Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

pitkän harkinnan jälkeen mies ei sit suostnut

Vierailija
12.02.2007 |

pikkukakkoseen.......................olen todella rikki ja pettynyt.

Kommentit (114)

Vierailija
61/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

käyvänsä terapiassa ja syövänsä lääkkeitä. Onko syy tämä ettei mies halua lasta? Epäilen.



En yhtään ihmettele , jos paineensietokyky on tota luokkaa ettei mies halua lasta. Jos keskustelemalla asia ei selviä ei se selviä mitenkään muutenkaan. Tai sanotaan näin että ratkaisu ei todennäköisesti tule olemaan onnellinen.



Unohtakaa vaikka puoleksi vuodeksi koko jankutus. Panostakaa parisuhteeseenne ja siihen olemassa olevaan lapseen.

Jos sen jälkeen tuntuu, että ei enää asia olekaan ajankohtainen se on vain ollutkin hetken kupla. Ja voi olla että kun mies saa jotain muuta ajateltavaa kenties muutakin huomiota niin jopa saattaa itse ehdottaa lasta.

Mutta jos oikeesti mies kokee olevansa muutoin täysin yhdentekevä niin en ihmettele ettei halua lasta.



Ensin parisuhde sitten lapset!!

Vierailija
62/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsekkyys huipussaan!

Ei välitetä jo olemassa olevasta lapsesta, vaan halutaan väkisin lisää. Jopa perheenrikkomisen hinnalla...

Ensisijaisesti ihmisellä on oikeus tulla vanhemmaksi VAPAAEHTOISESTI.



Missä on toisen osapuolen ja jo olemassa olevan lapsen kunnioitus?

Naisen elämä ei mene pilalle vaikka hänellä olisi vain yksi lapsi. Pilalle se menee jos nainen itse sen omalla itsekkyydellään pilaa.



Kuvottavia nämä huijarit ja painostajat!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/114 |
15.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ystävällinen ihminen neuvoi mua olemaan ajattelematta asiaa,ja ottamaan " etäisyyttä" mm. keksimällä omia harrastuksia ja näyttämään,että minäkin olen oma itsenäinen itseni. mistähän alottaisin?ap

Vierailija
64/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Eiköhän mies ole perheessä vain se ylimääräinen lapsi ja ei ole ennenkään elämänvalinnoista lapsilta kyselty. Lasten hankkiminen ei vain kosketa miestä niin kuin naista. Ei se joudu kestämään sitä hormonimyrskyä sisällään, kantamaan pääasiallista vastuuta pienestä ihmisestä, miksi siis sille pitäisi antaa valta päättää siitä mitä vaimo kehollaan ja elämällään tekee.

Meillä ja uskallan väittää, että monella muullakin perheellä, mies on tasapuolinen ja -vertainen vanhempi, jolla on ihan yhtä lailla velvollisuus ja oikeus kasvattaa ja hoitaa lasta. Kyllä se lapsen saaminen vaan koskettaa miestäkin. Ihan biologisilla kokeillakin on havaittu, että raskauden aikana miehen estrogeenitasot kohoavat eli jonkinlaista hoivaviettiä alkaa muodostua.

Tietenkään lapsi ei päätä elämänvalinnoista, mutta minusta on väärin jo olemassaolevaa lasta kohtaan miettiä eroa, jos jompi kumpi ei halua lisää lapsia. Tällainen ihminen ei ole kypsä edes tämän yhden vanhemmaksi ja parasta olisikin erotilanteessa jättää lapsi sille toiselle puoliskolle.

Ja voisitko vielä perustella, että miksi naiselle pitäisi antaa valta päättää siitä, mitä mies kehollaan ja elämällään tekee?

Vierailija
65/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä ainakaan käytä ehkäisyä. Ja ihan avoimesti ilmoitat asian hänelle.



Näin minä tein. Sanoin että haluan vaielä lapsia, en aijo syödä pillereitä tai kärsiä kierukkakivuista, jos hän ei halua, niin hoitakoon homman. Halusikin sitten vielä pari (tai antoi tulla), on heistä onnellinen! Nyt kolmannen jälkeen on menossa sterilointiin.

Vierailija
66/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


näin jälkiviisaana voin todeta, että eikö lapsiluvusta kannattaisi sopia jo ennen yhteenmenoa. on meinaan mielestäni perustavaa laatua oleva mielipide kuitenkin elämässä. tosin,

voihan siinä käydä niinkin, että toinen muuttaa mielipiteensä voihan siinä käydä niinkin, että toinen muuttaa mielipiteensä

Jotenkin minä olin siinä uskossa, että mieheni haluaa kaksi lasta. Olimme mielestäni asiasta keskustelleetkin. Yllätys oli suuri, kun hän ensimmäisen synnyttyä oli sitä mieltä, että siinäpä ne lapset olikin. Hämmennyin totaalisesti, hän sanoi aina olleensa sitä mieltä että yksi lapsi on tarpeeksi, tai ei lainkaan. No, muutin taktiikkaani sen verran, että aloin puhua aina haaveilleeni neljästä lapsesta, jonkin ajan kuluttua olimme yhtä mieltä siitä, että kaksi lasta olisi hvyä määrä.

