Lue keskustelun säännöt.
Eskarista tulee koko ajan kritiikkiä lapsesta
18.09.2024 |
Kuuluuko tämän mennä näin? Lapsi siirtyi perhepäivähoitajalta esikouluun tänä syksynä ja nyt eskarista tulee melkein joka päivä jotain kritiikkiä lapsesta. Ei niinkään hänen käytöksestä vaan siitä että ei osaa sitä ja tätä. Tai ei ole ymmärtänyt jotain käskyä tms. Raskasta kuulla näitä koko ajan. Minusta hän kuitenkin osaa paljon asioita ja perhepäivähoitajalta ei tullut kritiikkiä. Ja mitä minun pitäisi tehdä sille ettei ymmärtänyt jotain heidän käskyä? En minä ole siellä mukana vaan töissä. Käskekää selkeämmin. Tai jos ei osaa jotain niin opettakaa. Onko muilla samanlaista? Osaisiko joku sanoa mikä tuon jokapäiväisen kritiikin tarkoitus oikein on? Etenkin kun se annetaan aina lapsen kuullen ja lapsi sitten kotona kyselee ja ihmettelee miksi ne sanoi noin.
Kommentit (212)
On mahdollista, että isossa ryhmässä tulee esiin asioita, joita ei pienessä ryhmässä (pph) tullut esiin. Itse soittaisin/laittaisin viestiä ja pyytäisin, että jatkossa negatiiviset asiat vain vanhemmille. Johan tuossa menee lapsen itsetunto. Lisäksi kannattaa kysyä, onko eskarissa joku huoli tms, josta kannattaisi neuvolassa kysellä. Voi olla tottumattomuutta isoihin ryhmiin, voi olla neuroepätyypillisyyttä tai voi olla ihan normaalia (lapset kypsyvät eri asioissa eri tahtiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vähän yksityiskohtaisemmin niin arvioidaan tätä kritiikin asiallisuutta.
No kritiikki on sellaista vähän epämääräistä. Milloin lapseni on liian nopea, milloin liian hidas, ei kuitenkaan ilmeisesti juuri oikeannopeuksinen heidän mielestä missään. Milloin ei osaa heidän mielestä jotain asiaa (vaikka kotona ja poh:lla sen on hyvin osannut jo pitkään). Milloin ei ole ymmärtänyt sitä ja milloin tätä (vaikka minusta kotona hän ymmärtää kaiken hyvin, ja samaa sanoi pph). Milloin hän on liian sitä ja milloin liian tätä. Jotenkin siis vääränlainen niihin heidän tekemisiin ja ohjelmiin. Vaikka käyttäytyy ihan hyvin. Ap
No nyt sun on pyydettävä selvennystä asiasta, ja mahdollisesti vaikka palaveria varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa. On saatava selvyys että mitä oikein yrittävät sanoa jos mitään, että onko jotain huolta herännyt vai onko kyseessä epäasiallinen palaute, tästä voit itse antaa palautetta.
Yliopistokoulutetut vakaopet ovat katkeria siitä, kun kouluttamaton perhepäivähoitaja hoitaa samat työt kuin he, ja pyrkivät siksi tahallaan keksimään perhepäivähoitajan toiminnasta puutteita. Perhepäivähoito ei kuulemma ole "laadukasta varhaiskasvatusta".
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kritiikkiä ja on olemassa ns rakentavaa kritiikkiä ja kasvattajien tulisi se asia osata ja hoitaa ammatillisesti eikä KOSKAAN lapsen yli ja kuullen. MUTTA eskarissa myös odotetaan, että lapselle on tietyt taidot hallinnassa, esim.kynäote ja kynäkäyttö, saksien käyttö, tietyt sosiaaliset taidot, käytöstavat jne.jne ja jos ei ole niin on syytäkin sanoa ja jossain tilanteessa ehkä myös huolenaihetta. Et avannut tarkemmin mistä kyse, mutta ihan en suoralta kädeltä tyrmäisi heidänkään viestejään sinulle, vanhemmalle, kotiin. Ja ap, vanhemmalla on myös ja ensisijaisesti vastuu, hänhän on sen lapsen vanhempi, kaikkea ei yksinkertaisesti voi ulkoistaa varhaiskasvatukseen, me olemme lapsen ja perheen tuki, emme ensisijainen kasvattaja tai opettajataho.
