ADHD-lasten määrä romahtamassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Ei tarvitse olla mitään diagnoosia että pyykit unohtuu koneeseen tai tavarat hukkuvat

Niin... Kun se on toistuvaa ja päässä on meneillään sitä, tätä, tuota ja siirrytään aiheesta seuraavaan ja sitten aloitetaankin taas toinen homma, niin kyse on ADHD:sta. Satunnainen unohdus on ihan eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Eniten tuossa sinänsä hyvässä uudistuksessa ihmetyttää, ettei koulun osuutta tarkastella ollenkaan. Koulut ovat levottomia, kiusaaminen yleistä, opettajat osin uupuneita. Nämä asiat myös pitää korjata.

Mutta kaikki lähtee kotoa. Juuri tänä syksynä kuulin yläkoulun vanhempainillassa viisaita sanoja. Sisältö oli, että vanhempien tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että kouluun aamulla tuleva nuori on saanut riittävästi unta ja sopivasti ruokaa, ja olla kartalla siitä, onko psyykkisellä tai sosiaalisella puolella murheita.

Vierailija kirjoitti:

Miten ne resurssit sitten riittää siihen että saadaan autettua perheitä laittamaan arki ensin kuntoon? Ai niin, se ei ollut tarkoituskaan vaan se, että perhe luovuttaa avun hakemisessa.

Ruoka, lepo, liikunta, rutiinit... Siinä perusasiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Ei tarvitse olla mitään diagnoosia että pyykit unohtuu koneeseen tai tavarat hukkuvat

Niin... Kun se on toistuvaa ja päässä on meneillään sitä, tätä, tuota ja siirrytään aiheesta seuraavaan ja sitten aloitetaankin taas toinen homma, niin kyse on ADHD:sta. Satunnainen unohdus on ihan eri juttu.

Minulla on koko ajan meneillään päässä sitä sun tätä. Ehkä pyykit jäävät koneeseen ja avaimet sisälle, mutta sitten taas joissakin asioissa olen aivan velho. Tämä on minun persoonani ja tapani olla ihminen, se on välillä vahvuus ja välillä kirous, mutta en ymmärrä, miksi sen pitäisi olla diagnoosi tai medikalisaation kohde.

41: Empiirinen havaintoni on, että diagnoosi ei välttämättä vähennä alisuoriutumista. Päinvastoin työkalut saattavat tippua kokonaan käsistä, kun erityinen identiteetti pukkaa päälle. 

 

Ja mikä ylipäätään on normaali suoriutumisen taso? Jos käy koulunsa kiitettävillä arvosanoilla ja onnistuu työpaikankin saamaan, mutta urakehitys ei ole toivotun kaltaista, miksi pitää alkaa pää punaisena huutaa olevansa alisuoriutuja? Aika harva kuitenkaan elämässä virheettömän suorituksen tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ne resurssit sitten riittää siihen että saadaan autettua perheitä laittamaan arki ensin kuntoon? Ai niin, se ei ollut tarkoituskaan vaan se, että perhe luovuttaa avun hakemisessa.

Itsekin siis myönnät, että ongelma on perheen olosuhteissa eikä lapsessa?

Ei, kun jos vaatimus tutkimuksille on että arki pitää olla kunnossa niin kysyin että millä resursseilla perhe saatetaan sitten siihen pisteeseen. Etkö osaa lukea?

Ohiksena täältä huutelen, mutta ehkä ulkopuolisen näkökulma saattaa hyvinkin auttaa havaitsemaan, mitä arjessa voisi tehdä toisin.

Esimerkiksi monessa perheessä vilkkaita lapsia yritetään taltuttaa hirmuisella harrastusrumballa, vaikka ehkä parempi olisi hidastaa elämäntyyliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu tekee ongelmalapset.

Lapseni on rauhallinen ja kiltti lapsi. Aloitti koulun erinomaiseti stipendilla. sitten vaihtui opettaja ja lapsi muuttui adhd potilaaksi, joka ei oppinut mitaan. Vein laakarille asti, kun meni niin pahaksi. Raskasta katsoa vieresta pitelematonta ja onnetonta lasta.

