ADHD-lasten määrä romahtamassa!

TÄSSÄ EI OLE TARKOITUS MUUTA KUIN SAADA PERHEET LUOVUUTMAAN ETTEIVÄT HAE APUA.

Mulla on 30 vuotiaana (nyt olen 40) diagnosoitu  ADHD jota hoidettiin vuosa masennuksena. Koulu meni päin hel"ttiä,söin turhaan masennuslääkkeitä ja lopulta jouduin työkyvötttmyyseläkkeelle.

Nyt epäilen mun pojalla (6vuotta) ADHD/autismi pirteitä mutta tutkimuksiin on tosi vaikea päästä vaikka mulla on diagnoosi. ESkarista  tulee  valtiusta,sanoin että ei se pojan ADHD silä parane että valitatte minulle joka hel##in päivä kaikesta mitä Veeti yt taas teki tai ei tehnyt. Koska omasta kokemuksesta tiedän että POIKA YRITTÄÄ MTTEI VAAN PYSTY KESKITTYMÄÄN.

Syytetään alylaitteita. V##u mun lapsuudessa näkyi telkasta kaksi kanavaa ja soitettiin lanlkapuhelimella ni vähän ontuu tuo teoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Sitä se nimenomaan on. Ulkoistetaan terveydenhuollon ongelma muualle eli sosiaaliviranomaisille. 

Niin, tässä on se iso kysymys. Jos tavarat katoavat, onko se sairaus vai elämänhallinnan ongelma?

Elämänhallinnan ongelmat nimenomaan voivat johtua usein ADHD:sta. 

Niin, mutta attention deficit voi pikemminkin olla toiminnallinen häiriö eikä mikään neurodiversio.

Neurologinen poikkeama on ja pysyy, lutta elämänhallintaa oppii, kun joku opettaa ja itse suostuu ottamaan opin vastaan.

Jännästi muuten adhd (tai "adhd") tasaantuu ja lievenee vanhemmiten. Sen sijaan autismi voi korostua ikääntyessä, erityisesti jos on perheetön yksinelävä.

Vierailija kirjoitti:

"Minulla on koko ajan meneillään päässä sitä sun tätä. Ehkä pyykit jäävät koneeseen ja avaimet sisälle, mutta sitten taas joissakin asioissa olen aivan velho. Tämä on minun persoonani ja tapani olla ihminen, se on välillä vahvuus ja välillä kirous, mutta en ymmärrä, miksi sen pitäisi olla diagnoosi tai medikalisaation kohde."

Niin, olet saanut elämäsi järjestettyä niin, että pärjäät sinulle riittävän hyvin. Jos sinulla olisi pari lasta joiden asiat myös pitää hoitaa ja joista toinen tai jompikumpi myös unohtelee avaimet ja muut tavarat, niin alkaisi olla jo aika vaikeaa.

Itse asiassa mulla on kolme lasta, ja lapsilla onneksi kaksi vanhempaa. Eikä ole aina helppoa, muttei tarvitsekaan olla. Ollaan energisiä ihmisiä, lapsetkin jaksavat pyöräillä kotiin hakemaan unohtuneet tavarat ja vara-avain on sopivan hyvin kätkettynä. Meidän perheessämme tästä ominaisuudesta käytetään sanaa hajamielisyys.

Vierailija kirjoitti:

Siitä vasta riemu repeääkin tulevaisuudessa kun nämä aakkoset koristavat rikollisuus tilastoissa jne... ADHD on rikkaus ja voimavara oikein kohdistettua, mutta myös yhtälailla erittäin suuri riski yhteiskunnan kannalta väärin kanavoituessa. Erittäin lyhytnäköistä toimintaa siis päättäjiltä ja kanssa ihmisiltä. Yleensä vankiloissa on yllättävän paljon aakkosia joita ei ole kannustettu, tuettu , kuntoutettu tai edes lääkitty missään vaiheessa heidän kasvua ja kehitystä. Tämä on se syy, miksi heitä pitää tukea, jotta säilyy yhteiskunta rauha ja kuka ties, joku näistä voisi keksiä jotain fiksuakin kuin vain rellestäminen ja tuhoaminen, mikä käy jos heidät unohdetaan yhteiskunnan ulkopuolelle! 