T. Eo-ryhmästä
En minä tyrmää heidän palautetta, en vain oikein tiedä mitä tehdä niille asioille. Jos kyseessä olisi joku selkeä taito, vaikka kynäote, jonka voisin itse opettaa hänelle, niin opettaisin. Mutta ne on sellaisia, että syö liian hitaasti ja menee jonoon liian hitaasti tai yrittää lähteä välipalalta pois liian nopeasti jne. En minä tiedä mitä tehdä niille asioille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama homma, poikani ollut jo 4vuotta samassa päiväkodissa, aina oli kaikki hyvin kunnes nyt alotti eskarin ja aikuiset muuttui..joka päivä saan kuulla negatiivista asiaa,ja on tulossa jo toiminta terapiaa, puheterapiaa,pien ryhmää..pikkasen kyllä tuli puskista mulle nää! Ja kohta vasta 2kk menty eskaria! Sanoin vain että kyllä te varmaan ammattilaisena sitten näette jotain mitä minä en nää,mitä muuta kaanon voin sanoa?ja ihmettelen kun ei ole ikinä aikasemmin mitään sanottu!
Ennen eskaria lähinnä keskitytään pitämään ne lapset hengissä. Eskarissa sitten tarkkaillaan sitä koulukypsyyttä. Ja myös ns neuropiirteitä tarkkaillaan ihan eri silmin kun alle kouluikäisiä ei vielä diagnosoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi siirtyi jo kolmevuotiaana perhepäivähoitajalta päiväkotiin juuri tästä syystä. Kotona ja perhepäivähoitajalla olleet lapset on jotenkin ns jälkeen jääneitä, eivätkä osaa toimia isoissa ryhmissä, eikä mukaudu ns hektisyyteen.
Valtavan hyvä oppia jo kolmevuotiaana hektisyyteen ja isoihin ryhmiin. Hienot eväät elämälle. On sitten koulussa ja elämässä muutenkin sitä tasapäistä laumaa, joka ei joukosta erotu millään tavalla.
Lapsuus tähtää siihen aikuisuuteen ja lapset kasvaa osaksi yhteisöä ei oman tärkeyden tunteen välikappaleiksi.
Kas kun ei koulusta tullut koskaan negatiivista palautetta? Keskittyi ja oli pidetty lapsi opettajien ja kavereiden kesken ja menestyi opinnoissa ja harrastuksissa. Joten sun asiantunteva diagnoosi meni metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro vähän yksityiskohtaisemmin niin arvioidaan tätä kritiikin asiallisuutta.
Kritiikki ei ole koskaan asialliasta jos se annetaan lapsen kuullen. Hänen taidoistaan, voi herranjumala. Ei lapsen kuulukaan kaikkea osata, mutta niitä puutteita ei tarvi lapsen kuullen aina alleviivata.
Muutenkin voisi vähän miettiä onko paikallaan antaa lapsesta vain negatiivista palautetta.
Onkohan ap teidän eskarissa käytössä huomaa hyvä -juttuja, esim vahvuusvaris tai tällaisia.
Itse kuuntelin ihan liikaa huonoa palautetta lapsesta, parempi jos nostat kissan pöydälle niin ei jää vaivaamaan pahimmillaan vuosiksi. Esim lto:n kanssa keskustelussa, tai ihan siinä kasvotusten sen kanssa joka kritiikkiä antaa. Sinun ei tarvitse pahoitella lapsen osaamattomuutta, jokainen lapsi oppii tahdissaan, ja se on työntekjöiden homma siellä opettaa. Kaikkihan näistä kritiikin antajista ei ole ammattitaitoisia edes. Kysy vaikka ihan suoraan, "onko sinulla hänestä mitään hyvää sanottavaa?"
Ehkä se laittaa työntekjiän ajattelemaan ulosantiaan. Ei kyllä kaikki pysähdy siihenkään. Näitä on paljon, jotka jotenkin ei tajua lapsen olevan ihan ihminen sekin. Kukaan ei samalla tavalla puhuisi aikuisesta aikuisen kuullen.
t. entinen vaka-työntekijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama homma, poikani ollut jo 4vuotta samassa päiväkodissa, aina oli kaikki hyvin kunnes nyt alotti eskarin ja aikuiset muuttui..joka päivä saan kuulla negatiivista asiaa,ja on tulossa jo toiminta terapiaa, puheterapiaa,pien ryhmää..pikkasen kyllä tuli puskista mulle nää! Ja kohta vasta 2kk menty eskaria! Sanoin vain että kyllä te varmaan ammattilaisena sitten näette jotain mitä minä en nää,mitä muuta kaanon voin sanoa?ja ihmettelen kun ei ole ikinä aikasemmin mitään sanottu!
