Lue keskustelun säännöt.
Eskarista tulee koko ajan kritiikkiä lapsesta
18.09.2024 |
Kuuluuko tämän mennä näin? Lapsi siirtyi perhepäivähoitajalta esikouluun tänä syksynä ja nyt eskarista tulee melkein joka päivä jotain kritiikkiä lapsesta. Ei niinkään hänen käytöksestä vaan siitä että ei osaa sitä ja tätä. Tai ei ole ymmärtänyt jotain käskyä tms. Raskasta kuulla näitä koko ajan. Minusta hän kuitenkin osaa paljon asioita ja perhepäivähoitajalta ei tullut kritiikkiä. Ja mitä minun pitäisi tehdä sille ettei ymmärtänyt jotain heidän käskyä? En minä ole siellä mukana vaan töissä. Käskekää selkeämmin. Tai jos ei osaa jotain niin opettakaa. Onko muilla samanlaista? Osaisiko joku sanoa mikä tuon jokapäiväisen kritiikin tarkoitus oikein on? Etenkin kun se annetaan aina lapsen kuullen ja lapsi sitten kotona kyselee ja ihmettelee miksi ne sanoi noin.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Mitä te muut oikein tekisitte, jos saisitte joka päivä lasta hakiessa kuulla, että taas se söi liian hitaasti? En käsitä mitä minun pitäisi siihen edes vastata. Tiedän lapseni olevan hidas syödä, olen itsekin ja isänsä on. Minusta on terveellistä syödä hitaasti. Mutta minusta heidän tehtävä on opettaa sitten syömään jossain tarkassa aikataulussa jos kerran sellaista vaaditaan. Ap
Saat sanoa ihan suoraan. Ei tuollaisessa palautteessa ole mitään järkeä. Heitä vastakysymys että "Mitä sitten, haittaako se? Mitä TE aiotte asialle täällä tehdä, jos se haittaa?"
t. se entinen vaka-työntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kritiikkiä ja on olemassa ns rakentavaa kritiikkiä ja kasvattajien tulisi se asia osata ja hoitaa ammatillisesti eikä KOSKAAN lapsen yli ja kuullen. MUTTA eskarissa myös odotetaan, että lapselle on tietyt taidot hallinnassa, esim.kynäote ja kynäkäyttö, saksien käyttö, tietyt sosiaaliset taidot, käytöstavat jne.jne ja jos ei ole niin on syytäkin sanoa ja jossain tilanteessa ehkä myös huolenaihetta. Et avannut tarkemmin mistä kyse, mutta ihan en suoralta kädeltä tyrmäisi heidänkään viestejään sinulle, vanhemmalle, kotiin. Ja ap, vanhemmalla on myös ja ensisijaisesti vastuu, hänhän on sen lapsen vanhempi, kaikkea ei yksinkertaisesti voi ulkoistaa varhaiskasvatukseen, me olemme lapsen ja perheen tuki, emme ensisijainen kasvattaja tai opettajataho.
T. Eo-ryhmästä
En minä tyrmää heidän palautetta, en vain oikein tiedä mitä tehdä niille asioille. Jos kysee
Voit vaan sanoa että "aijaa, teidän täytyy harjoitella hänen kanssa näitä hommia sitten enemmän". Et tosiaan voi tehdä noille mitään ja typerää ottaa tuollaisia juttuja esille. Minun lapsesta tuntuvat kertovan vain hyvää, vaikka olen ihan täysin varma ettei aina malta antaa työrauhaa muille ja on muutenkin vauhdikas tyyppi, eli sanomista varmasti löytyisi jos haluaisi etsiä. Että on näissä eskarin aikuisissakin tosiaan eroja.
Kai teillä joku yhteinen kieli on jolla voitte kommunikoida?
Vierailija kirjoitti:
Mitä te muut oikein tekisitte, jos saisitte joka päivä lasta hakiessa kuulla, että taas se söi liian hitaasti? En käsitä mitä minun pitäisi siihen edes vastata. Tiedän lapseni olevan hidas syödä, olen itsekin ja isänsä on. Minusta on terveellistä syödä hitaasti. Mutta minusta heidän tehtävä on opettaa sitten syömään jossain tarkassa aikataulussa jos kerran sellaista vaaditaan. Ap
Minä ainakin sanoisin joka päivä vaan että niin, hän tosiaan on hidas syömään, kannattaa varmaan antaa hänen ottaa ruoka ekana.
