Isoin moka jonka olet todistanut häävieraan tekevän.

Oli vain pakko nauraa kun kuulostit niin lapselliselta.

Justjoo, nuohan ne onkin tärkeimpiä seikkoja avioliitossa. Kostan anopille kun anoppi pilas häämme.



Kannattaako edes pitää häitä jos jutut on niin pienistä kiinni.

käsittääkseni juhlien pitäisi mennä juhlakalujen toiveiden mukaan...?

voi pitää uudet ja täydelliset häät jos ekat menee pilalle.

amatöörejä varten jotka ei erota helmiä sioistaalunperinkään, tai sit ne vaan hötkyilee kunhan pääsee äkkiä naimisiin ja saa olla päivän " prinsessana" !

Tosin ei ollut ketään neuvomassa. (äiti sairas ja isä tuskin tiesi tollasista pukeutumis säännöistä mitään)

Ei vissiin oltu liiemmin harjoiteltu ja sovittu kirkkovihkimistä, kun morsiusparilla ei tuntunut olevan aavistustakaan. Morsiamella ja kaasolla ihmeellistä sähläystä kukkakimpusta, ja morsiuspari meinasi lähteä alttarilta ennen aikojaan, kun virttä alettiin soittamaan. Paras kuitenkin oli, kun älysivät mokailunsa, katsoivat toisiaan ja repesivät nauraa hihittämään siinä kahdestaan itselleen... He eivät myöskään suudelleet, koska kuulemma

unohtivat

.

Kirkkotoimitus ei muutenkaan oikein sujunut. Pappi puhui niin hiljaa, ettei puhe kuulunut edes eturiviin; piano oli ihan kamalassa epävireessä, ja joku varasti kirkon eteisestä joitakin morsiusparin kamoja. Hääpaikalla oli järjestetty ulos pöytiä yms. mutta satoi kaatamalla, ja sisätiloissa oli aika ahdasta. Viiniä oli varattu ruokailua varten, mutta se taisi loppua kesken tms. Oli kuitenkin kiva, että ainakaan hääparia ei tuntunut haittaavan.

Juhlat oli pienimuotoiset, maistraatissa käytiin, ja sitten muutaman ystävän ja sukulaisen voimalla juhlat. Isäni veli sanoi, " on se hyvä että teidät vihittiin maistraatissa, niin on sitten helpompi erota" ...



Okei. Kiitti. JA MITEN NIIN HELPOMPI`?????



(itse joutunut aikoinaan pakkoavioliittoon nuorena, kun oli lapsi tulossa, ja eronnut jo aikoja sitten!!)

Hääpaikalla oli majoitus samassa, missä juhlatkin, koska 2/3 vieraista tuli kaukaa. Kun saimme laskun ruuista, oli siinä yhden perheen majoitukset + aamupalat ja lounas (häiden jälkeine päivä). Soitin ja kysyin, että voisitteko maksaa (nolotti soittaa, mutta meillä ei ollut haluja maksaa majoitusta, koska ei maksettu muillekaan), totesi perheen isä, että ei me kyllä makseta, koska matkat makso hääpaikalle niin paljon.



Kiitti vaan...

Kaikki seiso koko toimituksen ajan kirkossa kun pappi ei näyttänyt selviä merkkejä.



Kaason tehtävänä oli tuoda riisipussit kirkon oven viereen, Oli unohtanut ne autoonsa. Siinä sitten seisottiin ja odoteltiin, kun miehensä juoksi niitä hakemaan.

Kaaso myös unohti sydänleivokset (oli tarkoitus tarjota hääkakun kanssa) morsiamen kotiin.

Kaaso myös kaappasi mun pussukan käteensä kun lähti hääpaikalle ja sielä oli mun lääkkeet (ja meen puhelimet oli sen autossa). Jouduttiin sitten hakemaan kotoa lisää lääkkeitä ja vieraat odotteli hääpaikalla ja ihmetteli missä hääpari kuppaa...eikä voitu soittaa (kun ei muistettu numeroita ulkoa)

Onnittelujono meni väärässä järjestyksessä.



Yhden ystävän häissä pitopalvelu kaatoi hääkakun.



Toisen ystävän häät oli juhannuksena ja morsmaikku närkästyneenä ihmetteli, kun suuri osa vieraista oli poistunut jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä hääpaikalta.

Samaisissa häissä oli ainakin kuusi (melko pitkää) puhetta putkeen.



Mutta mitäs näistä on niistä selvitty.

kun kirjoitin 1. ja 2. häistäni...



Elämä kun ei aina mene niin kuin suunnittelee tai haluaa. Kaikki ei ole tahdon asia, vaikka te vain kerran naimisiin menevät niin vielä luulette.



Jos 10 yhteisen vuoden jälkeen mies katoaa sanomatta sanaakaan, niin ei siinä paljon tahto auta.



Ei ole kyse siitä, että haluaa prinsessahäät tai arvostelukyvyn puutteesta. Voi kunpa te tosiaan saisittekin pysyä sen ainokaisen rakkautenne kanssa ikuisesti, vilpittömästi toivon.



