Eskarista tulee koko ajan kritiikkiä lapsesta

Vierailija kirjoitti:

Niin, eihän siltä lapselta muuta vaadita kuin se, että se käyttäytyy kuten tuhannet muut. 

Nyt kun olet sen lapsesi sieltä omasta kuplastasi luovuttanut yhteiskunnan haltuun sun pitää kasvattaa se paksumpi nahka ja oppia käyttättämään taitoa keskustella. 

Aikuisuus on vastuuta, ei joululahjalista toiveita siitä miten toivoisi muiden kohtelevan. Tänä aikana oletkin varmaan jo päiväkotiin kirjoittanut viestin mitä ajatuksia tilanne sinussa herättää? 

Hän on yksinkertaisesti tottunut olemaan pienemmässä ryhmässä. Kerro, että jouluun asti lapsella on aikaa sopeutua ja kevätkaudella palaavat, jos isompia huolenaiheita on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te muut oikein tekisitte, jos saisitte joka päivä lasta hakiessa kuulla, että taas se söi liian hitaasti? En käsitä mitä minun pitäisi siihen edes vastata. Tiedän lapseni olevan hidas syödä, olen itsekin ja isänsä on. Minusta on terveellistä syödä hitaasti. Mutta minusta heidän tehtävä on opettaa sitten syömään jossain tarkassa aikataulussa jos kerran sellaista vaaditaan. Ap

 

Myös kotona pitää opetella syömään nopeammin, jos ap haluaa ,että lapsi ehtii syödä myös seuraavat 9v koulussa.

Välillä ongelmia löydetään liian herkästi, kun sekin on jonkun työ.

Voisiko olla, että lapsi on pienessä ja kodinomaisessa hoitopaikassa pärjännyt hyvin, mutta isommassa ryhmässä kuormittuu niin, että ei ymmärrä ohjeita, ei muista jo osaamiaan asioita jne.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te muut oikein tekisitte, jos saisitte joka päivä lasta hakiessa kuulla, että taas se söi liian hitaasti? En käsitä mitä minun pitäisi siihen edes vastata. Tiedän lapseni olevan hidas syödä, olen itsekin ja isänsä on. Minusta on terveellistä syödä hitaasti. Mutta minusta heidän tehtävä on opettaa sitten syömään jossain tarkassa aikataulussa jos kerran sellaista vaaditaan. Ap

Minä ainakin sanoisin joka päivä vaan että niin, hän tosiaan on hidas syömään, kannattaa varmaan antaa hänen ottaa ruoka ekana. 

Kaveri taatusti alkaa kiusaamaan, jos yksi saa ottaa ruokaa aina ekana. Ei tuo toimi. Kotona vaan alkaa harjoittelemaan nopeampaa syömistä. Elämä on.

Voisiko asiasta vaikka jutella lapsen kanssa ja opettaa nopea tahtisempaa syömistä kotona? Kyllä lapsikin oppii ymmärtämään, että joka paikassa on oma aikataulunsa ja sen mukaan pitää oppia elämään. Kotoa hieman apua, oppia ja tukea näihin tilanteisiin, niin varmasti alkaa syöminenkin nopeutua. Ja painottaa nimen omaan sitä, että kyseessä ei ole huono juttu että syö hitaasti, mutta eskarissa pitää vähän nopeammin pystyä syömään.

Sama homma muiden tilanteiden kanssa. Kannustaa oppimaan uusia käytäntöjä. Kyllä ne sieltä ajallaan opitaan, kunhan kotoa kannustetaan eikä suhtauduta negatiivisesti tai arvostelevasti eskarin käytäntöihin. (Mitä en kohdallasi epäilekään) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa kritiikkiä ja on olemassa ns rakentavaa kritiikkiä ja kasvattajien tulisi se asia osata ja hoitaa ammatillisesti eikä KOSKAAN lapsen yli ja kuullen. MUTTA eskarissa myös odotetaan, että lapselle on tietyt taidot hallinnassa, esim.kynäote ja kynäkäyttö, saksien käyttö, tietyt sosiaaliset taidot, käytöstavat jne.jne ja jos ei ole niin on syytäkin sanoa ja jossain tilanteessa ehkä myös huolenaihetta. Et avannut tarkemmin mistä kyse, mutta ihan en suoralta kädeltä tyrmäisi heidänkään viestejään sinulle, vanhemmalle, kotiin. Ja ap, vanhemmalla on myös ja ensisijaisesti vastuu, hänhän on sen lapsen vanhempi, kaikkea ei yksinkertaisesti voi ulkoistaa varhaiskasvatukseen, me olemme lapsen ja perheen tuki, emme ensisijainen kasvattaja tai opettajataho.