Nuo liian hitaasti syömiset ja liian nopeasti siirtymiset kuulostavat ohjeiden huomiotta jättämiseltä. Eli ei keskity syömään, ei malta odottaa, yms. Lapsen kanssa voi jutella siitä miksi on tärkeää toimia eskarin aikuisten neuvojen mukaisesti ja samaan tahtiin muun ryhmän kanssa. Ja keksiä jokin porkkana, kun onnistuu. Pojat usein pääsevät edelleen muiden huomioimisessa sieltä missä aita on matalin ja sitten koulussa tulee ongelmia ryhmäkäytöksessä. Tunnollisuuskin pitää opettaa ja kasvattaa, joillakin vain vaatii hiukan enemmän aikaa ja apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo liian hitaasti syömiset ja liian nopeasti siirtymiset kuulostavat ohjeiden huomiotta jättämiseltä. Eli ei keskity syömään, ei malta odottaa, yms. Lapsen kanssa voi jutella siitä miksi on tärkeää toimia eskarin aikuisten neuvojen mukaisesti ja samaan tahtiin muun ryhmän kanssa. Ja keksiä jokin porkkana, kun onnistuu. Pojat usein pääsevät edelleen muiden huomioimisessa sieltä missä aita on matalin ja sitten koulussa tulee ongelmia ryhmäkäytöksessä. Tunnollisuuskin pitää opettaa ja kasvattaa, joillakin vain vaatii hiukan enemmän aikaa ja apua.
Tämähän on just se mitä varten eskari on olemassa. Lapset harjoittelee siellä ohjeiden mukaan ryhmässä toimimista, että koulussa sitten sujuu.
No tietenkin sitten keskustellaan niiden kasvattajien kanssa. Kysyt että kuinka kauan aikaa ruokailuun ja vaatteiden pukemiseen jne on käytettävissä ja miten voit vaikuttaa osaltasi asiaan.
Jos kotona syömiseen ja pukemiseen ei mene kymmeniä minuutteja niin sitten ongelma on enemmän päiväkodin työntekijöiden selvitettävä, että mikä ympäristössä häiritsee. Jos taas kotonakin toiminta on hidasta, niin pystyt itse parhaiten ohjaamaan toimintaa nopeammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tilanne helpottui, kun äitini meni viikoksi seuraamaan ryhmän toimintaa. Hän on psykologi, nyt jo eläkkeellä eli aikaa oli. Hän istui nurkassa hiljaa, ei mennyt mukaan ryhmän toimintaan, kunhan kirjasi vikoja ja puutteita ja lopulta ilmoitti päiväkodin johtajalle jo kolmantena päivänä, että nyt riitti. Jos eskariope ei osaa ohjata, niin vika ei ole lapsissa, joille ensin sanotaan, että nyt lähdetään ulos, menkää pukemaan, ja seuraavaksi huomataankin, että siellä sataa, mennään piirtämään, mutta ei ohjata lapsia, että ei puetakaan. Kun osa ohjeista "jätetään ilmaan" on lapsille epäselvää, mitä tulee tehdä.
Lapsiin saa parhaiten kontaktin menemällä fyysisesti heidän tasolleen, sitä tuolla eskarissa ei osattu lainkaan toisin kuin pienempien puolella.
Joka tapauksessa täysin viallinen lapsi alkoi vähitellen kelvata ja eskarin tuplaamisen sijaan hän lähti kouluun, nyt jo lukiossa yli 9 keskiarvolla eli ei tuo kovin epäonnistunut tekele voi olla, vaikka eskariopen mielestä yhdistelmä autistia ja bipolaarista mielialahäiriötä. Liian hiljainen, liian pohtiva, liian teräviä huomioita tekevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama homma, poikani ollut jo 4vuotta samassa päiväkodissa, aina oli kaikki hyvin kunnes nyt alotti eskarin ja aikuiset muuttui..joka päivä saan kuulla negatiivista asiaa,ja on tulossa jo toiminta terapiaa, puheterapiaa,pien ryhmää..pikkasen kyllä tuli puskista mulle nää! Ja kohta vasta 2kk menty eskaria! Sanoin vain että kyllä te varmaan ammattilaisena sitten näette jotain mitä minä en nää,mitä muuta kaanon voin sanoa?ja ihmettelen kun ei ole ikinä aikasemmin mitään sanottu!