Säästetään jossain aivan typerässä asiassa ja ei ymmärretä seuraamuksia. Mut eihän nää päättäjät yleensä ymmärräkään muutakun rahan perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Sitä se nimenomaan on. Ulkoistetaan terveydenhuollon ongelma muualle eli sosiaaliviranomaisille. 

Niin, tässä on se iso kysymys. Jos tavarat katoavat, onko se sairaus vai elämänhallinnan ongelma?

Elämänhallinnan ongelmat nimenomaan voivat johtua usein ADHD:sta. 

 

Niin, mutta attention deficit voi pikemminkin olla toiminnallinen häiriö eikä mikään neurodiversio.

Neurologinen poikkeama on ja pysyy, lutta elämänhallintaa oppii, kun joku opettaa ja itse suostuu

Mielenkiintoista. Tunnen niin paljon ihmisiä, joilla on sekä adhd että autismi, että mieleen tulee, että onko adhd lopulta vain oire, joka voi sitten johtua eri syistä. Siinä voisi yksi syy, miksi joillakin adhd on pysyvää ja toisilla taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Koulu tekee ongelmalapset.

Lapseni on rauhallinen ja kiltti lapsi. Aloitti koulun erinomaiseti stipendilla. sitten vaihtui opettaja ja lapsi muuttui adhd potilaaksi, joka ei oppinut mitaan. Vein laakarille asti, kun meni niin pahaksi. Raskasta katsoa vieresta pitelematonta ja onnetonta lasta.

Teimme korjaavan liikkeen. Aloitimme onnistuneesti yksitystunnit ja teimme paljon kotona. Lapsen itsetunto palautui ja uuden kouluvuoden aloitus on sujunut hyvin.

Edelleen pitkan, uuvuttavan ( sosiaalisesti ja meluisan) koulupaivan jalkeen lapsi saattaa valilla oireilla, mutta palautuu oikeille raiteille.

Jos asiaan ei olisi puututtu nakisin, etta lapsi olisi luisunut lopullisesti adhd yms. Kirjoille. 

Mita yritan sanoa, etta ymparisto vaikuttaa lapseen ja vaikka ope olisi kuinka mahtava ja luokkakaverit rakkaita pienilla asioilla voi olla suureton vaikutus kaytokseen. Ja se kuinka Vanhempi hoitaa asian vaikuttaa tulevaisuuteen. Uskon, etta

Minusta ei ole reilua syyttää opettajaa. Et tiedä minkälainen ilmapiiri luokassa vallitsee. Levottomuudet luokassa on luultavasti muiden oppilaiden aikaansaamaa eikä opettajan. Jos itse syyllistät vielä opettajaa, niin asia ei ainakaan osaltasi parane. Päinvastoin kuormitat vain lisää jo nyt kuormittunutta opettajaa.

Jännästi muuten adhd (tai "adhd") tasaantuu ja lievenee vanhemmiten.

Niihän se tekee aivotoiminta muutenkin ikääntyessä, hidastuu. Ylivilkkaus rauhoittuu aikuisuuteen siirryttäessä. Toisilla esim alkoholi aktivoi sitä sitten aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

41: Empiirinen havaintoni on, että diagnoosi ei välttämättä vähennä alisuoriutumista. Päinvastoin työkalut saattavat tippua kokonaan käsistä, kun erityinen identiteetti pukkaa päälle. 

 

Ja mikä ylipäätään on normaali suoriutumisen taso? Jos käy koulunsa kiitettävillä arvosanoilla ja onnistuu työpaikankin saamaan, mutta urakehitys ei ole toivotun kaltaista, miksi pitää alkaa pää punaisena huutaa olevansa alisuoriutuja? Aika harva kuitenkaan elämässä virheettömän suorituksen tekee.

