku nainen saattaa haksahtaa ja erehtyä suhteeseen tuon kanssa ennen kuin tuo näyttää todelliset karvansa.

palstapaskiaisella on loputonta misogyniaa aina omasta äidistään alkaen.

Onko tämä joku vitsi että ukko suuttuu jostain Teams kokouksesta.? Eihän ne sieltä kimppuun tuu kovin helposti. Ite ollu miesvaltaisilla aloilla jopa parisuhteen aikana ja ikinä ei kukaan oo niistä mustasukkainen ollu. Tuo on ny jo sairaaloista. 

Nainen oli aidosti mustasukkainen ja pahantuulinen, kun rapsutin kyläpaikassa koiria. Minä tykkään koirista ja hän ei. Kauhea valitus siinä hetkessä ja vielä kotonakin, että "mua et ikinä tuolla tavalla silittele, kyllä minäkin tykkäisin jos mua tuolla tavalla pitäisit hyvänä..." ja kaikella lailla teki selväksi, että inhoaa koiria ja osoitti mieltään asiasta pitkään. Raskas muija.

Vierailija kirjoitti:

Miksi fiksut naiset valitsevat aina väärin?

Koska miesten otsassa ei lue "mustasukkainen hullu" samasta syystä fiksut miehet valitsevat väärin.

Mies väitti, ettei ole ollenkaan mustasukkaista tyyppiä. En muista ihan ensimmäisiä merkkejä, mutta jäi mieleen kun hän raivoissaan väitti, että farkkuni ovat olleet mukana jossakin syntisessä ja vaati minua hävittämään ne. En noudattanut tätä käskyä ja laitoin vähän myöhemmin välit täysin poikki, enkä ottanut enää vastaan minkäänlaisia selityksiä.

Mies väitti ihan asialliseen sävyyn, että eräs samoista piireistä oleva mies, jonka kanssa he juttelimme, on selvästi kiinnostunut minusta. Tästä oli vielä pitkä matka mustasukkaisuuden ja koston muihin todella kammottaviin muotoihin, jotka jatkuivat vielä kun olin jättänyt hänet. 

Olimme etäsuhteessa ja mies soitteli joka päivä. Kerran lähtiessä juhliin, enkä ottanut häntä mukaan (hänellä itsellään paljon tälläisiä juhlia joissa en ollut mukana) niin soitteli minulle koko illan ja lopulta syytti minua pettäjäksi kun en loppuillasta syytti minua pettäjäksi kun en vastannut hänen viesteihin. Jälkeenpäin ajateltuna tuo jokapäiväinen soittelu oli kontrollointia kuulumisten kyselyjen sijaan, jokaisessa puhelussa aina tivasi ahdistuneen oloisena että missä olin, vaikka luulin hänen tietäneen minun olevan tulossa töistä, koska olin edellispäivänä aina kertonut tulevan päivän kulun.

Hän heitti aiemmin myös kommentteja mm. Liian kaunis mekko etc. En saisi shoppailla (käyttää omia rahojani) olimme tunteneet tuolloin muutaman kuukauden.

Kaikki alkoi - kuten muuallakin todettu - erinäisillä "vitseillä".

"Miehiäkös sitä ollaan menossa iskemään kun noin laittaudutaan?" vaikka laittauduin ihan normaalilla tavalla.

"Pitääkös sieltä joku lomaromanssi sitten etsiä?" kun olin lähdössä perheen kanssa viikoksi etelään.

"Miehetkös ne siellä sulle viestittelee?" kun sain viestin puhelimeen.

"Se on ihan varmasti ihastunut suhun/yrittää iskeä/haluaa panna" kun naapuri/työkaveri/kaupan kassa tervehti minua.

Jos näistä nälvinnöistä pahastuin ja huomautin, seurasi nyyhkytarina kuinka edellinen tyttis oli pettänyt ja siksi hänen on vaikea luottaa. Tai joskus päätelmä, että jos kerran pahastun noista sanoista, niiden täytyy olla totta. Minä olin nuori, 15-vuotias, ja loputtoman ymmärtäväinen. Ihan liian paljon sietävä. Uskoin voivani parantaa/pelastaa hänet. Pikkuhiljaa aloin jopa selitellä hänen puolestaan tilanteita muille: "häntä pitää ymmärtää, hän on tullut petetyksi." Tiesin siis kyllä alusta asti hänen olevan mustasukkainen, mutta uskoin voivani muuttaa sen kunhan olen tarpeeksi pitkään uskollinen ja kunnollinen.

"On niin menettämisen pelko, kun ei edes olla kihloissa." Ja sitten mentiin kihloihin.

"On niin menettämisen pelko, kun ei edes olla naimisissa." Ja sitten mentiin naimisiin.

"On niin menettämisen pelko, kun ei edes olla lapsia tehty." Ja sitten tehtiin lapsi.

Mutta arvatkaas mitä! Ei auttanut sekään. Silloin valitettavasti vasta tajusin, että ainut keino välttää mustasukkaisuutta olisi eristäytyä muusta maailmasta ja sitä en ollut valmis tekemään. Silloin rupesi ymmärrys loppumaan. Olin 12 vuotta ollut uskollinen ja hyvä, ja vieläkään hän ei pystynyt luottamaan. Edelleen tuli samoja tokaisuja:

"Miehiäkös meet iskemään?" "Miehetkös ne siellä viestittelee?" "Se pyrkii sun pöksyihin kun noin iloisesti tervehtii."