Itse haluaisin vielä kolmannenkin. Mutta olen tyytyväinen näinkin. Olen antanut miehelleni luvan ilmoittaa, kun hänkin herää haluamaan kolmatta. Mutta en painosta, enkä tivaa uutta vauvaa enää. Nämä kaksi tyttöä on ihania, ja meillä on todella mukavaa ja onnellista, vaikka aika väsynyttä, kun ikäero onneksi jäi aika pieneksi (2v10kk), vaikka mies vähän häilyi välissä.

Ja mitä tulee siihen kommenttiin, että mies on yksi lapsi siinä missä muutkin... En sanoisi niin. Kyllä meilä mies kantaa ihan yhtä suuren vastuun perheestä kuin minäkin. Jos hän ei joutuisi heräilemään yöllä, vaihtamaan vaippoja tai hoitamaan lapsia, hän ehkä haluaisi sen kolmannenkin. Mutta kun joutuu, hän tietää myös mikä vastuu siinä tulee mukana. JA miehellä ei vissiin ne hormoonit pyöräytä, kuten meillä naisilla. Vauvakuume ei vain iske samaan malliin ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa ajatella mitään,kuljen ihan sumussa. Joku tuossa kyseli,että oliko lapsemme vaikea vauva? No,ei ollut vaan maailman kiltein,isä paljon töissä,joten hoito jäi minulle(mikä ei haitannut). Tyttö on aina nukkunut hyvin,joten se lapsen hoidon vaikeus ei voi olla syynä. Se,että syön lääkkeitä,saattaa vaikuttaa,mutta niin hullua kun se onkin,syön lääkkeitä juuri tämän ongelman vuoksi....en tiedä mitä tehdä,tuntuu kaikki niin paskalta ja turhalta. Hän kuitenkin oli luvannut harkita....kun sitten teimme yläkerrassa remonttia,hän kysyi josko antaisimme tuon hoitopöydän jollekin....

Vierailija
68/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

" Ei kai pitäisi...

..mutta aina nämä ketjut jaksavat ällistyttää.

Hankkiudu vahingossa raskaaksi, painosta, puhko kondomit, jätä mies...

Hohhoijaa...



Mies siis on lastentekokone, jonka pitää suostua siihen lapsimäärään minkä vaimo haluaa?

Jokaisella on oikeus vanhemmuuteen. Oikeus, EI velvollisuus. Ketään ei saa vanhemmaksi huijata, eikä pakottaa. Se on yksi typerimmistä asioista mitä voin vain kuvitella. Siinä korostuu oikein huolellisesti tämä minäminäminä-ajattelu. Kun MINÄ haluan vauvan.



En sano, että on väärin erota esim. ap:n tapauksessa. Pitää vain punnita sitä, että onko toinen lapsi (ja uusi parisuhde) perheen hajoittamisen arvoista. Joskus voi olla, joskus ei."



Jollei toista lasta niin halutessaan saa, niin onhan se suuri menetys, mutta suurista menetyksistä pääsee yli! Mieti oikeasti mitä teet! Älä hajoita jo olemassa olevan lapsesi perhettä noin itsekkäin perustein. Eihän haaveissa oleva lapsi voi olla tärkeämpi kuin oikea lapsi! Ja lopeta miehesi painostaminen, tai takuu varmasti pilaat teidän kaikkien elämän!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei kuulosta normaalita että masentuu siksi ettei saa toista lasta, onhan sinullahan jo yksi lapsi. Eikö sinun tulisi ajatella häntä ensin, eikä itseäsi ja mitä sinä haluat?

Vierailija
70/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli miehelle kondomit käyttöön ja sterilisaatio. Miesten e-pilleriä ei vielä taida olla markkinoilla.



t. oliko se nyt 78

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta, minusta miehen puolelta järkevä ratkaisu, jos toppuuttelee lapsen hankintaa, kun vaimo ei selkeästi ole henkisesti tasapainossa. Hoida ap itsesi kuntoon. Ehkä miehenkin mieli sitten muuttuu.