Tää jäi vaivaan. Missäpäin Suomea on noin hyvä tilanne terapioiden saatavuuden suhteen?
T. Erityislapsen äiti jonka pitää taistella saadaakseen jokainen terapia
Olen eri, mutta esim varsinais-suomessa voi saada nopeastikin. Neuvolasta me saatiin lähete ensin lääkärille, ja siltä sitten lähete puheterapeutin arvioon. Montaa viikkoa ei mennyt kun puheterapia pääsi alkamaan. Samaa rataa taisi mennä toimintaterapian kanssa. Nämä maksoi oma paikkakunta (kuntoutustyöryhmä tai vastaava teki päätöksen, emme hakeneet siis kelan kuntoutuksena)
Ihan paikkakuntakohtaista. Esim Turussa ei toimi palvelut mutta ympäristökunnissa toimii vallan hyvin.
Mun ei ole onneksi tarvinnut taistella ainoastakaan terapiasta. Joskus on pitänyt kyllä soitella perään että onko joku lippulappu jo edennyt, tai "piti olla erkkaopen konsultaatio, onko se jo ollut kun en ole kuullut mitään " ym. Ehkä lapset on sitten olleet "riittävän vammaisia" (anteeksi kielikuva, siis näkyvästi nepsyjä) terapiat on ehdotettu meille jo melko varhain, eikä minun ole tarvinnut yksin ihmetellä heidän juttujensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo liian hitaasti syömiset ja liian nopeasti siirtymiset kuulostavat ohjeiden huomiotta jättämiseltä. Eli ei keskity syömään, ei malta odottaa, yms. Lapsen kanssa voi jutella siitä miksi on tärkeää toimia eskarin aikuisten neuvojen mukaisesti ja samaan tahtiin muun ryhmän kanssa. Ja keksiä jokin porkkana, kun onnistuu. Pojat usein pääsevät edelleen muiden huomioimisessa sieltä missä aita on matalin ja sitten koulussa tulee ongelmia ryhmäkäytöksessä. Tunnollisuuskin pitää opettaa ja kasvattaa, joillakin vain vaatii hiukan enemmän aikaa ja apua.
Toki hidas syöminen voi johtua liiasta keskittymisestä muuhun, mutta se voi olla myös ominaisuus. Minä olen aina ollut hidas syöjä eikä minulle ole koskaan valjennut, kuinka muut kykenevät syömään niin paljon nopeammin. Mutta millään uhkailulla minusta ei pysty tekemään nopeampaa. Anatomiani, motoriikkani tai mikä lie ei veny enempään.
Uskon myös, että tämä suomalainen tehokas "pikaruokakulttuuri" (huom. merkitys) on yksi osasyy ylipaino-ongelmaan: eteläisemmässä Euroopassa ruuasta nautitaan, syömiseen käytetään aikaa - ja se ON sosiaalinen tapahtuma eikä urheilulaji. Joten olkoot vain ylpeä hidas syöjä; kaikki me olemme erilaisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te muut oikein tekisitte, jos saisitte joka päivä lasta hakiessa kuulla, että taas se söi liian hitaasti? En käsitä mitä minun pitäisi siihen edes vastata. Tiedän lapseni olevan hidas syödä, olen itsekin ja isänsä on. Minusta on terveellistä syödä hitaasti. Mutta minusta heidän tehtävä on opettaa sitten syömään jossain tarkassa aikataulussa jos kerran sellaista vaaditaan. Ap
Minä ainakin sanoisin joka päivä vaan että niin, hän tosiaan on hidas syömään, kannattaa varmaan antaa hänen ottaa ruoka ekana.
Just. Eihän siltä lapselta saa vaatia mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsenne ei vaan osaa. Onko häntä kannustettu kotona tekemään asioita vai kielletty tekemästä? Jos hän tekee jotain kannustatteko vai mollaatteko häntä?