T. Eo-ryhmästä

En minä tyrmää heidän palautetta, en vain oikein tiedä mitä tehdä niille asioille. Jos kysee

Kysy heiltä seuraavan kerran, että miten he ovat ratkaisseet nämä ongelmat? Nehän ovat heidän ongelmiaan, jos kotona ei ole vastaavia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että lapsi on pienessä ja kodinomaisessa hoitopaikassa pärjännyt hyvin, mutta isommassa ryhmässä kuormittuu niin, että ei ymmärrä ohjeita, ei muista jo osaamiaan asioita jne.?

Voi olla. Mutta mitä minä voin tehdä asialle? Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut perhepäivähoitajista, joiden piti pitää lapsia eteisessä, että mies sai rauhassa lepäillä olohuoneessa. Ei saanut kuulua ääniä eikä muuta häiritsevää. Tästä on vuosikymmeniä, ehkä nyt seurataan tarkemmin.

"Olen kuullut". Se onkin jo lähes faktapuhetta. Minäkin olen kuullut että Marsissa on elämää. Eihän tähän kommenttiin vain vaikuta sinun negatiivinen kuva miehistä? Koska en ymmärrä millä tavalla sinun kommenttisi viittaa millään tavalla ap:n avaukseen. Luulis elämän olevan rankkaa kun jo herätessä miehet käyvät hermoille.

"Mutta ne on sellaisia, että syö liian hitaasti ja menee jonoon liian hitaasti tai yrittää lähteä välipalalta pois liian nopeasti jne. En minä tiedä mitä tehdä niille asioille. Ap"

Eli tekeekö muuta kun pitäisi keskittyä syömiseen, puhuu ja pyörii ja leikkii ruoalla? Vai onko tuo muka sitä että kiltisti istuu syömässä, mutta liikkeet ovat hitaat, pureskelee kaiken laskien sataan jne.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta ne on sellaisia, että syö liian hitaasti ja menee jonoon liian hitaasti tai yrittää lähteä välipalalta pois liian nopeasti jne. En minä tiedä mitä tehdä niille asioille. Ap"

 

Eli tekeekö muuta kun pitäisi keskittyä syömiseen, puhuu ja pyörii ja leikkii ruoalla? Vai onko tuo muka sitä että kiltisti istuu syömässä, mutta liikkeet ovat hitaat, pureskelee kaiken laskien sataan jne.

Ei ilmeisesti puhu ja pyöri vaan kyllä keskittyy ruokaansa mutta syö vain hyvin hitaasti. Ap

Ap alkaa vaan ystävällisesti ja kannustaen opettamaan lasta. Elämä on oppimista alusta loppuun meillä kaikilla. Jos et ap itse osaa opettaa lastasi eskarin tavoille, kysy neuvoja sieltä eskarista, kun menet palaveriin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että lapsi on pienessä ja kodinomaisessa hoitopaikassa pärjännyt hyvin, mutta isommassa ryhmässä kuormittuu niin, että ei ymmärrä ohjeita, ei muista jo osaamiaan asioita jne.?

Tai sitten lapsella menee vaan hetki aikaa tottua siihen isomman ryhmän tiukempaan rytmiin, kun on saanut elää rennommassa ympäristössä tähän saakka. Tässähän on eskaria mennyt vasta reilu kuukausi. Kyllä se ehtii oppia. Eskarille voisi antaa kyllä palautetta kommunikaatiotavasta ja pyytää vaikka jotain vasukeskustelua (vai mikä se eskarissa onkaan) mahdollisimman pian, niin saa selvitettyä asioita ilman että lapsi on kuulemassa. 