Teimme korjaavan liikkeen. Aloitimme onnistuneesti yksitystunnit ja teimme paljon kotona. Lapsen itsetunto palautui ja uuden kouluvuoden aloitus on sujunut hyvin.

Edelleen pitkan, uuvuttavan ( sosiaalisesti ja meluisan) koulupaivan jalkeen lapsi saattaa valilla oireilla, mutta palautuu oikeille raiteille.

Jos asiaan ei olisi puututtu nakisin, etta lapsi olisi luisunut lopullisesti adhd yms. Kirjoille. 

Mita yritan sanoa, etta ymparisto vaikuttaa lapseen ja vaikka ope olisi kuinka mahtava ja luokkakaverit rakkaita pienilla asioilla voi olla suureton vaikutus kaytokseen. Ja se kuinka Vanhemp

Juuri näin. Mun koulun aloittanutta poikaa "tutkittiin" kasvatusneuvolassa, mutta se ei johtanut yhtään mihinkään. Laitoin lapsen omalla kustannuksella pieneen ryhmään yksityiskoulussa. Hän oli edelleen villi ja hajamielinen, mutta sai kypsyä rauhassa. Vitoselle meni kokeeksi tavalliseen kouluun, ja kaikki sujui hyvin.

Tuohon aikaan ei ollut adhd eikä muita nepsydiagnooseja. Lapseni ei täyttänyt mdb:n kriteerejä, koska motoriikassa ja älyssä ei ollut vikaa. Mitään hoitoa, terapiaa, tukea (saati massia!) emme saaneet.

Nyt hänellä on vakityö asiantuntijana, mitä tekee etänä kotoa käsin. Uskon että hän on lievästi autistinen. Adhd-oireita ei tule, kun kuormitus pysyy rajoissa, ja aistiärsykkeitä ei tule kerralla liikaa.

Minä itse sain nyt vanhana autismi-diagnoosin. 🤷🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan mainio idea, mutta diagnoosin tekee edelleen vain lääkäri. Onko nyt sitten joku sossu miettimässä kuka pääsee lääkärille? Kuinka paljon venyttää lasten pääsyä lääkäriin? 

Sen sijaan, että purettaisiin se jono sinne lääkäriin, niin nyt tehdään se lääkäriin pääsy vaikeammaksi. 

Suurin osa aakkosdiagnooseista on kuvitteellisia. Käyttäytymishäiriöiden taustalla on useimmiten löperö tai olematon kotikasvatus.

Joo. Piiskaa vaan lisää. Piiskaamalla paranee.

Kun hallitus muutti kuntoutusrahan ehtoja, monelta vanhemmalta katosi motiivi hankkia lapselle ADHD-diagnoosi.

Keppi kuntoutti.

Ja missä kohtaa uutista sanotaan, että adhd-tutkimuksiin hakeutuminen tai diagnoosin määrä nuorten kohdalla romahti, koska...?

ADHD ei ole mt sairaus. Se on enemmänkin ominaisuus ja aivojen toiminnan poikkeavuus muihin verrattuna. Aakkoset pystyvät heitä kiinnostaviin asioihin uppotumaan pitkiksi ajoiksi ja tulemaan erityisasiantuntijaksi jossain tietyssä ajassa ja nimenomaan tätä pitäisi tukea, jotta jokainen aakkonen löytää oman mielenkiinnon kohteensa elämässä ja pääsee loistamaan. Se on kaikkien etu. Syrjäytyminen aakkosilla vahvaa, koska ihmiset näkee heissä vain negatiivisia asioita, vaikka he ovat usein ihmisinä mitä hauskempia ja reiluimpia. Tosin näissäkin on eroja. 

Parempi olisi hyväksyä, että näitä on enemmänkin ja suunnitella koulutukset niin, että hekin saisivat onnistumista koulu taipaleella jne. Se, että kaikki pitää olla samasta muotista on väärin. Kaikki ihmiset on jollain tapaa erilaisia, mutta silti arvokkaita.  