Ennen eskaria lähinnä keskitytään pitämään ne lapset hengissä. Eskarissa sitten tarkkaillaan sitä koulukypsyyttä. Ja myös ns neuropiirteitä tarkkaillaan ihan eri silmin kun alle kouluikäisiä ei vielä diagnosoida.
Mutta eikö silloin pitäisi sanoa suoraan että meillä on herännyt huoli että lapsellasi on neuroepätyypillisiä piirteitä ja haluaisimme erityisopettajan selvittävän niitä? Eikä vain kritisoida että lapsesi söi taas liian hitaasti? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon palaveri voisi olla paikallaan. Aika negatiiviselta viestinnältä kuulostaa. Jos kerran ongelmia on paljon, voivat laatia lapselle tehostetun tuen paperit, ja sinne kirjataan vahvuudet, haasteet ja tavoitteet.
Mun lapsen ryhmässä oli vuoden ajan opettaja, jolla oli tapana nalkuttaa pikku asioista jatkuvasti. Lapsi vaihtoi toiseen ryhmään, ja kas, ongelmia ei enää olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi siirtyi jo kolmevuotiaana perhepäivähoitajalta päiväkotiin juuri tästä syystä. Kotona ja perhepäivähoitajalla olleet lapset on jotenkin ns jälkeen jääneitä, eivätkä osaa toimia isoissa ryhmissä, eikä mukaudu ns hektisyyteen.
Valtavan hyvä oppia jo kolmevuotiaana hektisyyteen ja isoihin ryhmiin. Hienot eväät elämälle. On sitten koulussa ja elämässä muutenkin sitä tasapäistä laumaa, joka ei joukosta erotu millään tavalla.
Viidakonlait, vahvat voittaa, heikot häviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama homma, poikani ollut jo 4vuotta samassa päiväkodissa, aina oli kaikki hyvin kunnes nyt alotti eskarin ja aikuiset muuttui..joka päivä saan kuulla negatiivista asiaa,ja on tulossa jo toiminta terapiaa, puheterapiaa,pien ryhmää..pikkasen kyllä tuli puskista mulle nää! Ja kohta vasta 2kk menty eskaria! Sanoin vain että kyllä te varmaan ammattilaisena sitten näette jotain mitä minä en nää,mitä muuta kaanon voin sanoa?ja ihmettelen kun ei ole ikinä aikasemmin mitään sanottu!
Ennen eskaria lähinnä keskitytään pitämään ne lapset hengissä. Eskarissa sitten tarkkaillaan sitä koulukypsyyttä. Ja myös ns neuropiirteitä tarkkaillaan ihan eri silmin kun alle kouluikäisiä ei vielä diagnosoida.
Eskarin jälkeen onkin sitten 20 prosentilla lapsista adhd-diagnoosi.
Voisiko isossa ryhmässä toimiminen aiheuttaa painetta ja haastetta näin aluksi?
Pphssa olleet kuitenkin ovat paljon pienemmissä ryhmissä, tahti rauhallisempaa ja pedagoginen puoli saattaa ollaa niukempaa. Eikä pph välttämättä osaa huomata näitä "puutteita" jos k.o. taitoja ei ole hänen luonaan tarvittu. Jo siinä eskarin väkimäärässä ja tahdissa on jo kerrakseen opeteltavaa.
Tottakai on hyvä, että asiat otetaan puheeksi, jos huolta ilmenee ja kuunnella henkilökuntaa. Sinuna pyytäisin keskusteluajan asiaan liittyen.
Uskon, että tilanne tasaantuu ajan kanssa, ellei selvää tuen tarvetta ilmene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnon palaveri voisi olla paikallaan. Aika negatiiviselta viestinnältä kuulostaa. Jos kerran ongelmia on paljon, voivat laatia lapselle tehostetun tuen paperit, ja sinne kirjataan vahvuudet, haasteet ja tavoitteet.
Mun lapsen ryhmässä oli vuoden ajan opettaja, jolla oli tapana nalkuttaa pikku asioista jatkuvasti. Lapsi vaihtoi toiseen ryhmään, ja kas, ongelmia ei enää olekaan.
Lapseni ryhmässä on yksi tehostetun tuen lapsi. Ja siinä päiväkodissa monta. Eli he kyllä noita tukipäätöksiä tekee mutta lapseni kohdalla ei kuulemma sellaisesta ole kyse. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi siirtyi jo kolmevuotiaana perhepäivähoitajalta päiväkotiin juuri tästä syystä. Kotona ja perhepäivähoitajalla olleet lapset on jotenkin ns jälkeen jääneitä, eivätkä osaa toimia isoissa ryhmissä, eikä mukaudu ns hektisyyteen.
