pitkän harkinnan jälkeen mies ei sit suostnut

en jaksa sanoa enempää,teillä kun muilla menee niin hyvin ap

Vierailija:

Minäkin olen miettinyt tuota että miksi se on tärkeämpää että mies EI halua kuin se että nainen haluaa? Miten se voi olla kompromissi jos vaan toinen jääräpäisesti pitää päänsä?

Ei voi pakottaa toista tulemaan vanhemmaksi, jos ei sitä halua.

välillä syynä oli talous (mies oli sitä mieltä, että lapset voidaan saada siiten kun lainat on maksettu eli noin 55-vuotiaina) ja välillä " vapaus" ja mikä milloinkin. Oikeasti kyseessä on siis jokin perustavanlaatuinen pelkotila jostain suuresta tuntemattomasta. Minunkin vinkkini on : keskustelkaa!

Hyvää yötä!

T: 36, 46 jne

enkä jonkun pervon ap

Tsemppiä ap! Nujerra se ukkos tai ainakin hankkiudu " vahingossa" raskaaksi. Elämässä loppujenlopuksi katuu vain niitä asioita jotka jäi tekemättä!

..mutta aina nämä ketjut jaksavat ällistyttää.

Hankkiudu vahingossa raskaaksi, painosta, puhko kondomit, jätä mies...

Hohhoijaa...



Mies siis on lastentekokone, jonka pitää suostua siihen lapsimäärään minkä vaimo haluaa?

Jokaisella on oikeus vanhemmuuteen. Oikeus, EI velvollisuus. Ketään ei saa vanhemmaksi huijata, eikä pakottaa. Se on yksi typerimmistä asioista mitä voin vain kuvitella. Siinä korostuu oikein huolellisesti tämä minäminäminä-ajattelu. Kun MINÄ haluan vauvan.



En sano, että on väärin erota esim. ap:n tapauksessa. Pitää vain punnita sitä, että onko toinen lapsi (ja uusi parisuhde) perheen hajoittamisen arvoista. Joskus voi olla, joskus ei.

Yritä vielä keskustella miehesi kanssa. Kysy suoraan, että miten se voisi hankaloittaa miehen elämää, jos toinen lapsi tulisi. Se, että toinen lapsi teille tulisi ei ole mitenkään mieheltä poissa. Minusta on itsekästä kieltäytyä hankkimasta toista lasta, jos puoliso sitä haluaa. Koska se ensimmäinen lapsi on jo hankittu niin kyllä hänelle pitäisi suoda sisarkin.



Pyydä miestäsi perustelemaan miksi ei teille lasta tule. Ei voi olla mitään syytä ellei sitten lapsen hoito lankea miehelle. Oliko esikoisen vauva-aika miehellesi rankka? Joutuiko hän käymään töissä ja vielä hoitamaan vauvaa öisin?

Eiköhän mies ole perheessä vain se ylimääräinen lapsi ja ei ole ennenkään elämänvalinnoista lapsilta kyselty. Lasten hankkiminen ei vain kosketa miestä niin kuin naista. Ei se joudu kestämään sitä hormonimyrskyä sisällään, kantamaan pääasiallista vastuuta pienestä ihmisestä, miksi siis sille pitäisi antaa valta päättää siitä mitä vaimo kehollaan ja elämällään tekee.

Morre:

tämä minäminäminä-ajattelu. Kun MINÄ haluan vauvan.

.

Tää nyt on valitettavasti asia, jossa EI VOI tehdä kompromissia. Toisen on vaan alistuttava toisen tahtoon. Jos halutaan yhdessä pysyä.

Minusta pitäisi nyt keskittyä siihen ja hoitaa itsensä kuntoon. Mt ongelmat kun ei ole niin yksiselitteisiä että voi sanoa mistä ne ovat tulleet ja miten ne lähtevät pois, niinkun ei muutkaan sairaudet. Mitäs jos se kakkonen ei poistakaan ongelmia? Jos niitä tulee vaan lisää? Sitten voi sanoa miehelle että hankitaan omakotitalo niin minusta tulee terve. Tai koira. Tai muutetaan maalle, sitten on kaikki hyvin.