Vierailija
72/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

steriloitavaksi,muttei suostu. joten kai se sitten olen minä joka menee. pääseepähän tästä tuskasta. ironista kyllä, mutta emme käytä muuta ehkäisyä,kun keskeytettyä.....onko mun mies ihan tosissaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

että " mies vain yksi lapsi muiden joukossa" ja " äitihän lapset kantaa ja hoitaa" . Siis mikä perustelu tuo on? Sitten toisissa ketjuissa huudellaan kun mies ei auta ja lapset vaan äidin vastuulla! Ei noin vanhemmuuteen asennoituville pitäisi suoda sitä yhtäkään lasta. Tässä ketjussa on ollut kyllä niin paljon uskomattoman idioottimaisia juttuja, että meni viimein loppukin maku tähän palstaan. Puistattaa.

Vierailija
74/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


steriloitavaksi,muttei suostu. joten kai se sitten olen minä joka menee. pääseepähän tästä tuskasta. ironista kyllä, mutta emme käytä muuta ehkäisyä,kun keskeytettyä.....onko mun mies ihan tosissaan?

Jospa hän kuitenkin ajattelee, että lapsi olisi tervetullut, kun olet tervehtynyt!! Miksi roikut vain täällä etkä keskustele miehesi kanssa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

loppuelämäni. vielä vanhanakin tiedän,että mietin,mitä jos... ja toivon että mieheni katuu tätä lopun elämänsä,koska ainokaisemme ei saanut sisarta tai veljeä. nyt alko suru muuttua vihaksi...enempää en kirjoita,kiitos kaikille mielipiteistänne. ap

Vierailija
76/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sä taidat olla kyllä oikeasti varsin kipeä ihminen. Ammattiauttajalle mars!

Vierailija
77/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen pahoillani puolestasi ap.

Minä luulin " sopineeni" mieheni kanssa suuresta perheestä. halusin ja luulin hänenkin haluavan jopa neljä lasta. Esikoisen synnyttyä hän ei vaan halunnutkaan enää yhtään lasta. harkinnan jälkeen meille kuitenkin tuli toinenkin lapsi enkä usko että mies olisi katunut. Itse haaveilen vielä kolmannesta mutta tiedän, ettei sitä meille tule kun mies ei halua. Sen olemme sopineet,e ttä ehkäisy on sitten hänen vastuullaan tästä eteenpäin. Minulle kun mikään ei tunnu sopivan ja sterilisaatioon en halua (jos vaikka kuitenkin,,,). Tiedän, että vanhana kaduttaa kun lapsia on " vain " kaksi. Minkäs sille mahtaa, yritän kovasti olla puhumatta asiasta ja olla myös katkeroitumatta - onhan minulla kuitenkin jo lapsia. Ajatuksesta on kuitenkin tosi vaikea päästä eroon,,,



Luulen, että miehet ajattelevat yleensä rahaa ja autoa ja asunnon suuruutta näissä lapsiasioissa. Ja mikä hulluinta: ehkä he haluavat vaimonsa " takaisin itselleen" ? Vauvat ja pienet lapset kun tahtovat viedä äidin aikaa ja lasten kasvettua tätä ei haluttaisi aloittaa alusta.



Vielä ap:lle: ei ne sisarukset ole mikään onnellisuuden edellytys. Voihan olla että lapset inhoaa toisiaan aikuisena. Jos mies ei siihen lapseen suostu (mikä ON ihan epistä) niin sitten pitää nauttia siitä mitä sinulla jo on: Parissuhde, rakastava mies ja ihana lapsi - ja ilmeisesti kaunis koti (mainitsit remontin). Ainokaisen elämä voi olla hyvinkin onnellista. Saahan hän vanhemmat ihan itselleen...

Vierailija
78/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alkuperäinen. Jos lapsen saamattomuus aiheuttaa (ja on jo pitkään aiheuttanut, kun kerran asian takia käyt terapiassa ja syöt lääkkeitä) noin pahoja tunteita nyt, niin suosittelen että haet ihan akuutisti nyt apua.



Kuinka kauan miehesi mietti eli mikä oli tämä pitkä harkinta? Milloin hän ilmoitti ettei enää lapsia halua? Milloin sinä hait asiaan ulkopuolista apua?

Vierailija
79/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei tämä mun paha oloni mitään akuuttia hoitoa vaadi,kiitos vaan huolenpidostasi,melba. ap

Vierailija
80/114 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jospa itse osoittautuisit hänen silmisään vastuuntuntoisemmaksi ja järkevämmäksi ihmiseksi, niin ehkä hän saattaskin haluta toisen lapsen. Minkä ikäisiä te olette?

Mutta toisaalta, keskeytetty yhdyntä, ehkäisyvälineenä viittaa vastuuntunnomaan mieheen. Ehkä hän sitten painostas sinut aborttiin?