Valtavan hyvä oppia jo kolmevuotiaana hektisyyteen ja isoihin ryhmiin. Hienot eväät elämälle. On sitten koulussa ja elämässä muutenkin sitä tasapäistä laumaa, joka ei joukosta erotu millään tavalla.
Lapsuus tähtää siihen aikuisuuteen ja lapset kasvaa osaksi yhteisöä ei oman tärkeyden tunteen välikappaleiksi.
Tämä on niin täyttä puppua, ettei mitään rajaa. Taidat olla kasvatustieteiden kandidaatti? Ei rauhallisuus tarkoita oman tärkeyden tunteen välikappaleisuutta. Yksilöllisyys ja itsenäisyys ovat myös tärkeitä ominaisuuksia, myös monissa oikeasti tärkeissä ammateissa sitten aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kritiikkiä ja on olemassa ns rakentavaa kritiikkiä ja kasvattajien tulisi se asia osata ja hoitaa ammatillisesti eikä KOSKAAN lapsen yli ja kuullen. MUTTA eskarissa myös odotetaan, että lapselle on tietyt taidot hallinnassa, esim.kynäote ja kynäkäyttö, saksien käyttö, tietyt sosiaaliset taidot, käytöstavat jne.jne ja jos ei ole niin on syytäkin sanoa ja jossain tilanteessa ehkä myös huolenaihetta. Et avannut tarkemmin mistä kyse, mutta ihan en suoralta kädeltä tyrmäisi heidänkään viestejään sinulle, vanhemmalle, kotiin. Ja ap, vanhemmalla on myös ja ensisijaisesti vastuu, hänhän on sen lapsen vanhempi, kaikkea ei yksinkertaisesti voi ulkoistaa varhaiskasvatukseen, me olemme lapsen ja perheen tuki, emme ensisijainen kasvattaja tai opettajataho.
T. Eo-ryhmästä
En minä tyrmää heidän palautetta, en vain oikein tiedä mitä tehdä niille asioille. Jos kysee
Tämä juuri. Jos eskarissa on herännyt huoli taidoista, heidän täytyy ottaa se puheeksi muutenkin kuin vain siinä kotiinlähtiessä. Ehdottaa erkkaopen mukaan tuloa eskaripäivään tai mitä sitten ikinä on tarpeen. Vanhempana voit vastata myös että kiitos tiedosta, mitä näille asioille on tarkoitus tehdä. Tarvitseeko tämä erkkaopen konsultaatiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi siirtyi jo kolmevuotiaana perhepäivähoitajalta päiväkotiin juuri tästä syystä. Kotona ja perhepäivähoitajalla olleet lapset on jotenkin ns jälkeen jääneitä, eivätkä osaa toimia isoissa ryhmissä, eikä mukaudu ns hektisyyteen.
Eli eivät ole laitostuneet.
Juuri näin, ei ole hetki kun lapset ovat siellä koulussa, sitten haetaankin opiskelupaikka, jonka saa vain osa ja sitten haetaan työpaikkaa, jonka saa vain yksi. Koko lapsuus perustuu pelkkää valheeseen, että juuri sinä olet jotenkin erityinen ja se johtaa harhaiseen itsekuvaan.
Mitä te muut oikein tekisitte, jos saisitte joka päivä lasta hakiessa kuulla, että taas se söi liian hitaasti? En käsitä mitä minun pitäisi siihen edes vastata. Tiedän lapseni olevan hidas syödä, olen itsekin ja isänsä on. Minusta on terveellistä syödä hitaasti. Mutta minusta heidän tehtävä on opettaa sitten syömään jossain tarkassa aikataulussa jos kerran sellaista vaaditaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi siirtyi jo kolmevuotiaana perhepäivähoitajalta päiväkotiin juuri tästä syystä. Kotona ja perhepäivähoitajalla olleet lapset on jotenkin ns jälkeen jääneitä, eivätkä osaa toimia isoissa ryhmissä, eikä mukaudu ns hektisyyteen.
Kyllä ne mukautuu, mutta siihen voi mennä vaan hetki aikaa. Riippuu lapsesta. Kaverin lapsella oli myös vaikeuksia eskarin alussa, kun oli ollut vaan kotona ja kerhossa ennen sitä, mutta nyt on aivan hyvin menestyvä koululainen hyvillä sosiaalisilla taidoilla.
Valtavan hyvä oppia jo kolmevuotiaana hektisyyteen ja isoihin ryhmiin. Hienot eväät elämälle. On sitten koulussa ja elämässä muutenkin sitä tasapäistä laumaa, joka ei joukosta erotu millään tavalla.