Minusta mies toimii tuossa järkevästi kun on vetänyt jarrut päälle. Tulevan äidin tulee olla terve ja kunnossa eikä ruveta tekemään lapsia parantuakseen. Jos se mies ei halua niin se ei halua. Voi tehdä lapsen salaa ja katsoa kun perävalot vilkuu tai hankkia uuden miehen mutta isäksi ei voi ketään pakottaa.

Keskustella voi toki aina. Missään parisuhteessa se ei varmasti tee huonoa.

Halusin vain sanoa, että ihan yhtä itsekästä on " pakottaa" toinen jäämään ilman sitä lasta kuin " pakottaa" isäksi (tai äidiksi).

Pakottaminen lapsettomaksi (tai jäämään vain yhden lapsen vanhemmaksi) vahingoittaa vain sitä, joka sitä lasta haluaa.

niin silloin ollaan jo metsässä jo pahasti ja aivan turha mankua asiasta. Kyllähän normaali kypsä ihminen valitsee kumppanikseen samanlaisen ihmisen, eikä jotain dorkaa lapsentekokoneeksi.



Olen aina pitänyt itseäni ymmärtäväisenä ja avarakatseisena ihmisenä, mutta tämä ketju osoittaa mun olleen väärässä. Tämä on täynnä ihan käsittämätöntä paskaa!



" Niin ? Miten Nuo kaksi edellistä kommenttia sinun mielestäsi sitten riitelee viimeisen totuuden kanssa?

Vierailija:

että " mies vain yksi lapsi muiden joukossa" ja " äitihän lapset kantaa ja hoitaa" . Siis mikä perustelu tuo on? Sitten toisissa ketjuissa huudellaan kun mies ei auta ja lapset vaan äidin vastuulla!"

Mielenkiintoista olisi tietää, että miksi mies ei halua. Eipä silti, ei halua voi kaupasta ostaa, jos ei halua, niin ei halua. Helppo on tässäkin tarinassa miehestä " syyllistä" etsiä ja olla vakuuttunut, että nainen on se, jota on vedätetty. Mutta asioilla on yleensä kaksi puolta ja me saadaan kuulla siitä aina vain sen toisen tarina.



Esimerkiksi jos kerrottaisiin tarina, että mies halusi perheessä toisen lapsen, mutta nainen ei... niin äkkiseltään kuulostaisi siltä, että nainen on kovin itsekäs ja että riistää vielä lapseltaan mahdollisuuden sisarukseen...



Mutta entä jos tiedettäisiinkin tarinasta se toinen puoli. Mies olisikin pettänyt naista monta kertaa ja lisäksi olisi sairas eikä pystyisi siis koko lapsuutta tulevasta lapsesta huolehtimaan. Naiselle jäisi täten lapsien lisäksi vielä huolehdittavaksi sairas mies. Lisäksi miehellä olisi pahoja mielenterveysongelmia ja siihen terapiaa ja lääkitystä. Ja nainen tietäisi, että mikäli mies joutuisi vielä valvomaan vauvan kanssa yöt, niin sekä fyysinen sairaus että mielenterveysongelmat voisivat pahentua.



En väitä että näin on alkuperäisen tilanteessa, mutta muistuttelen vain että elämässä asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.