Minä olin pohjalla sen eron jälkeen. Sen eron, jota en todellakaan halunnut. Ja syvällä olinkin. Mutta sieltä noustiin, ja onnekseni löysin rakkauden ja sain ne toiset häät.



Mutta ilkeät kellot ne kuuluvimmin kalkattaa. Onnea teille avioliittoihinne, ovathan ne yksinomaan tahdon asia.



252

unohdettiin se sitten, eikä suudeltu ollenkaan. Kirkon portailla sitten imutettiin oikein pidemmän kaavan mukaan, otettiin vahinko takaisin.

Ja sulhasen isä haki sitten morsianta. Siinä sitten tanssivat häävalssia, kunnes morsian sanoi, että haluaisi tanssia sulhasen kanssa häävalssinsa loppuun..

Eräs pari ei uskaltanut astua vihkiryijylle, vaan polvistuivat ryijyn päälle. Kun pappi vinkkasi heitä alttarille, he konttasivat loppumatkan polvillaan.



Toinen pari taas polvistui jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa välissä. Kanttori upotti loppusoitton bassokulkuun " jänis istui maassa"



Yksissä häissä sulhanen oli melkoisessa humalassa. Kun sormuksia piti vaihtaa, ei sulhanen löytänyt sormusta taskustaan. Siinä sulhanen sitten pinosi alttarinkaiteelle kaiken taskuista löytyneen avaimista ja lompakosta lähtien.

Yksi kuitenkin, minkä muistan. Oltiin sovittu, että lähdetään kirkosta kaason ja kuskin kanssa ja mennään juomaan kuohuviinit yhteen kauniiseen paikkaan sillä välin, kun häävieraat ajelivat hääpaikalle. Bestmanin piti sitten soittaa miehelleni, kun kaikki on valmista ja voimme saapua paikalle.



No, joimme kuohuviiniä kaikessa rauhassa, kunnes aloimme ihmetellä, miksei soittoa kuulu. Mies huomasi sitten unohtaneensa laittaa puhelimensa päälle kirkon jälkeen:-) Oli bestman jo yrittänyt muutaman kerran soittaa... No, ei siinä mitään hätää ollut, vieraitakin vain nauratti, kun kerroimme, miksi olivat joutuneet odottelemaan:-)

anoppi ei onnitellut meitä ollenkaan. ihmetyttää vieläkin, ei meillä mun mielestä niin huonot välit ole... :(



kaasoni ei tehnyt mitään, sanoi vaan että " en minä uskalla, pyydä jotain muuta" esim leikkien vetämisestä jne. jouduin sitten nakittamaan muille ystävilleni ohjelman vetämisen...

Kaverit olivat järkänneet kiva ohjelmaa, oli puheita ja runoja huumorilla, semmoista mitä sai seurata eikä tarvinnut itse vaivautua lavalle. Sulhanen seurasi hymy kasvoillaan ja taputti, mutta morsian istui irvistys naamalla ihan hermona!



Ähäkutti.. morsian paljastui, kun juttu kuvattiin ja parista otettiin kuvia joista näkyi, kuinka nuori morsian istui naama nurinpäin. Mahtoi kaasoista tuntua kivalta kun olivat järkänneet ohjelmaa jota morsian ei selvästikään arvostanut yhtään...

jo vanha nainen, hyvin hajamielinen ja kai dementiaakin hän sairasti (en ole varma). Hän nyt kuitenkin oli tavannut vuosia aiemmin sulhasen entisen tyttöystävän, jonka nimi oli pinttynyt mieleen...



Häissä sitten isoon ääneen (hänellä siis on aika kuuluva ääni) puhui morsiamesta entisen tyttöystävän nimellä. Itsekin satuin kerran tilanteeseen, jossa rouva jutteli hääparista " ..kyllä ne on tuo jani ja susanna (esim nyt nää nimet) niin komea pari ja blaa blaa" . Se vain, että morsion nimi olikin mia. En tajunnut siinä tilanteessa edes mitä hän nyt horisee, vasta hetki tilanteen jälkeen. Enkä olisi oikein osannut mitään sanoakaan (" eiku tää on siis mia, katsos" ).



Toivon vain, että osasivat nauraa asialle, arvoisa hääpari nimittäin.

Mitä niin kovin kummallista siellä tehtiin sen suutelun lisäksi??

koska poistuessamme häätilaisuudesta yritimme kätellä ja kiittää appea sekä anoppia häätilausuudesta ja onnittelimme kun esioispoika on mennyt naimisiin tämä anoppi ei katsonut meihin ja eikä kätellyt sanoi vaan että :" ei tässä ole mitään onniteltavaa!"

Tätini ilmeisesti ei tykkää siitä kun miehensä juo vaikka miehellä ei ole mitään ongelmaa, kunhan joskus tykkäisi ottaa. Porukka joi meidän häissä ja bailattiin. Tädin mies oli mielestäni koko ajan sopivassa humalassa eli ei todellakaan juonut edes liikaa. Täti meuhkasi asiasta kaikille yksitellen tilittäen. Se oli tosi rasittavaa kun ihmiset yrittivät pitää hauskaa. Kymmenen aikaan sitten täti sanoi, että kyyti lähtee nyt ja pakotti miesparkansa kotiin juuri kun juhlat oli tosi hyvässä vauhdissa.