Joillakin vanhemmilla on koko ajan tuntosarvet ojossa kuulostellen ja tarkkaillen kaikkea mitä sanotaan tai miten katsotaan. Ylitulkitaan, tulkitaan väärin. Hyvää tarkoittavistakin asioista, jopa kehuista, löydetään se arvostelun siemen. Juu ja en ole päiväkodissa töissä. Kyllä ne parhaansa yrittää. Miettikää nyt; joku valittaa kun ei ollut villasukkia vaikka oli viileä, toisella olisi pitänyt olla tai ei olisi pitänyt olla kurahaalarit, joku ei saisi nukkua päiväunia, jonkun mielestä on ihan oikein että hänen eskarilaisensa saa "perseillä" ryhmässä miten sattuu, loukkaannutaan kun yrität kertoa miten päivä on mennyt. Koetaan arvosteluksi. Onko se niin ettei voi antaa mitään kritiikkiä kun vanhempi ottaa sen niin itseensä että nyt häntä pidetään huonona vanhempana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, eihän siltä lapselta muuta vaadita kuin se, että se käyttäytyy kuten tuhannet muut.
Nyt kun olet sen lapsesi sieltä omasta kuplastasi luovuttanut yhteiskunnan haltuun sun pitää kasvattaa se paksumpi nahka ja oppia käyttättämään taitoa keskustella.
Mun lapsi oli vilkas ja menevä, veikkaan et se ärsytti monia hoitajia ja siksi antoivat jokapäivä negatiivista kommenttia!
Palaverissa häntä puolusti psykologi ja napakasti puolustikin! Hoitajat olivat hiljaa tämän jälkeen :D
Vierailija kirjoitti:
Niin, eihän siltä lapselta muuta vaadita kuin se, että se käyttäytyy kuten tuhannet muut.
Nyt kun olet sen lapsesi sieltä omasta kuplastasi luovuttanut yhteiskunnan haltuun sun pitää kasvattaa se paksumpi nahka ja oppia käyttättämään taitoa keskustella.
Mitä tarkoitat? Ei lapsi missään kuplassa ole ollut vaan kolme vuotta perhepäivåhoitajalla. Ap
Voi olla ihan, että lapsella kestää hetki sopeutua isompiin ja hälisevämpiin ryhmiin pph:lta siirryttäessä. Eli aika tn auttaa. Mutta pyydä ehdottomasti palaute suoraan vanhemmille, ei lasten kuullen
Jos olisin ap, pyytäisin heti tapaamisen tänne eskarin palautteen antajan kanssa. Olisin todella kiinnostunut kirjaamaan ylös kaikki ne tilanteet,mistä on huomauttamista . Kysyisin myös ,mitä he haluavat että teen tilanteen eteen,jotta asiat korjaantuisivat.
Olisin kiitollinen ,että asoihin on vihdoin kiinnitetty huomiota. Keskustelemalla asiat selviää. Samalla voit kertoa, esim siitä ,etää kotona hän syö hitaasti. Toki eskarissa ja koulussakin on määräaika syömiselle, joten jos joku syö todella hitaammin kuin muut, niin sitten jää osa ruuasta syömättä. Tämähän oli vain yksi asia.
lapsesi voi olla myös sen tyyppinen ,että isommassa joukossa siellä eskarissa ei pysty ns kuulemaan ohjeita. Tätä ongelmaa ei sillloin ole kotona aika perhepäivähoidossa,kun on rauhallisempaa.
Ei näitä pidä ottaa moitteena, vaan olla kiitollinen että eskarissa jo huomataan asioita , on sitten ehkä helpompaa koulussa.
Toki olet ap hämmentynyt ja varmaan huolissasi, mutta kyllä asia selvenee kun keskustelette asiantuntijan kanssa. Vanhemmat, lapsi ja eskarihenkilökunta ,siis kaikki ,tulevat puolitiehen vastaan . Ihmisiä me kaikki ollaan.
Tää jäi vaivaan. Missäpäin Suomea on noin hyvä tilanne terapioiden saatavuuden suhteen?
T. Erityislapsen äiti jonka pitää taistella saadaakseen jokainen terapia