Ehkä Suomalaiset on pääosin aakkosia, ja tämäkin asia on vain hyväksyttävä. ?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä uudistus tämä. On järkyttävää, että lapset on lääkitty vaivattomiksi kestämään liian suuria ja epäsopivia koulutiloja ja suuria hälyisiä luokkia, puhumattakaan mahdollisista kotien ongelmista.

On hyvä, että arki rauhoitetaan, ei vaan kotona, vaan myös koulussa. Turhat diagnoosit ja lääkitykset on hyvä saada pois. Vanhemmille tukea ja apua kasvatustehtävään ja kouluille riittävät resurssit.

Kaunis ajatus. Mutta miten tämä konkreettisesti toteutetaan? Ja millä rahalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut eihän sitä ADHD-arkea useinkaan voi saada järjestykseen. Koska se ADHD. 

Siinähän se juju onkin. Jos arjen muutoksilla oireet vähenee ja loppuu niin kyseessä on (vanhempien) itseaiheutettu olotila eikä oikea ADHD. Jos muutoksista huolimatta oireet jatkuu niin sitten tutkimuksiin.

Mutta kun se adhd on yleensä ainakin jommallakummalla vanhemmallakin.

Vai onko?

Jos perheessä on ylisukupolvisesti tehty kiivastuksissaan sellaisia tekoja, jotka ovat vieneet vankilaan, juotu taloja tai pelattu maatiloja, ostan ajatuksen siitä että adhd-geeni tosiaankin kulkee suvussa.

Mutta jos pakka on pysynyt oivallisesti kasassa esimerkiksi vanhempien lapsuudessa siihen aikaan kun harr

Olen samaa mieltä.

Mutta kaikkien ei tarvitse suoriutua, jos pystyy muuten elämään itselleen tyydyttävää ja mielekästä elämää, esim. harrasteiden parissa. Tosin tätä nyt ollaan ottamassa pois, kun kaikkien, myös hoidotta jääneiden vammaisten, on osallistuttava säästötalkoisiin. 

Röyhkeää Purra, röyhkeää! Viet ihmispoloilta kaiken elämänilon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Ei tarvitse olla mitään diagnoosia että pyykit unohtuu koneeseen tai tavarat hukkuvat

Niin... Kun se on toistuvaa ja päässä on meneillään sitä, tätä, tuota ja siirrytään aiheesta seuraavaan ja sitten aloitetaankin taas toinen homma, niin kyse on ADHD:sta. Satunnainen unohdus on ihan eri juttu.

Eli minullakin 50 v kunniaksi voidaan diagnosoida adhd. Kaikilla on meneillään sitä tätä ja tuota ja hypätään seuraavaan. Minusta tuo on ihan normaalia ja valtaosa tekee noin, mutta ilmankos adhd diagnoosit onkin yleistyneet kun kaikki normijututkin on oireita. Tai sitten minulla vaan on 50 v ollut adhd, kuten valtaosalla tuntemistani ihmisistä. EI kun napin hakuun...

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Sitä se nimenomaan on. Ulkoistetaan terveydenhuollon ongelma muualle eli sosiaaliviranomaisille. 

ADHD DG saaminen on pitkä prosessi lapsilla. Meillä meni viisi vuotta kaikkinensa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu tekee ongelmalapset.

Lapseni on rauhallinen ja kiltti lapsi. Aloitti koulun erinomaiseti stipendilla. sitten vaihtui opettaja ja lapsi muuttui adhd potilaaksi, joka ei oppinut mitaan. Vein laakarille asti, kun meni niin pahaksi. Raskasta katsoa vieresta pitelematonta ja onnetonta lasta.

Teimme korjaavan liikkeen. Aloitimme onnistuneesti yksitystunnit ja teimme paljon kotona. Lapsen itsetunto palautui ja uuden kouluvuoden aloitus on sujunut hyvin.

