pitkän harkinnan jälkeen mies ei sit suostnut

..kun olimme molemmat nelissäkymmenissä ja meillä oli jo kolme ennestään. Minulla kuitenkin vauvakuume jylläsi ja pitkällisen keskustelun, taivuttelun, vihjailun, lirkuttelun ja lärkyttelyn ja kaikkien muiden naisellisten konstien jälkeen sain työvoiton ja mies suostui kuin suostuikin neloseen! Ja niin on kuulkaa myytyä miestä pikkuisen edessä, ihan on isin tyttö! Terkkuja miehellesi, että kaksi lasta on oikeesti ihan vaivaton juttu vielä - vasta kolmannen jälkeen tietää, että perheessä on lapsia!

Jos ei ala tärpätä, niin menet vieraisiin! Ja jos ei sittenkään käy just hyvin sulle, niin jätä se miehesi ja lapsesi isä. Eroa vaan vireille!



Ja hei sit tosiaan jos se sun eka lapsi alkaa häiritä sun toisen lapsen tekoa, niin anna se joo adoptoitavaks!



Kuten sä ap nyt olet ymmärtänyt täällä monen naisen elämänfilosofian: Sulla on oikeus olla onnellinen ja tehdä mitä tahansa sen onnen eteen! Pistät paskaksi vaikka kaikkien muiden elämän, mutta sä olet nainen ja pystyt tulemaan raskaaksi, joten eihän sun tarvitse ottaa ketään muuta huomioon!



Ja sitä paitsi, miehet on sikoja, eikä niiltä pidä mitään kysyä. Ethän sä kysy autoltakaan, voiko sillä nyt ajaa töihin, got it?



Jumankekka nää av-mammat pursuaa sellaista syvää ikiaikaista viisautta, että ihan päätä huimaa. Meen hetkeks levolle.

saada niin erotaan. Sen jälkeen on syntynyt kaksi lasta ja ollut kaksi keskenmenoa. Nyt on lapsiluku täynnä ja mieskin ihan onnellinen.

Itse en voi kuvitellakaan( ainakaan viiteen seuraavaan vuoteen). Olen niin (henkisesti) väsynyt tästä yhdestäkin (synnytyksen jälkeinen masennus, lapsi n. 1v). En tiedä mitä tekisin jos joku pakottaisi mut lapsen hankkimaan, niinkuin jotkut täällä ehdottaa että pitäisi ap:n miehelleen tehdä. Kai tappaisin itseni. Vauvakuume on tosi hankala asia (mullakin oli ennen esikoisen odotusta), mutta miettikää vähän mitä toiselle teette. Se on kuitenkin miehenkin lapsi - vaikka eroaisittekin, lapsi on aina hänen lapsensa. Ja entä se lapsi? kiva sitten selitellä että missä isi on kun äitille iski vauvakuume. Yritän vain sanoa, että ymmärtäkää puolisoanne. Itse en ole kuitenkaan kokonaan sulkenut muiden lapsien hankkimista pois, siinä mielessä tilanteemme ei ole yhtä toivoton.

Perustelkaa omia kantojanne ja pyydä mieheltäsi selkeät perustelut, miksi hän ei lasta halua. Pitääkö itseään jo liian iäkkäänä, onko talousongelmia, vai mitä? Ja perustele sinäkin selkeästi, miksi haluat toisen lapsen. MUTTA ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ lähde itsekkäästi hajottamaan lapsesi perhettä oman vauvakuumeesi takia!! Mieti jo sitä olemassaolevaa lasta!!!

" lopeta ehkäisy" " puhko kondomit" " jätä mies, onhan noita, ota uusi" ..

mieskö on teille pelkkä lastenteko kone? Eikö ensimmäisellä lapsella ole oikeutta elää ehjässä perheessä ja oman isänsä kanssa, vai pitäskö se eka lapsi jättää sitten isälle?



Oletko ajatellut että ehkä mies ei juuri sen vuoksi halua toista lasta, koska teidän suhteessanne kenties ei kaikki ole kohdallaan??? Puuttuu aito rakkaus ja toisen kunnioitus, onko näin?

taidanpa nyt hakea yhden pillerin,että saisin unta tuskalta jonka mieheni on aiheuttanut....

sisarukset on tosi tärkeitä lapsille. Älkää ihmeessä jättäkö yhteen lapseen, riistätte ainokaiselta tosi tosi paljon. Pitää ajatella myös muuta kuin itseä.