Otan osaa tilanteeseesi, lapsi varmaan on myös hämmentynyt ja kriisissä. Onko hänellä minkälainen perusluonne, onko hän arka, puhelias, rohkea, hiljainen. Olen ollut koulussa aikoinani työntekijänä ja ikäväkseni täytyy ihmetellä isoon ääneen sitä, että joskus joku lapsi saattaa joutua opettajan/hoitajan hampaisiin ihan mitättömästäkin syystä. Erään pojan isä oli toimitusjohtaja ja pojan isällä ja rehtorilla oli ollut jokin keskustelu pojasta ja pojan koulunkäynnistä, niin keskustelu johti siihen, että rehtori kosti pojalle isän kanssaan käymän keskustelun. Lapset voivat pahimmassa tapauksessa joutua aikuisten pelinappuloiksi, se oli isoin ja vaikein syy siihen, että minun oli jätettävä koulutyö ja siirryttävä toisaalle. Toivon, että lapsesi tilanne selkenee ja syy-seuraus saadaan kunnolla purettua pois vaivaamasta. 

Niin , kyllä se on myös vanhempien vastuu opettaa lastansa eri asioissa, ja nimenomaan ,kun on puhe käyttäytymisestä,,,eikä vaan eskarin tai koulun.

Ymmärrät ap, että se tuntuu lapsestakin mukavammalta se äidin j a isän pehmeä opetus kotona, eikä open opetus, kun on ympärillä paljon muita lapsia. Minusta ainakin olisi ikävä., jos minulle aina jouduttaisiin huomauttamaan jostakin ja muut osaisivat toimia ryhmän mukaan.

Elikkä nyt vain lusikka kauniisti käteen, etkä puhu lapsellesi mitään negatiivista eskarista.

Minä söin vielä koulussakin ekoilla luokilla liian hitaasti. Ei ollut keskittymisongelma vaan enemmän ehkä jostain motoriikasta kyse, en vaan pystynyt syömään nopeammin. Olen kyllä kiitollinen kodille ja koululle kun ei painostettu ja kavereitten kuittailut vaiennettiin heti. Nykyään osaan kyllä syödä tosi nopeasti tarvittaessa.

Kyllä hitaasti syöminen voi olla ihmisen perusominaisuus. Minä olen aina syönyt hitaasti. Aloitin päiväkodissa 3v ikäisenä ja siitä lähtien olen ollut systeemin mielestä viallinen. Jos yritän syödä liian nopeasti, minulle tulee oksennusrefleksi. 

Vierailija kirjoitti:

Niin , kyllä se on myös vanhempien vastuu opettaa lastansa eri asioissa, ja nimenomaan ,kun on puhe käyttäytymisestä,,,eikä vaan eskarin tai koulun.

Ymmärrät ap, että se tuntuu lapsestakin mukavammalta se äidin j a isän pehmeä opetus kotona, eikä open opetus, kun on ympärillä paljon muita lapsia. Minusta ainakin olisi ikävä., jos minulle aina jouduttaisiin huomauttamaan jostakin ja muut osaisivat toimia ryhmän mukaan.

Elikkä nyt vain lusikka kauniisti käteen, etkä puhu lapsellesi mitään negatiivista eskarista.

Vastasitkohan ihan oikeaan ketjuun? En minä puhu lapselle eskarista mitään negatiivista. Eskarin työntekijät puhuu minulle lapsesta negatiivista ja vieläpä lapsen kuullen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä te muut oikein tekisitte, jos saisitte joka päivä lasta hakiessa kuulla, että taas se söi liian hitaasti? En käsitä mitä minun pitäisi siihen edes vastata. Tiedän lapseni olevan hidas syödä, olen itsekin ja isänsä on. Minusta on terveellistä syödä hitaasti. Mutta minusta heidän tehtävä on opettaa sitten syömään jossain tarkassa aikataulussa jos kerran sellaista vaaditaan. Ap

Ehkä voisit kysyä että mitä he odottavat sinun tekevän. Tosiaan ei ole sun homma selittää lapselle eskarin sääntöjä, se on heidän työnsä. Mitä haittaa on hitaasta syömisestä? Kuinja hidasta se on? Meneekö 5 vai 15  minuuttia yli sallitun rajan? 

Mun mielestäni tuollainen nillitys on ärsyttävää, pitää avautua vaikka ilmeistä ongelmaa ei ole tai sitä ei osata ratkaista. Kehuvatko ikinä? Pyydä kertomaan lapsen vahvuuksista ja onnistumisista myös.  Meidän koulun sosiaalityöntekijän mantra on "hyvän kautta".  Ujuta tuo ja pari muuta sopivaa iskulausetta sanomisiisi,  ei kai sen jälkeen kehtaa nillittää.