ADHD-lasten määrä romahtamassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännästi muuten adhd (tai "adhd") tasaantuu ja lievenee vanhemmiten.

Niihän se tekee aivotoiminta muutenkin ikääntyessä, hidastuu. Ylivilkkaus rauhoittuu aikuisuuteen siirryttäessä. Toisilla esim alkoholi aktivoi sitä sitten aikuisena.

aikuisena toisaalta on enemmän vapauksia luoda oma arkensa itselleen paremmin sopivaksi. Jos vaikka tietää, että pitää töihin opiskella asia a, niin voi itse päättää vaikka, että opsikelempa tänään klo 23-01, koska opin silloin parhaiten ja kaikki jää mieleen. Lapsena ei voi tuollaisia valintoja tehdä. Aikuisena, monessa työpaikassa, voi työnantajan kanssa sopia vaikkapa, että talviaikoina työvuorot alkaakin klo 10. Lapsena ei koulussa voi tuollaista tehdä. Aikuisena voi päättää, että jätän tänään liikuntatunnin väliin, lapsena ei voi tehdä, siitä tulee heti negisviesti

Tunnistan itseni tästä. Sopiva määrä ulkoista rakennetta ja "koulumaailmaa", mutta vähäisillä ärsykkeillä mahdollistaa toimintakyvyn. Itseohjautuvuusvaatimus johtaa syrjäytymiseen. 

Vierailija kirjoitti:

"Olisi kauheaa, jos adhd-rämäpää onnistuu hakeutumaan lentäjäksi. Oli diagnoosi tai ei"

Kun katsoo muutamia entisiä ilmavoimien lentäjiä niin näkyy selviä autismin ja adhd:n piirteitä. Itsekin tunnen erään vahvasti piirteisen joka oli ainakin ennen Finnairilla. 

Vierailija kirjoitti:

41: Empiirinen havaintoni on, että diagnoosi ei välttämättä vähennä alisuoriutumista. Päinvastoin työkalut saattavat tippua kokonaan käsistä, kun erityinen identiteetti pukkaa päälle. 

 

Ja mikä ylipäätään on normaali suoriutumisen taso? Jos käy koulunsa kiitettävillä arvosanoilla ja onnistuu työpaikankin saamaan, mutta urakehitys ei ole toivotun kaltaista, miksi pitää alkaa pää punaisena huutaa olevansa alisuoriutuja? Aika harva kuitenkaan elämässä virheettömän suorituksen tekee.

Onko sulla mitään käsitystä mitä alisuoriutuminen on? Jos on vaikka neron aivot mutta alisuoriutumisen vuoksi olet kaupan kassalla. Kassalla puuttuu älyllinen haaste ja pää hajoaa.

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Eikö tällöin ole vain hyvä, että siihen arkeen ja sen rakenteisiin saa tukea? Kuvaamasi perheet hyötyvät tuosta kaikkein eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

41: Empiirinen havaintoni on, että diagnoosi ei välttämättä vähennä alisuoriutumista. Päinvastoin työkalut saattavat tippua kokonaan käsistä, kun erityinen identiteetti pukkaa päälle. 

 

Ja mikä ylipäätään on normaali suoriutumisen taso? Jos käy koulunsa kiitettävillä arvosanoilla ja onnistuu työpaikankin saamaan, mutta urakehitys ei ole toivotun kaltaista, miksi pitää alkaa pää punaisena huutaa olevansa alisuoriutuja? Aika harva kuitenkaan elämässä virheettömän suorituksen tekee.

Onko sulla mitään käsitystä mitä alisuoriutuminen on? Jos on vaikka neron aivot mutta alisuoriutumisen vuoksi olet kaupan kassalla. Kassalla puuttuu älyllinen haaste ja pää hajoaa.

Ohiksena sanon, että esimerkiksi minulla alisuoriutuminen oli sitä, että jäi monia kouluja kesken ja tein osa-aikatöitä matalapalkka-alalla. Älystä se ei jäänyt kiinni vaan toimintakyvystä ja jatkuvasta uupumisesta. Nyt diagnoosin jälkeen lääkittynä olen suorittanut kokopäivätyön ohessa esimerkiksi korkeakoulututkinnon alle tavoiteaikaan. Aiemmin en kyennyt yhteenkään näistä. 

Vierailija kirjoitti:

Mut eihän sitä ADHD-arkea useinkaan voi saada järjestykseen. Koska se ADHD. 

Itseltään voi vaatia muutosta. Oivallettava kaikki keinot miten helpottaa omaa arkea. Netti on täynnä ilmaista tietoa yms. Esim. yksinkertaisesti vähennetään tavaraa ja tääavaroille täsmäpaikat. Aikataulut ja mietitään tarkemmat n mitä päivän aikana ehtii tekemään, siirtymisineen. Monella 'adhd' koska ei ole saanut koskaan mallia tavallisen elämän pyörittämisestä. Ei vaan välitetä mistään mitään. Kaikki pitäis tulla ilmaiseksi. Lääke ei korjaa mätää elämäntapaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Eikö tällöin ole vain hyvä, että siihen arkeen ja sen rakenteisiin saa tukea? Kuvaamasi perheet hyötyvät tuosta kaikkein eniten.

Ei muuten varmasti saa.

Veikkaan, että tuo systeemi lopetetaan vähin äänin, kun tajutaan että sen avulla saadaan lähinnä vaan lisää porukkaa diagoosi- ja tukipalvelujonoon, kun vyyhti alkaakin aukenemaan ilman diagnoosia eläneistä vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimet kokonaan pois, niin alkaa tapahtua ihmeparantumisia.

Vanhin veljeni sai diagnoosin 44 vuotiaana. Ei ollut älypuhelimia hänen nuoruudessaan. 

Koti oli meille kaikille neljälle samanlainen, mutta vain yhdellä adhd

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut eihän sitä ADHD-arkea useinkaan voi saada järjestykseen. Koska se ADHD. 

Itseltään voi vaatia muutosta. Oivallettava kaikki keinot miten helpottaa omaa arkea. Netti on täynnä ilmaista tietoa yms. Esim. yksinkertaisesti vähennetään tavaraa ja tääavaroille täsmäpaikat. Aikataulut ja mietitään tarkemmat n mitä päivän aikana ehtii tekemään, siirtymisineen. Monella 'adhd' koska ei ole saanut koskaan mallia tavallisen elämän pyörittämisestä. Ei vaan välitetä mistään mitään. Kaikki pitäis tulla ilmaiseksi. Lääke ei korjaa mätää elämäntapaa 

Mistä nämä yleistykset oikein tulee, joita näkee aina adhd-keskusteluissa? Hyvin monessa minun tuntemassa nepsyperheessä on käytössä vaikka ja mitä apukeinoja, jotka sinänsä helpottaa jossain määrin, mutta ei poista ongelmaa. Tämä kommentti menee taas siihen kastiin, että "kun vaan otat itseäsi niskasta kiinni". Ja se lääke korjaa osalla yllättävän paljon, esimerkiksi minulla. 

Kun joku ei nepsy alka neuvomaan niin voi sanoa samantien, ole sinä hiljaa kun et mistään mitään tiedä!