pitkän harkinnan jälkeen mies ei sit suostnut

tää on ihan väärä palsta..........

Kaivat kaikki vauvan vaatteet näytille ja esittelet niitä. Itke aina kun näet muiden vauvoja ja pidä pitkiä puheluita kaipuusta saada vielä kokea raskaus ja pieni vauva. Kyllä se mies murtuu.

Vierailija:

haluan lapsen MIEHENI KANSSA VAPAAEHTOISESTI,en pakottamalla,tietenkään. ootte kyllä sanonko mistä.....

Nyt kun sitten saatiin kolmas niin se on jo haluamassa neljättä, vaikka kaksi piti olla maksimi. Voihan se neljäs tullakin joskus..

Viestit on kuitenkin pimeitä ja palsta perseestä jne. Ap on kuitenkin saanut paljon järkeviä vastauksia...

Vierailija:

Kyllähän ihminen muuttuu elämän aikana monesti ja paljon. Ja kyllä, mielipidettä saa muuttaa myös lapsien lukumäärästä!

Vierailija:

että " mies vain yksi lapsi muiden joukossa" ja " äitihän lapset kantaa ja hoitaa" . Siis mikä perustelu tuo on? Sitten toisissa ketjuissa huudellaan kun mies ei auta ja lapset vaan äidin vastuulla!

sen takia puolisonsa että on tullut vastoin tahtoansa raskaaksi? Luulisi herättävän paheksuntaa sukulaisten yms. keskuudessa.

välillämme vallitsee aselepo. tarkoittaa,että asia on taas lakaistu maton alle. mies lähtee huomenna työporukan kanssa reissuun,joten saadaan rauhassa ajatella asioita.

Ehkä miehesi ymmärtää tilanteen paremmin kuin sinä.

ainakin kirkko järjestää niitä.



Oppisitte puhumaan asioista ja kohtaamaan toinen toisenne. Teillä on nyt suhteessanne jokin pattitilanne ja kökitte molemmat omissa juoksuhaudoissanne, jotenkin tilanne pitäisi päästä purkamaan. Jos myös edes pariksi kuukaudeksi tietoisesti unohtaisit vauvahaaveet ja keskittyisit tekemään lapsesi kanssa kaikkea kivaa ja keskittyisit elämän valoisiin puoliin.

Yksi on liian vähän. Onneksi mun mies haluaa useamman lapsen ja antaa mulle myös oikeuden päättää lasten lkm koskevassa asiassa. Sanoo aina, että tääkin hyvä, mutta jos sä haluat lisää, niin käy sekin...

harva sitä tietää etukäteen että minkälaista se lapsiarki oikeasti on. Voihan sitä mies kuvitella että joo, viisi lasta meille tulee ja sitten on hermo kireellä jo sen ensimmäisenkin jäkeen. Minusta on reilumpaa siinä vaiheessa myöntää että sori, en ymmärtänyt että tämä on tällaista kun pitää sitkeästi kiinni siitä fantasiastaan ja tehdä lisää lapsia ja erota viimeistään kolmannen jälkeen.

Enempää kommentoimatta ketjua huomauttaisin vain, että ainokaisenakin voi elää hyvän ja rikkaan elämän. Minulla ei ole sisaruksia enkä ole ikinä niitä osannut kaivatakaan. Semmoista, mitä ei tiedä, on vaikea kaivata. Eli en todellakaan koe, että olen jäänyt jostakin paitsi, vaikka olenkin ainoa lapsi. Ehkä oikeasti olen jäänyt, mutta en voi tietää sitä, joten en voi olla siitä myöskään pahoillani. Ei minua sisarukset toki haittaisi, mutta joskus nuorempana varsinkin olin iloinen siitä, ettei niitä ollut :) Ja onnekseni minulla oli sen verran tolkut vanhemmat, etteivät lellineet ihan pilalle, päinvastoin, sain ehkä vähän normaalia tiukemman kohtelun tavaroiden ja rahan yms. saannin kanssa.

Vierailija:

Se, että toinen lapsi teille tulisi ei ole mitenkään mieheltä poissa.

Ai ei??? Herrantähden, voisitko jotenkin perustella? Ei ole mieheltä pois vaikka mies nimenomaan EI halua enää lisää lapsia?!??!