Diagnoosilla saa esimerkiksi koulussa paremmin apuja kuten saada työskennellä hiljaisessa tilassa luokan sijasta, tai voi saada ylioppilaskirjoitusten kuunteluihin lisäaikaa, kun kuullun ymmärtäminen voi olla adhdn takia vaikeampaa ja näyttäytyä olevan eri tasolla kuin osaaminen muuten. Diagnoosi ei pakota ketään

Olisi kauheaa, jos adhd-rämäpää onnistuu hakeutumaan lentäjäksi. Oli diagnoosi tai ei.

Luoti kalloon näille lapsipedoille niin loppuu raggarointi.

Tässä menee puurot ja vellit sekaisin.

ADD On hyvin rauhallinen ja huomaaton,ei todellakaan häirikkö. Oma lapseni on tälläinen, Pärjäisi koulussa erinomaisesti muttei pysty keskittymään kun päässä 100 välilehteä auki.

ADHD:t taas on näitä jotka tyyliin kiipeilee kattolampuissa.

Mielenkiintoista. Tunnen niin paljon ihmisiä, joilla on sekä adhd että autismi, että mieleen tulee, että onko adhd lopulta vain oire, joka voi sitten johtua eri syistä. Siinä voisi yksi syy, miksi joillakin adhd on pysyvää ja toisilla taas ei.

Puhutaan häiriöstä ja yleensä tosiaan siihen liittyy muitakin diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulla on koko ajan meneillään päässä sitä sun tätä. Ehkä pyykit jäävät koneeseen ja avaimet sisälle, mutta sitten taas joissakin asioissa olen aivan velho. Tämä on minun persoonani ja tapani olla ihminen, se on välillä vahvuus ja välillä kirous, mutta en ymmärrä, miksi sen pitäisi olla diagnoosi tai medikalisaation kohde."

Niin, olet saanut elämäsi järjestettyä niin, että pärjäät sinulle riittävän hyvin. Jos sinulla olisi pari lasta joiden asiat myös pitää hoitaa ja joista toinen tai jompikumpi myös unohtelee avaimet ja muut tavarat, niin alkaisi olla jo aika vaikeaa.

Itse asiassa mulla on kolme lasta, ja lapsilla onneksi kaksi vanhempaa. Eikä ole aina helppoa, muttei tarvitsekaan olla. Ollaan energisiä ihmisiä, lapsetkin jaksavat pyöräillä kotiin hakemaan unohtuneet tavarat ja vara-avain on sopivan hyvin kätkettynä. Meidän perheessämme tästä omin

Jos asuisitte kerrostalossa, ja ulos jäämisestä joutuisi maksamaan 50e joka kerta muutaman kerran kuussa niin voisi olla ongelma. Eli olet edelleen saanut elämän järjestettyä niin, että ei haittaa. Ja voihan olla tottakai että sinulla ja sinun perheessä onkin kyseessä normaali hajamielisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Sitä se nimenomaan on. Ulkoistetaan terveydenhuollon ongelma muualle eli sosiaaliviranomaisille. 

Niin, tässä on se iso kysymys. Jos tavarat katoavat, onko se sairaus vai elämänhallinnan ongelma?

Elämänhallinnan ongelmat nimenomaan voivat johtua usein ADHD:sta. 

 

Niin, mutta attention deficit voi pikemminkin olla toiminnallinen häiriö eikä mikään neurodiversio.

Neurologinen poikkeama on ja pysyy, lutta eläm

Kyllä. Minulla on vain Asperger-diagnoosi, enkä ole yhtään adhd

- PAITSI jos tilanne/olo on stressaava, on kiirehdittävä, olen lähellä meltdownia. Silloin minullekin nousee esiin tyypillinen adhd-käytös.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä! Kyllähän se on kaikilla tiedossa, että tuo on ihan höpödiagnoosi, jossa on oikeasti lähinnä kyse vanhemmuuden ja kasvatuksen puutteesta ja osaamattomuudesta. Monesti ylisukupolvinen ongelma, joka siirtyy aina eteenpäin, kunnes joku pistää sille stopin. 

