Mitä sanoisit nuoremmalle itsellesi elämäsi käännekohdassa

Älä usko isääsi siitä että olet läski ja sen seurauksena ala syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän ja pakko-oksentamaan koska se sairastuttaa sinut ja melkein menetät henkesi.

"Jatka samalla tavalla, olet oikealla polulla"

Älä epäile vaan kerro Elämäsi ihmiselle,mitä tunnet. Rakkaus ei kuole.

Lopeta se elämänhallintataidottomien hyysääminen omalla kustannuksellasi. Ymmärrä, että et tule koskaan tapaamaan ihmistä, jolle olisit ykkönen. Keskity ja panosta siihen, minkä osaat parhaiten. 

Elä itsesi kautta. Älä jonkun pelimiehen tai pelaajan. Ajattele itseäsi. Se ei ole itsekästä. Ajattelet jo muita tarpeeksi ja enemmän. Vältä pahimpia uutisia tai turhia, vaikka etsitkin tietoa. Laita rajat vanhemmalle. Älä mene virastoihin piinattavaksi, yritä olla rohkea.

Jos etsit uskollisuutta, ota koira, älä puolisoa.

Parisuhteen voi muodostaa vaikka asuisikin omillaan.

Älä tee liikaa muiden eteen ja auta vaan ole jossain asioissa itsekäs. Älä mene naimisiin.

Käsittele ongelmasi, mutta jatka samalla myös elämistä.

Laukea lakanoille laukea lakanoille laukea... no.

Riippuu ihan mistä elämän käännekohdasta olisi kysymys. Kun on yli puoli vuosisataa elämää takana, on niitä käännekohtia useita.

Vierailija kirjoitti:

Älä ikinä luovu itsellesi tärkeistä asioista yhdenkään miehen takia. 

Äläkä myöskään ystäviksi / kavereiksi luulemiesi ihmisten takia. Ihan sama onko asia iso vaiko pieni niin pidä siitä kiinni vaikka se olisi kuinka tyhmää, noloa, mummoa tai mitä hyvänsä muiden mielestä.

Siitä luopumista tulet katumaan toisin kuin sitä, ettei kyseiset ihmiset ole enää elämässäsi kuin ikävänä menneisyyden kokemuksena josta voisit hyvin luopuakin.

Pysy absolutistina, älä harrasta seksiä jonninjoutavien tuttavuuksien kanssa, mene terapiaan

Etsi käsiisi henkilö N.N. ja tee kaikkesi suhteenne eteen.

Hakeudu hoitoon ja äkkiä!

Haasta se lukion rehori oikeuteen, joka perusteettomasti ja väärin tiedoin heitti sinut koulusta ulos, kun olit ilmoittautumassa kirjoituksiin, ja tee kaikkiin mahdollisiin instansseihin valitus. Tee asiasta näkyvästi mediassa julkinen.

Jokainen ei ole oman onnensa seppä. Minulla älykkäänä ja koulussa menestyvänä jäi ylemmän asteen opinnot saamatta yhden kusipään läväytettyä kaikki jatko-ovet tuolla rikollisella toiminnallaan kiinni. 90-luvulla ei ollut mahdollista jatkaa lukiota määräajan jälkeen, tai kirjoitella silloin kun huvittaa.

Jostain sairaasta syystä olen tuntenut aina häpeää siitä, kun korkeampaa koulutusta ei ole. Vaikka itseäni kohdeltiin väärin.

Älä ikinä mene Stockmannille töihin!

sanoisin että 21 vuotiaana ois pitänyt lukea englannin kieltä eikä historiaa ja muuta paskaa ja muuttaa Usaan asumaan ja ottaa sieltä nuori puritaaninainen vaimoksi ja tehdä 10 lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on pelkkä illuusio.

Tämä!

Minä sanoisin, että rakkaus on totta mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ikinä luovu itsellesi tärkeistä asioista yhdenkään miehen takia. 

 

 

Äläkä myöskään ystäviksi / kavereiksi luulemiesi ihmisten takia. Ihan sama onko asia iso vaiko pieni niin pidä siitä kiinni vaikka se olisi kuinka tyhmää, noloa, mummoa tai mitä hyvänsä muiden mielestä.

Siitä luopumista tulet katumaan toisin kuin sitä, ettei kyseiset ihmiset ole enää elämässäsi kuin ikävänä menneisyyden kokemuksena josta voisit hyvin luopuakin.

Mutta sitten taas kun elää riittävän vanhaksi, huomaa että ihmissuhteet ovat se ainoa oikeasti tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Haasta se lukion rehori oikeuteen, joka perusteettomasti ja väärin tiedoin heitti sinut koulusta ulos, kun olit ilmoittautumassa kirjoituksiin, ja tee kaikkiin mahdollisiin instansseihin valitus. Tee asiasta näkyvästi mediassa julkinen.

Jokainen ei ole oman onnensa seppä. Minulla älykkäänä ja koulussa menestyvänä jäi ylemmän asteen opinnot saamatta yhden kusipään läväytettyä kaikki jatko-ovet tuolla rikollisella toiminnallaan kiinni. 90-luvulla ei ollut mahdollista jatkaa lukiota määräajan jälkeen, tai kirjoitella silloin kun huvittaa.

Jostain sairaasta syystä olen tuntenut aina häpeää siitä, kun korkeampaa koulutusta ei ole. Vaikka itseäni kohdeltiin väärin.

Kyllä oli mahdollista kirjoittaa osissa ja käydä lukiota pitempään. Iltalukiotkin olivat olemassa. Joten jossain määrin oli kyllä oma syysi, jos tuohon jäi opiskelu 1990-luvulla, jolloin opiskelijoiden asema oli vielä taloudellisestikin melko hyvä.