Edelleen pitkan, uuvuttavan ( sosiaalisesti ja meluisan) koulupaivan jalkeen lapsi saattaa valilla oireilla, mutta palautuu oikeille raiteille.

Jos asiaan ei olisi puututtu nakisin, etta lapsi olisi luisunut lopullisesti adhd yms. Kirjoille. 

Mita yritan sanoa, etta ymparisto vaikuttaa lapseen ja vaikka ope olisi kuinka mahtava ja luokkakaverit rakkaita pienilla asioilla voi olla suureton vaikutus kaytokseen. Ja se kuinka Vanhemp

Miksi se diagnoosi on pakko?

Niinkuin kirjoitin kaytin lasta laakarissa asti. Lapsessa ei ole vikaa. Diagnoosi olisi ollut helppo tie eteenpain, jos oikaisuliike ei olisi toiminut en tieda miten olisi kaynyt. Voihan kaikki menna vielakin pain persetta.

Nykylapset ovat ahdistuneita. Ymparilla on vain neroja ja karrynpyoria ja itse hadin tuskin kykenee hyppaa tasajalkaa. Jos aikuinen on ahdistunut nykymaailmassa miten voi olettaa pienen lapsen kyeta selviamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Ei tarvitse olla mitään diagnoosia että pyykit unohtuu koneeseen tai tavarat hukkuvat

Niin... Kun se on toistuvaa ja päässä on meneillään sitä, tätä, tuota ja siirrytään aiheesta seuraavaan ja sitten aloitetaankin taas toinen homma, niin kyse on ADHD:sta. Satunnainen unohdus on ihan eri juttu.

Kyllä unohtelu ja häsääminen voi olla ihan päivittäistä, kun halutaan elää kiihkeän urbaania elämää eikä jäädä paitsi mistään (fomo). Someen pitää tuutata uutta ihasteltavaa jatkuvalla syötöllä.

Erotusdiagnostisesti ehdotan adhd-epäillylle teinille ja aikuiselle muutaman kuukauden tarkkailuaikaa, jossa hän elää maaseudulla ilman somea paikallisten asukkaiden kanssa, samassa taloudessa ja tilan töihin osallistuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Sitä se nimenomaan on. Ulkoistetaan terveydenhuollon ongelma muualle eli sosiaaliviranomaisille. 

Niin, tässä on se iso kysymys. Jos tavarat katoavat, onko se sairaus vai elämänhallinnan ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Sitä se nimenomaan on. Ulkoistetaan terveydenhuollon ongelma muualle eli sosiaaliviranomaisille. 

Niin, tässä on se iso kysymys. Jos tavarat katoavat, onko se sairaus vai elämänhallinnan ongelma?

ADHD:han ei edes ole sairaus, ei siitä parane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Ei tarvitse olla mitään diagnoosia että pyykit unohtuu koneeseen tai tavarat hukkuvat

Niin... Kun se on toistuvaa ja päässä on meneillään sitä, tätä, tuota ja siirrytään aiheesta seuraavaan ja sitten aloitetaankin taas toinen homma, niin kyse on ADHD:sta. Satunnainen unohdus on ihan eri juttu.

Eli minullakin 50 v kunniaksi voidaan diagnosoida adhd. Kaikilla on meneillään sitä tätä ja tuota ja hypätään seuraavaan. Minusta tuo on ihan normaalia ja valtaosa tekee noin, mutta ilmankos adhd diagnoosit onkin yleistyneet kun kaikki normijututkin on oireita. Tai sitten

Hohhoijaa. En nyt viitsi vääntää noin vanhalle rautalangasta, kun kuitenkin tahallaan ymmärrät väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Sitä se nimenomaan on. Ulkoistetaan terveydenhuollon ongelma muualle eli sosiaaliviranomaisille. 

Niin, tässä on se iso kysymys. Jos tavarat katoavat, onko se sairaus vai elämänhallinnan ongelma?

ADHD:han ei edes ole sairaus, ei siitä parane.

Ei parane reumasta eikä ikävä kyllä aina syövästäkään, mutta kyllä ne silti sairauksia ovat.