Ei ole kovin asiallista levittää tällaista valhetta, kun et tiedä kyseisestä asiasta mitään. Jotkut voivat sitä vielä uskoakin. Itselläni oli kovan kurin vanhemmat, sain riittävästi säännöllistä unta, sokeria sain kerran viikossa. Koulussa oli hyvät arvosanat, älypuhelinta tai tietokonetta ei ollut, luin paljon kirjoja. Aikuisena olen aina osannut hoitaa laskut ja pitää asunnon siistinä. Ja silti olen ADHD. Olen vain keskimääräistä älykkäämpi, sekä saanut opittua hyvät selviytymiskeinot. Se ei silti poista sitä faktaa, että ADHD on ja pysyy. Se vaikuttaa koko kehossa, se ei ole vain sitä että ei jaksaisi keskittyä asioihin joita ei huvita tehdä, nämä ovat hyvin pieni osa kokonaisuutta. Esimerkiksi yliliikkuvuus ja sen mukana tuleva kehonasennon hahmotusongelmat ovat yksi osa-alue. Tunnesäätelykyky on yksi asia mikä vaikuttaa elämään ihan älyttömän paljon. Vireystilan säätely taas toinen, varsinkin ADHD naiset tuppaavat nukkumaan järkyttäviä määriä ja silti ovat väsyneitä, sen hyperaktiivisuuden sijaan. Dopamiini ei ole vain hyvänolon välittäjä-aine, se vaikuttaa myös mm lihaksistossa, natriumin poistamiseen kehosta ja näin verenpaineeseen, kortisolin eritykseen jne...

Vierailija kirjoitti:

Tässä menee puurot ja vellit sekaisin.

ADD On hyvin rauhallinen ja huomaaton,ei todellakaan häirikkö. Oma lapseni on tälläinen, Pärjäisi koulussa erinomaisesti muttei pysty keskittymään kun päässä 100 välilehteä auki.

ADHD:t taas on näitä jotka tyyliin kiipeilee kattolampuissa.

miten ihmeessä voi pärjätä koulussa hyvin jos ei pysty keskittymään? ihan mielenkiinnosta kyselen. itsellä ainakin meni koulu päin persettä ja olen ollut viimeiset 12v työttömänä

t. adhd

Vierailija kirjoitti:

Tässä menee puurot ja vellit sekaisin.

ADD On hyvin rauhallinen ja huomaaton,ei todellakaan häirikkö. Oma lapseni on tälläinen, Pärjäisi koulussa erinomaisesti muttei pysty keskittymään kun päässä 100 välilehteä auki.

ADHD:t taas on näitä jotka tyyliin kiipeilee kattolampuissa.

Tää 100 välilehteä oli osuva kuvaus. Itselläkin ADD ja sitähän se on, ei oikein mihinkään pysty keskittymään kunnolla. Onneks mulla lääke helpottaa tätä ongelmaa.

Kyllähän ihmisellä voi olla ADHD, mutta valitettavasti se on nykyään muotidiagnoosi mikä haetaan lapselle yleensä omien laiminlyöntien vuoksi. Kakarat tuijottaa telkkaria, puhelimia, pelaa, ei leiki, ei sosialisoidu, ei juokse ja todennäköisesti syö ravintoköyhää ruokaa. Diagnooseista suurin osa on turhia ja niillä tehdään vain tulevia narkkareita kun lapset vetävät amfetamiinijohdannaisia jo päiväkodista. Lääkärissä sitten selitetään ihan pokkana että meillä on tunnin ruutuaika päivässä, ei puhelinta tai pelejä lapsella ja todellisuus on ruutuja 6h päivässä, eikä mitään aktivointia. Samaa näkee iltapäivän roskalehdistä kun erinäiset julkkikset kertovat diagnooseistaan "sain ADHD-diagnoosin ja ongelmani selkenivät heti". Syy varmasti löytyy muualta, mutta onneksi sitten saa apteekkiamfetamiinia niin ei tarvitse liittyä jauhojengiin ja pystyy keskittymään elämään.