Väkivaltainen hän ei koskaan ollut. Olisin varmaan lähtenyt aiemmin, jos hän olisi fyysistä pahaa tehnyt. Mutta koska pienensin itseäni, harkitsin sanojani tarkkaan, luovuin joistain ystävistäni, harrastuksistani ja yksityisyydestäni pitääkseni hänet tyytyväisenä ja rauhan talossa, ja koin paljon pahaa oloa hänen mustasukkaisuutensa takia, niin kyllä se sairaalloista oli.

Vaimo muuttui jossain vaiheessa mustasukkaiseksi ja kontrolloivaksi. Olihan noita kausia ollur mutta lopulta meni aika överiksi.

Alkoi häiriköimään työkavereita yms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs lutkitte?

Miettikää, että ehkä tämäkin tyyppi vaikuttaa livenä normaalilta...

Niinpä. Pelottaa jo ajatuskin siitä että joku nainen saattaa haksahtaa ja erehtyä suhteeseen tuon kanssa ennen kuin tuo näyttää todelliset karvansa.

palstapaskiaisella on loputonta misogyniaa aina omasta äidistään alkaen.

Saa suomalaisia naisia vihata, jos rakastaa italialaisia naisia. Ei se mitään naisvihaa ole, jos suomalaiset akat kuvottaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku vitsi että ukko suuttuu jostain Teams kokouksesta.? Eihän ne sieltä kimppuun tuu kovin helposti. Ite ollu miesvaltaisilla aloilla jopa parisuhteen aikana ja ikinä ei kukaan oo niistä mustasukkainen ollu. Tuo on ny jo sairaaloista. 

Deittailin vähän aikaa miestä joka oli mustasukkainen kun puhuin veljeni tai isäni kanssa, juu ei jatkoon tuollaiset mutta tällä hepulla oli ex+vaimo joka huoli miehen takaisin, yäk. Onneksi pääsin eroon.

Mies vaati minua poistamaan miespuolisia kavereita facebookista, vaati että puhelimessa pitää olla sijaintipaikannin päällä että näkee missä milloinkin liikun, tutki salaa puhelintani ja sähköpostiani jne. Ei niin, että siellä mitään salaista olisi ollut, mutta en silti tykännyt tuosta kyttäämisestä. Monesti olen jälkikäteen miettinyt kuinkahan hulluksi touhu olisi lopulta mennyt ennen olisi nostanut kytkintä.

Mulla mies vaati kertomaan kaikki face kaverit ja esittelemään hänelle. Itsekin esitteli omansa, vaikka minua ei kyllä kiinnostanut hetkeäkään asia. Seuraava cihje oli se, kun hain meille pizzaa ja mies jäi odottamaan ulos ja tullessani sieltä, kertoi minun himoineen ja flirttailleen kaikkien kanssa. Katsoin miestä kaksi vuotta, olin tyhmä, niin saakelin tyhmä. 

Tarinat alkoi mennä mahdottomaksi ja jokapaikassa mä olin vain pannut kaikkia. Luvan kanssa olisin saanut panna, mutta en halunnut. Hän ei millään ymmärtänyt sitä, että jos jostain välitän, en halua seksiä muiden kanssa. Kun arvata saattaa itse petti koko ajan, niin miesten kuin naistenkin kanssa. Paras oli väite siitä, että maistuin kortsulle ja totta kai olin pettänyt. Jännä, että hänen edellinenkin tyttöystävä oli jäänyt "samalla lailla" kiinni "pettämisestä." 

Noille sairaille on aivan sama mitä sanot tai teet. Pettänyt olet, sillä heidän mielestään kaikki pettävät aina, niin kuin he itse tekevät. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kuinka monilla kestänyt pitkäänkin, ennen kuin ensimmäiset merkit ovat paljastuneet? Tapailen miestä, josta on vähän kumma fiilis, mutta varsinaista mustasukkaisuutta ei ole vielä ainakaan ollut.

Tuo kumma fiilis on merkki, jota olisi pitänyt uskoa. 

Mutta mun kokemuksen muukaan tilanne pahenee pikkuhiljaa. Vuosi-puolitoista on aika, jonka ihminen voi esittää, sitten hieman herpaantuu. Mutta pahimmat jaksaa esittää sinne sitoutumiseen,vaikka naimisiinmenoon tai lapsiin asti. 

Lisäksi kaikki ei tule kerralla,vaan tosiaan asiat pahenee pikkuhiljaa, huomaamatta, ja koko kuvion tajuaa vasta jälkeenpäin.

Joten ole nyt tarkkana tuo kumman fiiliksen kanssa. 

Mitä se tarkalleen on, esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Mies oli tietämättäni asentanut seuranta sovelluksen puhelimeeni. Mietin miksi puhelimeni käyttäytyi niin oudosti. Töissä ennen palaveria huomasin ystäviltäni tulleen muutamia viestejä, mutta ajattelin lukea ne myöhemmin lounaalla kuin ennen palaveria.

Palaverin jälkeen lounasta syödessäni aloin katsoa lukematta olleet viestini, jotka yhtäkkiä olikin jo luettu palaverin aikana. Sitä ennen päivien aikana puhelimeni käyttäytyi oudosti ja mies mainitsi ja puhui asioista joita hän ei mitenkään voinut tietää, koska en maininnut mitään eikä meillä ollut yhteisiä ystäviä.  Keksin tekosyyn erota miehestä. 

 

             Miksi puhelin ei ollut pinkoodilla avautuva ?