T. suurperheen äiti

voihan siinä käydä niinkin, että toinen muuttaa mielipiteensä

Onhan tämä nähty, että kun nainen saa vauvakuumeen, niin se menee kaiken edelle. Viis siitä, että on jo lapsi ja sillä perhe, jätetään mieluummin mies ja hankitaan uusi mies. Jos tällaiseen ratkaisuun päädyt, niin tee edes lapsellesi palvelus: JÄTÄ LAPSI ISÄLLEEN!!!

ja naisen tärkein tehtävä on olla äiti joten on todella itsekästä mieheltä kieltää nämä asiat naiselta.

ihme kun kukaan itsekäs av-mamma ei neuvo että tee syrjähyppy ja lapsi vieraan miehen kanssa.

Kyllä yksikin lapsi tässä maailmassa, jossa on liikaa väkeä muutenkin, voi riittää ihan hyvin.

ja mieheni kyllä tiesi, että minä haluan lapsia. Muutaman vuoden asiaa kyselin ja odottelin. Olisin siis todellakin hänet jättänyt jos hän ei olisi yrittänyt lasta kanssani saada. Kyse ei siis ollut mistään hetkellisestä vauvakuumeesta ja sehän vasta väärin olisi ollut jos mies ei olisi lasten yrittämiseen suostunut! Hanhan nimenomaan tiesi alunalkaenkin mikä on asian laita. Tämä asia vaivasi suhdettamme vuosia ja en olisi voinut jatkaa mieheni kanssa jos hän olisi minulta lastensaannin kieltänyt.

Mieti siis AP tarkkaan mitä elämältäsi haluat!

T:36

10 vuotta naimisissa,yksi lapsi,eiköhän se ole siinä...........

ja mua itkettää ajatellakin,ettei tytöllämme ole siskoa/veljeä....

Vierailija:

ja mieheni kyllä tiesi, että minä haluan lapsia. Muutaman vuoden asiaa kyselin ja odottelin. Olisin siis todellakin hänet jättänyt jos hän ei olisi yrittänyt lasta kanssani saada. Kyse ei siis ollut mistään hetkellisestä vauvakuumeesta ja sehän vasta väärin olisi ollut jos mies ei olisi lasten yrittämiseen suostunut! Hanhan nimenomaan tiesi alunalkaenkin mikä on asian laita. Tämä asia vaivasi suhdettamme vuosia ja en olisi voinut jatkaa mieheni kanssa jos hän olisi minulta lastensaannin kieltänyt.

Mieti siis AP tarkkaan mitä elämältäsi haluat!

T:36

Ymmärrän tillanteen vaikeuden. Itse en vain olisi siinä tunteessa voinut loppuelämääni elää. Niin ja kyllä jo olemassa olevaa lastakin pitää ajatella. Jos äiti katkeroituu liitossa isän kanssa, niin tuskin sekään on hyvä vaihtoehto hänelle.

T:36&46

tosi kivaa. totesi,kun kysyin,että oletko nyt harkinnut,että ei ole valmis toiseen. tulin tähän koneelle itkemään,kun en muutakaan keksinyt....ap

Minäkin olen miettinyt tuota että miksi se on tärkeämpää että mies EI halua kuin se että nainen haluaa? Miten se voi olla kompromissi jos vaan toinen jääräpäisesti pitää päänsä?



Mieheni oli pitkään myös tuota mieltä että yksi lapsi ja piste, aloitin toisesta puhumisen jo esikoisen ollessa vuoden ikäinen, nyt esikoinen tulee kolme ja mies on suostunut toiseen lapseen.

Eli pari vuotta itkin ja itkin sitä toista lasta ja yritin perustella nimenomaan sillä etten missään nimessä halua että lapseni kasvaa ilman sisaruksia, se perustelu lopulta upposi koska mieskin on nelilapsisesta perheestä.



Millä miehesi perustelee sitä ettei halua? Onko siihen edes mitään järkisyytä vai onko vaan päättänyt niin eikä nyt voi miettiä asiaa uudestaan?



Ymmärrän kyllä tuskasi, se raskauden ja vauvan kaipuu on jotain käsittämätöntä. Voimia. Toivotaan että miehesi vielä suostuu harkitsemaan.

on taloudellisesta tilanteesta huolissaan. sanoin jo silloin,etten minä ja toiveeni VOI mennä rahan alle. varsinkaan kun tilanteemme on ihan hyvä,siis talous.