Ehkä joo. Ei kyllä yksin riitä, pitäisi takoa järkeä myös opettajien ja muiden kasvattajien päähän, sekä parantaa lapsiperheiden resursseja. Ei mikään rutiinien pakotus ja tyhmänä pitäminen auta, jos perheillä on selviämisen kanssa muutenkin vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä muutos, sillä se karsii pois lapset, joiden oireilun taustalla on vanhempien kyvyttömyys olla vanhempi sekä (ja ehkä ennen kaikkea) lapset, joille oireilu pysyy kurissa, jos pidetään tiukasti kiinni arjen rutiineista. on turha alkaa juoksuttaa lasta raskaissa tutkimuksissa ja lääkitsemään, jos oireilu saadaan tyydyttävästi kuriin sillä, että lapsen perheolot muutetaan häntä tukeviksi. adhd perheissä kun pitää ehdottomasti rakentaa arki adhd-lasta tukevaan suuntaan ja sellainen arki hyödyttää kaikkia, joten se ei ole haitaksi perheen ei-adhd:eillekaan. Lisäksi adhd:eiden nukkumisongelmat usein lieventyy sillä, että aletaan elää rutiiielämää, koska nukkumisessa on kyse pitkälti myös aivojen ohjelmoinneista. Jos aivot tottuvat siihen, että aina tähän aikaa ja tämän toiminnon jälkeen mennään nukkumaan, niin sitten se alkaa tapahtua.

Nythän tässä moni luulee, että näitä asioita ei selvitetä ennen diagnoosia. Nämä kaikki asiat selvitetään ennen diagnoosia, ne kuuluvat prosessiin. Tosin ihmettelen jos näitä asioita ei ole automaattisesti jo selvitetty ennen kuin tehdään lähetettä edes haastattelemassa perhettä ja kysymällä millaiset päivärutiinit, ruokailuajat, nukkumaanmenoajat yms heillä on ja jos niissä ilmenee haasteita, niin tarjoittaisiin apua sinne kotiin. Sen jälkeen kun perusasiat ovat kunnossa, niin voitaisiin katsoa, että jatkuuko oireilu ja jos jatkuu, niin lähetettä tutkimuksiin vain, jotta voidaan selvittää mahdollinen ADHD ja rinnakkaisdiagnoosit samalla kuten oppimivaikeudet.

ADHD-diagnosointiprosessi on aika raskas. Kestää pitkään ja sisältää paljon käyntejä tutkimuksessa, lapsen havainnointia ja vanhempien haastattelua. Kysellään palautteet koulusta/päiväkodista ja mahdollisesti kuntouttavilta terapeuteilta. Eli on hyvä, että perusasiat tutkitaan heti. Silti herää pieni pelko siitä, että viivytetäänkö tällä lähetettä tutkimuksiin ja avunsaantiin lapselle, silloin kun kyseessä on ADHD. Tässä tapauksessa esim. koulupolun alku voi olla niin hankala, että tulee yksi koulupudokas lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulla on koko ajan meneillään päässä sitä sun tätä. Ehkä pyykit jäävät koneeseen ja avaimet sisälle, mutta sitten taas joissakin asioissa olen aivan velho. Tämä on minun persoonani ja tapani olla ihminen, se on välillä vahvuus ja välillä kirous, mutta en ymmärrä, miksi sen pitäisi olla diagnoosi tai medikalisaation kohde."

Niin, olet saanut elämäsi järjestettyä niin, että pärjäät sinulle riittävän hyvin. Jos sinulla olisi pari lasta joiden asiat myös pitää hoitaa ja joista toinen tai jompikumpi myös unohtelee avaimet ja muut tavarat, niin alkaisi olla jo aika vaikeaa.

Itse asiassa mulla on kolme lasta, ja lapsilla onneksi kaksi vanhempaa. Eikä ole aina helppoa, muttei tarvitsekaan olla. Ollaan energisiä ihmisiä, lapsetkin jaksavat pyöräillä kotiin hakemaan unohtuneet tavarat ja vara-avain on sopivan hy

Älykkäät, itse vastuun ottavat ihmiset/perheet osaavat itse myös laittaa elämänsä järjestykseen. Ei huudella apuun tutkimuksia ja diagnooseja, jotka vapauttavat vanhemmat vastuusta.