Alkuperäiselle sanoisin, että joskus elämässä ei vaan saa kaikkea mitä haluaa. Sinullakin on sen verran ikää, että ehkä pitää vaan hyväksyä, että vaikka miestä tämän tuskan takia vaihtaisit, niin ei välttämättä onnistuisi lapsen teko toisenkaan kanssa. Nauti siitä mitä sinulla on ja jos tuntuu, että jäät oman elämäsi vankilaan nykyisessä tilanteessa, niin silloin on valittava uusi tie. Valitettavasti aikuisten elämässä ei voi valita lasten satujen kaltaisesti aina hyvästä ja pahasta tiestä vaan on valittava kahdesta huonosta tiestä se vähemmän huono. Me muut emme sitä tiedä, että mikä on sinulle parasta. Sinä sen tiedät, mutta älä tee äkkinäisiä johtopäätöksiä lapsesi perheen kohtalosta, vaikka tuska olisikin nyt suurimmillaan. Anna sekä itsellesi että lapsellesi (ja myös miehellesi) aikaa ja selvitä kaikessa rauhassa oma tiesi.

joten on ihan väärin kieltää niitä vehtaamasta muiden naisten kanssa.



Biologia jyrää!

synnyttäjällä on valta päättää montako lasta yritetään. Tuntuu niin uskomattomalta tämä että kun mies sanoo ei niin sitä pitäisi totella ja katkeroitua loppuiäksi. Itselläni ei ole tuota ongelmaa, muuten varmaan olisin tosi ahdistunut.

" Kyllä nainen saa päättää, ja miehen pitää taipua, kun se ei ole edes raskaana" , " puhko kortsut" ...



Omg, noin TYHMIÄ ihmisiä ei voi olla!

ylipäänsä haluavat parisuhteen ja miksi pilaavat naisen elämän tuolla asenteella??

Kun aloimme rakentaa yhteistä kotia, siitä tehtiin perheasunto ja ajatus oli hankkia täytteeksi myös lapsia. Mies oli tiennyt jo suhteen alusta asti että minä haluan enemmän kuin yhden, mutta neljä olisi jo ehkä turhan monta. Kun talo oli valmis, mies jahkasi edelleen, olisi vissiin pitänyt velatkin maksaa ensin pois. Ja tietenkin meillä oli ehkäisy täysin minun vastuullani. No sitten eräänä päivänä kerroin, että koska nuo pillerit ei mielialaani mitenkään kohenna, ja pärjään kyllä vaikka selibaatissa, en niitä sitten enää jatkossa syö. Oma talouteni kestäisi tarvittaessa vaikka yksinhuoltajuuden, jos mies haluaa lähteä kävelemään. Mieluummin olisin elänyt sitten sinkkuna kuin lapsettomana parina. Lapsi oli minulle kuitenkin tärkeämpi kuin mies.



Mies ei kuitenkaan halunnut selibaattia, eikä kortsuja. Ja tietäähän sen miten siinä käy, eräänä päivänä olin raskaana. Raskausaikana mies selvästi oli peloissaan, mutta kun vauva oli maailmassa iskä oli myyty. Toista lasta keskusteltiin sitten aika pitkään, miehellä oli hirmuinen synnytyspelko, koska eka ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Lupasin että ei tarvii tulla mukaan, ja lapsen piti syntyäkin sektiolla. Kun hän sitten yhtäkkiä päätti tulla maailmaan, niin jostain syystä mies kuitenkin jäi sinne synnytyssaliin. Ja tästäkin lapsesta tuli heti iskän kullunnuppu. Kolmas yllätti meidät molemmat. Nyt on meidän lapsiluku täynnä ja mieskin oppinut isäksi, tälle lapselle lirkutteli jo mahassa kaiket illat.



Eli ei se miehen tahtomattomuus aina ole ihan niin yksiselitteistä. Toiset näyttävät kasvavan vanhemmuuteen vain niin hirmuisen vanhana. Ja sitten kehotetaan tekemään lapset nuorina.... Meidän ensimmäinen lapsi syntyi kun oli oltu miehen kanssa 15 vuotta kimpassa. Kaikki ei pysty ihan niin kauan asiasta neuvottelemaan, ja jos olisin silloin nuorena tyttönä tiennyt, kuinka isot neuvottelut meille tulee, niin olisin vaihtanut kun itsellä oli vielä vientiä muuallekin. Nyt kun kaverit alkaa haaveilla lapsenlapsista, meillä sitten hoivataan vielä vauvoja.